Hanna,

Hanna lähti sillä aikaa kun olin Saksassa. On tuntunut tosi vaikeelta sisäistää se nyt tänne takas tullessa. Hanna oli aina se kenelle soitin ja ketä tuli istumaan aurinkoon mun kanssa. Kenen kanssa kävin ulkona. Kenen kanssa juttelin kaikesta.

Kirjoitin eilen mailia hänelle:

"Hey love,

I have this strange depression going on. I miss you all the time here and I didn't think it would be so hard to get used to some people going. I mean some people left and I spent a lot of time with them too, but it didn't feel so bad. Now you are gone and everyday there is something I would want to call you about or ask you to do with me. And it doesn't help that everyone has something else to do this weekend. Thank god I got Eeva to go dancing with me tonight..

Padova, I can't really say what it is right now. It's strange because I don't see familiar people around me anymore. There's lacking so much and it feels somewhat empty to me. Many people somehow ignore me... like yesterday I was talking to Tatjana (slovakian girl) and then someone new asks me "oh you're finnish" "yes" "can you take a picture of us" (as in me taking the picture of other people).. funny how personally I can take such ordinary situation if I'm feeling bad myself. I'll get over it eventually. Just so much stress right now. And even though I sound depressed right now, don't worry about me. It's just again my process on getting over these holes which people leave around me when they go. I guess it's good too.. good preparation for going home and a sign on that I care alot.

I missssss you soooooo much! I will dance Blink182 for you, drink a spritz with you and hug some strangers in the street for you :) I wish you were here!

BACIONE!"

Olen ollut niin väsynyt viimeiset 15 päivää matkustamisesta, sotkuista, unenpuutteesta ja niin monista tapahtumista, että huomasin tänään kuinka paljon mulla oikeastaan on ja on ollut. On ihana huomata ajoittain kuinka onnellinen on hassusti huomaamatta ollutkaan. Soitin Johannekselle kun kävelin pois asemalta ja höpöteltiin hyvän aikaa. Näin Giorgion lounaalla ja oi mulla oli ikävä niitä lounashetkiä kun saan taas heittää hervotonta juttua sen kanssa. Kaiken lisäks pesin farkkuni Piovegon coca-colalla, kun uudet helmet kaato lasin syliin. Päivi lähetti ihanan viestin, että olipa pitkät 10 päivää. Ja lopuks juttelin Peterin kanssa onlinessa pitkästä aikaa (oon aina hymyä kun kuulen siitä pojasta):

Peter: hehe. U know, U r kind of life artist :P (if there is such a word. :P) U used to say that U don't really like Padova and now U wanna stay
Milla: yaaaaj :P someone said it's a real finnish thing. trying and wanting to be happy all the time, which is obviously not possible, but we do it all the time and that's why if something doesn't work we get so sad and easily depressed.
Peter: then I'm finnish in my soul. :)

Sekameininkiä,

Hannalle kävi tässä aika iloisesti pari päivää sitten. Ensin hänen kännykkänsä lopetti lopullisesti toimintansa, kun hypeltiin kameralle ja kännykkä tippui matkan varrella taskusta kivetykselle. Beni lainasi ensihätään toista kännykkäänsä ja nyt minä, kun Beni tarvitsi omansa takaisin. Sitten perjantaina pari päivää tapahtuneen jälkeen, hänen pyöränsä meni aika perusteellisesti rikki. Vei korjaamolle, korjattiin, 2 metriä pyöräilyä ja pyörä kosahti lopullisesti. No minkäs teet, onneksi korjaajat oli mukavaa sakkia ja lainasi hänelle vanhan pyörän kahdeksi viimeiseksi viikokseen.

Samoin iloisesti kävi Päiville, joka oli pyöräilemässä toiselta puolelta kaupunkia kotiin ostosten kanssa ja pyörästä meni ketjut yksinkertaisesti poikki. Tämä tapahtui tänään myös minulle.. luulen. Loistavaa! Tänään on toinen koulupäivä ja minulla olisi vihdoinkin oikeasti ihmistenaikaan tunteja! Enpä sitten päässyt tunnille asti. Eipä tuo ois ollukaan kuin 2 tuntia, mutta siltikin. Lähetin Fannylle viestiä, etten pääse, josko vois kertoa mulle tapahtumat ens tunnin alkuun!

Mitäs nyt sitten tekis. Illalla on taas yksi päivällinen. Tykkään kyllä italialaisten tavasta illastaa yhdessä. Se on paljon mukavampaa kuin yksin syöminen. Se ei ole sellaista suorittamista ja pakottamista vaan ruoka tehdään yhdessä ja pöydässä istutaan pitkään. Se on hirvittävän rentouttavaa, vaikka vaatii jokaillalta sen että lähtee oikeasti liikkeelle :) Hyväksihän tuokin on, mutta lopulta aiheuttaa sen jumalattoman väsymyksen, jota nukuin eilisen yön pois.

Elämässä on muutenkin tapahtunut paljon ja ei mitään. Olen kirjoittanut onnellisuuskalenteriin joka päivä, mutta enemmän ympäripyöreitä asioita, koska en enää aina muista mistä pienestä olinkaan kovimmin onnellinen eilispäivänä. Olen tutustunut moniin uusiin ihmisiin ja miettinyt sitä mitä tapahtuu kun Hanna ja Jennifer ja Johannes ja... kaikki kenen kanssa olen aiemmin viettänyt eniten aikaani lähtevät. Olen löytänyt uusia piirejä ja viettänyt enemmän aikaa vanhojen tuttujen kanssa. Olen viettänyt enemmän aikaani suomalaisten (Päivin ja Eevan) kanssa ja italialaisten, jotka ovat olleet Suomessa vaihdossa tai ymmärtävät suomalaista huumorintajua (Giorgio, Fredi, Mauro...). Samalla kun olen löytänyt uusia piirejä, on vanhoja jäänyt taakse erinäisten erimielisyyksien tai vain yhteensopimattomuuden vuoksi. Elämä asettuu kokoajan uusille raiteille eri ihmisten kanssa. Pystyn ymmärtämään tällä hetkellä loistavasti sen miten työpaikat joissa on suuri vaihtuvuus, ovat usein vaikeuksissa, koska työntekijöillä ei synkkaa. Ei siis sillä, etteikö täällä kerkeisi kenenkään kanssa synkkaamaan vaan syvempään yhteyteen menee enemmän aikaa kuin on tarjolla. Tai toinen ei olekaan kiinnostunut rakentamaan sitä yhteyttä yhtälailla kuin toinen. Kestää jo se, että löytää oikeita ihmisiä!

Monilla on se asenne, että kaiken on tapahduttava nyt.. tai ehkä se olenkin minä. Ehkä minulla on kiire ja muut elää hetkessä. Ehdin ihastua niin monta kertaa niin lyhyessä ajassa, samaan ja eri ihmisiin, samoihin ja erilaisiin tilanteisiin.

Mikäs siinä, ehkä on hyvä olla kauempana jonkin aikaa. Vähän yli viikon päästä lähden Saksaan 10 päiväksi ja sitten melkeinpä heti perään Roomaan Tuomon kanssa ~4 päiväksi!

Pää vaikka selkiäis ja osais taas kirjoittaa paremmin :)

Milano and Genova,

Early on Friday morning Hanna and I stood in the Padova station to realize that we couldn't take the train that we planned because not having any other places available for 2nd class anymore. So we waited half an hour for the next train and we're 2 hours later in Milano.

In Milano we had to face a person full of service spirit in the luggage deposit, right after arriving. So full infact that we had to watch a man with a big big bag going around the station with a baby seat in his arms.. searching where to put the stuff, because these people didn't take more than 20kilos per bag there. That bag was over 40. And I still cannot understand why? There was so much space, the bag wasn't so big, just heavy. And they have these carriages to take the luggage to the safe. What's the god damn problem?

After that, the city just took a hold of us. When we entered to the fresh air and at our first steps saw blue little flowers, something clicked. We were out of Padova and felt so free about it. The day went by fast. I saw new things too, like the top of the Duomo. I was also suppose to meet Francesco but he didn't have time.



At 19:30 We were sitting in the train on our way to Genova. What was Genova? Except for a city on the Ligurian coast, horizontally on the other side of Italy. The city in Italy, I would like to study in. It might not be the perfect and most interesting place, neither the most impressive, historical nor beautiful, Ive been to... but it has the atmosphere I click with... when I think about living... in Italy.

We were there around nine in the evening and we had no reservation to any place, but we knew a hostel. In the station there was a sign there, so we started climbing upwards.. which in the end became 3-5 km's of a tour. Almost an hour when sometimes having to ask for the road and something just taking pictures. In the end, even though we were highly tired and hungry, it was really worth it... we got a great view over the city coast by night. We saw a living site in the city. Also the hostel is very nice and recommendable!


In the morning we took the bus down the hill. Gave our seats to an old couple, who said first in italian that we are amazingly kind and it's very unusual nowadays already. Then he realized we're not italian, so he said the same in english. Now me and Hanna were with our mouths open. Such an old man talking in english and with such kind words. We both agreed on this never happening in Padova. Even if you'd give the seat to someone, they would never say thank you or even look you in the eye. He continued the talk with his - presumably - wife until they got of the bus.

Aquario di Genova, molto famoso!

Genova with its alternative little shops, streets, bars, churches and harbour has such an open character. After eating lasagne al pesto (genovese), I kept thinking why a city and it's character beat so many people with their fine personalities. How can it feel so good to stay away. Maybe it's like Hanna said in the train, we are just so bored and we have so much time to think about it.

(More pictures here!)

Aika tekee kaikennäköstä,

Yesterday I went and bought a new camera. Didn't pay too much, but it was still a lot of unplanned money. But I'm happy.. felt so empty without a camera anyway.

I was out yesterday evening first in a chocolateria with Alessandro just to talk for tandem, later we went to Mensa to eat and Hanna joined in. And we continued to Flybar, where spritz is for 1 euro until midnight. Two new finnish girls (Milka and Jenna) were there already with some italians. Giorgio I knew before and I went to Fly with him and his roommates on Sunday evening. One of the roommates is scottish! My god, I miss the sense of humour people have in scandinavia. The scottish is similar. Here people don't really laugh about themselves so much. I even had problems with that... people thought I was just rude :D

Talking to Giorgio in italian is so much easier than with anyone else so far. He's so calm and in no hurry that for me it's also stress-free to talk. Nice to realize that I can actually have a conversation in italian :)



Beh. I'm in a strange mood today. No brain activity. Strange sentences coming out of my mouth.

Fishmarketing,

First of all, Happy birthday, Sanna!!

Second of all, I went to the page of Fishmarket, the very close to my place, club. And took some photos to share with you:

The middle ones are from Sweden. The girl is here as an Au pair but the guy.. I can't recall.

Wardrobe lady (who is the nicest of all) and the guy Hanna fancies and is working there but I don't exactly know what he's doing there :)

Possibly the bold guy is the owner of Banale (at least he's always hanging out on the other side of the desk on Sunday's) and I've seen the other guy in Banale many times.

Week ago Wednesday!

The bouncer.


The workers.

The always on Wednesday's DJ!

Judith, Hanna and I.

They are photographing on all the Wednesday's when there's an Erasmus party, so there's more to be added to this folder: http://picasaweb.google.fi/milla.tulonen/Fishmarket

Going random,

Music: Daughtry - Home

So I'm going home
back to the place where I belong,
and where your love has always been enough for me.
I'm not running from,
no, I think you got me all wrong.
I don't regret this life I chose for me.

Thinking of those passions I've started to think on why didn't I ever apply to a journalist school. I love writing and photography.
Kun ajattelen listaamiani intohimoja, mietin miksen ikinä hakenut toimittajan tutkintoon. Rakastan kirjoittamista ja valokuvausta.

I've been eating rye bread from the freezer for days now and I almost forgot how good it tastes like. Dino also brought me a german version of finnish bread. Mmm!
Olen syönyt ruisleipää pakastimesta nyt monta päivää ja olen melkein unohtanut miten hyvältä se maistuukaan. Dino toi minulle myös saksalaisen version suomalaisesta leivästä. Mmm!

I'm invited for a dinner with Hanna and two italians guys I met in Banale time ago. The dinner was suppose to be on Wednesday but now Hanna and I are getting a haircut then, because the haircutter is moving to Istanbul this week. Probably the dinner will be on Friday then!
Minut ja Hanna on kutsuttu syömään kahden italialaismiehen kanssa, jotka tapasin Banalessa aikaa sitten. Kinkereiden oli tarkoitus olla keskiviikkona, mutta Hanna ja minä mennään parturoitavaksi silloin, koska hiusleikkuri muuttaa Istanbuliin tällä viikolla. Luultavasti siirtyy siis perjantaiksi!

I've painted in a diary style lately. I like it.
Olen maalannut vähän niinkuin päiväkirjatyylisesti viimeaikoina. Pidän siitä.

--
Dronero/Torino:

Kuulin seinän läpi Dinon ja Marion keskustelua ensimmäisenä yönä. Seuraavana yönä he valtasivat sänkyni, joten minun oli kuunneltava heidän pälinää koko yö.
I heard through the wall Dino and Mario talking on the first night. The next night they invaded my bed, so I had to listen to their pointless babbles all night.

Jätin Marion äidille viestin ensimmäisen yön jälkeen, koska tuntui että olisin jättänyt heidät aivan huomiotta olessani todella yliväsynyt. Pyysin viestissä käytöstäni anteeksi ja kirjoitin sen italiaksi koska en tuntenut pystyväni edes keskustelemaan italiaksi heidän kanssaan - ja hän ei ollut kotona kun lähdimme seuraavana aamuna. Myöhemmin Mario sanoi lukeneensa sen lapun: "Ma che brava!"
I left a note to Mario's mom after the first night, because I felt like I had ignored them totally while being really overly tired. So I apologized for my behaviour in a note I wrote in italian as I didn't even feel able to talk with her properly in italian - and she wasn't home when we left the next morning. Later Mario said he read the note: "Ma che brava!"

Menimme pizzalle Marion työpaikka-pizzeriaan. Hän ei pysynyt pöydässä lainkaan. Se oli viimeinen kerta kun hän näki työnkavereitaan ja he vaikuttivat isolta perheeltä, joten hän kulki kokoajan edestakaisin puhuen heille kokoajan.
We went for a pizza at Mario's working place, pizzeria. He didn't stay at the table at all. It was he's last possible moment to see the guys at work and they seemed like a really big family, so he was going around talking with the workers all the time.

Maistettiin lakritsijuomaa siellä myös. Paljon pehmeämpää ja makeampaa kuin Suomen salmiakki. Mutta hyvää!
We tasted also liquirizia drink there. It's much more soft and sweet than salmiakki in Finland. But very good!

Torinossa opin lisää kehonkieltä ja käsimerkkejä italialaisittain. Teen teille videon tässä jossain vaiheessa niistä. Hihi.
In Torino I learned some more body language and hand signs of italians. I will make a video of them for you sometime here. Hihi.

--

Giada: social life anche stasera!! Anna è già arrivata? Mi manca un pò Padova quando sono a casa! ho bisogno sempre più di indipendent life!!! (social life also tonight!! Has Anna arrived already? I miss Padova a bit when I'm at home. I need always more independent life!!!)
Milla: si, anna è arrivata ma fuori con andrea adesso. mi non manca padova mai, solo tu e marica un po perche mi piace quando siete qui :) padova è più bella. (yes, anna has arrived but is out with andrea right now. i never miss padova, only you and marica a bit because i like it when you're here :) padova is more lovely.)
Milla: anche conosco la tua feeling perche from the time i was in finland. (i also now the feeling from the time i was in finland.)
Giada: ohh crazie! si anche a me non è che manca proprio padova, è la life in the appartment that is funny! now it's our home! (ohh thank you! yes also for me it is not padova that i miss, it is the life in the appartment that is funny! now it's our home!)
Milla: you know.. actually, i haven't felt like home here before last thursday :) strange.
Giada: of course for you it can be more difficult to get used to live here...and to feel like being home! but next here I am sure that you will miss it a little bit! altough I have to admit that Padova is not so great....
Milla: I'm really sure of it now too :) And in Finland roommates don't talk even half of this much, so.. and right now, I would not want to go back at all.
Giada: so you will miss us!!!and we will miss you, because I have learned that living with foreign people is a really good experience!!!and in a mixed appartment life is less less boring!
Milla: yes because italians just study ;)
Giada: yes!!!! and if we are all italians,,,there are less things to say!
Milla: even though it was hard in the beginning (and it will be hard in the end)

Vaan n. 22 tuntia, jos aikataulu pysyy samana!

Music: RTL Ultimate Chart Show: Bomfunk MC's - Freestyler; Lou Bega - Mambo n. 5; Cher - Believe; Salt'n Pepa - Let's Talk About Sex...

JEE! En olekaan kertonut, että tammikuun 18. päivä näen Dinon ja Marion !! Tammikuu on helmikuuta edeltävä kuukausi, joista jälkimmäisenä on kaikki kokeet. Kaikki kaksi. Tammikuu pitäisi siis opiskella, mutta vietän noin viikon matkustellen ympäriinsä Dinon kanssa. Hyvä puoli siinä on, että luonnollisesti näen pojat ja pääsen näkemään uusia paikkoja taas, mutta myös että molemmat on ainakin puoliksi italialaisia, joten hyötysuhde on myös suuri! Junamatkoilla voin siis opiskella noita maanvaivoja (lue: italiankielisiä palikkakieli-kirjoja elokuvauksesta ja valokuvauksesta) ja Dino voi auttaa vaikeiden sanojen kanssa.

Suunnitelma on siis seuraava: Dino lentää Hannoverista Milanoon 18. päivä illalla, josta Mario hakee autoillen Dinon ja minut (jos mennään nykyisten suunnitelmien mukaan) ja sitten ajellaan Torinoon. Mario lähtee 20. päivä sunnuntaina Singaporeen, joten ei voida olla hänen luonaan muuta kuin perjantaista lauantaihin. Dino ja minä ollaan siis suunniteltu, että tehdään pieni kiva reitti Padovaan ja sitten 25. päivä hän lentää Venetsiasta takaisin Hannoveriin. Mennään Pisaan, jossa hänen serkkunsa asuu. Voidaan olla siellä jonkin aikaa. Pisan jälkeen suunnataan Firenzeen, jossa yövytään hotellissa varmaan yksi yö. Padovaan näyttää nenä viimeiseksi!

Me is so excited!!! Ensinnäkin että näen nuo pojat yli puolen vuoden jälkeen ja että pääsen matkustelemaan ja vielä Dinon kanssa! JIII!

*

Sain joulukortteja lisää!


Ja sitten sain Maricalta ja Annalta joululahjat. Annalta sain (kuten muutkin tytöt) kylpysuolapallon ja kaksi kylpyvaahtotähteä! Maricalta sain tuon söpön vihreän kukkaron, jonka mukana oli viesti: "Hyvää joulua 'Rata'! Paljon onnea ja vähän valkosipulia uudelle vuodelle! Suukkoja, Marica" Tuo valkosipuli, ehkä vaatii vähän selittämistä. Innostuin valkosipulista tosissaan tossa viikko sitten ja siitä jälkihajusta ei Marica ja Giada oo ollu ollenkaan innoissaan. Juosseet raukat mua pakoon kun oon hönkäilly :( :D

Good stuff,

So much stuff has happened. This time, I will refuse to go to any bad detail and just stick to the good stuff... after all, it is Christmas!

- It is less than a week when my parents and brother come here! I've seen visions of what will happen when they drive through that gate or when they call me that they're here. But in the end I don't know what will happen... all I know that just thinking about it makes the corners of my mouth step up :)

- The concert went well! Check on the videos and just think to yourself how it was. I want to remind you that this is a total amateur choir (together with italians and foreigners), where people don't go on serious basis. I belong to the sopranos and am on the back row, so you can't see me unfortunately. Here's few videos of the choir acts:



[Hit the road Jack - coming as I've got it downloaded (takes a lot of time)]

Few of instrumental acts:

[Amelie - coming soon]

And the famous poem:

[Suomi - coming soon]

- On Thursday, I was at Eeva's place for a get-together. She and her flatmate had arranged a real nice evening with typical foods. Eeva had made eggbutter (munavoi) and toasted some pane di segale (local version of rye bread). Her roommate made this reeally good dip for cream crackers. There was a full things of garlic - you know one of those whole ones with like ten cloves of garlic! I smelled so bad even on the next day, but it was just deadly good!

- Yesterday it snowed!! I was out until about 3:30 in the morning. Hanna left the club before me and she sent me a messages saying that I should go out, because it's snowing. Of course I ran out and danced around in front of the building, in the really wet, but slow and fluffy snowfall. Wow. When I biked home, I took pictures with my mobilephone like mad and when I got home, I spent another half an hour outside taking pictures. Most of them didn't turn out so wonderful due to my condition, but I think you can get the idea of them.



- I just packed and sent some Christmas gifts. Even though I miss home and I miss people at home, I think spending Christmas here will be a great spice and exception on routine. Traditions are healthy and lovely to have, to keep life on track, but spice on everyday is good sometimes too! After all, Christmas has kind of lost its spell on me. This year, at least, it has a better chance to be something else. Bring the spell back. It has already started better. People here don't put the rush into Christmas. They seem to enjoy getting Christmas and making a special meal. It's a calm and satisfying holiday... at least it looks like it here. In Finland, there's stories from the Christmas time about adult men hitting each other on the parking lot, because the other one took it just in front of the other ;) (I'm sure there's something like that in here too.)

- I've also got some Christmas cards already!



And I ordered this book of the stories of the Moominvalley in italian, because I want to civilize my flatmates on this before Christmas!

- Here's also some random pictures I gathered up for you that haven't been seen here yet:

Hanna and I went sometime in November to Venezia and went around the untouristic sides. We found a funny supermarket arrangement on our way and much more interesting stuff.

On the same week there was the first Baccarata in Venezia. Going to small pubs and drinking alot concerned.

Me (and my old hair) and Gege.

I went to the exhibition of the architect Kengo Kuma which was in the historical Palazzo della Ragione, Padova. I went with another finnish girl, Eeva.

Piazza delle Erbe from up up up of the balcony of palazzo della Ragione.

A map I drew for the Festa di Nordica in Banale!

Nina and I made a calendar for Benjamin's birthday.

A view from the window in front of my desk one evening.

This kind of card arrangements are around the center of the city. Lovely.

I made a finnish/scandinavian dinner for my flatmates. Meatballs, potatoes, cream sauce and lingonberry jam. They especially liked the combination of jam and meatballs :)

Me in my pyjama (merino wool 100%).

Our room.

Hanna and I went to the Christmas market this weekend.

IKEA's Santa Lucia thingie on Saturday :)

The haircut,

I went to the hairdresser yesterday. Hanna knew this guy from her language course. He's originally from Poland, but studied for hairdressing thingies in London. Then he met his boyfriend, who is from Cyprus but lived in Italy. Finally moved here but is really unhappy with the country, the food, the people and so on... He is only 23 and he really has a talent. I got tips on what kind of colours to stick with, though I knew and stack with them already :) But the haircut... he made wonders if you ask me. The photograph doesn't make justice for it. It's lighter and he coloured me blonder stripes :)

I think some of my negativeness was left there too. With the hair and because Luka was so negative about the country. I was so relieved that someone shares these feelings :)




Beni had written me a message on facebook at 5:45 when I met the hairdresser at 5: "how do you look? how do you look? very good? very good? or has the haircutter comitted suicide after he finished the work on your head?" :P

Afterwards Hanna, Till and I went to Quirin's place. There we sang while Till was playing the guitar.. Britney Spears Hit Me Baby One More Time, Oasis Wonderwall, Green Day Good Riddance... :) In the end the same crew (+ Lorenzo) that came to the place continued to another place, UnWound where there was a night for emo-music. Mostly we were the only ones dancing. Lorenzo: "If we're here we might as well the center of the party." We moved to the dance floor. While goes and we dance, only we 4 and 2 other girls sometimes. Lorenzo: "I think we are the party!" Such a big place with huge dancing floor and no-one else is dancing.

They still came to mine for afterparty and we ended up eating pasta with tomato-tuna-sauce at 3am.

Hermostunut Milla,

Oltiin eilen Fish Marketissa. Siellä oli ensimmäiset vaihtaribileet. Olin jo alunperin koko päivän menossa. Siivosin ensin kotona lattiat, kun oli mun vuoro. (Meillä on vuorot viikottain. Yksi pesee kylppärin, yksi lattiat, yksi vie roskat ja yhdellä on vapaa viikko.) Sitten lähdin koululle kauheessa kiireessä kun unohduin hakemaan netistä erilaisia gallerioita joita käydä kurkkaamassa näyttelyä varten. Saa nähdä nyt. Yksi kahvila vaikuttaa aika mukavalta, mutten tiedä vielä mitä sinne tarjoaisin. Seuraavaksi onkin projekti katsasta kaikki kuvat läpi.

Luennolle làhdin ajoissa, koska sain tekstiviestin joltain(?) ettà alkaakin jo 15:30. Luokassa kàvi ilmi, ettà tàstà làhtien alkaa aina jo tuohon aikaan ja kestàà 19:15 asti. Tààllà tai ainakin tàmà professori ei tunne sanaa tauko, joten se on joko itse otettava, koska ketààn ei kiinnosta koska tulet ja menet, kunhan et kokoajan ramppaa TAI on vain kestettàvà. Minà làhden aina ajoissa, ettà kerkeàn kuoroharjoituksiin. Tàllà kertaa katsottiin taas dokumenttielokuvia.. ja yksi filmi oli vuohien juuston tekemisestà luonnonolosuhteissa. Maisemat nàytti ihan Suomelta. Lunta pyrytti ja ne kuivatti sità juustoa kodannàkòisessà paikassa. Pààhenkilòt eivàt juuri puhuneet ja jouduin oikein pinnistàmààn kuullakseni puhuvatko suomea vaiko eivàt. Kuulosti ihan joltain murteelta, mutten voi vielàkààn mennà takuuseen oliko sità vaiko ei. Tuli kuitenkin sopivan kotoisa olo.

Kuorossa meille lykàttiin uusi biisi nenàn eteen, Kyrie Eleison: Lord Have Mercy (en oo ihan varma onko oikee kohta biisistà joka lauletaan, kun en pysty tààllà koulussa kuuntelee sità kunnolla). Olen huomannut tuntevani oloni kovin kotoisaksi tuolla kuorossa. Tykkààn siità miten hyvàltà se kuulostaa (jos nyt pari osaa otetaan pois). Hankin jonkun ottamaan videoa kun lauletaan konsertissa. Lauletaan meinaan Santa Lucian kirkossa, joka on aika iso. Lauletaan ens kuun puolessa vàlissà :)

Sitten sieltà menin Benjaminin kanssa syòmààn koulun ruokalaan joka on tààllà auki myòs iltaisin. Lounas tarjoillaan 11:45-14:30 ja illallinen 18:45 - 21:00. Oltiin molemmat vàhàn huonolla tuulella. Tai ei.. vaan mulla on ollu ongelmia kielen kanssa taas ja oon tosi vàsyny siihen.. ja on myòs vàhàn sellainen negatiivinen vaihe tààllà olemisen kanssa. Kaikki erilainen tuntuu vààràltà ja àrsyttàvàltà. Esimerkkinà ruoka on mun mielestà tààllà tosi ykstoikkosta. Pastaa, pizzaa, pastaa eri kastikkeilla, pastaa... pastaa. Toisaalta taas ruoka mità oon syòny tààllà on melkein poikkeuksetta ollu tosi hyvàà. Benjaminilla oli samanlainen meininki, mikà oli sinànsà helpottavaa koska oon tuntenu oloni niin yksinàiseksi olojeni kanssa. Kukaan ei tunnu ymmàrtàvàn sità. Hannallekin selitin, ettà mun on kirjoitettava ylòs kaikki asiat Italiasta mistà en pidà.. Hanna suhtautu tosi negatiivisesti mun negaatioihin, eikà oikein tukenut niità vaan osoitti vaan miten lapsellisia tai pikkujuttuja ne on. Toki sen tajuan ettà suurin osa tai ainakin hyvànkokoinen osa niistà on vain pikkujuttuja jotka harmittaa nyt ehkà aivan syyttà, mutta ei se tee niistà silti vàhàpàtòsià olon suhteen. Turhauttavaa mulle, vaikka sinànsà asiasta tyttò sanoikin.

Illalla sitten kàvin nopeasti kotona tekemàssà stressaavat italian làksyt. Viime kertainen italian kurssi meni huonosti ja ànkytin. Jài huono fiilis, mutta aattelin sitten panostaa làksyihin, jotta oisin ajantasalla edes. Puh. Nyt haluaisin jo ostaa sen kirjan, mutta se on aina myyty loppuun tms kun kàyn siellà kolmesti viikossa.

Sitte viipotin ensin piazzalle, jossa juotiin kuumaa sangriaa ja sitten suunnattiin loistavalle FishMarketille. Kerroin aiemmin niistà kahdesta amerikaanosta. Ne on huipumpia tyyppejà kun ajattelin aluks. Tanssii ku hullut <3 Molempina kertoina kun oon kàyny tuolla klubilla oon tullu hikisenà ja onnellisena takaisin :) Etenkin onnellisena. Illan saldona oli myòs tandem-partner eli henkilò joka haluaa oppia mun kielen, mutta tàssà tapauksessa englantia ja minà haluan oppia hànen kielen. Eli lòysin jonkun kenen kanssa opetella italiaa. Oli myòs ihana kun Mattia ja Daniele (tandem-partner) vakuutti mun yritettyà ànkyttàà italiaa hetken ja sitte turhauduttua, ettà "ei ei ei.. sà oot hyvà! nyt vaan yritàt!" ja ne oli tosi kàrsivàllisià mun puhumisen kanssa :) Me is happy!

Hanna tuli myòs yòksi, kun Anna ei ollut paikalla ja oli ihanaa huomata miten rentoa oli. Aamulla sanoinkin siità Hannalle ja hàn huomautti ettà olenkin tuntunut jokapuolella hirveàn hermostuneelta. Pitàisi vain olla vàlittàmàttà. Annalla on vain tapa riidellà todella epàreilusti. Siinà sitten kun on yksin selkà seinàà vasten, niin miettii josko jaksais tuommosta katsella lainkaan. Toiseen suuntaan kun ei kuulu làpi lainkaan.

Kaikkineen eilinen oli kuitenkin mukava. Ei niin mitààn valittamista. Tànààn illalla on ilmainen Merengue-opetuskerta!

Ja lopuksi teidàn iloksi linkki, jonka Henry làhetti piristykseksi: Russell Peters About Italy. En tiedà onko tuo teille yhtà hauskaa, koska oikeasti ihmiset kàyttàà esimerkiksi noita kàsimerkkejà niin paljon ja huvittavaa on ettà Russell on oikeasti vàhàn niinkuin asian ytimessà :P HUOM! En ole itse ehtinyt katsoa sità loppuun saakka, joten jos siellà on jotain vastuutonta niin katsotte sitten videon ihan omalla vastuulla.

Haleja!

Hanna,

201007 klo 20:14

3 days and I've been here for a month. A month. Time seems to fly by.

I spent today with Hanna. She seems very shy and holding back but I enjoy her calm mood.