Egotrippi euforiaa,

On hyviä ja huonoja päiviä. Joskus huonot päivät voittaa, silloin pienetkin onnen hetket on suuria.

Suomen visiitin jälkeen on tapahtunut paljon. On niin paljon sanottavaa ja silti niin vähän, etten ole kykenevä kirjoittamaan järkevää tekstiä. Kaikki tuntuu liialta tai liian vähältä, suurelta tai vähäpätöiseltä, sekavalta tai ei, nololta tai ihan järkevältä, ei-julkaisukelpoiselta tai täysin inhimilliseltä - tai kaikkia näitä yhtäaikaa... Siispä teen plussa/miinuslistan ja vielä hampurilaismalliin (+, -, +), että jää parempi mieli 8)

+ Eilen kuljin yksin ympäri Padovaa veden äärellä, joen vieressä. Kolme tuntia kuljin ja halusin soittaa jollekulle, mutten soittanut saldon takia. Olin pakotettu olemaan yksin, jota ehkä tarvitsin enemmän kuin koskaan. Huomasin etten ole ottanut sitä aikaa itselleni.
+ Tajusin miten monta hyvää ystävää olen saanut tämän vuoden aikana. Korvaamattomia kaikkia. Ja miten monesta vanhasta tuttavuudesta on tullut tärkeempiä tai vanhojen ystävien tärkeys on korostunut.
+ Juttelin tänään yhden kämppäkaverini kanssa ensimmäistä kertaa kunnolla. Puhuttiin englanniksi ja kaikenlaisesta. Huomasin miten kauan minulla meni toipua koko muuttohässäkästä... yli kuukausi, että totuin edes olemaan yksin ja rauhoittumaan omassa huoneessa, nukkumaan hyvin. Sovittiin, että katotaan yhdessä leffa ens viikolla luulen.
+ Sain (mitä luultavimmin) projektityön mamman kerhon tekemää julkaisua taittamaan. Llloistavaa!
-+ Egotrippi laulaa sen hyvin: "Niinhän sitä luulisi että onneton olisin vuoksesi, mutta tänään ymmärsin tää oli peliä, jonka sinä hävisit ja minä voitin." Voitin ihan itseäni varten.
- Kortit, kamera, kännykkä yms. varastettiin.
- Hukkasin hermostuksissani myös suomalaisen SIM-kortin ja kaiken tämän kasinon vuoksi jouduin jättämään Barcelonan väliin.
- Olen tehnyt typeryyksiä, jotka kuittaan kyllä ihan omaan tyhmyyteeni ja kokeilunhaluuni. En kuitenkaan kadu mitään, enkä ole loukannut ketään. Kaikki hyvin siis toistaiseksi. Eipähän tarvitse tehdä toiseen kertaan.
- En juhlinut syntymäpäivääni huonotuulisuuteni vuoksi. (Olen ollut 2 viikkoa 22-vuotias.)
- En ole saanut luettua juuri ollenkaan kaikenlaisten tekosyiden vuoksi. Nyt olen päässyt kuitenkin siis teoreettista tekstiä (ja vielä italiaksi) eteenpäin 6 sivua.
- Vakuutus ei korvannut menetettyä Barcelonan matkaa, mutta
+ sain kuitenkin jonkinverran takaisin varastettujen tavaroiden menetyksen vuoksi.
+ Seikkailin piazza delle Erben suihkulähteessä viime keskiviikkona, paikallisena lauantaina, jolloin kaikki opiskelijat kerääntyvät piazzalle juomaan yhdessä. Nauroin koko keskiviikkoillan ja torstai-aamulla kun mietin flash-backeja edellisillasta.
+ Ajettiin auringonnousuun: "Tällaisena iltana vois vaikka itseensä rakastua ja haistattaa pitkät kaikille koko rahalla. Tällaisena iltana on niin hienoa hengissä olla. Ikkunat auki pitkin kolmosta, kuljetaan auringonlaskussa."
+ Kävin yhden professorini puheilla. Matt neuvoi puhumaan hänelle vain totuuden, eikä sepittelemään tarinoita. Totuushan on etten ole käynyt tunneilla sitten maaliskuun. Syy on inhimillinen, joskin kovin huono... kaikkien takaiskujen vuoksi en ole vain ollut.. kykenevä (tai minkä sanan tähän nyt sitten valikoisi). Professori oli kuitenkin kovin ymmärtäväinen ja sanoi, että ensinnäkin väitöksistäni huolimatta puhun hyvää italiaa ja toisekseen neuvoi tien kopiopaikkaan, josta sain kaikki materiaalit kympillä. Minun pitäisi lukea ne ja katsoa eräs DVD ja tulla vain kokeeseen. Lähtiessäni sanoi vielä, että kerrohan myöhemminkin jos on yhtään minkäänlaisia ongelmia. Lähdin hymyillen.
+ Olen käynyt Fahrenheit 145 nimisessä internet/opiskelukahvilassa. Omistajapariskunta tuntee minut jo ja esimerkiksi eilen ihana harmaahapsi toi mulle ilmaiseksi juurileivottua kakkua. Usein tuovat mulle jotain pikkuhyvyyksiä istuttuani tunteja täällä. Kotoisaa!

Mun tarvis päättää huomiseen mennessä lähdenkö sekalaisen porukan mukana Kroatiaan viikonlopuksi (maanantai on kansallinen vapaapäivä). Kroatian upeaan saaristoon rannalle. Hm.