Moving out, moving in,

(short version in english below)

// update - äiti sanoi, että allaolevassa tekstissä on paljon aukkoja, joten paikkailin niitä hieman ja yritin saada muutoksesta helpommin ymmärrettävää.

Ei postia enää osoitteeseen Via Montà! Muutin, enkä pysty postittamaan uutta osoitettani kaikille. Laitan sen sähköpostitse kaikille, joiden osoite minulla on, heti kun se on tilanteen puolesta mahdollista!

Yksityiskohtiin. Keskiviikko oli erikoinen päivä. Yhteen päivään voi mahtua niin paljon stressiä ja niin paljon ihania juttuja. Tuomo oli minun luona kylässä parin yön verran (välissä kävi Roomassa ja tuli takaisin pariksi yöksi). Tuomon viimeisenä iltana tultiin kymmenen tienoilla kotiin, hieman hiprakassa aloitettiin katsomaan elokuvaa ja tekemään nopeaa pastaruokaa. Jossain vaiheessa Anna huusi meidän huoneesta, että missä hänen vihreä vilttinsä on. Minulla kun sattuu olemaan samanlainen. Kävin selvittämässä asiaa, joka oli niin että Tuomon lainaama (neidin peitto) oli olohuoneessa selkänojalla (jossa sitä oli myös säilytetty). Hän sitten kovaan ääneen salamoi, että ei toisen peittoa saa ottaa se on intiimiasia. Kumman tästä asiasta tekee se, että minä lainasin hänelle omaa talvipeittoani, jolle olin allerginen. Hän pisti omansa vierashuoneeseen, jossa se oli vieraille käytössä. Nyt tämä peitto oli kadonnut vierashuoneesta, minä en tiedä missä minun peittoni on ja hän alkaa rääkymään peittonsa intiimiydestä. Hieman myöhemmin hän tuli vielä olohuoneeseen, jossa katsottiin Tuomon kanssa elokuvaa ja oltiin juuri syömässä. Hän kävi keittiössä: "Voitteko siivota tuolla. Sitten kun Marica ja Giada tulee kotiin, niin meidän on keskusteltava tästä asiasta, koska tää tilanne on aivan mahdoton!"

Siinä teille maistiaiset neidin logiikasta. Minä en kyllä tajua mistä tilanteesta on kyse. Illalla sitten menin tosi kakoissa fiiliksissä nukkumaan ja heräsin janoon yöllä. En nukkunutkaan sitten sen aamuneljän jälkeen. Tuomo yritti asemalle käveltäessä piristää kovasti ja saikin nauramaan pari kertaa. Sen voimalla ei kuitenkaan eletty hirvittävän pitkälle. Pyöräilin Tuomon lähdettyä Prato della Vallelle selässä reppu, joka sisälsi melkein kaiken mun tärkeimmän. Soitin Päiville, josko tehtäisiin jotain kun tiesin, että hänellä on vapaa päivä. Giulia soitti melkein heti perään ja kysyi missä meennään. Hän oli todella joustava ja ymmärtäväinen. Saisin tuoda tavarani uuteen asuntoon jo saman illan aikana. Siinä vaiheessa kiirettä ei vielä ollut, ajattelin että huomenna sitten. Giulian kanssa puhuttuani jouduin nieleskelemään kyyneleitä koko pyöräilymatkan Päiville. Portaita ylös kulkiessani äiti soitti ja jouduin pitkän hetken yrittämään rauhoittua siinä käytävässä.. liiemmin onnistumatta. Päivin ovelle vihdoin päästyäni en osannut sanoa muuta kuin "oisko sulla paperia". Päivi vaan halasi ja minä sitten itkeä täristelin toisen olkapäätä vasten.

Päivi on vietti koko päivän minun negatiivisen, pessimistisen ja surullisen puoleni kanssa. En pidä itsestäni tällaisena, joka lisää sotkuun vielä lisämausteen. Käytiin lounaan jälkeen pakkaamassa kaikki tavarat. Sain kummallisia väsymyskohtauksia aina välillä, tyttö piti mut henkisesti pystyssä kokoajan ja oli järjen äänenä koko pakkaamisessa. Pakkaamisen jälkeen istuin nettikahvilassa maanpaossa pari tuntia, jonka jälkeen Giorgio tuli juttelemaan omistajanaisen kanssa. Nainen pistikin kovat kortit pöytään, eikä päästänyt niin helpolla tilanteesta, mutta onneksi Giorgio osasi myös hommansa. Siinä on kyllä yksi taivaanlahja. Sanoinkin, että tunnen itseni niin hyödyttömäksi yksin, koska en pysty tekemään mitään kunnolla yksin. Lopuksi vuokraemäntä kysyi vielä lähdenkö siksi, että minulla ja Annalla ei mene yksiin. Sanoin Giorgiolle, että vastaa sen minkä näkee parhaaksi vastata. Hän sanoi, että olin jo aiemmin päättänyt lähteä, mutta tämä riita vauhditti lähtemistä.

Illalla kävin vielä kaupungilla ja kahdeksalta Johannes tuli autolla viemään minun kamoja Päivin kanssa. Ennen yhdeksää olin jo muuttanut. Nyt on jo helpompi olo. Asun olohuoneessa toistaiseksi. Sunnuntaina saan omat avaimet ja ehkä maanantaina pääsen jo omaan huoneeseen. Ollaan Katrin kanssa vähän tuuliajolla tällä hetkellä. Nukuttiin ensimmäinen yö olohuoneen 80cm sängyssä molemmat. Huominen yö päästään Eevan luokse punkkaamaan ja sitä seuraava yö pitäisi vielä kanssa saada jotenkin järjestettyä. Sitten maanantaina toivon, että päästäisiin jo uuteen huoneeseeni, koska minua stressaa jo muutenkin tämä alituinen paikan hankkiminen... tuntuu että olen kokoajan vaikeuttamassa ihmisten elämiä ja tiellä.

Olen sanattoman kiitollinen kaikesta avusta ja tuesta jota olen saanut osakseni täällä. Giorgio on jaksanut joka päivä rauhoitella minua ja puhua puolestani, taistella puolestani. Päivi on pitänyt melkein fyysisestikin pystyssä kokoajan ja jaksanut kuunnella ja auttaa. Giulia ja Camilla olivat molemmat todella joustavia ja ymmärtäväisiä tilanteen suhteen. Johannes jaksoi myös jutella asiasta ja auttaa muutossa auton kanssa. Marica ja Giada pitivät puoliani taistelutantereella neiti A:n kanssa. Sitten on vain muita ihmisiä, jotka ovat piristäneet pelkällä olemassaolollaan.. Tuomo, Fredi, Mauro, Marco... <3

Äiti, isi ja Jussi. Aina siellä<3 Sen tietäminen on jo tarpeeksi.

-

No mail to the old address Via Montà anymore! I moved and I cannot post my new address to everyone. I will write an e-mail to everyone that I have e-mail addresses from, as soon as the situation allows it!

I moved out yesterday due to a situation and a boost to the decision. Packed and moved out and moved in within one day. I'm happier. I'll be even more when this whole process is over with.

I'm lacking words for the gratefulness I have of all the help and support I have got. Giorgio has everyday had the energy to calm me down and talk for me, fight for me. Päivi has almost also physically kept me standing all the time and listened and helped. Giulia and Camilla were both very flexible and understanding about the situation. Johannes was always there to talk to and helping with moving. Marica and Giada. Then there is so many other people who have just made me feel better, just by being there and being interested, caring.. Tuomo, Fredi, Mauro, Marco, Simona, Hanna.. <3

Mom, dad and Jussi. Always there <3 Just knowing that is enough.

Sekameininkiä,

Hannalle kävi tässä aika iloisesti pari päivää sitten. Ensin hänen kännykkänsä lopetti lopullisesti toimintansa, kun hypeltiin kameralle ja kännykkä tippui matkan varrella taskusta kivetykselle. Beni lainasi ensihätään toista kännykkäänsä ja nyt minä, kun Beni tarvitsi omansa takaisin. Sitten perjantaina pari päivää tapahtuneen jälkeen, hänen pyöränsä meni aika perusteellisesti rikki. Vei korjaamolle, korjattiin, 2 metriä pyöräilyä ja pyörä kosahti lopullisesti. No minkäs teet, onneksi korjaajat oli mukavaa sakkia ja lainasi hänelle vanhan pyörän kahdeksi viimeiseksi viikokseen.

Samoin iloisesti kävi Päiville, joka oli pyöräilemässä toiselta puolelta kaupunkia kotiin ostosten kanssa ja pyörästä meni ketjut yksinkertaisesti poikki. Tämä tapahtui tänään myös minulle.. luulen. Loistavaa! Tänään on toinen koulupäivä ja minulla olisi vihdoinkin oikeasti ihmistenaikaan tunteja! Enpä sitten päässyt tunnille asti. Eipä tuo ois ollukaan kuin 2 tuntia, mutta siltikin. Lähetin Fannylle viestiä, etten pääse, josko vois kertoa mulle tapahtumat ens tunnin alkuun!

Mitäs nyt sitten tekis. Illalla on taas yksi päivällinen. Tykkään kyllä italialaisten tavasta illastaa yhdessä. Se on paljon mukavampaa kuin yksin syöminen. Se ei ole sellaista suorittamista ja pakottamista vaan ruoka tehdään yhdessä ja pöydässä istutaan pitkään. Se on hirvittävän rentouttavaa, vaikka vaatii jokaillalta sen että lähtee oikeasti liikkeelle :) Hyväksihän tuokin on, mutta lopulta aiheuttaa sen jumalattoman väsymyksen, jota nukuin eilisen yön pois.

Elämässä on muutenkin tapahtunut paljon ja ei mitään. Olen kirjoittanut onnellisuuskalenteriin joka päivä, mutta enemmän ympäripyöreitä asioita, koska en enää aina muista mistä pienestä olinkaan kovimmin onnellinen eilispäivänä. Olen tutustunut moniin uusiin ihmisiin ja miettinyt sitä mitä tapahtuu kun Hanna ja Jennifer ja Johannes ja... kaikki kenen kanssa olen aiemmin viettänyt eniten aikaani lähtevät. Olen löytänyt uusia piirejä ja viettänyt enemmän aikaa vanhojen tuttujen kanssa. Olen viettänyt enemmän aikaani suomalaisten (Päivin ja Eevan) kanssa ja italialaisten, jotka ovat olleet Suomessa vaihdossa tai ymmärtävät suomalaista huumorintajua (Giorgio, Fredi, Mauro...). Samalla kun olen löytänyt uusia piirejä, on vanhoja jäänyt taakse erinäisten erimielisyyksien tai vain yhteensopimattomuuden vuoksi. Elämä asettuu kokoajan uusille raiteille eri ihmisten kanssa. Pystyn ymmärtämään tällä hetkellä loistavasti sen miten työpaikat joissa on suuri vaihtuvuus, ovat usein vaikeuksissa, koska työntekijöillä ei synkkaa. Ei siis sillä, etteikö täällä kerkeisi kenenkään kanssa synkkaamaan vaan syvempään yhteyteen menee enemmän aikaa kuin on tarjolla. Tai toinen ei olekaan kiinnostunut rakentamaan sitä yhteyttä yhtälailla kuin toinen. Kestää jo se, että löytää oikeita ihmisiä!

Monilla on se asenne, että kaiken on tapahduttava nyt.. tai ehkä se olenkin minä. Ehkä minulla on kiire ja muut elää hetkessä. Ehdin ihastua niin monta kertaa niin lyhyessä ajassa, samaan ja eri ihmisiin, samoihin ja erilaisiin tilanteisiin.

Mikäs siinä, ehkä on hyvä olla kauempana jonkin aikaa. Vähän yli viikon päästä lähden Saksaan 10 päiväksi ja sitten melkeinpä heti perään Roomaan Tuomon kanssa ~4 päiväksi!

Pää vaikka selkiäis ja osais taas kirjoittaa paremmin :)