Älyllisesti vajaa, empaattisesti täysi.

Tuntuu, että musta on tullu älyllisesti aivan vajaa täällä. En ole koskaan ollut niin kovinkaan kirjanoppinut tai perustanut niinkään lukemalla oppimisesta, vaikka sekin toki hyvää tekee aika ajoin. Tunneälykkyyttä* tunnistan itsessäni enemmän. En silti ajoittaisesta hitaudestani huolimatta tunnusta olevani tyhmä. Olen aina tiennyt suurinpiirtein kaiken mitä perustallaajan yleistietoon kuuluu. Tänään italian tunnilla puhuttiin Italian suurista menneistä vaikuttajista. Minulta kysyttiin, mitä Kolumbus löysi... vastasin Intia. Hyyyyvä Milla!

Jos nyt siis ei huomioida tuota aivopierua, niin yleisesti täällä ei harrasteta aivoja hierovaa keskustelua. Ainoat aivolliset aktiviteetit mitä suoritan on italian opiskelu (joka sekin tuntuu ottaneen taantumisvaiheen tähän väliin), autokeilailu pyörällä (motoriikka) ja muiden tunne-elämien ongelmien ratkominen. Jos ensimmäistä ei oteta niinkään huomioon, niin täällä ei esimerkiksi opiskelussa ole kauheasti muuta haastamista kuin muistaminen. Toki lukemallakin oppii teorioita ja soveltamaan niitä johonkin pisteeseen asti. Historiaa ja tekniikkaa voi opiskella kirjoista. Silti täällä jo pelkästää opetustavasta ja opiskelutavasta näkee, ettei ihmisiä totuteta samalla tavalla kuin Suomessa soveltamaan taitojaan ja tietojaan käytäntöön.

Kysyin taloustiedettä opiskelevalta serkultani onko heillä harjoittelua, kun kovastikaan ole hänen kanssaan puhunut, saati tiedä aiheesta jota hän opiskelee. Hän totesi, ettei heille kuulu edes harjoittelua opiskeluun, joka oli hänen mielestään erittäin huonoa, koska ei ole mitään käytännönkokemusta opiskelemastaan. "Sen huomas jo viime kesänä. Hyvä et osas mapittaa! :D" Täällä tunneilla tai yleisesti ihmiset ei harrasta samanlaista keskustelua, kuin mihin olen Suomessa tottunut. Välillä on myös ikävä Nilsiä, joka haastoi minua älyllisesti ehkä eniten äidin lisäksi. Yleisesti olin tottunut puhumaan kehittävästi kaikenlaisesta niin tunne-elämässä kuin ammattitaidon kehittämismielessäkin. Täällä on vaikea löytää samanmielistä keskusteluseuraa, enkä edes tiedä mistä hakisin, jos sitä nyt edes voi hakea.

On vaikea löytää oikein mitään älyllisesti haastavaa ja virkistävää. Italiaa kun pitää vieläkin opiskella että voisi keskustella jostain enemmän kehittävästi. Kulttuurien eroista olen keskustellut koko sen ajan kun olen vaihto-opiskelijoiden kanssa ollut missään tekemisissä niin Suomessa kuin Italiassa. Täällä se on tuntuu olevan vielä vaikeampaa, koska oman kulttuurin edustajia on todella vähän ja toisen kulttuurin edustaja voi joko loukkaantua tai vain olla ymmärtämättä lainkaan spontaania havaintoa Italiasta. Yritä siinä sitten sanonnan mukaisesti olla kristitty, kun ihmisillä ei tunnu olevan samanlaisia toisen saappaisiin astumistaitoa kun itsellä suurimmaksi osaksi. Kaikki asiat täytyy käsitellä omassa päässä kun ei tiedä mitä uskaltaa tuoda enää julkilausutuksi. Toisaalta se on myös opettavaista. Kantapään kautta on monesti joutunut suovimaan kaikenlaiset väärinkäsitykset läpi, jotta ymmärtää toista kulttuuria paremmin.

Tämä tuo taas minut toiseen asianhaaraan, jolla ei ehkä älylaantuman kanssa ole mitään tekemistä, mutta empatiavaraston kanssa sitäkin enemmän. Olen käyttänyt empatiataitojani viime aikoina todella paljon ja sen kautta moneen otteeseen olen havahtunut siihen miten vähän empatiaa** ihmiset yleensä jakelee. Olen saanut kiitosta myös siitä, että jaksan kuunnella ja miettiä ratkaisuja toisten ongelmiin enemmissä määrin, mutta lopulta jään aina miettimään missä on muiden empatian viilaamisvälineet? Missä on empatia kun minä sitä tarvitsisin? Kiitos on kovin heikko, jossei saa sitä samaa empaattista keskittymistä osakseen kun vastavuoroisesti sitä tarvitsisi. Aina välillä kun ei tarvitse sitä totuuksia töksäyttelevää viereensä, kun ne totuudet tietää itsekin... välillä se empaattinen tuki olisi aika mukava lisä.

*) Tunneälykkyys muodostuu ihmisen kyvyistä tunnistaa, ilmaista ja kokea tunteita. Tunneälykkyyteen kuuluu myös ihmisen kyky käsitellä ja säännöstellä näitä tunnistettuja tunteita, sekä hyödyntää näitä tunteita rakentaviin tarkoituksiin, kuten motivoimaan itseään tekemään työnsä hyvin ja olemaan luova. Lisäksi tunneälykkyys auttaa ihmissuhteiden hoidossa kun ihminen kykenee havaitsemaan toisten ihmisten tunteita ja käsittelemään niitä. (Sanna Keskioja, Tietojenkasittelytieteen laitos)

**) Empatia (kreikan ilmaisusta em pathos, tuntea sisälle) tarkoittaa kykyä asettaa itsensä toisen henkilön asemaan ja ymmärtää toisen tunteita. Empatia on sympatian tapaan myötätuntoa, mutta sympatia on "kanssa tuntemista" (kreikan ilmaisu sym pathos), kun empatia on toisen sisällistä ymmärtämistä. (Wikipedia)