Safely at Raisio,

Okay, after yesterday's moving out rumble, I'm safely at Raisio again. Spent the last night in Helsinki partying. Iain, Robbie, Riina and I went to Onnela, where also Frank and Remon joined us. Found myself from Espoo around 5am in the morning with a whole in my shoe (very small one though), because people tend to break glasses in the bar and relatively big one decided to go through my leather shoes. Thank god, nothing worse happened.

Riina was a part of LIC team when I was starting my career there. I never actually spoke to her before, but this evening I did. She's absolutely lovely :) We talked about so much between going to exchange to the social side of smoking (and no mom, I don't smoke). She left with the last train and later sent Iain a message which was directed to me (she doesn't have my phonenumber). So little things can make me so happy. Yesterday before leaving for clubbing, Robert asked me if my leaving is for me hooray (thumb up), ok (hand about stable), don't wanna go (thumb down). I said hooray (thumb up), don't wanna go (thumb down). This morning I talked to Riina again and she said to me that I shouldn't think about leaving as such a bad thing. I can always come back and "it's absolutely the best time of your life!" I told mom about it today and she pointed that she's been trying to say the same thing several times, but seemingly it only goes through when said by the right person.

Right now, Siru is visiting me in Turku. We came here with the same train. Before jumping in, I went shopping in Kamppi trying to find small things to give to people in Italy of Finland. I didn't find anything else than postcards for the guestroom in my italian apartment. It'll so go Finland.

Now I'm really tired. For the last week, I've had hard time figuring out how to be with people. I spend time with them, but I don't have much to say to them. I have so much on my mind that it's like absolutely everything that is happening around me is interupting me; whether it's someone talking, me thinking, me doing something.. whatever, it's always interupting something.

---

Okei, nyt on muuttorumba eilisen lumia ja olen turvallisesti Raisiossa. Vietin viimeisen illan Helsingissä juhlien. Iain, Robbie, Riina ja minä mentiin Onnelaan, missä nähtiin myös Frank ja Remon. Löysin itseni Espoosta n. viideltä aamulla, kengässä reikä (tosin aika pieni), koska ihmiset rikkovat laseja baarissa ja suhteellisen iso palanen tökötti jossain vaiheessa kengässä. Luojan kiitos, mitään kummempaa ei tapahtunut.

Riina oli osa LIC teamiä kun alottelin omaa uraani siellä. En ollut puhunut aiemmin hänelle, mutta tänä iltana puhuin. Hän on aivan ihana :) Puhuttiin kaikenlaisesta aina vaihdosta tupakoinnin sosiaaliseen aspektiin (ja ei äiti, en polta). Hän lähti viimeisellä junalla ja myöhemmin lähetti Iainille viestin, joka oli osoitettu minulle (hänellä ei ole minun puhelinnumeroani). Niin pienet jutut saa minut hyvälle tuulelle. Eilen ennen klubille lähtöä, Robert kysyi minulta lähtemisestä... onko se hurraa (peukku ylös), ok (käsi suorassa), ei tahdo lähteä (peukku alas). Sanoin hurraa (peukku ylös), en halua lähteä (peukku alas). Tänäaamuna juttelin Riinan kanssa taas ja hän sanoi minulle, ettei minun kannata ajatella lähtemistä huonona asiana. Voin aina tulla varmasti takaisin ja "se on ehdottomasti parasta aikaa sun elämässä!" Sanoin äidille tuosta keskustelusta tänään ja hän huomautti, että hän on yrittänyt sanoa samaa monesti, mutta selkeästi viesti menee perille vain jos se tulee oikealta tyypiltä.

Justiinsa nyt, Siru on käymässä Turussa. Tultiin yhdessä junalla. Ennen junaan hyppäämistä, menin shoppailemaan Kamppiin ja yritin löytää pieniä juttuja annettavaksi ihmisille Italiassa Suomesta. En löytänyt oikein muuta kuin kortteja vierashuoneeseen italian asunnossa. Siitä huoneesta tulee Suomi pyhättö.

Nyt olen väsynyt. Koko viime viikon mulla on ollut vaikea olla ihmisten kanssa - tai vaikea päättää miten olla niiden kanssa. Olen viettänyt kaiken mahdollisen ajan niiden kanssa, mutta mulla ei ole ollut paljoa sanottavaa. On niin paljon mielessä, että ihan kaikki mitä ympärillä tapahtuu keskeyttää mut jotenkin aina; oli se sitten joku puhumassa, minä ajattelemassa, minä tekemässä jotain.. mitä tahansa, se aina keskeyttää mut jotenkin.