First of Finland,

There's so many reasons for me not to like Padova and not want to live there. I know that. As well as I know that even if I want to stay in Finland for the old days, I also know that I don't want those days to start just yet.

In the morning I went out for few last things to do anymore. I saw Piero. He doesn't know any english, so it's only italian with him. It's not always so easy, but I'm surprised of my confidence in speaking now. I can actually make jokes and have a conversation. Usually I miss some words and depending on the person the conversation is VAIHTELEVASTI successful. However, I realize that after starting to hang-out more with finnish people my italian has improved. I don't talk so much english and I don't have to focus so much on changing from language to language. Or maybe that has nothing to do with hanging out with finnish people. Maybe it's a change in me. I hope so.

I even enjoy talking italian. It doesn't feel like work anymore.

The last hours at home, I had nothing to do anymore, but I didn't dare to leave the house before actually leaving for the bus station. I did nothing. I couldn't sit in front of the computer but I didn't have anything else to do either... so I just wandered around thinking if I should eat something or pack some more or leave already or... I leave home very early to first catch the tram and then the bus at the station. At the bus station a nun asks me if a bus is a bus to Venezia. She starts to ask where I'm going with such big luggage. She talks slow if I don't understand. When the bus comes I touch her hand to make her aware of it. When she leaves the bus, she touches mine and waves. "Buon viaggio cara!"

On the way to the airport I see a lot of things. There is bright red flowers on the side of the road. A family of ducks going to a river. A HAIKARA. Signs.. I see all signs. Were they all there before, but I was too tired, too sad, too.. something to realize it.

I get to the airport I'm one hour early for the check-in. It goes fast. I read some more of The Alchemist and listen to my mp3-player. I watch at the screen telling me which check-in. There's a storm inside me. I can figure out all the possible reasons why not leave Italy and not go to Finland. And vice versa. I cannot figure out what I want. I think of Mario who just came from Singapore where he found not just love but also a place he wants to go with one way ticket. He fell in love with Singapore like he did with Finland.

Standing in line with all finnish speaking people, I realize how much I dislike it. I even catch myself thinking that I will never take Finnair again because there is nothing but around me. I dislike their need to get everything done right at the very second (no ability to wait). I dislike their way of looking. I think there's only one young girl and a really old guy that look worth getting to know to. Just for a while I like about the world except for my home country.

I have so many reasons to dislike Italy. None of them have anything to do with the country itself. All of them are about my experience here. Why go, why stay. When to go and when to stay? I have no idea.

I just know that I'm (fucking) excited to see my family, grandparents and friends again.. but the excitment does not include the country itself.

There is something that I absolutely adore in leaving. Unknown.

300408

Tässä, kauniina kuin mastodontti konsanaa, suorassa kuin juhannussalko. - Jussi

After I walked through the gates of the airport. Coming from the no-mans-land I felt so out of place. I was happy to be there, but it was strange to understand what the women behind the desk selling sandwichs'said to each other.

Later on I did so much that I didn't usually do when I was in Finland. I talked to an unknown woman on the busstop and she seemed to be happy to be talked to. I walked around in the shops... and finally in the bookstore where I could understand most of the books. In the beginning I even found italians from the food hall of Turku. There is a small italian restaurant where two men were talking italian. I stop, look back...

"you talk italian"
"yes we do"
"how nice"
"sit here and have lunch with us"
"no, i can't now"

The first days I was completely out of place. I wanted back to Italy so bad and I seeked signs to tell me that I belong there. I should be there, but everytime I only found a certain peace of mind that I have when walking these streets. It's a feeling I have for myself when I am here. I like myself here and I'm me in here. I don't think the people who know me in Italy, know the me that people here know and who I know.. or the me I want to be for everyone and in everywhere.

Oi Saksanmaa (osa 1)

On tää elämä kyllä aika mielenkiintoista ja hyppeleväistä lopulta.. tulin kotiin takaisin Saksasta maanantai-iltapäivänä. Matka oli melkein 12 tuntia, kun ensin lähdin Katjan luota taksitolpalle, taksitolpalta lentokentälle, kentältä parin tunnin odotuksen jälkeen koneeseen, kone lentoon ja lento Bergamon Orioon, Oriosta Milanoon, Milanossa tapasin tunnin verran Francescoa (kotoisin Calabriasta), jonka jälkeen istuin täydessä junassa klo 11:21 matkalla Padovaan. Koko matkan olin aivan yliväsynyt pitkästä matkasta ja lyhyistä yöunista. Toki perillä ei enää nukuttanut lain, joten lähdin vielä näkemään kavereita pitkästä aikaa. Lopulta nukahdin sohvalle :D Että se sit seuraavistakin yöunista.

Matkalla aika eteni hetkittäin todella hitaasti, toisinaan nopeasti ja kerran se pysähtyi kokonaan. Kun lähdin (6.3.) en olisi halunnut lähteä koko maahan. Padovassa jäi useampi asia kesken, suurimpana niistä muutto. Kun kone kuitenkin lähti lentoon ja pääsi pilvien yläpuolelle, sain nukkua suorassa auringonpaisteen lämmössä tunnin verran. Laskeuduin Münsterin lentokentälle, jossa menin suoraan infotiskiltä kyselemään miten pääsee Osnabrückiin. Ysiluokkalainen harjoittelijapoika toi mut sitte bussipysäkille ja selitti huonolla englannilla miten pääsen ja mikä linja. Punasteli hassu kokoajan ja pyyteli anteeks englantiaan :)



Kun olin yksin tyhjällä lentokentällä hymistellyt mp3:sia tunnin verran, bussi osoittautui sellaiseksi pieneksi yhteensä ehkä 10-12 hengen bussiksi. Söpöhän tuo oli ja meni alle tunnissa Osnikseen. Vietin keskenäni kallista aikaa Starbucksissa, jonne Nina suuntasi töiden jälkeen. Oli ihana kun se juoksi kahvilassa halaamaan :) Onhan siitä sitte jo 2 kuukautta kun viimeksi nähtiinkin. Juteltiin melkeinpä siinä mun syödessä aamupalaksi juustokakkua kaikki jutut ja illalla syötiin fondueta Ninan perheen ja poikaystävän, Johanneksen, kanssa.





Seuraavana päivänä (7.3.) suuntasin jo suoraan Nilsin luo, Blankenburgiin. Juttelin ensin pitkien yöunien jälkeen Johanneksen kanssa Ninasta ja siitä miten Nina lähti yhtäkkiä Italiasta, kun neiti itse oli akupunktiohoidossa :P Johannes oli huolissaan ja jännityksissään, koska nyt tätä kirjoittaessani jo he ovat muuttaneet yhteiseen asuntoon.


Juna-asemalla sain Ninalta Sudokukirjan, jota täyttelin matkan aikana aika ahkerasti. Hassua kuitenkin, että sudokukin käy niin nopeesti tylsäksi.. joo 1,2,3,4.. miten jotkut ihmiset jaksaakin innostua siitä niin verisesti? Hannoverissa mua odotti kahden tunnin vaihtoaika. Kuljeskelin siis perjantaimarkkinoilla ympäriinsä ja päädyin ostamaan mausteita. (Kyllä tillikin epämääräisesti pakattuna tuli tullista läpi!) Hannoverissa oli taas kerran sellaisia hetkiä, joita mulla on tässä ollut hetkittäin. Tiedättekö leffoista ne semmoiset hetket kun joku kuuntelee musiikkia ja se on ainoa mitä kuuntelee, ne katsoo ikkunasta ulos ja miettii jotain aivan omissa maailmoissaan. Sellaisia mä harrastin koko tuon päivän ja monesti muutenkin junassa ollessa. Olin kaukana siitä penkistä.





Ennen kuin saavuin Wernigerodeen, jossa minun piti tavata Nils, puhelin kuoli. Olin ladannut sitä koko yön, mutta se silti päätti irtisanoa akun ja puhelimen välisen telepatian. Astuin junasta ulos, ilman että tiesin ketään paikkakunnalla tai edes mihin suuntaan lähteä, että pääsisin keskustaan. Ei oltu edes sovittu tapaamispaikkaa. Minun piti odottaa kyseisessä kaupungissa n. 2 tuntia, koska Nils oli vasta tulossa Nürnbergistä tärkeästä työhaastattelusta. Matkalla näin tytön, jonka rinkassa oli Suomen ja Ruotsin lippu. Uskaltauduin kysymään häneltä suuntaa keskustaan ja neuvoa missä voisin ladata kännykkää. Hän oli kovin ystävällinen maailmankansalainen ja päädyin jo-suljettuun viinikauppaan lataamaan kännykkää hetkeksi, jossa paikallinen ystäväpiiri oli viettämässä viini-illallista. Huonoa englantia puhuvat kuuskymppiset terhakkaat pariskunnat olivat kovin huolissaan minusta. Lopulta pääsin lataamaan kännykkää pidemmäksi aikaa panimoravintolaan, josta Nilskin minut lopulta löysi. Oli kaunista olla hetki kadoksissa maailmassa, aivan yksin. En pelännyt missään vaiheessa, vaan huomasin kehittäneeni itselleni jossain matkan varrella luottamuksen itseeni ja muihin ihmisiin. Jotenkin tilanne aina selviää. Olin pikkuruisessa kaupungissa, valottomana aikana ja hetken aivan hukassa.

Nilsin vaatekaappi :D

Aamulla (8.3.) lähdettiin kunnon leipomosta haettujen sämpylöiden syönnin jälkeen Harzin luonnonpuistoon. Ajettiin mutkikasta tietä ylösalas matalilla kukkuloilla, joissa oli tiheä harmaa puukanta. Matkalla näkyi talo, jossa luki isolla hostelli, mutta se oli täysin rapistunut ja kaikki ikkunat oli rikottu. Itä-Saksa. Kavuttiin kuulumisten vaihdon yhteydessä yhdelle korkeimmista kohdista (Brocken, 1142m), jossa oli lunta :) Oli piristävää kävellä puiden keskellä, kun pitkästä aikaa en ollut kunnon metsään päässyt kävelemään. Tuoksukin oli aivan erilainen. Vaikka illalla jalat huusi jo, lähdettiin vielä Quedlinburgin UNESCOkaupunkiin syömään intialaista.

Illalla nukahdettiin sohvatuoleihin viinilasit kädessä.







9. päivä suunnattiin Nilsin tyttöystävän, Susannen, luo. Tajusin muuten kuvia selaillessani, ettei minulla ole hänestä yhtään kuvaa. Ajomatkalla kuunneltiin Nilsin Sibelius-levyltä Finlandiaa ja viulukonserttoja. Oli hassua ajella Saksan laakeiden peltomaisemien läpi ja kuunnella jotain niin tuttua, mutta mahtipontista. Tietä tuijotellessa mietin, että Nilsille tämä reitti on todella tuttu, mutta minulle ei. Hän ei katso maisemia ensimmäistä kertaa ja siksi ne näyttävät aivan eri puolia hänelle. Minulle tuo ja tuo ja tuo puu on vain puita, kun hänelle se kertoo kuinka pitkä matka on vielä tai muistuttaa kun joku sanoi jotain juuri tässä kohtaa tai sen puun muoto muistuttaa häntä aina karhuista.

Marburgissa perillä oli käännettävä pää pois ja hymyiltävä hymisteltävä itsekseen kun Nils ja Susanne tapasivat taas pitkästä aikaa :) Käveltiin illalla Marburgin kaupungissa, sen linnalle ylös mäkeä. Tunsin itseni Kattokassiseksi siellä, näytti aivan sen kirjan piirroksilta. Söin tzatzikia ennen nukkumaan menoa!







Neljäntenä matkustuspäivänä (10.3.) tehtiin Nilsin kanssa jotain mitä kumpikaan ei ole tehnyt aiemmin. Mentiin thai-hierojalle. Se oli aika jännää. Ensin kun mentiin, niin ensinnäkään hierojat ei puhunut mitään niistä kielistä mitä mä puhun ja toisekseen ei kumpikaan oltu varmoja onko se toinen hieroja mies vai oliko se joskus mies. Toisin sanoen, en ole koskaan nähnyt niin rotevaa ja pitkää aasialaisnaista. En kyllä miestäkään sen puoleen. Seinällä olevien sertifikaattien kuvissa näytti kuitenkin enemmän naiselta. Hieronta itsessään oli loistavaa ja rentouttavaa. Maattiin sellaisten lämmitettyjen sänkyjen päällä. Lopuksi niskavillat oli aivan öljyiset!

Käytiin ostamassa ainekset pasta carbonaraan, josta on tullut mun niin sanottu bravuuri italialaisruuista. Kallistahan tuo on kun pekoni maksaa, mutta hyvää ja se tuntuu kelpaavan kaikille :) Tein sitten kiitokseksi päivällistä Susannelle ja Nilsille.







(osa 2 - tulossa pian)

Kuvia,

My tandem partner gratuated. This is what they do. Make them read stupid texts about themselves, drink wine if they make a mistake in reading and in the between they might throw you with an egg, pour flour or tomatosauce on them. Bello, eh?

Giorgio, Nicola and Giorgio. Yes, Italian are very creative on names and no, I have no idea what's up here :)

Alfred at Greenwood Pub, Serata Pub.

The beginning of the shaking at Banale!

Päivi Tampereelta! <3>

Miguel in the fog of Padova. This guy is very interesting. On Saturday we were out dancing at Fishmarket and his bikes chain went off track, so he started fixing and swearing, but everytime someone came to ask if he needs help, he started to sell these tickets for his upcoming photo exhibitions lottery :D

Suomitytöt Vicenzassa. Eeva, Päivi ja minä <3>

En jaksanut taaskaan kirjottaa. Väsymys painaa.

Samuli Edelmann - (Sinä olet) Aurinko

Käännä väsyneet kasvoni sinuun ja jaksan taas.
Sinä valutat voimasi minuun niin kuin nukkuvaan.
Se saa silmäni auki ja jalkani nousemaan.

I booked flights today!

6th of March, I will fly to Münster-Osnabrück. Then start my journey around the upper Germany. End it at Berlin and fly on 17th of March back to Milano. Then, I will go visit hoooome! Will come to Finland on 28th of April and leave on 7th. On 4th I will go to a student cruise of my university!! And the best part possible after seeing all my family and friends is that a friend from here, Hanna, is maybe joining me to my finnish tour :)

Weeee! I'm happy!

--

I finally have a tandem partner!! Tandem learning is that two natives - or like native speakers meet and just talk about something changing languages. So my tandem partner is a native italian and I talk english almost like a native. We talk half of the time in italian and half in english. Alessandro is such a nice guy! He's from Verona originally and half Polish like many people here.

--

My camera is broken :( It got to a zoom error while I was in Venice for the carnival. I feel incredibly empty without the possibility to take pictures. Maybe I'll appreciate it more after this. Anyway, I hope the fixing process will not take too long. I want my camera back for the Germany trip at the latest! Let's see now...

But why now :( It's such a nice weather here and everything... :'(

I took some pictures today with my cell phone, so you can get even a part of the joy of sunshine. I mean, I didn't wear a coat for over 30mins today while lying in the sunshine :)

7 days!

If you live 100 years, I want to live 100 years minus one day so I don't have to live without you.
Winnie The Pooh

Almost Valentine's day! (In Finland friends day).

Something I've kept up for my roommates, everyday before Valentine's day :)

Yesterday I got that balloon while Giada, Marica and I were walking around in the center :)

Today... your my sunshine, my only sunshine,
you make me HAPPY when the sky is greey!

How to dress here in February! What about Finland, eh?

We went today to the newest Mensa (school cafeteria) and the food was like a restaurant. I've heard that they even use the same kitchen with a near-by restaurant, so... :)

My bike was broken today. I got it to repair after walking 40mins to the center from the Mensa. The guy working there remembered me from 4 months ago! Probably because of my bad italian. I realized how little I had improved compared to many others... but also decided to make it better. After having the first meeting with Alessandro and talking in italian for most of the time anyway, it was much better :) I think I took the first step to talking late, but still at a natural time. Now the first step is done and better is to come!

Anyway, he fixed Diana (yes, I've named my bike) for only 5 euros :) Nooot bad!