Koe #2

(Päivitetty 8.2.2007 klo 12:10)

Väsyttää aivan toivottamasti. Jännitin tänäpäistä koetta aivan uskomattomissa määrin. Odotin 4 tuntia vuoroani. Siinä ajassa ehtii luovuttaa, saada lisärohkeutta ja luottamusta ja luovuttaa taas monta kertaa. Pääsin kuitenkin läpi. Puolet tehty italiaksi (selitin Lumieren osuudesta asiaan) ja puolet englanniksi. Sain 24/30! Tosin semmosella pehmeellä kädellä mentiin :) Nyt oon tosi väsyny.

Ja kun on nyt tullu erinäisiä kyselyitä, niin: Ei, Carlos ei ole mun poikaystävä. Ei nykyinen, eikä tuleva :)

Taidan mennä nukkumaan!

---
Niin ja piti vielä lisätä, että Marica ja Giada tuli keskiviikkona takaisin piiiitkältä lomalta. Melkein kolme viikkoa. Oli ajanu suoraan sairaalaan, koska Marica oli luullu saaneensa sydänkohtauksen tms. Paniikkikohtaus. Giada tuli syömään kun tutkimukset kesti, menin hänen kanssaan hakemaan Maricaa. Huhhui. Niilläkin oli seuraavana päivänä koe.

First exam,

I sucked bad. I had a line on my msn later saying didn't pass :( and Marco (guy from ESN) asked me what? He told me that I should just take it easy on me, because it was the first one and they're hard on italians too and it depends on the professor... Still I feel bad. I studied so hard and now I just feel useless. I have another one tomorrow straight. I'm intending to pass it (like this one too), but I definitely don't feel very confident about it now.

The situation was strange in the first place. I sent maybe 3 e-mails to the professors that I can't sign up through the signing up page for some reason. Yesterday evening the other one answered, so I could sign up still this morning and take the exam. The other one for tomorrow... haven't heard anything. After signing up, people were just registrating written exams (which apparently could've been done before Christmas and would cover all). In the room I was left, there was two women taking the oral exams. They took one by one people and then afterwards registered it to a book.

While two people were having the exam, other people could listen if they went to sit closer (which they did) or just read their notes still. I couldn't do anything. I was so focused on being so nervious. I probably have never been so nervious. Not knowing if I can actually do the exam in english or italian. Not knowing what she's gonna ask. Not knowing what I should answer.

I went with an older woman to talk. She asked me punch of general questions and when I started to answer she asked me more specific and I couldn't follow her path at all... I'm used to having 2 hours or time to write even three essays and using the first ½-1 hour just to make mindmaps. How the fuck can I answer to a really general question quickly when I definitely am not used to this. Then she even went to details... I have never had to remember specific years...

I'm gonna suck tomorrow so bad if the other professor is like that too. This system sucks! Though it does have advantages like making the students have a lot of detail knowledge but I still HIGHLY prefer focusing on the important and put it into practice.

Positive thing in this day was how many people encouraged me. Dino's just helping me to remember years for tomorrow's exam. Minna cheered me up so much just by being her and saying that come on girl, get up :)

PS. I can't remember if I told that Marco's thinking of going to Finland to exchange and I'm trying to convince him so today he kind of invited himself over for a finnish dinner, so I thought I'd just put a finnish dinner together and invite all the Finns (all girls) and him over :)
PSS. Tomorrow I'm going for dinner in the evening with this one new finnish girl. She seems really nice when I met her in the Carnival party last Saturday!!

Che male!

93 pages to go. 1 day left. 54 pages to write notes of.
I'm exhausted and I didn't really sleep very well last night, so..

// 00:53

78 pages to go. 1 day still left. 15 pages of notes to write down.
I'm starting to get on the chippery zombie-mood, but for some reason reading just goes better during the night. No disturbing things around.

// 01:55

53 pages. Gosh, that took long.

Strange goals, strange people, strange habits, strange standards.

Three things. One neutral, two positive and one negative.

Neutral. I must've been stupid to take this kind of reading job. My god. I decided to make in a shorter time that I first thought, 2 days to go, so I have to get this finished by Wednesday. At this time of the night, it's tomorrow. I'm now on the page 221 of the 349 paged book. That means about 65 pages per day. I'm now behind on writing down the underlines about 50 pages. GREAT! However the lovely thing is that this kind fo activation obviously brings my senses and creativity back. I've done a cartoonish painting and heard and realized suddenly so much more of what's going on around me.

Positive. I realized due to some events happened lately within some friends, that what I like in italians - most of them at least, even if some may consider it as dishonesty and fakery - is that they can get along with anyone and put their happy face on even when they don't really like someone. You can always be nice, you don't have to like everyone. They usually don't give people unnecessary attitude, though they love rumours and gossip.

Positive. I went to Banale yesterday after studying intensively for 4 days. It was really refreshing and I noticed a change in me from the time before Christmas. So the result of the evening was much more satisfying that before. New friends, phonenumbers and meetings afterwards :) What can I, I can't blame the people not wanting to spend time with me so much before... who would want to spend time with a bitter lemon lady? :)

Negative. This comes together in a talk I had with Dino today:

Milla: when you were in exchange, did you notice that many people would've cheated on their boyfriend/girlfriends while being there?
Dino: ...
Dino: yes
Dino: a lot
Dino: the most
Dino: everyone
Dino: :D
Dino: no, not everyone but as i know a lot
Milla: umf.. i feel like a freak here, because i'm not doing something morally unaccepted. people.. strange. me... does not understand.
Dino: so, i know kissing was something which really a lot did but not everybody did more I think
Milla: here too. more over.. i don't want to know.
Milla: i'm still shocked. i saw so many people knowing they have boyfriend/girlfriends at home, that i thought were really responsible people, kissing someone.
Milla: i hope my moral standards are still fine when i come back from here. :P

History of the non-fiction film,

I found a good description for this blog which according to me fits perfectly though it talks about a history book of documentary film written by Boleslaw Matuszewski (A New Source of History):

“He recognized that history does not always happen where one waits for it, and that effects are easier to find and photograph than causes.”

I write about and photograph effects, mainly.

Che vacanza,

Tämä loma on ollut todella terveellinen monilta osin. Olen saanut paljon enemmän perspektiiviä esimerkiksi Padovassa olemiseen ja ihmisten käsittelyyn. Tuntuu jotenkin, että sellainen asioiden yhdistely ja summauskyky on vajaa täällä. Tapahtuu niin paljon uutta ja samassa kun siihen sopeutuu, siihen pitäisi myös opetella myös suhtautumaan jotenkin.

Moneen asiaan tarvitsin jonkun joka tuntee minut hyvin ja tietää oman suhtautumisista ja asenteista erilaisiin asioihin. Siihen miten suhtautua tässä talossa olemiseen, miten suhtautua kaikkeen ympärillä olevaan. Sitä aina jankuttaa itselleen, että ei pidä välittää niin paljon siitä mitä muut ajattelee ja tekee, mutta kyllä se vain on niin kuin valmennuskeskuksen esittelijä sanoi Raision lukiossa puhuessaan: "Ei se ole aivan merkityksetöntä mihin kaverit menee." Sovellan tätä tilanteeseen niin, että kaikkenlaisiin elämäntilanteisiin ja tapahtumiin tarvitsen tukea. Se tuki ei voi olla täydellistä, jos tukijat eivät tiedä mitä tukevat. Nytpä tietävät :)

Lauran viimeisenä iltana tehtiin kämppiksille ruokaa (kermaista kalakeittoa mmmm) ja juteltiin kaikenlaisesta. Lopulta keskustelu päättyi taas kerran siihen mistä olen heille yrittänyt monesti puhua, mutta kun tällä kertaa sain taustatukea, pääsimme jonkinlaiseen lopputulokseen. Laurasta ja minusta Padovassa ihmiset käyttäytyvät toisiaan kohtaan todella kylmästi ja nirppanokkamaisesti. Voin esittää kaksi esimerkkiä: 1) Kävimme iskän synttäripäivällisellä paikallisessa tratoriassa (perinteinen ravintola), nauroimme ääneen ja juttelimme paljon, jossain vaiheessa huomasin miten naapuripöydän vanha mies valitti tarjoilijalle (kai) meistä ja lähtiessä saimme todella ylimielisiä katseita. 2) Lauran (jolla on siis lyhyt tukka) kanssa ympäri Padovaa käveltäessä saimme paljon arvioivia katseita. Tarkastelu suoritetaan päästä varpaisiin. Jos on erikoisia vaatteita päällä, lyhyet hiukset naisella tai muuten poikkeaa harmaan-liilan-tummanvihreän-mustan-valkoisen-kansasta jotenkin, saa aina kyseenalaista huomiota. Tähän vastakkaiseksi... kun kävelimme Bergamossa (171km Padovasta, kuten Turku-Helsinki), ihmiset moikkailivat kadulla vaikka eivät edes tunteneet ja varmasti näkivät että olimme turisteja. Perheen kanssa ajelimme pienemmissäkin kaupungeissa, mutta heti kun Veneton alueesta pääsimme kauemmassa suhtautuminen toisiin ihmisiin oli aivan erilainen. Kämppikset eivät tätä aiemmin ymmärtäneet, mutta nyt tulimme tulokseen, jossa näkyy kasvuympäristöjemme erilaisuus. He tulevat kaikki pienistä vuoristokylistä (Marican kylässä 1850 ihmistä, Annan 4230, Giadan kylää en tarkkaan tiedä). Siellä kaikki tuntevat toisensa. Padova taas, jossa on 210 300 ihmistä, on heille suuri kaupunki, jossa heidän mielestään ihmiset eivät välitä toisistaan. Lauran puolesta en voi puhua, mutta minä taas olen tottunut siihen, että voin olla sellainen kuin olin vaikka totta puhuen tuntui se 24 000:n Raisiokin joskus siinä 175 400:n Turun vieressä ahtaalta*. Heille Milano on liian kiireinen fashionistien kaupunki, missä se minulle on ihana kehto, jossa saan edes hetken olla oma itseni pukeutuen juuri miten haluan ja olla se mikä olen, kulkien kansan keskuudessa herättämättä kokoajan kyseenalaista huomiota.

Kun perhe lähti takaisin pimeään Suomeen ehdimme Lauran kanssa paljon. Jäimme Milanoon vielä pariksi päiväksi extempore-päätöksellä. Sopivasti ylittämään Uuden Vuoden raja. Kävimme Veronassa, Bolognassa ja Venetsiassa. Löydettiin aivan ihana alituisesti pullalta tuoksuva hotelli Bolognasta, jossa nukuin parhaat torkut ja huonoimmat yöunet. Shoppailtiin. Puhuttiin paljon keskenämme ja toisille. Tavattiin paljon ihmisiä ja saatiin uusia kavereita. Ajettiin helvetimoisessa sumussa kahdesti Trevisoon ja takaisin Fiat 500'lla. Kaiken päätteeksi neiti A veti Lauran viimeisenä iltana niin jumalattomat perseet olalle, etten ole koskaan nähnyt häntä niin.. noh, kännissä.

Miten voikin mennä näin kauan, että tajuaa minkälaisen ihmisen kanssa oikeasti asuu ja sekin jonkun muun tarvitsi tulla minulle kertomaan. Ainakin osaan pistää asiat taas suuruusjärjestykseen ja tuntui myös hyvältä saada tunnusta kestävyyskyvystä tuollaisen ihmisen kanssa asumisesta. En tiedä oikein kävikö minulla vain huono tuuri vai oikeastaan hyvä tuuri, koska kyllä tämäkin taas kasvattaa.

Venetsiassa kävellessäni tajusin, että italialaiset eivät osaa nauraa itselleen niin kuin suomalaiset vai pitäisikö tarkentaa, että ne suomalaiset joiden kanssa eniten vietän aikaani. Onhan noita huonoja päiviä kaikilla, mutta jos oikein yleistetään niin italialaiset ottavat itsensä paljon vakavammin kuin suomalaiset yleensä. Sen näkee niin pukeutumisessa, käyttäytymisessä kuin missä tahansa julkisella tiskillä asioitaessakin.

Vaikka keskiviikkona lähdin Fish Marketista aikaisemmin, koska en tuntenut oloani taas kotoisaksi "yksin" tässä joukossa, voin kuitenkin sanoa, että viihdyn tässä talossa paremmin kuin aiemmin. Marica ja Giada pitää minua kyllä ajoittain todella kunnioitettavasti pystyssä :)

Nyt yritän omaksua 44 sivun päivävauhdilla dokumenttileffan historiaa ennen kuin lähden Torino-Pisa-Firenze(-Bologna)-Padova-kiertueelle. Sain eilen reilikorttini siihen äidiltä ja ikkunatiivisteitä :D Niin ja vielä mainitsemisen arvoinen asia tähän täysin jäsennystä vailla olevaan tekstiin voin kertoa, että kävin eilen Marican kanssa juoksemassa lenkin. Olin onnellinen, että se lähti kerrankin yksinään ja sain erotettua hetkeksi noi kaksoset.

*) Uskomatonta muuten miten Turku on pienempi, vaikka se tuntuu PALJON isommalta kuin Padova.

Hermostunut Milla,

Oltiin eilen Fish Marketissa. Siellä oli ensimmäiset vaihtaribileet. Olin jo alunperin koko päivän menossa. Siivosin ensin kotona lattiat, kun oli mun vuoro. (Meillä on vuorot viikottain. Yksi pesee kylppärin, yksi lattiat, yksi vie roskat ja yhdellä on vapaa viikko.) Sitten lähdin koululle kauheessa kiireessä kun unohduin hakemaan netistä erilaisia gallerioita joita käydä kurkkaamassa näyttelyä varten. Saa nähdä nyt. Yksi kahvila vaikuttaa aika mukavalta, mutten tiedä vielä mitä sinne tarjoaisin. Seuraavaksi onkin projekti katsasta kaikki kuvat läpi.

Luennolle làhdin ajoissa, koska sain tekstiviestin joltain(?) ettà alkaakin jo 15:30. Luokassa kàvi ilmi, ettà tàstà làhtien alkaa aina jo tuohon aikaan ja kestàà 19:15 asti. Tààllà tai ainakin tàmà professori ei tunne sanaa tauko, joten se on joko itse otettava, koska ketààn ei kiinnosta koska tulet ja menet, kunhan et kokoajan ramppaa TAI on vain kestettàvà. Minà làhden aina ajoissa, ettà kerkeàn kuoroharjoituksiin. Tàllà kertaa katsottiin taas dokumenttielokuvia.. ja yksi filmi oli vuohien juuston tekemisestà luonnonolosuhteissa. Maisemat nàytti ihan Suomelta. Lunta pyrytti ja ne kuivatti sità juustoa kodannàkòisessà paikassa. Pààhenkilòt eivàt juuri puhuneet ja jouduin oikein pinnistàmààn kuullakseni puhuvatko suomea vaiko eivàt. Kuulosti ihan joltain murteelta, mutten voi vielàkààn mennà takuuseen oliko sità vaiko ei. Tuli kuitenkin sopivan kotoisa olo.

Kuorossa meille lykàttiin uusi biisi nenàn eteen, Kyrie Eleison: Lord Have Mercy (en oo ihan varma onko oikee kohta biisistà joka lauletaan, kun en pysty tààllà koulussa kuuntelee sità kunnolla). Olen huomannut tuntevani oloni kovin kotoisaksi tuolla kuorossa. Tykkààn siità miten hyvàltà se kuulostaa (jos nyt pari osaa otetaan pois). Hankin jonkun ottamaan videoa kun lauletaan konsertissa. Lauletaan meinaan Santa Lucian kirkossa, joka on aika iso. Lauletaan ens kuun puolessa vàlissà :)

Sitten sieltà menin Benjaminin kanssa syòmààn koulun ruokalaan joka on tààllà auki myòs iltaisin. Lounas tarjoillaan 11:45-14:30 ja illallinen 18:45 - 21:00. Oltiin molemmat vàhàn huonolla tuulella. Tai ei.. vaan mulla on ollu ongelmia kielen kanssa taas ja oon tosi vàsyny siihen.. ja on myòs vàhàn sellainen negatiivinen vaihe tààllà olemisen kanssa. Kaikki erilainen tuntuu vààràltà ja àrsyttàvàltà. Esimerkkinà ruoka on mun mielestà tààllà tosi ykstoikkosta. Pastaa, pizzaa, pastaa eri kastikkeilla, pastaa... pastaa. Toisaalta taas ruoka mità oon syòny tààllà on melkein poikkeuksetta ollu tosi hyvàà. Benjaminilla oli samanlainen meininki, mikà oli sinànsà helpottavaa koska oon tuntenu oloni niin yksinàiseksi olojeni kanssa. Kukaan ei tunnu ymmàrtàvàn sità. Hannallekin selitin, ettà mun on kirjoitettava ylòs kaikki asiat Italiasta mistà en pidà.. Hanna suhtautu tosi negatiivisesti mun negaatioihin, eikà oikein tukenut niità vaan osoitti vaan miten lapsellisia tai pikkujuttuja ne on. Toki sen tajuan ettà suurin osa tai ainakin hyvànkokoinen osa niistà on vain pikkujuttuja jotka harmittaa nyt ehkà aivan syyttà, mutta ei se tee niistà silti vàhàpàtòsià olon suhteen. Turhauttavaa mulle, vaikka sinànsà asiasta tyttò sanoikin.

Illalla sitten kàvin nopeasti kotona tekemàssà stressaavat italian làksyt. Viime kertainen italian kurssi meni huonosti ja ànkytin. Jài huono fiilis, mutta aattelin sitten panostaa làksyihin, jotta oisin ajantasalla edes. Puh. Nyt haluaisin jo ostaa sen kirjan, mutta se on aina myyty loppuun tms kun kàyn siellà kolmesti viikossa.

Sitte viipotin ensin piazzalle, jossa juotiin kuumaa sangriaa ja sitten suunnattiin loistavalle FishMarketille. Kerroin aiemmin niistà kahdesta amerikaanosta. Ne on huipumpia tyyppejà kun ajattelin aluks. Tanssii ku hullut <3 Molempina kertoina kun oon kàyny tuolla klubilla oon tullu hikisenà ja onnellisena takaisin :) Etenkin onnellisena. Illan saldona oli myòs tandem-partner eli henkilò joka haluaa oppia mun kielen, mutta tàssà tapauksessa englantia ja minà haluan oppia hànen kielen. Eli lòysin jonkun kenen kanssa opetella italiaa. Oli myòs ihana kun Mattia ja Daniele (tandem-partner) vakuutti mun yritettyà ànkyttàà italiaa hetken ja sitte turhauduttua, ettà "ei ei ei.. sà oot hyvà! nyt vaan yritàt!" ja ne oli tosi kàrsivàllisià mun puhumisen kanssa :) Me is happy!

Hanna tuli myòs yòksi, kun Anna ei ollut paikalla ja oli ihanaa huomata miten rentoa oli. Aamulla sanoinkin siità Hannalle ja hàn huomautti ettà olenkin tuntunut jokapuolella hirveàn hermostuneelta. Pitàisi vain olla vàlittàmàttà. Annalla on vain tapa riidellà todella epàreilusti. Siinà sitten kun on yksin selkà seinàà vasten, niin miettii josko jaksais tuommosta katsella lainkaan. Toiseen suuntaan kun ei kuulu làpi lainkaan.

Kaikkineen eilinen oli kuitenkin mukava. Ei niin mitààn valittamista. Tànààn illalla on ilmainen Merengue-opetuskerta!

Ja lopuksi teidàn iloksi linkki, jonka Henry làhetti piristykseksi: Russell Peters About Italy. En tiedà onko tuo teille yhtà hauskaa, koska oikeasti ihmiset kàyttàà esimerkiksi noita kàsimerkkejà niin paljon ja huvittavaa on ettà Russell on oikeasti vàhàn niinkuin asian ytimessà :P HUOM! En ole itse ehtinyt katsoa sità loppuun saakka, joten jos siellà on jotain vastuutonta niin katsotte sitten videon ihan omalla vastuulla.

Haleja!

Lessons started,

041007 klo 11:56
(english below - I don't have time to put the links, the computer is so slow.)

Salakuva Cinematografian tunnilta.
Secret picture from the Cinematografia lesson.

Eilen tunnilla kirjoitettua: "Mielenkiintoista istua taas uudella tunnilla ja toivoa, että professori on sen verran mukava ja saan tehdä kokeen kirjoitettuna.

Edessä istuu poika, jolla on punainen paita, jossa lukee: I don't only wait for you, I just want you! Takana lukee: I wait for you, hurry up!!! Sinänsä huvittavaa, että niin harva puhuu oikeasti englantia, telkkarissa ei ole yhtään (ja alleviivaan yhtään) englantia, mutta silti ihmiset kantaa päällään lauseita englantia. Joskus mietin, että olisi kiva mennä ihan kiusallaan kyselemään joltain onnettomalta englanniksi juttuja kun paita osoittaa, että osaisi sitä. Tokihan tuota tapahtuu Suomessa ihan yhtä hyvin :) Huomaa vaan juttuja kun itse on se ketä on uudessa paikassa, eikä ymmärrä oikein mitään."

Nautin kirjoittaa suomeksi tunnilla, koska kukaan ei pysty lukemaan minun salaisuuksia paperilta. Voin kirjoittaa mitä vaan piilottelematta sitä turhaan. Olen myös huomannut, että se kiinnittää ihmisten huomion. Varsinkin, kun olen käyttänyt ä- ja ö-kirjaimia. Toinen hassu juttu on, että todella moni (ainakin viisi ihmistä nyt) ovat kysyneet multa onko englanti Suomen toinen kieli. Yritä siinä sitten selittää, että Suomella ja englannilla on todella vähän tekemistä ja oikeasti viralliset kielet on suomi ja ruotsi, sekä lapissa puhutaan myös saamea, jota vain sikäläiset osaa :)

Cinematografian professori oli vielä mukavampi kuin valokuvauksen. Saan tehdä kokeen kirjoitettuna ja olisi antanut tehdä englanniksikin, mutta sanoin, että tahtoisin yrittää edes italiaksi, jos vain olen niin valmis silloin! "Toivon, että tilanne on se. Ok, teet vaan parhaasi ja otat iisisti." Aivan ihana mies ja vissiin aika hassu, kun monesti koko luentosali remahti nauramaan. Vieressä istunut tyttö oli myös todella mukava. Kyselin taas tapani mukaan mitä tapahtuu ja mistä on kyse. Hän, Elisa, pyyteli kovasti anteeksi englantiaan, vaikka puhui huomattavasti parempaa kuin todella moni muu.

Tunneilla mukana pysyminen on vieläkin todella vaikeaa. En jaksa koko kolmea tuntia pinnistää ja yrittää ymmärtää edes sanan sieltä toisen täältä. Ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen tarvitsen puolen tunnin tauon. Monesti olen ollut niin väsynyt, että silmät on lurpsahdellut ja olen haukotellut pitkiä tovia monesti peräkkäin. Ihan kuin happi loppuisi kun pinnistää niin kovasti.

Tunnilla näin myös ensimmäisen tytön, jolla on oikeasti lyhyt tukka. En tajunnut sitä, että kaikilla on pitkät tai ihan viimeistään puolipitkät hiukset täällä. Tytöt on oikeasti tyttöjä ja tytöillä "kuuluu" olla pitkät hiukset.

Mulla on uusi rakkaus: brie-juusto ja viikunahillo. NAM!

Eilisen aamupäivän ja illan vietin Marican ja Giadan kanssa (kämppikset). Oli todella hauskaa! Illalla kuunneltiin suomalaista musiikkia ja kirjoiteltiin muistettavia sanoja post-it-lapuille, jotka kiinnitettiin ruokakaappeihin. Nuo on erityisesti innostunu lauseista: "Hyvää yötä!" ja "Olen väsynyt!" Sovittiin menevämme Spritzeille tänään illalla. Tulevat mua vastaan yliopistolle seitsemäksi, kun luento loppuu ja mennään juomaan "yhdet" :)

Post-its Marican ja Giadan kaapissa.
The post-it's on the closet of Marica and Giada.

Post-its Marican ja Giadan kaapissa.The post-it's on the closet of Marica and Giada.
Keskustelussa kävi ilmi myös, että he käyvät klubeilla täällä Padovassa. Olen saanut todella sekavaa infoa klubeista ja vaipunut jo osittain epätoivoon, kun luulin 1) niiden olevan todella kaukana keskustasta tai 2) niitä olevan ollenkaan. Tykkään tanssimisesta tosi paljon ja jos en sitä olisi saanut tehdä täällä, olisin varmasti lihottanut itseni briellä ja hillolla. Klubeilla tanssiminen on ollut mun liikuntaa tähän asti!

Illalla Anna kysyi onko minulla jotain ongelmaa hänen kanssaa. Ei mitään! Mietin edellisiltana, että ollaan taitu olla yliannostus yhdessä heti alkuun ja molemmat on todella väsyneitä selittämiseen ja järjestelyyn. Onneksi molemmilla alkoi tunnit ja nyt elämä alkaa tasaantua.
Tänään aamulla kävin Norinan ja hänen poikansa eli Francan veljen kanssa poliisilaitoksella ja sain oman fiscale koodin eli verokoodin. Muuten ei olisi saanut vuokrasopimusta tehtyä :) On se kyllä kumma. Kaikkia erilaisia numeroita pitää olla tunnistamiseksi. Ihmeteltiin tätä Simonankin kanssa.

PS. Ensi maanantaina Anna maalaa meidän huoneen (toivottavasti mun ei tarvitse osallistua kustannuksiin, tuntuu jo nyt hiukan turhalta maksella jutuista, joita käytän vain sen yhden vuoden, enkä taatusti enempää) ja sen jälkeen otan teille kuvia tästä komeudesta, niin näette missä asustan ja kenen kanssa.
PSS. Olen huomannut, että käytän kirjoituksissani paljon äärimmäisiä ilmauksia, kuten todella, aivan ihana ja muita alleviivaavia ilmauksia. Täällä todella moni asia tuntuu todella äärimmäisiltä. Ei nyt voi sanoa, etteikö keskitietä olisi, mutta monissa asioissa näkee äärimmäisen laidan ja toistaiseksi se laita on ollut hyvä!
PSSS. Hauska verbi: ballare (tanssia, lausutaa aika kovana b:n, melkein kuin pallaare) - taipuu: (minä) ballo, (sinä) balli, (hän) balla, (me) balliamo, (te) ballate, (he) ballono. Poika voi siis tulla diskoteekissä kysymään balliamo (palliaaamo?) :>

---

Written in class yesterday: "It's interesting to sit in a new lesson again and wish the professor to be nice enough and give me a chance to make the exam in writing.

In front of me sits a boy who has a red shirt, which says: I don't only wait for you, I just want you! Behind it says: I wait for you, hurry up!!! It's kind of funny that so few actually knows english, on tv there's absolutely nothing (and I underline the words absolutely nothing) in english, but still people carry sentences in english on them. Sometimes I wonder that it would be so great to go just to tease people like that and start asking questions in english - because after all the shirt points out that they know english. Of course that happens in Finland too :) I just notice things like that now that I'm the one in a new place and who doesn't understand much."

I enjoy writing in finnish in the lessons, because no-one can read my secrets. I can write without unnecessary hiding. I've also noticed that it pays people's attention. Especially after I've used letters like ä and ö. Another funny thing is that many people (at least five now) have asked if english is Finland's second language. Try to explain there that no, the actual official languages are finnish and swedish and saami is also spoken in small groups situatiated mainly in Lapland :)
The professor of cinematografia is even nicer that the one in photography. I get to do the exam in writing and he would've given me the chance to make it in english too, but I told him I wanna try in italian first if I'm just ready enough for it! "I wish that's the case. Ok, just do your best and take it easy." Totally wonderful man and I guess he's funny too because the class brusts into laugh every now and then. Next to me sits a girl who is really nice. I asked her what's happening and what's going on. She, Elisa, apologized a lot for her english but spoke a lot better english than many others.

In the lessons it's still hard to understand anything. I don't have the energy to try all three hours and try to understand even a word here and there. The first ten minutes I can then I need a 30 minute break. Many times I've been so tired that my eyes start to close without my will and I keep yawning long times many times in a row. Just like the oxygen would run out because of trying so hard.

In the class I also saw the first girl with actual short hair. I didn't realize it before, but every girl has long or at least medium-length here. The girls are girly and they "have to" have long hair.

I have a new love-affair: brie-cheese and fig-jam. YAM!

Yesterday morning and evening I spent with Marica and Giada (my flatmates). I had a lot of fun! In the evening we listened to finnish music and wrote words on post-it's for me (and them) to remember. We placed them on our foodcloset's doors. They have a special interest in the sentences: "Hyvää yötä!" (Good night in finnish) and "Olen väsynyt!" (I'm tired!) We agreed to go for Spritzs this evening. They are coming to the university to pick me up at seven when my lessons end and we go for "a" drink :)

In the discussion I also got to know that they go to clubs here in Padova. I've got so much different kind of info of the clubs and partly have lost my hope already, because I thought 1) they are really far from the centre or 2) they don't even exist. I love dancing so much and if I couldn't do that I would get fat with brie and jam. So far dancing in clubs has been my work-out!
In the evening Anna asked me if I have any problem with her. Absolutely nothing! I wondered yesterday evening that I think we've got an overdose of each other right in the very beginning and we're both tired of explaining and organizing everything. Thank god the lessons started for both of us and life is getting to normal.

This morning I went to the police station with Norina and her son, Franca's brother and got my own fiscale code (kind of a tax code). Otherwise the renting agreement couldn't have been completed with the police :) So strange. They have so many numbers and codes here for recognizition. We wondered this with Simona too.

PS. Next Monday Anna is painting our room (I'm hoping I don't have to share the cost so much, because it already feels a bit pointless to pay for so much, which I'm only using a year. Not more.) and when it's all finished I will take pictures of the room so you can see where I actually live and with who.
PSS. I've noticed that I use a lot of extreme words in my entries.. like very or totally or other underlining words. Here many things feel so extreme. Of course, I cannot say that there isn't a middle way but I see the extreme in many things and so far it's mainly been the good extmere!

I officially am IN the Uni!

25.9.2007
(in english - coming soon)

JIPII! Käytiin tänään Segreteria Studenti'ssa ja nyt olen virallisesti kursseilla ja kaiken lisäksi todella mukava ja - harvinaista kyllä - suht'hyvää englantia osaava täti tiskin takana lupasi vielä ruokailukortin. Täällä se on tasoa Visa Electron, ihan siruinen kaikkineen - eikä sitä yleensä saa kuin virallisesti Padovan yliopistossa opiskelevat. Itse toimistokäytäntö taas oli hyvää surkuhupaisaa komediaa. Ensinnäkin koko toimisto oli aika iso. Siellä oli jokaiselle tiedekunnalle oli n. 3 luukku, joista todella harvoin jokaisessa oli joku palvelemassa. Parhaimmillaan yksi henkilö palvelemassa. Ulkopuolelta piti ottaa vuoronumero ja sitten mennä sisään katsomaan kuinka monennessa mennään. Meillä kävi niinkin hyvä tuuri, että meitä edellä oli 200 ihmistä :D Oli muuten voittaja fiilis muutenkin jo stressaavan päivän jatkoksi. Käytiin siinä välissä kahvilassakin istumassa puolituntia, joka oli 50 vuoron arvoinen. Tiistaisin on erikoispäivä, koska sillon kaikki toimistot on vielä toisen kerran auki. Ensin aamulla ~9-12:30 ja uudelleen ~15-16:30. Siinä vaiheessa kun kello tuli 12:30, ovet suljettiin ja sisään ei päässyt enää kukaan uusi odottamaan. Sisälläolijoita palveltiin kaikkia ja sitten putiikki meni kiinni. Päästiin viimeisenä tiskille, mutta tulos oli todella mukava ja stressiälievittävä. 10 päivän päästä saan lounaskorttini ja kirjasen, johon professorit merkkaavat (kai) kurssien arvosanat. (Luulen, että sain sen kortin, koska olen suomalainen. Ihmiset tuntuvat arvostavat todella paljon skandinaaveja.)

Unohdin kààntàà tàmàn kuvan, enkà tààllà yliopiston tietokonehuoneessa pysty.
I forgot to turn this and I cannot do it here in the uni's computerroom.

Foccaccio vegetariana ja taka-alalla vettà, johon on sekoitettu minttusiirappia. Maistuu hammastahnalta, en voi ymmàrtàà miksi siità tykàtààn tààllà.
Foccaccio vegetariana and on the background water with mint syrup. It tastes like toothpaste, I cannot understand why people like it here.

Matkalla pois, ohi meni tyttö punaisen rullatun paperin kanssa. Anna pysähtyi ja kuiskasi, että tuo on valmistumispaperi. Tyttö kantoi sitä todella ylpeänä ja muut opiskelijat melkein antoivat tietä :) Kaupunki itsessään on kuin pyhitetty opiskelijoille. Heitä/meitä/niitä on joka puolella. Tietyillä alueilla näkee paljon isoja A1:sen kokoisia papereita, joissa on piirretty kuva, jostakusta ja elämän kertomus. Se on todella vanha perinne. Jokaisesta vastavalmistuneesta kirjoitetaan ja piirretään tuonlainen kuva. Valmistumispäivänä he pukeutuvat hassuihin ja usein paljastaviin vaatteisiin. He seisovat ympäri kaupunkia löytyvillä penkeillä, joissa he joutuvat lukemaan hassut tekstit elämästään. Jos he lukevat väärin, he saavat rangaistukseksi esim. jauhoja päälle ja/tai joutuvat juomaan alkoholia. Koko suuri perhe ja ystäväpiiri on kerääntynyt penkin eteen kuuntelemaan. Ihan joka päivä olen nähnyt ainakin yhden valmistuneen ja monta kertaa ympäri kaupunkia on kuulunut laulua "dottore, dottooore, dottoooore" (lääkäri).

Julisteet, jotka valmistuneiden tàytyy lukea, kiinnitetààn seinille muiden nàhtàvàksi.
The posters that the gratuates need to read aloud at attached to the walls for others to see.

Matka opiskelijatoimistolle oli todella kaunis osa kaupunkia. Koko kaupungissa on hirveästi pieniä söpöjä putiikkeja ja ainoastaan kengät - ja toki merkkivaatteet - on kalliimpia kuin Suomessa. Takaisin päin ajettiin pyörillä todella kauniin puiston läpi. Siellä oli isot paksut kaiteet joen vieressä, jotka oli vähän koristeellisia ja osittain peittyneitä murattiin. Myöhemmin käytiin läheisessä (1km) supermarketissa ostoksilla. Matka sinne oli aivan lumoava, kun käännyttiin eräälle syrjäisemmälle tielle, se johti aurinkomaahan. Tien päässä näkyi aivan uusia lämpimillä väreillä (oranssilla, keltaisella ja punertavammalla oranssilla) maalattuja upeita 3-kerroksisia taloja. Molemmin puolin tietä oli pystyyn kuivuneita maissintähkiä. Aurinko oli vielä sen verran alhaalla, että kaikki värit näytti tuplasti kylläisemmiltä. Vau!


Tosiaan pyöräily on opiskelijoiden lisäksi todella suuri osa kaupungin kulttuuria. Minun pyöräni on ihana vaaleanliila tyttöjen jopo - tai jopon tapainen. Se on myös hienosti tasapainoitettu, koska ajettaessa takaisin kaupalta, mulla oli 3 muovikassillista tavaraa (perustarvikkeita) ja matka meni tosi simppelisti. No problemo.

Maanantaina mulla alkaa valokuvauskurssi. Ihan tavallinen vissiin, mutta hyvä alku italiaksi opiskeluun. Tuolla voi myös mennä (niinkun vissiin yliopistoissa yleensä) kuuntelemaan muita luentoja. Ajattelin harjoituksen (ja ajanvietteen) vuoksi käydä muitakin luentoja kuuntelemassa. Saisin opiskeltua vähän yliopistoitaliaa siinä, koska ne puhuu nopeesti ja mulla on aikaa. Kaikki luennot on iltaisin.

Valokuvaus (fotografia) - maanantaina ja tiistaina 16.30-18.15, keskiviikkona 17.30-19.15
Cinematografia - keskiviikkona 16.30-19.15, torstaina 17.30-19.15

Netistä kuulemma näkee muut kurssit. Taidan taas tarvita arvokasta-Annaani apuun :) Se on kyllä niin kultainen tyttö. En varmasti olisi saanut näin sutjakasti ja helposti asioita hoitoon ilman hänen apua. Ihana tyttö!

Toimistoa ennen käytiin tapaamassa Mara Nardinia, joka on kai opiskelijatutor. Aivan ihana myös. Kaikki kenen kanssa oon ollut aiemmin jo yhteyksissä on todella lämpimiä ihmisiä. Franca (vuokraemäntä) esimerkiksi hehkuu lämpöä. Yhtään hän ei osaa englantia, mutta hyvin me silti kommunikoidaan ja monesti oon Annallekin sanonut miten pidän hänestä. Multa puuttui vielä yksi paperi, jonka onneksi sain täytettyä Maran ja Annan kanssa. Meille tuli kiire Segreterian aukioloaikojen takia, joten en muistanut antaa hänelle Aarikalta ostamaani puista heijastinta. Hän oli todella kaunis, pitkä ja naisellinen nainen, joten en tiedä kuinka paljon sille on käyttöä, mutta toivottavasti piti kuitenkin. Kun menimme myöhemmin viemään lahjan hän ei ollut paikalla ja kaksi muuta tutor junioria olivat kyllä ihan hukassa englannin kanssa. Matkalla pois nähtiin Mara ja kerroin että jätin hänelle lahjan. "You are crazy! It's my job, so of course!" Ja sanoi, että pitää ottaa heti yhteyttä jos on mitään kysyttävää :)

Ennen kuin mentiin seuraavaan toimistoon, käytiin jätskillä ja 99 sentin kaupassa. Ostin paperia, sakset, teippiä, vanulappuja, pienen laatikon koruille jne... tosi halpoja juttuja. Anna osti kaksi täysin pätevää keittiöveistä. Niin ja italialainen jätski on SUPERhyvää ja halpaa. Yksi ISO pallo maksaa euron. Varmasti ei Suomessa saa vastaavanlaista jäätelöä tuommoseen hintaan! Kuitenkin - suunnattiin kansainvälisyystoimistolle, jossa odoteltiin pitkään vain saadaksemme tietää, että pitää olla toisessa paikassa saamassa infoa toiseen aikaan... toki. Aina sama juttu. Italialaisilla on tapana kierrättää ympäri kaupunkia ennen kuin löytää sen oikean paikan. Toimistolla tuli eräs tyttö juttelemaan: "Are you Milla?" Olin puhunut Simonan (Romaniasta) kanssa facebookissa ennen lähtöäni ja hän tunnisti minut. Oli jotenkin helpottavaa saada puhua "kunnon" englantia, koska Anna ei ole vielä niin hyvä englannissa ja tuntuu, että oma englanti myös taantuu, eikä saa sanottua kaikkia asioita, joita tahtoisin. Kutsuin Simonan mukaan huomenna (keskiviikkona), kun mennään Emanuelen, Francescon, Andrean ja Annan kanssa aukioille. (Täällä ulos menemistä kutsutaan aukioille menemiseksi, koska sieltä saa halpoja spritzejä. Eurolla saa helposti happyhourina olutta ja spritzejä.)

Illemmalla Francesco (Annan poikaystävä) ja Emanuele (Annan serkku) tulivat käymään. Pyörähtivät katsomassa taloa ja sitten lähdettiin aukioille. Kumpikaan ei puhu juurikaan englantia, mutta yritys oli kova ja ymmärsin lopulta italiaakin aika paljon. Kaikki ovat hirveän kiinnostuneita Suomesta ja puhuttiinkin järvistä, joulupukista ja mitä Berlusconi sanoi suomalaisesta ruuasta. Istuttiin taivas alla ihanalla aukiolla, juotiin spritzejä ja juteltiin. Ihanan italialaista. Molemmat Francesco ja Emanuele ovat todella mukavia myös - ja hiukan ujoja. Oon jotenkin yllättynyt miten mukavia ja helppoja ihmiset on täällä. Ja kuten sanoin Annallekin jätskiä syödessä - olen ihan onnellinen, etten joutunut/päässyt Erasmus-opiskelijoiden sekaan, koska minä saan nyt kontaktia oikeeseen italialaiseen tapaan toimia ja italialaisiin ihmisiin yleensä. Se on selvä etu mulle!


PS. Näin Marimekon Unikko-kangasta ison palan yhden liikkeen ikkunassa ihan keskustassa.
PSS. Netti tulee toimintaan via Montàlla 10 päivän sisällä!
PSSS. Anna kävi yliopiston mukana Nykissä keväällä ja osallistujien kuvista järjestetään ilmeisesti aika suuri näyttely. Menen mukaan avajaisiin!

Courses chosen,

The courses I chose:

1. Storia e tecnica della fotografia - I Semester (6 credits)
2. Cinematografia documentaria - I Semester (6 credits)
3. Sociologia dei processi culturali - II Semester (6 credits)
4. Teorie e tecniche del linguaggio cinematografico - II Semester (6 credits)
5. Filmologia - II Semester (6 credits)

So that is history and technique of photography, documentary cinematografia, sociology in cultural process, theory and technique of the language of cinematografia, filmologia.

Now only left done to send the papers and pay the price. YAH! Money, go away, I don't need you anyway.

Flatmates and courses,

Suomeksi

Anna has arranged us roommates! Giada and Marica from Trento. They study pharmacy or something alike. They are friends and are gonna share the room across the hall! I sent them an e-mail this morning introducing myself and now I'm waiting for their reply.

Anna's dad is a carpenter, so he's gonna make us another board to the kitchen, because there is space and it's too small to fit any ready furniture wisely in there. So her dad is making the board and she's painting it green, because the sofa and such in the living room are green. And there's bright red furniture in the kitchen and the eating side of the living room. She had a funny point in her email: "oh my God..this area of the house will seems an enornous Italian flag!!"

I said to her that I'll have to arrange an enormous finnish flag to compensate the italianity around the house. I think I'm gonna place it to the guestroom. Make it my finnish room with everything finnish. Pictures and such! :) I'm excited.

On Tuesday I got the last papers I need for signing up for the courses. Today Mara sent me an email telling what courses that I'm interested of are available and when and how many credits they are. I also have to take an italian course (60e) but that won't be taken out of that 30 credits I'm paying for. So at the moment my options are these:

Sociologia dei processi culturali - II Semester (6 credits)
Cinematografia documentaria - I Semester (6 credits)
Teorie e tecniche del linguaggio cinematografico - II Semester (6 credits)
Teorie e tecniche del linguaggio radiotelevisivo - I Semester (6 credits)
Storia dell'arte moderna - I Semester (6 credits)
Teoria e tecniche delle comunicazione di massa - II Semester (6 credits)
Storia e critica del cinema - I Semester (you can choose 6 or 9 credits)
Semiologia del cinema e degli audiovisivi - II Semester (6 credits)
Storia e tecnica della fotografia - I Semester (6 credits)
Filmologia - II Semester (6 credits)

I don't know what to choose! I'm gonna take 2 courses for this autumn semester and 3 for spring (because it's longer). There was also aesthetics in my list, but after I've had this aesthetics of media lecture series, I think I'll leave it out.

---

Anna on järjestänyt meille kämppikset! Giada ja Marica on kotoisin Trentosta ja opiskelee farmasiaa tai jotain semmosta. Ovat kavereita keskenään ja tulevat sitten jakamaan huoneen meitä vastapäätä. Lähetin tänään aamulla mailia kertoen itsestäni ja nyt odottelen vain vastausta.

Annan isä on puuseppä, joten hän tekee meille keittiöön pöydän. Siellä on sellainen pieni tila, johon ei mikään valmiskaluste oikein mene mutta se tila jää käyttämättä muuten. Joten Annan isä tekee pöydän ja Anna maalaa sen vihreäksi, koska olohuoneen sohva on vihreä. Keittiössä ja olohuoneen ruokapöytäalueella on myös kirkasta punaista, joten hän huomasi, että: "Voi ei.. tämä talon osa on kuin suuri Italian lippu!!"

Sanoin hänelle järjestäväni ison suomen lipun kompensoimaan kaikkea italialaisuutta ympäri taloa. Taidan valloittaa vierashuoneen ja tehdä siitä suomihenkisen :)

Tiistaina sain viimeisenkin tarvittavan paperin sisäänkirjautumista varten. Tänään Mara lähetti sähköpostilla tiedot kursseista joista olen kiinnostunut. Onko ne saatavilla ja koska ja kuinka monta opintopistettä niistä saa. Otan myös/joudun ottamaan italian kurssin (60e) mutta se ei verota noista maksamistani 30 opintopisteestä. Joten tällä hetkellä nämä ovat vaihtoehtoni:

Sociologia dei processi culturali - II Semester (6 credits)
Cinematografia documentaria - I Semester (6 credits)
Teorie e tecniche del linguaggio cinematografico - II Semester (6 credits)
Teorie e tecniche del linguaggio radiotelevisivo - I Semester (6 credits)
Storia dell'arte moderna - I Semester (6 credits)
Teoria e tecniche delle comunicazione di massa - II Semester (6 credits)
Storia e critica del cinema - I Semester (you can choose 6 or 9 credits)
Semiologia del cinema e degli audiovisivi - II Semester (6 credits)
Storia e tecnica della fotografia - I Semester (6 credits)
Filmologia - II Semester (6 credits)

En tiedä mitä valitsisin! Aion ottaa 2 kurssia syksylle ja 3 keväälle, koska kevät on pidempi. Listassa oli myös estetiikan kurssi, mutta tämän median estetiikan kurssin jälkeen taidan jättää sen pois.

Introduction to the past and me,

I created this journal for me to write in - about the adventures in the boot-country, Italy. Though, the idea of creating this journal started of four different things: 1) I didn't find all the practical and unpractical information I wanted easily (maybe someone will find this source useful someday), 2) offering my story to a finnish magazine or news paper, 3) letting my family and friends keep track of me and 4) remembering everything when I return back to Finland.

Just know that I appreciate and will write about everything. The good and the bad. I'm sure I will find both, though I of course hope everything will seem nothing but positive in the end.

My name is Milla. I'm 21-years-old (130586) and at the time of writing, I still live in Finland. If everything goes as planned, I will take off from Helsinki-Vantaa airport with Scandinavian Airlines (SAS) 23rd of September 9:25 (GMT+2) and via Copenhagen find myself in Venice 13:30 (GMT+1).

I'm quite outgoing, but can be shy in certain situations. I have some really basic finnish habits, like sometimes becoming a hermit, but thanks to my karelian roots.. I usually get over those phases very quick. I love baking, writing, photographing and dancing. Family and friends are really important to me.

I study in Laurea University of Applied Sciences, for the third year (four year study plan) for a degree in media and culture. In Padova, I will study in Università degli Studi di Padova, Visual and Performing Arts faculty. I will not be an Erasmus student only because it was too late for the two universities to make an Erasmus contract. Instead, I will study single courses paying 110 euros for 30 credits of studying. As far as I know it's about 5 courses that I will attend in 10 months. (More info in italian, if you need a translator: this one is very useful, though it doesn't translate in the perfect way - but you get the idea.)

I've always loved to travel and thanks to my lovely family, I've got a great chance to it too. Before starting find out about exchange programs and possibilities, I had travelled around Europe a lot and had been in Italy for 2 weeks in the year 2002. We drove near Venice to Porto di Garibaldi across Sweden, Denmark, Germany and Austria.

I started finding out about exchange about a year ago, in the fall of 2006. My degree program has Erasmus contracts to Austria and Ireland. Those were my first choices at that time. I had hard time deciding whether to go for half a year or a whole one. In the end, the decision was quite easy. I had just broke-up with a long time boyfriend and didn't see much challenges in my homecountry. I needed something fresh and new. The main reason why I chose Italy in the end was because of my love for the country of rich culture and art history and because I had studied the language before. This was a great opportunity to learn the language well and for that I would need the whole year. In the future, it would be a great advantage for me in the working life.

The way wasn't easy. The country seems to love byrocrachcy and because I live far away, it takes a long time to get everything done. So far, I've fought to get to know when the courses begin and end, which courses I can attend to and what I have to do to get on them. Apparently, these things work very differently in Finland than in Italy. First of all, I was amazed to find out that I can apply for the courses just 2 days before they actually start and they don't really except me in, they just need a confirmation that I'm able to study there. Practically that means that they need to send them my school report from highschool translated into italian. (I needed to get official copies from the city administration and an apostille (together 13euros). Then I contacted the Embassy of Italy in Helsinki, where Satu Vaahtera told me to get them translated (translation and the stamps to confirm that it's been done by a confirmed translator, 45euros) and after that send them in, where they will write a confirmation telling about how the University of Applied Sciences work here. After that, I should have all the papers ready. At the moment, I'm waiting to know when all the courses are, so that I will have courses for both semesters, spring and autumn.

For all the information so far about the school, I have to thank Mara Nardin - and about general help, Walter Caharija. I really recommend to get an italian contact to help to figure out all the language twirls. Even if you know good italian, law kind of text is hard to read and understand.

That brings me to the next thing. What I'm most nervious about is that I have to study in italian. I have studied 6 courses of italian in highschool. Back then, I didn't really care for it. I wanted to learn it but I was lazy in the classes and doing the homework. I started again when I entered Laurea and attended to basic italian course. The problem is possibly, that in the courses they teach us grammar and vocabulary, which are very important. But often, they forget about the talking part. Starting to talk in a foreign language is very difficult, but the best way of learning it. I've learned that while spending a lot of time with exchange students here. Within the last two years my english has gone a lot better and I've also got a lot more cultural knowledge! Now I accomplished basic italian II in Open University of Helsinki, this spring. All my teachers, say that that's just enough to get started.. and even though I won't probably understand more than few words in the first lectures, it will get better quite soon. Let's see if they're right.

Along learning the language, I'm very excited to get into the culture. Someway, like a friend of mine said, I'm going there to see if I could find a better place for me to live.. or how much I will miss home.

Moi äiti, iskä, Jussi, mummi, pappa, mamma, Iska ja muut,

Aloitin tämän päiväkirjan kirjoittamisen monesta syystä. Alunperin idea lähti siitä, että olisin tarjonnut jollekin suomalaiselle lehdelle tai sanomalehdelle juttuja vaihtoelämästä. Toinen on sama kuin monella muulla vaihtoon lähtevällä ystävälläni. Soittaminen on kallista ja kaikki eivät käytä skypeä. Tämä on kiva tapa pitää kaikki ajantasalla siitä mitä tapahtuu. Toki haluan myös muistaa osakseni mitä kaikkea on tapahtunut ja täällähän ne pysyy tallessa (koputtaa puuta). Kirjoittelen pääasiassa varmasti englanniksi, mutta pyrin kirjoittamaan ainakin kerran viikossa tai kahdessa myös suomeksi. Kommentit ovat aina tervetulleita piristämään päiviäni :)

Jos kaikki nyt sitten menee suunnitelmien mukaan niin lähden Helsinki-Vantaan lentokentältä Scandinavian Airlinesilla (SAS) 23. syyskuuta 9:25 ja lennän ensin Kööpenhaminaan, josta sitten Venetsiaan. Perillä pitäisi olla lentolipun mukaan 13:30 (Italian aikaa).

Italiaan menen siis opiskelemaan Padovan yliopistoon (Università degli Studi di Padova) visuaalisen ja esittävän taiteen tiedekunnassa. Minä en ole Erasmus-vaihtari, koska minun ja Padovan koulut eivät kerenneet enää tehdä sopimusta. Sen takia opiskelen ns. yksittäisiä kursseja (vähän niinkuin avoimessa yliopistossa). Padova on siellä samalla suunnalla, jossa käytiin perheen kanssa vuonna 2002. 40 kilometriä Venetsiasta, josta pääsee Padovaan noin puolessa tunnissa (ja vielä halavalla!)

Kaikkein hermostunein olen siitä, että minun pitäisi opiskella italiaksi. Onhan minulla ollut 6 kurssia italiaa lukiossa, mutten minä silloin siitä niin välittänyt. Halusin toki oppia kielen, mutta olin aika laiska tunneilla ja tekemään kotitehtävät. Aloitin uudestaan Laureaan päästyäni ja kävin italian peruskurssilla. Ongelma noilla kursseilla onkin, että he opettavat kieliopin ja sanastoa, jotka ovat kyllä tärkeitä, mutta unohtavat usein puhumisosan. Puhumisen aloittaminen ja yleensä tekstin tuottaminen on vaikeinta uudessa kielessä, mutta ehdottomasti paras tapa oppia. Sen olen oppinut myös tässä vaihto-opiskelijoiden kanssa häärätessäni. Kahden vuoden aikana englannin kieleni on parantunut huomattavasti maiden kulttuuritietämyksen ohessa. Kävin keväällä italian jatkokurssin Helsingin avoimessa yliopistossa.

Kaikki opettajani ovat sanoneet, että osaan kieltä tarpeeksi aloittaakseni ja vaikken ensimmäisillä tunneilla ymmärtäisi kuin sanan sieltä, toisen täältä, niin nopeasti kieli lähtee rullaamaan. Saa nähdä miten oikeassa ovat.

Kielen oppimisen ohella, on kiva mennä toiseen kulttuuriin ja päästä siihen sisälle. Vähän niinkun yksi ystäväni sanoi: "Menen sinne ottamaan selvää, josko se olisi sopivampi paikka minun elää... tai kuinka paljon ikävöin kotiin."