Feel the heat,

I don't remember where I bike from, but I know ahead is only home. Every block wants a different sense. (ears) Birds singing loud, dogs barking at each other, sprinkler watering the grass, (nose) different flowers smelling one by one, (eye) water glaring in front of the sun, man picking up a flower and giving it to an older lady.

Sometimes it's full harmony to be alone. To bike alone. In your block of smells, sights and sounds. Don't mix them, when they are alone. The wind stroke my hair as the asfalt was running under the two wheels.

Only one combination of everything follows me home. A big house is colored grey. Its yard is a mixture of beton, dryed grass and mud. The dark greenish wooden curtains are almost down. The dynamy comes of its sound. Loud classical music dancing to my ears as I turn my look towards home again.

This street takes 2 minutes and it's the best part of the day.

I miss order,

I can't wait to enter my new home in Vantaa. I can't wait to have Kimmo as my neighbour. To feel myself useful again. To study.. for real and to study in finnish. To sit in the auditorio listening to some uninteresting (though preferably interesting) lecturer in finnish. To make food with friends. To decorate my new room and actually have some use for the living room. To lie on my own couch again. To watch finnish tv! To have some sense in this life. To have a rhythm in my life. To eat finnish goods like rye bread with voimariini, smoked salmon, raejuusto, fazer sweets, Estrella Manhattan chips.. To bake something for real. To enjoy the gorgeous night life of Helsinki. And, to see all of you.

What I however will miss here (one of the things):

The weather.

There is only one moment which I'm not looking forward to. The actual leaving. Getting on the bus, seeing Padova for the last time, saying good bye to the few left, standing in the middle of the airport all alone and realizing that this was it.

Glitter on my cheeks,

"Stai meglio?"
I nod.
"Sono qui più vicino."

Flight booked,

It's official. On 28th of July I'm leaving this country for undefined period of time.

Olen ehkä rakastunut!

Olen käynyt tässä samaisessa internet kahvilassa, joka on siis vähän kaikkea yhdessä. Baari, kahvila, opiskeluaula, hengailupaikka, kokoontumispaikka.. Vietän täällä melkein kaikki päiväni yrittäen opiskella. Syön, vietän aikaa, katson konsertteja ja jalkapallomatseja, opiskelen...

Parhaita ovat vanhempi nainen ja mies, jotka yleensä pitävät puljua pystyssä. Äsken mies kävi pistämässä erilaista musiikkia päälle. Naureskelin puoliääneen kun kauittimista alkoi tulla Fullmontyn "You can leave your hat on". Mies menee baarin taakse ja ennen kun alkaa raaputtamaan pikkugrilliä, nostaa kädet ilmaan ja keikuttaa lanteitaan hymisemiseni johdosta :) Eilen kun hän haki Tiramisù-kulhoni pois, kääntyi puoleen ja kuiskasi: "Minä menen nyt ulos tupakalle, sinä olet paikan rouva!" :)

Jos olen ehtinyt paikalle ennen heitä, molemmat vilkuttavat minulle tullessaan. Joskus tarjoavat kakkua, popcornia tai kahvia :) Sanoin joitain päiviä sitten Mattille, että tunnen oloni niin kotoisaksi täällä. Ihan kuin kuuluisin perheeseen. Ja jotkut vielä ihmettelevät miksi ramppaan täällä päivä toisensa jälkeen.

Olen miettinyt monesti ääneen miten tämä kahvila voi tuottaa yhtään mitään. Ihmiset tulevat tänne tilaamatta mitään. Wireless on ilmaista. Eikä kahvilakaan ole mikään rupuinen ja tilaa löytyy. Matt arveli, että työntekijät ovat vapaaehtoisia.

Tämä paikka saa minut niin hyvälle tuulelle tunnelmallaan! Olen tutustunut täällä opiskellessani enemmän ihmisiin kuin koko luennoilla istumisaikanani. Miksen tullut tänne aiemmin!!

Fahrenheit 451, Via Niccolò Tommaseo 96a, 35131 Padova (PD)