I officially am IN the Uni!

25.9.2007
(in english - coming soon)

JIPII! Käytiin tänään Segreteria Studenti'ssa ja nyt olen virallisesti kursseilla ja kaiken lisäksi todella mukava ja - harvinaista kyllä - suht'hyvää englantia osaava täti tiskin takana lupasi vielä ruokailukortin. Täällä se on tasoa Visa Electron, ihan siruinen kaikkineen - eikä sitä yleensä saa kuin virallisesti Padovan yliopistossa opiskelevat. Itse toimistokäytäntö taas oli hyvää surkuhupaisaa komediaa. Ensinnäkin koko toimisto oli aika iso. Siellä oli jokaiselle tiedekunnalle oli n. 3 luukku, joista todella harvoin jokaisessa oli joku palvelemassa. Parhaimmillaan yksi henkilö palvelemassa. Ulkopuolelta piti ottaa vuoronumero ja sitten mennä sisään katsomaan kuinka monennessa mennään. Meillä kävi niinkin hyvä tuuri, että meitä edellä oli 200 ihmistä :D Oli muuten voittaja fiilis muutenkin jo stressaavan päivän jatkoksi. Käytiin siinä välissä kahvilassakin istumassa puolituntia, joka oli 50 vuoron arvoinen. Tiistaisin on erikoispäivä, koska sillon kaikki toimistot on vielä toisen kerran auki. Ensin aamulla ~9-12:30 ja uudelleen ~15-16:30. Siinä vaiheessa kun kello tuli 12:30, ovet suljettiin ja sisään ei päässyt enää kukaan uusi odottamaan. Sisälläolijoita palveltiin kaikkia ja sitten putiikki meni kiinni. Päästiin viimeisenä tiskille, mutta tulos oli todella mukava ja stressiälievittävä. 10 päivän päästä saan lounaskorttini ja kirjasen, johon professorit merkkaavat (kai) kurssien arvosanat. (Luulen, että sain sen kortin, koska olen suomalainen. Ihmiset tuntuvat arvostavat todella paljon skandinaaveja.)

Unohdin kààntàà tàmàn kuvan, enkà tààllà yliopiston tietokonehuoneessa pysty.
I forgot to turn this and I cannot do it here in the uni's computerroom.

Foccaccio vegetariana ja taka-alalla vettà, johon on sekoitettu minttusiirappia. Maistuu hammastahnalta, en voi ymmàrtàà miksi siità tykàtààn tààllà.
Foccaccio vegetariana and on the background water with mint syrup. It tastes like toothpaste, I cannot understand why people like it here.

Matkalla pois, ohi meni tyttö punaisen rullatun paperin kanssa. Anna pysähtyi ja kuiskasi, että tuo on valmistumispaperi. Tyttö kantoi sitä todella ylpeänä ja muut opiskelijat melkein antoivat tietä :) Kaupunki itsessään on kuin pyhitetty opiskelijoille. Heitä/meitä/niitä on joka puolella. Tietyillä alueilla näkee paljon isoja A1:sen kokoisia papereita, joissa on piirretty kuva, jostakusta ja elämän kertomus. Se on todella vanha perinne. Jokaisesta vastavalmistuneesta kirjoitetaan ja piirretään tuonlainen kuva. Valmistumispäivänä he pukeutuvat hassuihin ja usein paljastaviin vaatteisiin. He seisovat ympäri kaupunkia löytyvillä penkeillä, joissa he joutuvat lukemaan hassut tekstit elämästään. Jos he lukevat väärin, he saavat rangaistukseksi esim. jauhoja päälle ja/tai joutuvat juomaan alkoholia. Koko suuri perhe ja ystäväpiiri on kerääntynyt penkin eteen kuuntelemaan. Ihan joka päivä olen nähnyt ainakin yhden valmistuneen ja monta kertaa ympäri kaupunkia on kuulunut laulua "dottore, dottooore, dottoooore" (lääkäri).

Julisteet, jotka valmistuneiden tàytyy lukea, kiinnitetààn seinille muiden nàhtàvàksi.
The posters that the gratuates need to read aloud at attached to the walls for others to see.

Matka opiskelijatoimistolle oli todella kaunis osa kaupunkia. Koko kaupungissa on hirveästi pieniä söpöjä putiikkeja ja ainoastaan kengät - ja toki merkkivaatteet - on kalliimpia kuin Suomessa. Takaisin päin ajettiin pyörillä todella kauniin puiston läpi. Siellä oli isot paksut kaiteet joen vieressä, jotka oli vähän koristeellisia ja osittain peittyneitä murattiin. Myöhemmin käytiin läheisessä (1km) supermarketissa ostoksilla. Matka sinne oli aivan lumoava, kun käännyttiin eräälle syrjäisemmälle tielle, se johti aurinkomaahan. Tien päässä näkyi aivan uusia lämpimillä väreillä (oranssilla, keltaisella ja punertavammalla oranssilla) maalattuja upeita 3-kerroksisia taloja. Molemmin puolin tietä oli pystyyn kuivuneita maissintähkiä. Aurinko oli vielä sen verran alhaalla, että kaikki värit näytti tuplasti kylläisemmiltä. Vau!


Tosiaan pyöräily on opiskelijoiden lisäksi todella suuri osa kaupungin kulttuuria. Minun pyöräni on ihana vaaleanliila tyttöjen jopo - tai jopon tapainen. Se on myös hienosti tasapainoitettu, koska ajettaessa takaisin kaupalta, mulla oli 3 muovikassillista tavaraa (perustarvikkeita) ja matka meni tosi simppelisti. No problemo.

Maanantaina mulla alkaa valokuvauskurssi. Ihan tavallinen vissiin, mutta hyvä alku italiaksi opiskeluun. Tuolla voi myös mennä (niinkun vissiin yliopistoissa yleensä) kuuntelemaan muita luentoja. Ajattelin harjoituksen (ja ajanvietteen) vuoksi käydä muitakin luentoja kuuntelemassa. Saisin opiskeltua vähän yliopistoitaliaa siinä, koska ne puhuu nopeesti ja mulla on aikaa. Kaikki luennot on iltaisin.

Valokuvaus (fotografia) - maanantaina ja tiistaina 16.30-18.15, keskiviikkona 17.30-19.15
Cinematografia - keskiviikkona 16.30-19.15, torstaina 17.30-19.15

Netistä kuulemma näkee muut kurssit. Taidan taas tarvita arvokasta-Annaani apuun :) Se on kyllä niin kultainen tyttö. En varmasti olisi saanut näin sutjakasti ja helposti asioita hoitoon ilman hänen apua. Ihana tyttö!

Toimistoa ennen käytiin tapaamassa Mara Nardinia, joka on kai opiskelijatutor. Aivan ihana myös. Kaikki kenen kanssa oon ollut aiemmin jo yhteyksissä on todella lämpimiä ihmisiä. Franca (vuokraemäntä) esimerkiksi hehkuu lämpöä. Yhtään hän ei osaa englantia, mutta hyvin me silti kommunikoidaan ja monesti oon Annallekin sanonut miten pidän hänestä. Multa puuttui vielä yksi paperi, jonka onneksi sain täytettyä Maran ja Annan kanssa. Meille tuli kiire Segreterian aukioloaikojen takia, joten en muistanut antaa hänelle Aarikalta ostamaani puista heijastinta. Hän oli todella kaunis, pitkä ja naisellinen nainen, joten en tiedä kuinka paljon sille on käyttöä, mutta toivottavasti piti kuitenkin. Kun menimme myöhemmin viemään lahjan hän ei ollut paikalla ja kaksi muuta tutor junioria olivat kyllä ihan hukassa englannin kanssa. Matkalla pois nähtiin Mara ja kerroin että jätin hänelle lahjan. "You are crazy! It's my job, so of course!" Ja sanoi, että pitää ottaa heti yhteyttä jos on mitään kysyttävää :)

Ennen kuin mentiin seuraavaan toimistoon, käytiin jätskillä ja 99 sentin kaupassa. Ostin paperia, sakset, teippiä, vanulappuja, pienen laatikon koruille jne... tosi halpoja juttuja. Anna osti kaksi täysin pätevää keittiöveistä. Niin ja italialainen jätski on SUPERhyvää ja halpaa. Yksi ISO pallo maksaa euron. Varmasti ei Suomessa saa vastaavanlaista jäätelöä tuommoseen hintaan! Kuitenkin - suunnattiin kansainvälisyystoimistolle, jossa odoteltiin pitkään vain saadaksemme tietää, että pitää olla toisessa paikassa saamassa infoa toiseen aikaan... toki. Aina sama juttu. Italialaisilla on tapana kierrättää ympäri kaupunkia ennen kuin löytää sen oikean paikan. Toimistolla tuli eräs tyttö juttelemaan: "Are you Milla?" Olin puhunut Simonan (Romaniasta) kanssa facebookissa ennen lähtöäni ja hän tunnisti minut. Oli jotenkin helpottavaa saada puhua "kunnon" englantia, koska Anna ei ole vielä niin hyvä englannissa ja tuntuu, että oma englanti myös taantuu, eikä saa sanottua kaikkia asioita, joita tahtoisin. Kutsuin Simonan mukaan huomenna (keskiviikkona), kun mennään Emanuelen, Francescon, Andrean ja Annan kanssa aukioille. (Täällä ulos menemistä kutsutaan aukioille menemiseksi, koska sieltä saa halpoja spritzejä. Eurolla saa helposti happyhourina olutta ja spritzejä.)

Illemmalla Francesco (Annan poikaystävä) ja Emanuele (Annan serkku) tulivat käymään. Pyörähtivät katsomassa taloa ja sitten lähdettiin aukioille. Kumpikaan ei puhu juurikaan englantia, mutta yritys oli kova ja ymmärsin lopulta italiaakin aika paljon. Kaikki ovat hirveän kiinnostuneita Suomesta ja puhuttiinkin järvistä, joulupukista ja mitä Berlusconi sanoi suomalaisesta ruuasta. Istuttiin taivas alla ihanalla aukiolla, juotiin spritzejä ja juteltiin. Ihanan italialaista. Molemmat Francesco ja Emanuele ovat todella mukavia myös - ja hiukan ujoja. Oon jotenkin yllättynyt miten mukavia ja helppoja ihmiset on täällä. Ja kuten sanoin Annallekin jätskiä syödessä - olen ihan onnellinen, etten joutunut/päässyt Erasmus-opiskelijoiden sekaan, koska minä saan nyt kontaktia oikeeseen italialaiseen tapaan toimia ja italialaisiin ihmisiin yleensä. Se on selvä etu mulle!


PS. Näin Marimekon Unikko-kangasta ison palan yhden liikkeen ikkunassa ihan keskustassa.
PSS. Netti tulee toimintaan via Montàlla 10 päivän sisällä!
PSSS. Anna kävi yliopiston mukana Nykissä keväällä ja osallistujien kuvista järjestetään ilmeisesti aika suuri näyttely. Menen mukaan avajaisiin!