Iskä, äiti ja Jussi oli täällä. Autoiltiin ympäriinsä vaikka missä. Käytiin kattelemassa hiukan harmaita maisemia Eugenian kukkuloilla, jossa oli paljon viinitarhoja ja illalla sitte juotiin näiden kukkuloiden viintäkin melkein epähuomiossa. Käytiin Trevisossa päivän verran. Vietettiin jotain päiviä vaan Padovan ankeudessa.
Huomasin kaks juttua erityisesti.
Juttu 1. Niin kun Laura sanoi tänään kun käveltiin Padovan asemalta talolle päin: "Kyllä huomaa, ettet sä tykkää olla täällä. Heti menit hiljasemmaksi." Huomasin sen itekin, kun istuin junassa. Oltiin 5 päivää reissussa, ensin Comojärvellä ja sitten Milanossa, kun sitten on palattava taas tänne... huomaan miten paljon jännitän tässä talossa olemista ja miten paljon lopulta oikeasti inhoan sitä. Niin monet vaihtarit ja jopa paikalliset opiskelijat ovat sanoneet, etteivät pidä Padovasta. Milanossa tavattiin Venetsiassa asuva, Trentossa opiskeleva Marco, jolle selitin opiskeluistani: "No olet sä paikan valinnut. Padova ei kyllä tosiaan ole paras paikka." Olen aika varma, että Italia näyttäisi paljon aurinkoisemmalta, jos paikka olisi toinen. Mitä siis tehdä loppuaika... matkustaa mahdollisimman paljon. Nautin Milanostakin alkushokin jälkeen paljon, koska sain pukeutua justiinsa miten tykkäsin ja riehua miten sitten riehunkaan... tai no tästä enemmän myöhemmin.
"Tuntuu ihan niin kuin se kaupunki ois lannistanu sut ihan täysin. Sun on ollu pakko mennä siihen muottiin minkä ne on antanu." (Laura)
"Ikinä en oo huomannu, että italialaiset tai ulkomailla reissatessa yleensä ois niin nenänvartta pitkin katottu." (Äiti, puhuttaessa miten vieruspöydän vanha rouva katsoi meitä kun lähdettiin ravintolasta)
Juttu 2. Iskä ja Jussi on molemmat muuttunu.. tai ehkä mä olen muuttunut tai ehkei kumpaakaan, mutta mä en ole vaan aikasemmin tajunnut tätä. Ne on molemmat todella diplomaattisia. Huomasin pari kertaa miten molemmat pehmensä jonkun alkaneen riidanpoikasen todella lempeästi. Eihän tuo varmasti aina noin ole ja aina on toisilla huonompia päiviä eripäivinä ja samoina päivinä, mutta nyt näin. Iskäkin oli paljon paljon lämpösempi kun aiemmin. Jollain tapaa tunnen vielä suurempaa yhteenkuuluvuutta koko perheen kanssa kuin aiemmin.. jos se on mahdollista. Pidän siitä ja olen ylpeä siitä yhteishengestä mikä meidän perheessä piilee. Ajatteli kuka mitä tahansa, niin minä olen aivan tavattoman onnellinen että minulla on teidät. Monet puhuu, että vanhemmille ei voi puhua jos jonkinlaisista jutuista. Musta tuntuu, että tiedätte niin vähällä kertomisella mitä tarkoitan, milloin tarvitsen tilaa ja milloin pitää hiukan auttaa, että selitys tulee.
Parempaa perhettä ei minulle ole!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
visitors since 1st of September 2007.
5 comments:
Parempaa tyttöä kuin sinä emme olisi voineet kuvitella :) Me kaikki, kaikkine puutteinemme, olemme täydellisiä :P
Muutama juttu Italian matkalta:
Juttu 1. Milla on oppinut italian kieltä aivan loistavasti. Asiointi sujuu jo melko mutkattomasti ja varmuutta kielen käyttämiseen on tullut roppakaupalla. Rankkaa oli varmaan välillä kun oli porukan ainoa kielitaitoinen.
Juttu 2. Entisestä pastan inhoajasta on kehkeytynyt varsinainen pastakokki. Millan hyppysissä syntyi yksi jos toinenkin pastaruoka. Ne oli maukkaita ja yllättävän monipuolisia. Äippä saa ottaa opikseen :P
Juttu 3. Valoa saatiin matkalla 9 päivän aikana varmaan kahden kuukauden Suomen annos. Meitä suosi ilmat kohtuullisesti. Parin pilvisen päivän lisäksi saimme nauttia auringosta. Yhtenäkään päivänä ei satanut. Pilvisetkin päivät olivat kirkkaita. Tuotti jonkin verran ongelmia valokuvata kun kontrastit olivat niin suuria. Oma juttunsa oli sitten ilman kosteus, joka teki ilman purevan kylmäksi.
Juttu 4. Ihmiset ovat aivan erilaisia Padovassa/Venetsiassa kuin Bergamossa, Comossa ja Milanossa. Padovassa sai yhden jos toisenkin pitkän katseen. Liikkeissä palvelu oli hyvin penseää. Alkoi jo hieman epäilyttää italialaisten tapa suhtautua kun koimme iloisen yllätyksen Bergamon katuja mittaillessamme. Vastaan tullut iäkkäämpi herrasmies tervehti meitä ystävällisesti ja hetken päästä sivuutettu naishenkilö huikkasi myös ystävllisesti "chiao".
Kaiken kaikkiaan reissu oli mukava ja saatiin taas perheen arkistoon muutamia legendaarisia lausahduksia :D
äiti on melko homoliisa 8)
Piti munkin tehdä kommentti hienosta matkastamme Millan luo.
Vähän teknisempi osio...
Dokumentointi oli runsasta koko matkan ajan, valokuvia tuli n. 1,5Gt verran, Autolla (kansan Ferrari) ajokilometrejä kertyi vajaan kahden viikon aikana n. 1500km. Kun noita valokuvia ja kokemuksia keräiltiin. Tuli nähtyä miten Jussin olemus suoristu ja ilme kirkastui AC Milanin kotikentällä (San Siro, 87000 katsojapaikkaa). Ja lopulta minkälaisen fiiliksen Jussille ja minulle itselle antoi Madonna Di Campiglion laskettelureissu. Laskettelua täysin kirkkaalta taivaalta paistavassa auringonpaisteessa 1500 -2600 m korkeudessa alppivuorten jyrkkiä seinämiä ihaillessa. Official Ferrari paidan ostamisesta puhumattakaan. Venetsiassa San Marcolla oltiin Arjan kanssa jo kolmatta kertaa ja aina on yhtä vaikuttava paikka. Joulukuun vedenväri kanavissa on jotain mitä voi hyvinkin kuvailla kylmäksi. Kondolieerit silti liikkeellä ja yhtä aktiivisia kuin kesäaikaan. Millan Italian kielen sujuvasta puhumisesta ei voi olla kuin ylpeä ja toivoa sen antavan tulevaisuudessa mahdollisuuksia joita muuten ei olisi mahdollista toteuttaa. Jännitystä ja sählääkin matkan aikana oli mutta niistähän selvittiin. Sadoista valokuvista on jo powerpoint esitys tulossa. Kaikki hyvin ja uskon Milla sun pärjäilevän kunhan et ala jauhamaan mielessäsi tuota Padovan "ILMAPIIRIÄ", Muista että fiksut pärjää aina ja ympärillä on muita erilaisia kaupunkeja ja ystäviä.
Lisäystä tuohon anonymous osioon:
Millan Vantaan ystävistä Laura saapui oman matkamme loppupuolella ja osallistui kanssamme Bergamo, Lecco, Bellagio ja Como kierrokseen sekä Milanossa viettämiimme päiviin. Tiesimme Lauran sosiaaliseksi ja huomaavaiseksi nuoreksi naiseksi jo ennestään, mutta eipä voi kuin ihmetellä mieten miellyttävää matka seuraa Laura oli. Lauran ja Millan ystävyydessä on jotain sellaista joka varmaan kestää pitkään opiskeluaikojen jälkeenkin, uskon ja toivon.
mäkin tykkään sunsta j. tizzle :P
Post a Comment