Kuvia,

My tandem partner gratuated. This is what they do. Make them read stupid texts about themselves, drink wine if they make a mistake in reading and in the between they might throw you with an egg, pour flour or tomatosauce on them. Bello, eh?

Giorgio, Nicola and Giorgio. Yes, Italian are very creative on names and no, I have no idea what's up here :)

Alfred at Greenwood Pub, Serata Pub.

The beginning of the shaking at Banale!

Päivi Tampereelta! <3>

Miguel in the fog of Padova. This guy is very interesting. On Saturday we were out dancing at Fishmarket and his bikes chain went off track, so he started fixing and swearing, but everytime someone came to ask if he needs help, he started to sell these tickets for his upcoming photo exhibitions lottery :D

Suomitytöt Vicenzassa. Eeva, Päivi ja minä <3>

En jaksanut taaskaan kirjottaa. Väsymys painaa.

Milano and Genova,

Early on Friday morning Hanna and I stood in the Padova station to realize that we couldn't take the train that we planned because not having any other places available for 2nd class anymore. So we waited half an hour for the next train and we're 2 hours later in Milano.

In Milano we had to face a person full of service spirit in the luggage deposit, right after arriving. So full infact that we had to watch a man with a big big bag going around the station with a baby seat in his arms.. searching where to put the stuff, because these people didn't take more than 20kilos per bag there. That bag was over 40. And I still cannot understand why? There was so much space, the bag wasn't so big, just heavy. And they have these carriages to take the luggage to the safe. What's the god damn problem?

After that, the city just took a hold of us. When we entered to the fresh air and at our first steps saw blue little flowers, something clicked. We were out of Padova and felt so free about it. The day went by fast. I saw new things too, like the top of the Duomo. I was also suppose to meet Francesco but he didn't have time.



At 19:30 We were sitting in the train on our way to Genova. What was Genova? Except for a city on the Ligurian coast, horizontally on the other side of Italy. The city in Italy, I would like to study in. It might not be the perfect and most interesting place, neither the most impressive, historical nor beautiful, Ive been to... but it has the atmosphere I click with... when I think about living... in Italy.

We were there around nine in the evening and we had no reservation to any place, but we knew a hostel. In the station there was a sign there, so we started climbing upwards.. which in the end became 3-5 km's of a tour. Almost an hour when sometimes having to ask for the road and something just taking pictures. In the end, even though we were highly tired and hungry, it was really worth it... we got a great view over the city coast by night. We saw a living site in the city. Also the hostel is very nice and recommendable!


In the morning we took the bus down the hill. Gave our seats to an old couple, who said first in italian that we are amazingly kind and it's very unusual nowadays already. Then he realized we're not italian, so he said the same in english. Now me and Hanna were with our mouths open. Such an old man talking in english and with such kind words. We both agreed on this never happening in Padova. Even if you'd give the seat to someone, they would never say thank you or even look you in the eye. He continued the talk with his - presumably - wife until they got of the bus.

Aquario di Genova, molto famoso!

Genova with its alternative little shops, streets, bars, churches and harbour has such an open character. After eating lasagne al pesto (genovese), I kept thinking why a city and it's character beat so many people with their fine personalities. How can it feel so good to stay away. Maybe it's like Hanna said in the train, we are just so bored and we have so much time to think about it.

(More pictures here!)

Going random,

Music: Daughtry - Home

So I'm going home
back to the place where I belong,
and where your love has always been enough for me.
I'm not running from,
no, I think you got me all wrong.
I don't regret this life I chose for me.

Thinking of those passions I've started to think on why didn't I ever apply to a journalist school. I love writing and photography.
Kun ajattelen listaamiani intohimoja, mietin miksen ikinä hakenut toimittajan tutkintoon. Rakastan kirjoittamista ja valokuvausta.

I've been eating rye bread from the freezer for days now and I almost forgot how good it tastes like. Dino also brought me a german version of finnish bread. Mmm!
Olen syönyt ruisleipää pakastimesta nyt monta päivää ja olen melkein unohtanut miten hyvältä se maistuukaan. Dino toi minulle myös saksalaisen version suomalaisesta leivästä. Mmm!

I'm invited for a dinner with Hanna and two italians guys I met in Banale time ago. The dinner was suppose to be on Wednesday but now Hanna and I are getting a haircut then, because the haircutter is moving to Istanbul this week. Probably the dinner will be on Friday then!
Minut ja Hanna on kutsuttu syömään kahden italialaismiehen kanssa, jotka tapasin Banalessa aikaa sitten. Kinkereiden oli tarkoitus olla keskiviikkona, mutta Hanna ja minä mennään parturoitavaksi silloin, koska hiusleikkuri muuttaa Istanbuliin tällä viikolla. Luultavasti siirtyy siis perjantaiksi!

I've painted in a diary style lately. I like it.
Olen maalannut vähän niinkuin päiväkirjatyylisesti viimeaikoina. Pidän siitä.

--
Dronero/Torino:

Kuulin seinän läpi Dinon ja Marion keskustelua ensimmäisenä yönä. Seuraavana yönä he valtasivat sänkyni, joten minun oli kuunneltava heidän pälinää koko yö.
I heard through the wall Dino and Mario talking on the first night. The next night they invaded my bed, so I had to listen to their pointless babbles all night.

Jätin Marion äidille viestin ensimmäisen yön jälkeen, koska tuntui että olisin jättänyt heidät aivan huomiotta olessani todella yliväsynyt. Pyysin viestissä käytöstäni anteeksi ja kirjoitin sen italiaksi koska en tuntenut pystyväni edes keskustelemaan italiaksi heidän kanssaan - ja hän ei ollut kotona kun lähdimme seuraavana aamuna. Myöhemmin Mario sanoi lukeneensa sen lapun: "Ma che brava!"
I left a note to Mario's mom after the first night, because I felt like I had ignored them totally while being really overly tired. So I apologized for my behaviour in a note I wrote in italian as I didn't even feel able to talk with her properly in italian - and she wasn't home when we left the next morning. Later Mario said he read the note: "Ma che brava!"

Menimme pizzalle Marion työpaikka-pizzeriaan. Hän ei pysynyt pöydässä lainkaan. Se oli viimeinen kerta kun hän näki työnkavereitaan ja he vaikuttivat isolta perheeltä, joten hän kulki kokoajan edestakaisin puhuen heille kokoajan.
We went for a pizza at Mario's working place, pizzeria. He didn't stay at the table at all. It was he's last possible moment to see the guys at work and they seemed like a really big family, so he was going around talking with the workers all the time.

Maistettiin lakritsijuomaa siellä myös. Paljon pehmeämpää ja makeampaa kuin Suomen salmiakki. Mutta hyvää!
We tasted also liquirizia drink there. It's much more soft and sweet than salmiakki in Finland. But very good!

Torinossa opin lisää kehonkieltä ja käsimerkkejä italialaisittain. Teen teille videon tässä jossain vaiheessa niistä. Hihi.
In Torino I learned some more body language and hand signs of italians. I will make a video of them for you sometime here. Hihi.

--

Giada: social life anche stasera!! Anna è già arrivata? Mi manca un pò Padova quando sono a casa! ho bisogno sempre più di indipendent life!!! (social life also tonight!! Has Anna arrived already? I miss Padova a bit when I'm at home. I need always more independent life!!!)
Milla: si, anna è arrivata ma fuori con andrea adesso. mi non manca padova mai, solo tu e marica un po perche mi piace quando siete qui :) padova è più bella. (yes, anna has arrived but is out with andrea right now. i never miss padova, only you and marica a bit because i like it when you're here :) padova is more lovely.)
Milla: anche conosco la tua feeling perche from the time i was in finland. (i also now the feeling from the time i was in finland.)
Giada: ohh crazie! si anche a me non è che manca proprio padova, è la life in the appartment that is funny! now it's our home! (ohh thank you! yes also for me it is not padova that i miss, it is the life in the appartment that is funny! now it's our home!)
Milla: you know.. actually, i haven't felt like home here before last thursday :) strange.
Giada: of course for you it can be more difficult to get used to live here...and to feel like being home! but next here I am sure that you will miss it a little bit! altough I have to admit that Padova is not so great....
Milla: I'm really sure of it now too :) And in Finland roommates don't talk even half of this much, so.. and right now, I would not want to go back at all.
Giada: so you will miss us!!!and we will miss you, because I have learned that living with foreign people is a really good experience!!!and in a mixed appartment life is less less boring!
Milla: yes because italians just study ;)
Giada: yes!!!! and if we are all italians,,,there are less things to say!
Milla: even though it was hard in the beginning (and it will be hard in the end)

Torino, Pisa, Firenze, Bologna and back to Padova.

http://picasaweb.google.com/milla.tulonen/TorinoPisaFirenzeBolognaAndBackToPadova

The trip was greeaat! Definitely the best one so far. When mom and Suvi saw the pictures they both said that in the pictures there's more laughter on my account than in any of the ones before. Yes, it definitely will carry me through some time.

The funny thing is that both of these guys were in exchange in my university for half a year and when they left Finland, I didn't know neither of them very well. Now I find myself in the same car going around the Torino area with them. Even though sometimes I felt like an outsider, since they are very close friends, it wasn't the kind of bad outsider feeling. I enjoyed watching their reunion on the side too. Plus.. hey, not bad in being with two good-looking guys, eh? ;)

I'll write later more about the trip. Now I have to start studying. I have an exam on 6th and 7th of February and I still would like to pass them, though it's very unlikely.. but I heard they are easy on Erasmus students.

Che vacanza,

Tämä loma on ollut todella terveellinen monilta osin. Olen saanut paljon enemmän perspektiiviä esimerkiksi Padovassa olemiseen ja ihmisten käsittelyyn. Tuntuu jotenkin, että sellainen asioiden yhdistely ja summauskyky on vajaa täällä. Tapahtuu niin paljon uutta ja samassa kun siihen sopeutuu, siihen pitäisi myös opetella myös suhtautumaan jotenkin.

Moneen asiaan tarvitsin jonkun joka tuntee minut hyvin ja tietää oman suhtautumisista ja asenteista erilaisiin asioihin. Siihen miten suhtautua tässä talossa olemiseen, miten suhtautua kaikkeen ympärillä olevaan. Sitä aina jankuttaa itselleen, että ei pidä välittää niin paljon siitä mitä muut ajattelee ja tekee, mutta kyllä se vain on niin kuin valmennuskeskuksen esittelijä sanoi Raision lukiossa puhuessaan: "Ei se ole aivan merkityksetöntä mihin kaverit menee." Sovellan tätä tilanteeseen niin, että kaikkenlaisiin elämäntilanteisiin ja tapahtumiin tarvitsen tukea. Se tuki ei voi olla täydellistä, jos tukijat eivät tiedä mitä tukevat. Nytpä tietävät :)

Lauran viimeisenä iltana tehtiin kämppiksille ruokaa (kermaista kalakeittoa mmmm) ja juteltiin kaikenlaisesta. Lopulta keskustelu päättyi taas kerran siihen mistä olen heille yrittänyt monesti puhua, mutta kun tällä kertaa sain taustatukea, pääsimme jonkinlaiseen lopputulokseen. Laurasta ja minusta Padovassa ihmiset käyttäytyvät toisiaan kohtaan todella kylmästi ja nirppanokkamaisesti. Voin esittää kaksi esimerkkiä: 1) Kävimme iskän synttäripäivällisellä paikallisessa tratoriassa (perinteinen ravintola), nauroimme ääneen ja juttelimme paljon, jossain vaiheessa huomasin miten naapuripöydän vanha mies valitti tarjoilijalle (kai) meistä ja lähtiessä saimme todella ylimielisiä katseita. 2) Lauran (jolla on siis lyhyt tukka) kanssa ympäri Padovaa käveltäessä saimme paljon arvioivia katseita. Tarkastelu suoritetaan päästä varpaisiin. Jos on erikoisia vaatteita päällä, lyhyet hiukset naisella tai muuten poikkeaa harmaan-liilan-tummanvihreän-mustan-valkoisen-kansasta jotenkin, saa aina kyseenalaista huomiota. Tähän vastakkaiseksi... kun kävelimme Bergamossa (171km Padovasta, kuten Turku-Helsinki), ihmiset moikkailivat kadulla vaikka eivät edes tunteneet ja varmasti näkivät että olimme turisteja. Perheen kanssa ajelimme pienemmissäkin kaupungeissa, mutta heti kun Veneton alueesta pääsimme kauemmassa suhtautuminen toisiin ihmisiin oli aivan erilainen. Kämppikset eivät tätä aiemmin ymmärtäneet, mutta nyt tulimme tulokseen, jossa näkyy kasvuympäristöjemme erilaisuus. He tulevat kaikki pienistä vuoristokylistä (Marican kylässä 1850 ihmistä, Annan 4230, Giadan kylää en tarkkaan tiedä). Siellä kaikki tuntevat toisensa. Padova taas, jossa on 210 300 ihmistä, on heille suuri kaupunki, jossa heidän mielestään ihmiset eivät välitä toisistaan. Lauran puolesta en voi puhua, mutta minä taas olen tottunut siihen, että voin olla sellainen kuin olin vaikka totta puhuen tuntui se 24 000:n Raisiokin joskus siinä 175 400:n Turun vieressä ahtaalta*. Heille Milano on liian kiireinen fashionistien kaupunki, missä se minulle on ihana kehto, jossa saan edes hetken olla oma itseni pukeutuen juuri miten haluan ja olla se mikä olen, kulkien kansan keskuudessa herättämättä kokoajan kyseenalaista huomiota.

Kun perhe lähti takaisin pimeään Suomeen ehdimme Lauran kanssa paljon. Jäimme Milanoon vielä pariksi päiväksi extempore-päätöksellä. Sopivasti ylittämään Uuden Vuoden raja. Kävimme Veronassa, Bolognassa ja Venetsiassa. Löydettiin aivan ihana alituisesti pullalta tuoksuva hotelli Bolognasta, jossa nukuin parhaat torkut ja huonoimmat yöunet. Shoppailtiin. Puhuttiin paljon keskenämme ja toisille. Tavattiin paljon ihmisiä ja saatiin uusia kavereita. Ajettiin helvetimoisessa sumussa kahdesti Trevisoon ja takaisin Fiat 500'lla. Kaiken päätteeksi neiti A veti Lauran viimeisenä iltana niin jumalattomat perseet olalle, etten ole koskaan nähnyt häntä niin.. noh, kännissä.

Miten voikin mennä näin kauan, että tajuaa minkälaisen ihmisen kanssa oikeasti asuu ja sekin jonkun muun tarvitsi tulla minulle kertomaan. Ainakin osaan pistää asiat taas suuruusjärjestykseen ja tuntui myös hyvältä saada tunnusta kestävyyskyvystä tuollaisen ihmisen kanssa asumisesta. En tiedä oikein kävikö minulla vain huono tuuri vai oikeastaan hyvä tuuri, koska kyllä tämäkin taas kasvattaa.

Venetsiassa kävellessäni tajusin, että italialaiset eivät osaa nauraa itselleen niin kuin suomalaiset vai pitäisikö tarkentaa, että ne suomalaiset joiden kanssa eniten vietän aikaani. Onhan noita huonoja päiviä kaikilla, mutta jos oikein yleistetään niin italialaiset ottavat itsensä paljon vakavammin kuin suomalaiset yleensä. Sen näkee niin pukeutumisessa, käyttäytymisessä kuin missä tahansa julkisella tiskillä asioitaessakin.

Vaikka keskiviikkona lähdin Fish Marketista aikaisemmin, koska en tuntenut oloani taas kotoisaksi "yksin" tässä joukossa, voin kuitenkin sanoa, että viihdyn tässä talossa paremmin kuin aiemmin. Marica ja Giada pitää minua kyllä ajoittain todella kunnioitettavasti pystyssä :)

Nyt yritän omaksua 44 sivun päivävauhdilla dokumenttileffan historiaa ennen kuin lähden Torino-Pisa-Firenze(-Bologna)-Padova-kiertueelle. Sain eilen reilikorttini siihen äidiltä ja ikkunatiivisteitä :D Niin ja vielä mainitsemisen arvoinen asia tähän täysin jäsennystä vailla olevaan tekstiin voin kertoa, että kävin eilen Marican kanssa juoksemassa lenkin. Olin onnellinen, että se lähti kerrankin yksinään ja sain erotettua hetkeksi noi kaksoset.

*) Uskomatonta muuten miten Turku on pienempi, vaikka se tuntuu PALJON isommalta kuin Padova.

She left,

First I thought that I just got myself back, but in the end... even Fish Market, just ended up being the same old shit after the one and only dance partner left.

So Laura left today.

I'm so tired too. So much travelling within 3 weeks. Parties, new people, shopping till dropping, food, movies, staying up late... hmm and probably the only thing that separates this from before (which sounds exactly the same) is the company. I actually got to be me for that time. I could be cranky when I'm cranky, look horrible, be happy, be dancing strangely, talk in public things I would never talk in public among people who understand the language. And today, the last day of her stay, I could say at the airport, without wearing any make-up, wearing a hat because of my bad hair day, every possible pattern and color mixed up, with my baggiest jeans, that I felt confident. It was a high peak for me :)

Ne kävi täällä <3

Iskä, äiti ja Jussi oli täällä. Autoiltiin ympäriinsä vaikka missä. Käytiin kattelemassa hiukan harmaita maisemia Eugenian kukkuloilla, jossa oli paljon viinitarhoja ja illalla sitte juotiin näiden kukkuloiden viintäkin melkein epähuomiossa. Käytiin Trevisossa päivän verran. Vietettiin jotain päiviä vaan Padovan ankeudessa.

Huomasin kaks juttua erityisesti.

Juttu 1. Niin kun Laura sanoi tänään kun käveltiin Padovan asemalta talolle päin: "Kyllä huomaa, ettet sä tykkää olla täällä. Heti menit hiljasemmaksi." Huomasin sen itekin, kun istuin junassa. Oltiin 5 päivää reissussa, ensin Comojärvellä ja sitten Milanossa, kun sitten on palattava taas tänne... huomaan miten paljon jännitän tässä talossa olemista ja miten paljon lopulta oikeasti inhoan sitä. Niin monet vaihtarit ja jopa paikalliset opiskelijat ovat sanoneet, etteivät pidä Padovasta. Milanossa tavattiin Venetsiassa asuva, Trentossa opiskeleva Marco, jolle selitin opiskeluistani: "No olet sä paikan valinnut. Padova ei kyllä tosiaan ole paras paikka." Olen aika varma, että Italia näyttäisi paljon aurinkoisemmalta, jos paikka olisi toinen. Mitä siis tehdä loppuaika... matkustaa mahdollisimman paljon. Nautin Milanostakin alkushokin jälkeen paljon, koska sain pukeutua justiinsa miten tykkäsin ja riehua miten sitten riehunkaan... tai no tästä enemmän myöhemmin.

"Tuntuu ihan niin kuin se kaupunki ois lannistanu sut ihan täysin. Sun on ollu pakko mennä siihen muottiin minkä ne on antanu." (Laura)
"Ikinä en oo huomannu, että italialaiset tai ulkomailla reissatessa yleensä ois niin nenänvartta pitkin katottu." (Äiti, puhuttaessa miten vieruspöydän vanha rouva katsoi meitä kun lähdettiin ravintolasta)

Juttu 2. Iskä ja Jussi on molemmat muuttunu.. tai ehkä mä olen muuttunut tai ehkei kumpaakaan, mutta mä en ole vaan aikasemmin tajunnut tätä. Ne on molemmat todella diplomaattisia. Huomasin pari kertaa miten molemmat pehmensä jonkun alkaneen riidanpoikasen todella lempeästi. Eihän tuo varmasti aina noin ole ja aina on toisilla huonompia päiviä eripäivinä ja samoina päivinä, mutta nyt näin. Iskäkin oli paljon paljon lämpösempi kun aiemmin. Jollain tapaa tunnen vielä suurempaa yhteenkuuluvuutta koko perheen kanssa kuin aiemmin.. jos se on mahdollista. Pidän siitä ja olen ylpeä siitä yhteishengestä mikä meidän perheessä piilee. Ajatteli kuka mitä tahansa, niin minä olen aivan tavattoman onnellinen että minulla on teidät. Monet puhuu, että vanhemmille ei voi puhua jos jonkinlaisista jutuista. Musta tuntuu, että tiedätte niin vähällä kertomisella mitä tarkoitan, milloin tarvitsen tilaa ja milloin pitää hiukan auttaa, että selitys tulee.

Parempaa perhettä ei minulle ole!

Abano Terme,

Käytiin Ninan kanssa Abano Termessä viikonloppuna rentoutumassa. Molemmilla on ollut aikamoisen rankkaa täällä. Ninalla nyt erityisesti. Hän on täällä vain helmikuun tai maaliskuun loppuun ja lokakuun loppuun asti haki toista paikkaa asua, koska edellinen oli todella kallis (yli 600e kuukaudelta). Paikasta jonka hän löysi nyt aivan keskustassa. Hänelle luvattiin että silloin remontin keskellä oleva asunto on valmiina marraskuun alussa (1. päivä). Nyt on 26. päivä ja asunnossa ei ole vieläkään lämmintä vettä, lämmitystä tai kaasua. Minkäs teet. Nina vietti eripaikoissa koko kuun kiertäen tavaroidensa kanssa. Hän asui viime keskiviikosta lähtien meidän vierashuoneessa. Tänään hän nukkuu saamansa erillisen patterin kanssa ensimmäisen yön uudessa huoneessaan, ilman mahdollisuutta ruuanlaittoon tai suihkuun.

Tänään puhuttiinkin mielenkiintoisista asuntojärjestelmistä Italiassa ja nimeomaan opiskelijoille. Nina sanoi lukeneensa paljon artikkeleita siitä miten opiskelijoita on huijattu, koska täällä vuokraan ei kuulu kaasu, vesi yms. Minunkin vuokranmaksu menetelmäni on jokseenkin epäilyttävä. Puolen vuoden summissa, joista alunperin minun olisi periaatteessa pitänyt maksaa kaikki samalla kertaa. Toinen puoli vaan shekkinä, jolloin myös se raha olisi ollut käytössä. Melkein 4000 euroa samalla kertaa olisi pitänyt maksaa. No nyt maksoin puolen vuoden summan ennen tänne tuloani ja se kestää nyt maaliskuuhun asti. Toinen erä pitäisi maksaa tammikuun alussa, eli 3 kuukautta ennen edellisen erän loppumista.

Nautin viikonlopusta ja Ninan täällä viettämästä ajasta kuitenkin paljon. Kuten olen aiemminkin maininnut, minulla on ongelmia yhden kämppikseni kanssa. Nimeomaisesti sen jonka kanssa jaan huoneen. Hyvänä esimerkkinä hänen vaikeasta luonteestaan on se, että hän oli keskiviikko ja torstain välisen yön poikaystävänsä luona, jolloin Nina oli ensimmäisen yön täällä. Torstaina, kun hänelle selvisi tämä, hän oli tuhannen tulimaista tulistunut, koska kukaan ei ollut kertonut hänelle, että täällä oli ollut joku yötä, kun hän oli poissa. Semmosta meillä. Onneksi kuitenkin rauhoittui nopeasti, mikä sinänsä oli myös vähän pelottavaa, koska hän käänsi kelkkansa aivan yhtäkkiä, aivan tuulesta. Yhtäkkiä tarjosi Ninalle apua kaikkeen, kysyi onko hänellä kaikkea... yleensäkin hänen tuuliviirimäinen käytöksensä ei anna mulle kovinkaan paljon varaa rentoutua.

Rentoutumiseen siis haettiin Ninan kanssa apua termestä. Termet toimivat niin sanottu kuumien lähteiden ympärillä. Nämä kuumat lähteet ovat lähteitä, jotka tulevat geotermisestä pohjavedestä maan kuoresta. Kuumia lähteitä on ympärimaailmaa joka osassa, jopa merien syvyyksissä. Ninan tandem-partnertyttö, Giulia, kertoi hänelle termestä, jossa käy Abanossa. Columbus Piscinaan pääsee paikallinen opiskelija 8eurolla sisään. Abano Terme on sen lisäksi hyvin lähellä, joten bussimatka maksaa vain 1,9 euroa per suunta!

(Kuvat: http://www.piscinacolumbus.it/)

Paikkojen hakeminen vei jonkin aikaa ja ennen sisäänmaksua käytiinkin katsomassa ikkunan takaa paikansisältöä. Nina oli jutellut edellisenä iltana hollantilaisen pojan kanssa, joka sanoi pettyneensä kyseiseen paikkaan. Ei se niin glamourilta näyttänytkään, mutta päätettiin väsyneinä mennä silti sisään. Ei huono päätös.

Heti ensimmäiseen altaaseen astuttuamme vesi oli ihanan lämmintä. Vietettiin lämpimimmässä altaassa nimeltä idromassaggio (vesihieronta) 4 tuntia maaten ja tuollaisten suihkujen alla, jotka hieroo kivasti. Illalla käytiin vuokraamassa 3 elokuvaa, joista katsottiin 2, tehtiin ruokaa ja mentiin nukkumaan täysin uupuneina jo kymmeneltä. Mikäs siinä. Seuraavana päivänä oli meinaan todella uudistunut olo sen lisäksi että iho tuntui todella pehmeältä ja sisältä huokui lämpöä :) Ei tarvinnut pukea niin paljon päälle!

Tämä käynti ei jää kyllä yhteen!

Gita a Cittadella, Marostica e Bassano,

291007 klo 11:31

Olen siis saanut netin vihdoin ja viimein, mutta se toimii todella valikoidusti. Tänään en saa sitä taas toimimaan.

Olin eilen kierroksella kolmessa Veneton kaupungissa Padovan lähellä. Bussiin ahtautui n. 50 vaihto-oppilasta ja 4-5 italialaista järjestäjää. Sain taas heti nimen huudossa huomiota. En kyllä oikeasti ymmärrä miksi kaikki ESN:stä tietävät minut. "MILLA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA!" nimen huudossa Pääjärjestäjä Tomaso on ollut pariin otteeseen Suomessa. Ensimmäisellä kerralla n. 20 päivää. Hän osaa kaikkia hyödyllisiä sanoja (mutta yllättävän paljon) kuten joulupukki, lentoasema, mitä kuuluu... jne.

Ensimmäinen kaupunki oli Cittadella, joka on suurinpiirtein ympyrän muotoinen kaupunki. Ei vietetty siellä kovinkaan kauan aikaa, mutta kaupunki olikin niin pieni eikä siellä ollut juurikaan nähtävää. Siellä oli kuitenkin sunnuntaimarkkinat, joten sen ristin muodostavat pääkadut olivat täynnä erilaisia kojuja makeisia ja kakkuja, leipiä, pölyimureita ja laukkuja.

Cittadellan läntinen portti (muistaakseni). Kaupunki on rakennettu niin että kaikki portit osoittaa suoraan näihin ilman suuntiin.
Cittadella's western porch (I think). The city is built so that the main porches are directed to all the main directions.

Järjestäjät. Ainakin osa.
The people who arranged the trip. At least a part of them.

Ruotsalainen Emma ja saksalainen Nina.
Swedish Emma and German Nina.

Kierrettiin kaupungin ympäröivät muurit niin pitkälle kun niitä pääsi kiertämään. Kaunis kaupunki kyllä. Upea, mutta kovin kovin pieni. Tutustuin kierroksella saksalaiseen Benjaminiin ja ruotsalaiseen Emmaan, jotka opiskelevat samassa tiedekunnassa kuin minä :) Emma on myös ensimmäinen ruotsalainen johon oon tutustunut. Järjestetään Siljen (norjalainen) ja Emman kanssa skandinaavinen illallinen yhdessä asuntolassa :) Emmalta tuli hyvä idea. Janssonin kiusausta, IKEAsta saa Pågenin kanelipullia ja vodkaa johon liuotetaan salmiakkia! Voisko joku lähettää mulle paljon paljon apteekin salmiakkia?!


Cittadellasta Marosticaan juttelin vieressäni istuvan espanjalaisen Anacrisin kanssa. Kova juttelemaan. Edellisillan juhlimiset painoi sen verran, että jutteleminen oli paikoin vaikeeta :) Marostica oli upein ehkä kaupungeista, koska se oli erilainen. Kaikki kaupungit täällä on upeita, koska ne on erilaisia Suomesta. Silti on sanottava, että alan jo tylsistyä tähän vanhaan ja historialliseen. Välillä, uskomatonta kyllä kaipaisin jotain modernimpaa ja kaikki kuvat kaupungeista alkaa jo näyttää vähän samalta. Marostica oli kuitenkin kaunis ja kiivettiinkin rakennuksen huipulle! Matkalla juttelin Benjaminin ja Emman kanssa vähän lisää. Ylhäällä jatkoin mun projektia ottaa videoita ihmisistä joihin tutustun :) (Loistava idea, Henry!)

Hassu nassu leijonalla.
Funny face.

Ekasta tytöstä en muista muuta kuin että on unkarilainen, sitten Simona ja minä.
I cannot remember anything else from the first girl than that she's hungarian, then Simona and I.

Benjamin hallitsee Marostican huippua.
Benjamin ruling the top of Marostica.

Anacris.

Bassanon keskeisin rakennus on Palladion rakennuttama silta. Sillan pielessä on kuuluisa baari, josta saa spritzejä, jotka on tehty aperolin tai camparin sijaan Grappaan, paikalliseen vodkaan. Niitä ei kutsuta Spritzeiksi vaan Mezzaksi :) Nicola ja toinen mies tarjosi mulle. Juttelin Nicolan kanssa puol tuntia italia-englantia. Hän on niin huvittava.. jokaiseen mahdolliseen väliin sanoo "dai" eli kamoon. Hän muistuttaa mua hirveästi Reijosta! Nicola on jo valmistunut juristi ymmärtääkseni, mutta hengailee huvikseen vielä ESN:n porukoissa. Juteltiin italiaksi Suomesta ja hän kyseli hirveästi saunasta. Huvittavan kielimuurin takia tuli väärinymmärrys ja hän luuli, että saunaan mennään tapaamaan ihmisiä seurustelumielessä :D No mutta kaikenkaikkiaan mukava ja hirvittävän kärsivällinen minun italianvääntämisen suhteen!

Silta.
The bridge.

Minulla on ollut missiona ostaa postikortti seinälle jokaisesta kaupungista, jossa käyn täällä. Cittadellasta löysin tähän mennessä upeimmat kortit, mutta Bassanoon menimme viimeiseksi ja siksi niin myöhään, että mikään Tabacchi ollut enää auki. Lopulta Tomason avulla löysin yhden ainoan Tabacchin, joka oli auki! Jeah ja sain haluamani. Nyt multa puuttuu ainoastaan kortti Venetsiasta, koska oltiin siellä niin myöhään.

Bassanossa myös syötiin. Saatiin juustopaloja, leipää ja kaikenlaisia lihaviipaleita. Odotin vähän lisäravintoa, mutta oli silti hyvää :) Espanjalaiset joi liikaa viiniä ja päättivät varastaa noitakoristeen baarista. Sen seurauksena ESN:n ihmiset juoksi yhden tytön perässä kaduilla juuri ennen lähtöä ja bussin tultua takaisin Padovaan, nämä kriminaalit olivat bussissa niin kauan, että luovuttivat noidan. Noita-parka.

Tajana (alunperin Kroatiasta mutta opiskelee Padovassa) ja hämähäkki jonka halusin ostaa muttei ne myynyt.
Tajana (originally from Croatia, but studies in Padova) and a spider which I wanted to buy but they didn't sell.

Mattia ja minä. Näytän lapselta. !!Marimekko-paita!!
Mattia and I. I look like a child. !!Marimekko-shirt!!

Marco humalassa.
Marco very drunk.

Lisa laulaa saksalaista nälkälaulua... me ollaan nälkäisiä nälkäisiä nälkäisiä..
Lisa singing a hunger song in german... we are hungry hungry hungry..


Tomaso lausuu enttententtenin (en auttanu tai kertonu aikaisemmin vaan tiesi ihan itse!)
Tomaso says a finnish picking poem (and he knew it before, I didn't teach him this!)

Bussissa Benjamin istui mun vieressä ja nuokuin koko matkan. Taisin nukahtaakin. Toivottavasti en narskutellut hampaita :) Padovaan päästyämme bussi ei mennytkään lupauksista huolimatta Banaleen joten päädyttiin kävelemään juna-asemalta. Matka kestää kävellen noin 20 minuuttia. Se meni puoleen väliin asti mukavasti laulaen. Oasiksen Wonderwallia ja Stand by Me'tä. Käveltiin juna-asemalta kulman ympäri sillan alta ja käännyttiin isolle tielle ja voi jumankekka. Yhtäkkiä edessä oli pelkkiä tummia ihmisiä. Aivan jumalattomasti klubin edessä PELKÄSTÄÄN tummia ihmisiä. Koskaan en ole nähnyt... tai ehkä paremminkin, kiinnittänyt huomiota, noin isoon roturyhmittymään. Meinaan että se katu oli oikeasti täynnä. Benjamin hiljensi Susun ja minut nopeesti kun hoilattiin vieläkin kovalla Stand by Me'tä :P


Benjamin, Nina, Zuzu ja minä lauletaan Wonderwall matkalla!
Benjamin, Nina, Zuzu and I singing Wonderwall on the way to Banale!

Benjamin, minä, Hanna ja Tomaso. Valkoinen on ns. hämähäkin seittiä.
Benjamin, I, Hanna and Tomaso. The white stuff is so called spiders net.

Till, Quirin.

Tillin mukaan näytän pieneltä lampaalta.
According to him I look like a little lamb.

Diego.

Luci and Rika.

Till and Judith.

Quirin and spidernet.

Banalessa oli samanlainen meininki kun ennenkin. En edelleenkään pidä siitä paikasta. Se on niin täynnä ja ihmeellisessä teollisuuspaikassa. Olin tällä kertaa vielä kävellen ja siinä osassa teollisuus hässäkkää ei ole valoja. Onneksi saksalainen Quirin oli lähdössä samaan aikaan niin sain kävelytys seuraa. Alunperin piti kävelly yhdessä vain läheiselle liikenneympyrälle asti, mutta hän käveli kotiportille asti (joka on ympyrältä 5 minuuttia). Juteltiin kaikista vastoinkäymisistä mitä on tässä lähiaikoina tapahtunut. Helpotti hiukan :) Lopuksi hän vielä sanoi: "Älä syytä itseäsi, se ei kuitenkaan ole susta kiinni." Tuli viimein semmonen olo että sain jonkinlaista huomiota yritykselleni auttaa.