music: Travis - Last Train
(in english - coming soon)
Täällä on tuollaiset puiset ikkunakaihtimet ikkunoissa, joten huoneisiin ei tule yhtään valoa, jos niin tahtoo. Olen nukkunut monena päivänä hirveän pitkään, koska en ole tottunut pitämään edes verhoja. Olen aina aiemmin asunut kerrostalossa, joka on ollut sellaiseen suuntaan, ettei kukaan ole voinut nähdä sisään ja myös sen verran korkealla. Tänään nukuin puoli kahteentoista. Siihen mennessä Anna oli pessyt olohuoneen ikkunan ja ottanut siitä likaiset verhot pois. Parhaillaan hän pesi kylpyhuonetta raaputinlastalla. Jepjep. Vaikutti tosi kireeltä koko päivän... ja väsyneeltä.
Minun aamiaisen ja Annan lounaan jälkeen (söi hassuja paneerattuja mozzarellatomaatti-juttuja, jotka oli paremman makuisia kun miltä kuulostaa), siivottiin vierashuone. Kiinnitin sinne Suomen lipun ja kartan, joka ulottuu Turun alueesta Helsinkiin - ja pari korttia. Huone näyttää nyt paljon kotoisammalta ja koko talokin alkaa tuntua enemmän kotoisalta. Vaihdoin omien huonekalujeni järjestystä ja nyt ne sopii paremmin. Sängyn yläpuolelle kiinnitän taulun (jonka kehykset sain Annalta), jossa on kuvia kavereista ja maisemista.
Käytiin nopeasti keskustassa, koska Annan piti käydä kopioimassa. Kävin sillä aikaa 99sentin kaupassa ostamassa lankaa. Meille tuli hiukan kiire, koska kello olikin jo seitsemän ja vielä piti käydä ostamassa adapterit minulle. Löydettiin isopäisille johdoille adaptori (adattatore tedesco - saksalainen adapteri) ja pienille jatkojohto. Nyt ei ole enää ongelmaa. Hassua on, että italialaisetkin joutuvat ostamaan adaptereita ja niitä on todella monta erilaatua. Kolmepäisiä, kaksipäisiä, isoja, pieniä... niitäkin on saanut metsästää kissojen ja koirien kanssa. Ollaan käyty katsomassa parissa supermarketissa, isosta Expert-kaupastakaan ei löytynyt molempia vaan toinen piti hakea pienemmästä. Kun pyöräiltiin takaisin Montàlle satoi. Kastumisprosentti oli perusteellinen - ja voi luoja miten kylmä. Ihan kuin olisin tuonut suomalaisen syksyn tänne pienellä viiveellä. Sateessa on kuitenkin se hyvä puoli, että henki kulkee taas. Päivällä kun pesin ikkunoita, aurinko vielä porotti. Via Montà on todella kaunis ja pitkä katu päivisin, kun liikkeet on auki ja olen saanut sen käsityksen, että koko alue on todella rauhallinen ja turvallinen moneen muuhun alueeseen verrattuna.
The first one is mine. Note the chains!
10 minutes time to get myself ready, before...
Vain italialaisnainen tekee ruokaa korkkarit jalassa :D
Only an italian woman makes food with highheels on :D
Only an italian woman makes food with highheels on :D
Pancetta ja valkosipuli (Anna ottaa itse valkosipulit pois, mutta tekee niihin viiltoja, ettà maku tulee paremmin).
Pancetta and garlic (Anna takes the garlic out in the end, but makes cuts in it so the taste comes out more easily).
Illalla ei lähdetty mihinkään, vaikka tarkoitus oli. Keskiviikko on kuulemma täällä se suurin bilepäivä, mutta ulkona satoi ja ukkosti, niin ei lähdetty jokirantaan. Lähetin Simonalle viestiä ja hänkin oli väsynyt, joten nähdään huomenna. Nyt istun huoneessa väsyneenä ja kylmissäni. Täällä on ihan pirun kylmä koko ajan. Huoneet on isoja, kivestä ja ikkunoista vetää. Joka ilta ennen nukkumaanmenoa olen umpijäässä. Olen ollut tänään hiukan kyllästynyt italiaan. En ole pystynyt puhumaan pitkään kenenkään suomalaisen (tai kunnon englantia osaavan) kanssa, joten olen kaikkien kielien kanssa vähän tukossa. En saa ilmaistua itseäni kellekään oikein kunnolla ja puhelimoitseminenkin maksaa niin paljon. Kaikki kielet on muutenkin mennyt ihan sekaisin ja välillä en muista sanoja suomeksi, vaikka se olisi niinkin helppo kuin silitysrauta. Vaate > rauta silit... silitin > silitysrauta! Hyvähyvä. En ole edes ehtinyt opiskella italiaa yhtään tässä lomassa. Kaikki verbin taivutukset tarvitsisi opetella ensin vedenpitävästi, että voin edes yrittää sanoa sanottavaani ja sitten pitäisi alkaa kartuttaa sanavarastoa.
Olen tehnyt pyöräillessä hassuja havaintoja italialaisista tavoista ja maisemista. Siinä ehtii miettimään jonkin verran vaikka liikenteen seassa yrittääkin löytää tiensä oikeaan. Aikamoista kikkailua se kyllä voi olla. Olen tuntenut itseni jotenkin paikkaan kuulumattomaksi. Ei ole mukavia ja päällä hyvältä tuntuvia vaatteita tai kenkiä. Olen jäässä kokoajan tai keskipäivällä sulan. En pysty ilmaisemaan itseäni näiden kielellä ja tunnun olevan riippuvainen Annasta, koska en saisi muuten haluamiani tavaroita. Eteenpäin on kuitenkin se, että kävelin tänään ensikertaa Padovassa yksin. Tuntui hassun vapaalta! Kun tori on auki taas huomenna tai tiistaina, niin menen katsomaan vaatetarjontaa. Sieltä saa kuulemma halvalla ja Anna on ostanut sieltä ihania koruja. En tiedä mahtuuko ne mulle - täällä ei ole oikein medium-tyttöjä, on vain todella laihoja (niinkun Anna) tai vähän lihavahkoja. Tai ehkä on mediumeja, mutta laihoja tyttöjä on niin paljon, että kaikki muut näyttää isoilta niiden keskellä.
No comments:
Post a Comment