Nina lähtee kotiin,

Kirjoitin Ninasta ja hänen pulmistaan aiemmin, jotka menivät niinkin pitkälle, että hän sai täällä - Italiassa - masennuslääkkeitä. (Yksi kirjoituksista.) Ennen joulua hän meni huomattavasti parempaan suuntaan ja vietimmekin paljon aikaa yhdessä. Hänestä tuli yksi tärkeimmistä tukipylväistäni. Hän sanoi ennen joulua menevänsä kotiin ja katsovansa miten asiat menevät.. ennen sitä hän ei enää tuntenut haluavansa olevan Padovassa.

Sain äsken viestin häneltä, joka menee suomennettuna jokseenkin näin: "Moi Milla, mitä kuuluu? Olen Padovassa isäni kanssa. Mutta vain yhden päivän ajan hakemassa tavarani. Oletko Padovassa tänään? Ehkä voidaan vielä nähdä!?"

Niin paljon kuin haluankin, että Nina parantuisi ja saisi takaisin aidon hymyn kasvoilleen, tuntuu surulliselta antaa hänen mennä. Aika meni liian nopeasti ja sitä tuntui olevan liian vähän. Parempi näin, ei minkään tarvitse tähän kuitenkaan loppua :)

<3!

Christmas came to Padova,

Pulmat, vaikeudet, surut..

Eilen Nina tuli vielä meille asuttamaan vierashuonetta. Hän oli täysin murtunut, koska nyt asunnosta oli viety sähkötkin. Benjamin kirjoitti internetissä vain 5 minuuttia kotiintuloni jälkeen, että hänellä on jotain tärkeää puhuttavaa. Lopulta istuimme kolmestaan Benjaminin autossa, hämärässä, usvassa, josta näki vain metrin eteenpäin. Kello oli lähellä puoltayötä. Istuin etupenkillä ja tunsin itseni hieman vähäpätöiseksi. Olin auttanut jo niin monia ihmisiä, että energiani alkoi olla vähissä. Olen väsynyt. Nina osasi puhua Benjaminille ja Benjamin osasi puhua Ninalle. Vaikken sanonut sanaakaan tiedän että minun kuului olla siinä. Minun kuului olla sanomatta mitään ja antaa heidän puhua. He tiesivät paremmin.. nyt. Minä voin auttaa olemalla hölmö itseni, vaatimalla isoja teletappihalauksia, istumalla hiljaa autossa pidelle toisen kättä ja tarjoamalla vierashuoneen käyttöön kun ei ole omaa kotia johon mennä. Minä voin aina kuunnella.

Täällä näkee myös todella surullisia tapauksia. Ihmisillä on todella vaikeita pulmia, joita he joutuvat vaihtonsa aikana ratkaisemaan. Tällä hetkellä lähimmässä ystäväpiirissäni on kolme, joille olen ollut tukipilarina. Yhdellä on jopa niin pahoja psyykkisiä ongelmia, että ammatti-ihminen käski jo lähtemään kotiin. Toistaiseksi hän ei ole vielä lähtenyt, koska ei tiedä auttaisiko kotiinmeno sitä. Yhdellä on ollut asunnon suhteen todella huono tuuri, eikä hän ole vieläkään päässyt muuttamaan uuteen asuntoonsa, koska siellä ei ole kaasua eikä sähköä.. ei siis lämmintä vettä, hella ei toimi, ei valoa tai lämpöä. Hän on nyt kuukauden jo viettänyt toisten nurkissa niin sanotusti asunnottomana, kun italialaiset jaksavat edelleen sanoa että vielä yksi viikko, vielä yksi päivä. Yksi meni naimisiin juuri ennen vaihtoon lähtöään. Yksi ei syö masennuksensa vuoksi. Kaikki nuo kuuluvat toisaalta vaihtoon, asunnon kanssa sähläämisestä sydänsuruihin, mutta tietyissä olosuhteissa niistä tulee paljon isompia juttuja.

Sitten on myös se Erasmus-elämän maine, joka on myös - jos minulta kysytään - sen varjopuoli. Välillä on mietittävä tarkkaan kehen voi luottaa. Ihmiset ovat innokkaita juoruamaan ja kehittämään tarinoita. Monet pettävät kotona odottavia tai muualla vaikuttavia poika-/tyttöystäviään. Toiset suunnittelevat pettämistä verukkeella nimeltä Erasmus. Kaikki on anteeksiannettavaa jos se tapahtuu tämän nimen alla. Ihmiset myös varastavat ja tekevät ilkivaltaa, koska ovat täällä vain hetken aikaa. Nämä äärimmäisetkin tapaukset ovat ikävää arkipäivää. On oikeasti vaikeita pulmia ja on ihmisten tylsyydestä kehittämiä vaikeuksia.

Minulla ei tällä hetkellä ole kuin viisauden hampaan ikenen läpi pyrkimisestä aiheutunut leukaluun lamautuminen. Minkäs teet. Ehkä joskus on ihan hyvä olla vaan hiljaa hetken, vaikkei se tekisi italian harjoittelulle hyvää :)

Minulle muistutukseksi siitä miten onnellinen joku voi olla epäonnen vallitessa ympärillä:
"I like us three together. Benjamin, I and you just go so good together. I felt so bad in the lunch with these two other girls and I had force myself to eat as I lost my appotite because of this mess again. With you, it's just so easy. Even the silence is comfortable." -Nina

Abano Terme,

Käytiin Ninan kanssa Abano Termessä viikonloppuna rentoutumassa. Molemmilla on ollut aikamoisen rankkaa täällä. Ninalla nyt erityisesti. Hän on täällä vain helmikuun tai maaliskuun loppuun ja lokakuun loppuun asti haki toista paikkaa asua, koska edellinen oli todella kallis (yli 600e kuukaudelta). Paikasta jonka hän löysi nyt aivan keskustassa. Hänelle luvattiin että silloin remontin keskellä oleva asunto on valmiina marraskuun alussa (1. päivä). Nyt on 26. päivä ja asunnossa ei ole vieläkään lämmintä vettä, lämmitystä tai kaasua. Minkäs teet. Nina vietti eripaikoissa koko kuun kiertäen tavaroidensa kanssa. Hän asui viime keskiviikosta lähtien meidän vierashuoneessa. Tänään hän nukkuu saamansa erillisen patterin kanssa ensimmäisen yön uudessa huoneessaan, ilman mahdollisuutta ruuanlaittoon tai suihkuun.

Tänään puhuttiinkin mielenkiintoisista asuntojärjestelmistä Italiassa ja nimeomaan opiskelijoille. Nina sanoi lukeneensa paljon artikkeleita siitä miten opiskelijoita on huijattu, koska täällä vuokraan ei kuulu kaasu, vesi yms. Minunkin vuokranmaksu menetelmäni on jokseenkin epäilyttävä. Puolen vuoden summissa, joista alunperin minun olisi periaatteessa pitänyt maksaa kaikki samalla kertaa. Toinen puoli vaan shekkinä, jolloin myös se raha olisi ollut käytössä. Melkein 4000 euroa samalla kertaa olisi pitänyt maksaa. No nyt maksoin puolen vuoden summan ennen tänne tuloani ja se kestää nyt maaliskuuhun asti. Toinen erä pitäisi maksaa tammikuun alussa, eli 3 kuukautta ennen edellisen erän loppumista.

Nautin viikonlopusta ja Ninan täällä viettämästä ajasta kuitenkin paljon. Kuten olen aiemminkin maininnut, minulla on ongelmia yhden kämppikseni kanssa. Nimeomaisesti sen jonka kanssa jaan huoneen. Hyvänä esimerkkinä hänen vaikeasta luonteestaan on se, että hän oli keskiviikko ja torstain välisen yön poikaystävänsä luona, jolloin Nina oli ensimmäisen yön täällä. Torstaina, kun hänelle selvisi tämä, hän oli tuhannen tulimaista tulistunut, koska kukaan ei ollut kertonut hänelle, että täällä oli ollut joku yötä, kun hän oli poissa. Semmosta meillä. Onneksi kuitenkin rauhoittui nopeasti, mikä sinänsä oli myös vähän pelottavaa, koska hän käänsi kelkkansa aivan yhtäkkiä, aivan tuulesta. Yhtäkkiä tarjosi Ninalle apua kaikkeen, kysyi onko hänellä kaikkea... yleensäkin hänen tuuliviirimäinen käytöksensä ei anna mulle kovinkaan paljon varaa rentoutua.

Rentoutumiseen siis haettiin Ninan kanssa apua termestä. Termet toimivat niin sanottu kuumien lähteiden ympärillä. Nämä kuumat lähteet ovat lähteitä, jotka tulevat geotermisestä pohjavedestä maan kuoresta. Kuumia lähteitä on ympärimaailmaa joka osassa, jopa merien syvyyksissä. Ninan tandem-partnertyttö, Giulia, kertoi hänelle termestä, jossa käy Abanossa. Columbus Piscinaan pääsee paikallinen opiskelija 8eurolla sisään. Abano Terme on sen lisäksi hyvin lähellä, joten bussimatka maksaa vain 1,9 euroa per suunta!

(Kuvat: http://www.piscinacolumbus.it/)

Paikkojen hakeminen vei jonkin aikaa ja ennen sisäänmaksua käytiinkin katsomassa ikkunan takaa paikansisältöä. Nina oli jutellut edellisenä iltana hollantilaisen pojan kanssa, joka sanoi pettyneensä kyseiseen paikkaan. Ei se niin glamourilta näyttänytkään, mutta päätettiin väsyneinä mennä silti sisään. Ei huono päätös.

Heti ensimmäiseen altaaseen astuttuamme vesi oli ihanan lämmintä. Vietettiin lämpimimmässä altaassa nimeltä idromassaggio (vesihieronta) 4 tuntia maaten ja tuollaisten suihkujen alla, jotka hieroo kivasti. Illalla käytiin vuokraamassa 3 elokuvaa, joista katsottiin 2, tehtiin ruokaa ja mentiin nukkumaan täysin uupuneina jo kymmeneltä. Mikäs siinä. Seuraavana päivänä oli meinaan todella uudistunut olo sen lisäksi että iho tuntui todella pehmeältä ja sisältä huokui lämpöä :) Ei tarvinnut pukea niin paljon päälle!

Tämä käynti ei jää kyllä yhteen!