Going random,

Music: Daughtry - Home

So I'm going home
back to the place where I belong,
and where your love has always been enough for me.
I'm not running from,
no, I think you got me all wrong.
I don't regret this life I chose for me.

Thinking of those passions I've started to think on why didn't I ever apply to a journalist school. I love writing and photography.
Kun ajattelen listaamiani intohimoja, mietin miksen ikinä hakenut toimittajan tutkintoon. Rakastan kirjoittamista ja valokuvausta.

I've been eating rye bread from the freezer for days now and I almost forgot how good it tastes like. Dino also brought me a german version of finnish bread. Mmm!
Olen syönyt ruisleipää pakastimesta nyt monta päivää ja olen melkein unohtanut miten hyvältä se maistuukaan. Dino toi minulle myös saksalaisen version suomalaisesta leivästä. Mmm!

I'm invited for a dinner with Hanna and two italians guys I met in Banale time ago. The dinner was suppose to be on Wednesday but now Hanna and I are getting a haircut then, because the haircutter is moving to Istanbul this week. Probably the dinner will be on Friday then!
Minut ja Hanna on kutsuttu syömään kahden italialaismiehen kanssa, jotka tapasin Banalessa aikaa sitten. Kinkereiden oli tarkoitus olla keskiviikkona, mutta Hanna ja minä mennään parturoitavaksi silloin, koska hiusleikkuri muuttaa Istanbuliin tällä viikolla. Luultavasti siirtyy siis perjantaiksi!

I've painted in a diary style lately. I like it.
Olen maalannut vähän niinkuin päiväkirjatyylisesti viimeaikoina. Pidän siitä.

--
Dronero/Torino:

Kuulin seinän läpi Dinon ja Marion keskustelua ensimmäisenä yönä. Seuraavana yönä he valtasivat sänkyni, joten minun oli kuunneltava heidän pälinää koko yö.
I heard through the wall Dino and Mario talking on the first night. The next night they invaded my bed, so I had to listen to their pointless babbles all night.

Jätin Marion äidille viestin ensimmäisen yön jälkeen, koska tuntui että olisin jättänyt heidät aivan huomiotta olessani todella yliväsynyt. Pyysin viestissä käytöstäni anteeksi ja kirjoitin sen italiaksi koska en tuntenut pystyväni edes keskustelemaan italiaksi heidän kanssaan - ja hän ei ollut kotona kun lähdimme seuraavana aamuna. Myöhemmin Mario sanoi lukeneensa sen lapun: "Ma che brava!"
I left a note to Mario's mom after the first night, because I felt like I had ignored them totally while being really overly tired. So I apologized for my behaviour in a note I wrote in italian as I didn't even feel able to talk with her properly in italian - and she wasn't home when we left the next morning. Later Mario said he read the note: "Ma che brava!"

Menimme pizzalle Marion työpaikka-pizzeriaan. Hän ei pysynyt pöydässä lainkaan. Se oli viimeinen kerta kun hän näki työnkavereitaan ja he vaikuttivat isolta perheeltä, joten hän kulki kokoajan edestakaisin puhuen heille kokoajan.
We went for a pizza at Mario's working place, pizzeria. He didn't stay at the table at all. It was he's last possible moment to see the guys at work and they seemed like a really big family, so he was going around talking with the workers all the time.

Maistettiin lakritsijuomaa siellä myös. Paljon pehmeämpää ja makeampaa kuin Suomen salmiakki. Mutta hyvää!
We tasted also liquirizia drink there. It's much more soft and sweet than salmiakki in Finland. But very good!

Torinossa opin lisää kehonkieltä ja käsimerkkejä italialaisittain. Teen teille videon tässä jossain vaiheessa niistä. Hihi.
In Torino I learned some more body language and hand signs of italians. I will make a video of them for you sometime here. Hihi.

--

Giada: social life anche stasera!! Anna è già arrivata? Mi manca un pò Padova quando sono a casa! ho bisogno sempre più di indipendent life!!! (social life also tonight!! Has Anna arrived already? I miss Padova a bit when I'm at home. I need always more independent life!!!)
Milla: si, anna è arrivata ma fuori con andrea adesso. mi non manca padova mai, solo tu e marica un po perche mi piace quando siete qui :) padova è più bella. (yes, anna has arrived but is out with andrea right now. i never miss padova, only you and marica a bit because i like it when you're here :) padova is more lovely.)
Milla: anche conosco la tua feeling perche from the time i was in finland. (i also now the feeling from the time i was in finland.)
Giada: ohh crazie! si anche a me non è che manca proprio padova, è la life in the appartment that is funny! now it's our home! (ohh thank you! yes also for me it is not padova that i miss, it is the life in the appartment that is funny! now it's our home!)
Milla: you know.. actually, i haven't felt like home here before last thursday :) strange.
Giada: of course for you it can be more difficult to get used to live here...and to feel like being home! but next here I am sure that you will miss it a little bit! altough I have to admit that Padova is not so great....
Milla: I'm really sure of it now too :) And in Finland roommates don't talk even half of this much, so.. and right now, I would not want to go back at all.
Giada: so you will miss us!!!and we will miss you, because I have learned that living with foreign people is a really good experience!!!and in a mixed appartment life is less less boring!
Milla: yes because italians just study ;)
Giada: yes!!!! and if we are all italians,,,there are less things to say!
Milla: even though it was hard in the beginning (and it will be hard in the end)

Strange goals, strange people, strange habits, strange standards.

Three things. One neutral, two positive and one negative.

Neutral. I must've been stupid to take this kind of reading job. My god. I decided to make in a shorter time that I first thought, 2 days to go, so I have to get this finished by Wednesday. At this time of the night, it's tomorrow. I'm now on the page 221 of the 349 paged book. That means about 65 pages per day. I'm now behind on writing down the underlines about 50 pages. GREAT! However the lovely thing is that this kind fo activation obviously brings my senses and creativity back. I've done a cartoonish painting and heard and realized suddenly so much more of what's going on around me.

Positive. I realized due to some events happened lately within some friends, that what I like in italians - most of them at least, even if some may consider it as dishonesty and fakery - is that they can get along with anyone and put their happy face on even when they don't really like someone. You can always be nice, you don't have to like everyone. They usually don't give people unnecessary attitude, though they love rumours and gossip.

Positive. I went to Banale yesterday after studying intensively for 4 days. It was really refreshing and I noticed a change in me from the time before Christmas. So the result of the evening was much more satisfying that before. New friends, phonenumbers and meetings afterwards :) What can I, I can't blame the people not wanting to spend time with me so much before... who would want to spend time with a bitter lemon lady? :)

Negative. This comes together in a talk I had with Dino today:

Milla: when you were in exchange, did you notice that many people would've cheated on their boyfriend/girlfriends while being there?
Dino: ...
Dino: yes
Dino: a lot
Dino: the most
Dino: everyone
Dino: :D
Dino: no, not everyone but as i know a lot
Milla: umf.. i feel like a freak here, because i'm not doing something morally unaccepted. people.. strange. me... does not understand.
Dino: so, i know kissing was something which really a lot did but not everybody did more I think
Milla: here too. more over.. i don't want to know.
Milla: i'm still shocked. i saw so many people knowing they have boyfriend/girlfriends at home, that i thought were really responsible people, kissing someone.
Milla: i hope my moral standards are still fine when i come back from here. :P

Che vacanza,

Tämä loma on ollut todella terveellinen monilta osin. Olen saanut paljon enemmän perspektiiviä esimerkiksi Padovassa olemiseen ja ihmisten käsittelyyn. Tuntuu jotenkin, että sellainen asioiden yhdistely ja summauskyky on vajaa täällä. Tapahtuu niin paljon uutta ja samassa kun siihen sopeutuu, siihen pitäisi myös opetella myös suhtautumaan jotenkin.

Moneen asiaan tarvitsin jonkun joka tuntee minut hyvin ja tietää oman suhtautumisista ja asenteista erilaisiin asioihin. Siihen miten suhtautua tässä talossa olemiseen, miten suhtautua kaikkeen ympärillä olevaan. Sitä aina jankuttaa itselleen, että ei pidä välittää niin paljon siitä mitä muut ajattelee ja tekee, mutta kyllä se vain on niin kuin valmennuskeskuksen esittelijä sanoi Raision lukiossa puhuessaan: "Ei se ole aivan merkityksetöntä mihin kaverit menee." Sovellan tätä tilanteeseen niin, että kaikkenlaisiin elämäntilanteisiin ja tapahtumiin tarvitsen tukea. Se tuki ei voi olla täydellistä, jos tukijat eivät tiedä mitä tukevat. Nytpä tietävät :)

Lauran viimeisenä iltana tehtiin kämppiksille ruokaa (kermaista kalakeittoa mmmm) ja juteltiin kaikenlaisesta. Lopulta keskustelu päättyi taas kerran siihen mistä olen heille yrittänyt monesti puhua, mutta kun tällä kertaa sain taustatukea, pääsimme jonkinlaiseen lopputulokseen. Laurasta ja minusta Padovassa ihmiset käyttäytyvät toisiaan kohtaan todella kylmästi ja nirppanokkamaisesti. Voin esittää kaksi esimerkkiä: 1) Kävimme iskän synttäripäivällisellä paikallisessa tratoriassa (perinteinen ravintola), nauroimme ääneen ja juttelimme paljon, jossain vaiheessa huomasin miten naapuripöydän vanha mies valitti tarjoilijalle (kai) meistä ja lähtiessä saimme todella ylimielisiä katseita. 2) Lauran (jolla on siis lyhyt tukka) kanssa ympäri Padovaa käveltäessä saimme paljon arvioivia katseita. Tarkastelu suoritetaan päästä varpaisiin. Jos on erikoisia vaatteita päällä, lyhyet hiukset naisella tai muuten poikkeaa harmaan-liilan-tummanvihreän-mustan-valkoisen-kansasta jotenkin, saa aina kyseenalaista huomiota. Tähän vastakkaiseksi... kun kävelimme Bergamossa (171km Padovasta, kuten Turku-Helsinki), ihmiset moikkailivat kadulla vaikka eivät edes tunteneet ja varmasti näkivät että olimme turisteja. Perheen kanssa ajelimme pienemmissäkin kaupungeissa, mutta heti kun Veneton alueesta pääsimme kauemmassa suhtautuminen toisiin ihmisiin oli aivan erilainen. Kämppikset eivät tätä aiemmin ymmärtäneet, mutta nyt tulimme tulokseen, jossa näkyy kasvuympäristöjemme erilaisuus. He tulevat kaikki pienistä vuoristokylistä (Marican kylässä 1850 ihmistä, Annan 4230, Giadan kylää en tarkkaan tiedä). Siellä kaikki tuntevat toisensa. Padova taas, jossa on 210 300 ihmistä, on heille suuri kaupunki, jossa heidän mielestään ihmiset eivät välitä toisistaan. Lauran puolesta en voi puhua, mutta minä taas olen tottunut siihen, että voin olla sellainen kuin olin vaikka totta puhuen tuntui se 24 000:n Raisiokin joskus siinä 175 400:n Turun vieressä ahtaalta*. Heille Milano on liian kiireinen fashionistien kaupunki, missä se minulle on ihana kehto, jossa saan edes hetken olla oma itseni pukeutuen juuri miten haluan ja olla se mikä olen, kulkien kansan keskuudessa herättämättä kokoajan kyseenalaista huomiota.

Kun perhe lähti takaisin pimeään Suomeen ehdimme Lauran kanssa paljon. Jäimme Milanoon vielä pariksi päiväksi extempore-päätöksellä. Sopivasti ylittämään Uuden Vuoden raja. Kävimme Veronassa, Bolognassa ja Venetsiassa. Löydettiin aivan ihana alituisesti pullalta tuoksuva hotelli Bolognasta, jossa nukuin parhaat torkut ja huonoimmat yöunet. Shoppailtiin. Puhuttiin paljon keskenämme ja toisille. Tavattiin paljon ihmisiä ja saatiin uusia kavereita. Ajettiin helvetimoisessa sumussa kahdesti Trevisoon ja takaisin Fiat 500'lla. Kaiken päätteeksi neiti A veti Lauran viimeisenä iltana niin jumalattomat perseet olalle, etten ole koskaan nähnyt häntä niin.. noh, kännissä.

Miten voikin mennä näin kauan, että tajuaa minkälaisen ihmisen kanssa oikeasti asuu ja sekin jonkun muun tarvitsi tulla minulle kertomaan. Ainakin osaan pistää asiat taas suuruusjärjestykseen ja tuntui myös hyvältä saada tunnusta kestävyyskyvystä tuollaisen ihmisen kanssa asumisesta. En tiedä oikein kävikö minulla vain huono tuuri vai oikeastaan hyvä tuuri, koska kyllä tämäkin taas kasvattaa.

Venetsiassa kävellessäni tajusin, että italialaiset eivät osaa nauraa itselleen niin kuin suomalaiset vai pitäisikö tarkentaa, että ne suomalaiset joiden kanssa eniten vietän aikaani. Onhan noita huonoja päiviä kaikilla, mutta jos oikein yleistetään niin italialaiset ottavat itsensä paljon vakavammin kuin suomalaiset yleensä. Sen näkee niin pukeutumisessa, käyttäytymisessä kuin missä tahansa julkisella tiskillä asioitaessakin.

Vaikka keskiviikkona lähdin Fish Marketista aikaisemmin, koska en tuntenut oloani taas kotoisaksi "yksin" tässä joukossa, voin kuitenkin sanoa, että viihdyn tässä talossa paremmin kuin aiemmin. Marica ja Giada pitää minua kyllä ajoittain todella kunnioitettavasti pystyssä :)

Nyt yritän omaksua 44 sivun päivävauhdilla dokumenttileffan historiaa ennen kuin lähden Torino-Pisa-Firenze(-Bologna)-Padova-kiertueelle. Sain eilen reilikorttini siihen äidiltä ja ikkunatiivisteitä :D Niin ja vielä mainitsemisen arvoinen asia tähän täysin jäsennystä vailla olevaan tekstiin voin kertoa, että kävin eilen Marican kanssa juoksemassa lenkin. Olin onnellinen, että se lähti kerrankin yksinään ja sain erotettua hetkeksi noi kaksoset.

*) Uskomatonta muuten miten Turku on pienempi, vaikka se tuntuu PALJON isommalta kuin Padova.