Fishmarketing,

First of all, Happy birthday, Sanna!!

Second of all, I went to the page of Fishmarket, the very close to my place, club. And took some photos to share with you:

The middle ones are from Sweden. The girl is here as an Au pair but the guy.. I can't recall.

Wardrobe lady (who is the nicest of all) and the guy Hanna fancies and is working there but I don't exactly know what he's doing there :)

Possibly the bold guy is the owner of Banale (at least he's always hanging out on the other side of the desk on Sunday's) and I've seen the other guy in Banale many times.

Week ago Wednesday!

The bouncer.


The workers.

The always on Wednesday's DJ!

Judith, Hanna and I.

They are photographing on all the Wednesday's when there's an Erasmus party, so there's more to be added to this folder: http://picasaweb.google.fi/milla.tulonen/Fishmarket

Italian on xylitol,

Ieri uscivo con qualche ragazzi e tre erano molto ubriaci. Dopo di dicevo che sono finlandese, uno di loro mi diceva che ho denti bianchissimi... qui è perche:

Yesterday I went out with some guys and 3 of them being very drunk. One of them kept telling me that I have such white teeth after I told him I'm finnish... here's why:

Olin eilen ulkona joidenkin poikien kanssa, joista kolme oli aikamoisessa humalassa. Yksi heistä sanoi monta kertaa, että minulla on niin valkoiset hampaat, kun olin kertonut hänelle että olen suomalainen... tässä syy:



Vicino a noi c'è un bellissimo esemplare maschio dovremo addormentarlo per qualche minuto per osservarlo un po' da più vicino.. tipico dei finlandesi: denti sanissimi. Da anni in finlandia si consumano chewin-gum allo xilitolo come vivident xlit. Lo xilitolo è un ingrediente naturale che aiuta a prevenire la carie.

Close to us there is a very beautiful species of mankind, which we will "make sleep" for some minutes in order to observe more closely.. typical finnish: the healthiest teeth. From years in Finland they have consumed chewing gum with xylitol like vivident xlit. The xylitol is a natural ingredient that helps to prevent caries.

Lähellämme on loistava esimerkki ihmistyypistä, jonka nukutamme joiksikin minuuteiksi, jotta voimme tarkastella lähempää.. tyypillinen suomalainen: terveimmät hampaat. Vuosia Suomessa on käytetty ksylitoli-purukumia kuten vivident xlit. Ksylitoli on luonnollinen ainesosa, joka estää karieksen aiheutumista.

Veli-kortti,

Milla: ootko siel?
Jussi: just tulin
Milla: IHANA KORTTI IHANA KORTTI IHANA KORTTI IHANA KORTTI IHANA KORTTI IHANA KORTTI IHANA KORTTI IHANA KORTTI
Milla: <<<<<<<<<<<<<<<<<<<<3333333333333333333333333333 style="font-weight: bold;">Jussi: o_o
Milla: hihihihihih
Jussi: eihä kello oo ku kaks sielä ja oot kännissä

Laura,

Happy birthday,
my dearest Laura!!

Going random,

Music: Daughtry - Home

So I'm going home
back to the place where I belong,
and where your love has always been enough for me.
I'm not running from,
no, I think you got me all wrong.
I don't regret this life I chose for me.

Thinking of those passions I've started to think on why didn't I ever apply to a journalist school. I love writing and photography.
Kun ajattelen listaamiani intohimoja, mietin miksen ikinä hakenut toimittajan tutkintoon. Rakastan kirjoittamista ja valokuvausta.

I've been eating rye bread from the freezer for days now and I almost forgot how good it tastes like. Dino also brought me a german version of finnish bread. Mmm!
Olen syönyt ruisleipää pakastimesta nyt monta päivää ja olen melkein unohtanut miten hyvältä se maistuukaan. Dino toi minulle myös saksalaisen version suomalaisesta leivästä. Mmm!

I'm invited for a dinner with Hanna and two italians guys I met in Banale time ago. The dinner was suppose to be on Wednesday but now Hanna and I are getting a haircut then, because the haircutter is moving to Istanbul this week. Probably the dinner will be on Friday then!
Minut ja Hanna on kutsuttu syömään kahden italialaismiehen kanssa, jotka tapasin Banalessa aikaa sitten. Kinkereiden oli tarkoitus olla keskiviikkona, mutta Hanna ja minä mennään parturoitavaksi silloin, koska hiusleikkuri muuttaa Istanbuliin tällä viikolla. Luultavasti siirtyy siis perjantaiksi!

I've painted in a diary style lately. I like it.
Olen maalannut vähän niinkuin päiväkirjatyylisesti viimeaikoina. Pidän siitä.

--
Dronero/Torino:

Kuulin seinän läpi Dinon ja Marion keskustelua ensimmäisenä yönä. Seuraavana yönä he valtasivat sänkyni, joten minun oli kuunneltava heidän pälinää koko yö.
I heard through the wall Dino and Mario talking on the first night. The next night they invaded my bed, so I had to listen to their pointless babbles all night.

Jätin Marion äidille viestin ensimmäisen yön jälkeen, koska tuntui että olisin jättänyt heidät aivan huomiotta olessani todella yliväsynyt. Pyysin viestissä käytöstäni anteeksi ja kirjoitin sen italiaksi koska en tuntenut pystyväni edes keskustelemaan italiaksi heidän kanssaan - ja hän ei ollut kotona kun lähdimme seuraavana aamuna. Myöhemmin Mario sanoi lukeneensa sen lapun: "Ma che brava!"
I left a note to Mario's mom after the first night, because I felt like I had ignored them totally while being really overly tired. So I apologized for my behaviour in a note I wrote in italian as I didn't even feel able to talk with her properly in italian - and she wasn't home when we left the next morning. Later Mario said he read the note: "Ma che brava!"

Menimme pizzalle Marion työpaikka-pizzeriaan. Hän ei pysynyt pöydässä lainkaan. Se oli viimeinen kerta kun hän näki työnkavereitaan ja he vaikuttivat isolta perheeltä, joten hän kulki kokoajan edestakaisin puhuen heille kokoajan.
We went for a pizza at Mario's working place, pizzeria. He didn't stay at the table at all. It was he's last possible moment to see the guys at work and they seemed like a really big family, so he was going around talking with the workers all the time.

Maistettiin lakritsijuomaa siellä myös. Paljon pehmeämpää ja makeampaa kuin Suomen salmiakki. Mutta hyvää!
We tasted also liquirizia drink there. It's much more soft and sweet than salmiakki in Finland. But very good!

Torinossa opin lisää kehonkieltä ja käsimerkkejä italialaisittain. Teen teille videon tässä jossain vaiheessa niistä. Hihi.
In Torino I learned some more body language and hand signs of italians. I will make a video of them for you sometime here. Hihi.

--

Giada: social life anche stasera!! Anna è già arrivata? Mi manca un pò Padova quando sono a casa! ho bisogno sempre più di indipendent life!!! (social life also tonight!! Has Anna arrived already? I miss Padova a bit when I'm at home. I need always more independent life!!!)
Milla: si, anna è arrivata ma fuori con andrea adesso. mi non manca padova mai, solo tu e marica un po perche mi piace quando siete qui :) padova è più bella. (yes, anna has arrived but is out with andrea right now. i never miss padova, only you and marica a bit because i like it when you're here :) padova is more lovely.)
Milla: anche conosco la tua feeling perche from the time i was in finland. (i also now the feeling from the time i was in finland.)
Giada: ohh crazie! si anche a me non è che manca proprio padova, è la life in the appartment that is funny! now it's our home! (ohh thank you! yes also for me it is not padova that i miss, it is the life in the appartment that is funny! now it's our home!)
Milla: you know.. actually, i haven't felt like home here before last thursday :) strange.
Giada: of course for you it can be more difficult to get used to live here...and to feel like being home! but next here I am sure that you will miss it a little bit! altough I have to admit that Padova is not so great....
Milla: I'm really sure of it now too :) And in Finland roommates don't talk even half of this much, so.. and right now, I would not want to go back at all.
Giada: so you will miss us!!!and we will miss you, because I have learned that living with foreign people is a really good experience!!!and in a mixed appartment life is less less boring!
Milla: yes because italians just study ;)
Giada: yes!!!! and if we are all italians,,,there are less things to say!
Milla: even though it was hard in the beginning (and it will be hard in the end)

Torino, Pisa, Firenze, Bologna and back to Padova.

http://picasaweb.google.com/milla.tulonen/TorinoPisaFirenzeBolognaAndBackToPadova

The trip was greeaat! Definitely the best one so far. When mom and Suvi saw the pictures they both said that in the pictures there's more laughter on my account than in any of the ones before. Yes, it definitely will carry me through some time.

The funny thing is that both of these guys were in exchange in my university for half a year and when they left Finland, I didn't know neither of them very well. Now I find myself in the same car going around the Torino area with them. Even though sometimes I felt like an outsider, since they are very close friends, it wasn't the kind of bad outsider feeling. I enjoyed watching their reunion on the side too. Plus.. hey, not bad in being with two good-looking guys, eh? ;)

I'll write later more about the trip. Now I have to start studying. I have an exam on 6th and 7th of February and I still would like to pass them, though it's very unlikely.. but I heard they are easy on Erasmus students.

Matkan jälkeistä alakuloisuutta ja onnellisuutta,

Istun tietokoneen edessä. Pöytä oli poissaollessani siirretty sivuttain ikkunan eteen, vaatekaappi oven taakse. Olin vihainen kun minulta ei kysytty. Koskaan touhtumustani julkilausumatta, uskallan sanoa nyt, että pidän tästä. Tietokone pyörittää samaan aikaan Freedom Writers-elokuvaa, jossa opettaja opettaa luokalle äidinkielen kautta elämää ja tapaa käsitellä vaikeita asioita. Kirjoittakaa oma tarinanne. Minun on vedettävä huoneen ovi kiinni kun monen ristitulen kautta neljän kuukauden kyyneleet puhdistavat poskia. Onnelliset tuskan vihvahtavat kyyneleet ovat raskaita itkettäviä. Huone vaihtuu suihkuun, jossa voi edes hetken olla yksin, kun pisarat ropisevat suuremmalla paineella iholle kuin aiemmissa kodeissa.

Olen tehnyt niin paljon. Ja tänään kevät yllätti minut. Tänään olin onnellinen. Istuin bussissa ja nukahdin aamutuimaan olkapäätä vasten. Kävelin bussiasemalta yksin kotiin ja kuuntelin melkein pölyistä mp3-soittimeni nuotteja. Tanssin kuin kesällä tanssin juna-asemalla yksin salsaa kuin olisin ollut yksin asemalaiturilla. Hymyilin nyrpeimmillekin naamoille ja deororanttipurkeille, jotka vahingossa kaadoin kaupassa. Hymyilin kaikelle joka sai minut aiemmin lannistumaan. Hymyilin kun Mario kertoi vuolaasti tuntojaan Singaporesta. Sain Lauralta ennen matkaa seinäkalenterin, joka oli tarkoitettu yhdessä kehittämäksemme onnellisuuskalenteriksi. Jokaisen päivän kohdalle kirjoitan jotain josta olin sinä päivänä onnellinen. Viime viikolle ei ole tarpeeksi tilaa tai ehkä en osaa valita mistä olin onnellisin.


Kun puhun ihmisille kuten Dino, he saavat minut tuntemaan itseni eläväksi. Kukaan ei aja ajatuksiani alas olemassa liian kriittinen. Italiaksi puhuminenkaan ei tunnu niin vaikealta. On helpompi puhua jonkun kanssa, joka nauraa kanssani virheille eikä minulle. Huomasin, etten viihdy kärsimättömien ihmisten kanssa kauaa. Monet varmasti kohottavat tai kohottaisivat kulmiaan, tätä lukiessaan ja katsoessaan ympärilleen kaveripiirissäni. Uskokaa pois, jokaisessa heissä asuu kärsivällisyyttä, luultavasti enemmän kuin kuvittelettekaan. Se tulee näkyviin asioissa, joita ei aina näe.

What is a Passion? It can be an object, person or something fictional like memories, fables, plans or an activity. These things become a passion if one likes it very much even so much that he can do it all day long. He probably will loose the sense of time and won't regret spending hours, days or even more time following his passion. You still don't have to do it all the time and spend all your time in it. Another sign for a passion is that he may develop feelings for it.

A passion can be for a part of a person. Abstract or concrete. Passion is something particular. Passion is a carrot, something that makes life worth living.

There is not necessarily difference between passion and love. But generally passion is more selfish. In passion one will try to avoid dealing with bad sides. In love it doesn't matter if there is bad sides. Which one, passion or love, comes first depends on the person. Love can be stronger where passion can be pushed back. Passion is a need and you can put them in order saying which of them is most needed. Both passion and love can have an end, because of an impact.

Tämä on minun ja Dinon yhdessä kehittämä määritelmä intohimolle. Inspiroiduin ottamaan asiasta selvää kun näin Bedford Diariesin jakson The Passion of the Beaver (nähtävissä youtubessa). Intohimo on niin erilaista jokaiselle. Dinolle intohimon kohteita olivat suurpiirteisesti: autot, hyvä viini ja hyvä ruoka, naiset, jalkapallon seuraaminen kun kyse on tärkeistä italian peleistä, urheilu (jonka jälkeen on aivan voipunut), matkustaminen, elokuvat, Italiassa oleminen. Minä en ole vielä ihan selvillä omistani, koska olen vielä selvittämässä mitkä oikeasti lasken tähän kategoriaan. Alustavassa listassa on kuitenkin tällä hetkellä uudessa paikassa oleminen ja eläminen, tutkiminen (research) tai enemminkin siitä johtuva ymmärtäminen on se mistä muodostuu intohimo, onnellisena oleminen, valokuvaus, vaatteet (niiden ompeleminen, yhdisteleminen, löytäminen..), kirjoittaminen, uusien ihmisten tapaaminen, tanssiminen ja värit. Kyllä näitä pitää vielä enemmän tutkiskella, mutta alku on kuitenkin jo.


Jos tutuista ei voi hetkessä tulla kavereita ja kavereista ystäviä, niin yhtä hyvin asuinpaikasta ei voi tulla kotia hetkessä. Tänään itkin ehkä senkin takia, että vaikka olin unohtanut aamulla antaa Annalle hänen pyöränsä avaimet, hän ei suutahtanut mulle illalla. Hän oli leppoisa ja... miten onkin vaikeeta sanoa tätä, mutta tänään tämä talon puitteet eivät tuntuneet täysin homehtuneilta. Kaikki tuntui hyvältä ja miten vaikealta se tuntuikin kohdata.

Luin joulukortteja uudelleen läpi ja haluan sanoa, että kaikki rohkaisut ovat olleet tarpeen ja ne ovat auttaneet. Being defeated is only a temporary condition; giving up is what makes it permanent. Ja minähän en periksi anna :)

Kaikkein puhdistavinta on kuitenkin huomata uudelleen tätä kirjoitusta läpilukiessani, että kirjoitan täyttä totta. Yksikään sana ei ole keksitty tai harkitsematon. Vaan täysin totta. On aina pelottavaa näyttää heikot hetket ja kohdat, mutta joka kerta se herättää oravanpyörän lailla uutta ja lisääntynyttä rohkeutta.

Che male!

93 pages to go. 1 day left. 54 pages to write notes of.
I'm exhausted and I didn't really sleep very well last night, so..

// 00:53

78 pages to go. 1 day still left. 15 pages of notes to write down.
I'm starting to get on the chippery zombie-mood, but for some reason reading just goes better during the night. No disturbing things around.

// 01:55

53 pages. Gosh, that took long.

Pictures,

Here's pictures from the time my parents and Laura were here. If the picture's don't make it clear enough (just compare it to the previous pictures taken in Italy), I was hap-py :)

http://picasaweb.google.com/milla.tulonen/ComoMilanoAndCapodanno

(Kun klikkaa ekaan kuvaan, niin kuvan saa isommaksi ja sen yläpuolelle tulee siniset nuolet, joista pääsee loogisesti eteenpäin.)

Strange goals, strange people, strange habits, strange standards.

Three things. One neutral, two positive and one negative.

Neutral. I must've been stupid to take this kind of reading job. My god. I decided to make in a shorter time that I first thought, 2 days to go, so I have to get this finished by Wednesday. At this time of the night, it's tomorrow. I'm now on the page 221 of the 349 paged book. That means about 65 pages per day. I'm now behind on writing down the underlines about 50 pages. GREAT! However the lovely thing is that this kind fo activation obviously brings my senses and creativity back. I've done a cartoonish painting and heard and realized suddenly so much more of what's going on around me.

Positive. I realized due to some events happened lately within some friends, that what I like in italians - most of them at least, even if some may consider it as dishonesty and fakery - is that they can get along with anyone and put their happy face on even when they don't really like someone. You can always be nice, you don't have to like everyone. They usually don't give people unnecessary attitude, though they love rumours and gossip.

Positive. I went to Banale yesterday after studying intensively for 4 days. It was really refreshing and I noticed a change in me from the time before Christmas. So the result of the evening was much more satisfying that before. New friends, phonenumbers and meetings afterwards :) What can I, I can't blame the people not wanting to spend time with me so much before... who would want to spend time with a bitter lemon lady? :)

Negative. This comes together in a talk I had with Dino today:

Milla: when you were in exchange, did you notice that many people would've cheated on their boyfriend/girlfriends while being there?
Dino: ...
Dino: yes
Dino: a lot
Dino: the most
Dino: everyone
Dino: :D
Dino: no, not everyone but as i know a lot
Milla: umf.. i feel like a freak here, because i'm not doing something morally unaccepted. people.. strange. me... does not understand.
Dino: so, i know kissing was something which really a lot did but not everybody did more I think
Milla: here too. more over.. i don't want to know.
Milla: i'm still shocked. i saw so many people knowing they have boyfriend/girlfriends at home, that i thought were really responsible people, kissing someone.
Milla: i hope my moral standards are still fine when i come back from here. :P

Nina lähtee kotiin,

Kirjoitin Ninasta ja hänen pulmistaan aiemmin, jotka menivät niinkin pitkälle, että hän sai täällä - Italiassa - masennuslääkkeitä. (Yksi kirjoituksista.) Ennen joulua hän meni huomattavasti parempaan suuntaan ja vietimmekin paljon aikaa yhdessä. Hänestä tuli yksi tärkeimmistä tukipylväistäni. Hän sanoi ennen joulua menevänsä kotiin ja katsovansa miten asiat menevät.. ennen sitä hän ei enää tuntenut haluavansa olevan Padovassa.

Sain äsken viestin häneltä, joka menee suomennettuna jokseenkin näin: "Moi Milla, mitä kuuluu? Olen Padovassa isäni kanssa. Mutta vain yhden päivän ajan hakemassa tavarani. Oletko Padovassa tänään? Ehkä voidaan vielä nähdä!?"

Niin paljon kuin haluankin, että Nina parantuisi ja saisi takaisin aidon hymyn kasvoilleen, tuntuu surulliselta antaa hänen mennä. Aika meni liian nopeasti ja sitä tuntui olevan liian vähän. Parempi näin, ei minkään tarvitse tähän kuitenkaan loppua :)

<3!

History of the non-fiction film,

I found a good description for this blog which according to me fits perfectly though it talks about a history book of documentary film written by Boleslaw Matuszewski (A New Source of History):

“He recognized that history does not always happen where one waits for it, and that effects are easier to find and photograph than causes.”

I write about and photograph effects, mainly.

Che vacanza,

Tämä loma on ollut todella terveellinen monilta osin. Olen saanut paljon enemmän perspektiiviä esimerkiksi Padovassa olemiseen ja ihmisten käsittelyyn. Tuntuu jotenkin, että sellainen asioiden yhdistely ja summauskyky on vajaa täällä. Tapahtuu niin paljon uutta ja samassa kun siihen sopeutuu, siihen pitäisi myös opetella myös suhtautumaan jotenkin.

Moneen asiaan tarvitsin jonkun joka tuntee minut hyvin ja tietää oman suhtautumisista ja asenteista erilaisiin asioihin. Siihen miten suhtautua tässä talossa olemiseen, miten suhtautua kaikkeen ympärillä olevaan. Sitä aina jankuttaa itselleen, että ei pidä välittää niin paljon siitä mitä muut ajattelee ja tekee, mutta kyllä se vain on niin kuin valmennuskeskuksen esittelijä sanoi Raision lukiossa puhuessaan: "Ei se ole aivan merkityksetöntä mihin kaverit menee." Sovellan tätä tilanteeseen niin, että kaikkenlaisiin elämäntilanteisiin ja tapahtumiin tarvitsen tukea. Se tuki ei voi olla täydellistä, jos tukijat eivät tiedä mitä tukevat. Nytpä tietävät :)

Lauran viimeisenä iltana tehtiin kämppiksille ruokaa (kermaista kalakeittoa mmmm) ja juteltiin kaikenlaisesta. Lopulta keskustelu päättyi taas kerran siihen mistä olen heille yrittänyt monesti puhua, mutta kun tällä kertaa sain taustatukea, pääsimme jonkinlaiseen lopputulokseen. Laurasta ja minusta Padovassa ihmiset käyttäytyvät toisiaan kohtaan todella kylmästi ja nirppanokkamaisesti. Voin esittää kaksi esimerkkiä: 1) Kävimme iskän synttäripäivällisellä paikallisessa tratoriassa (perinteinen ravintola), nauroimme ääneen ja juttelimme paljon, jossain vaiheessa huomasin miten naapuripöydän vanha mies valitti tarjoilijalle (kai) meistä ja lähtiessä saimme todella ylimielisiä katseita. 2) Lauran (jolla on siis lyhyt tukka) kanssa ympäri Padovaa käveltäessä saimme paljon arvioivia katseita. Tarkastelu suoritetaan päästä varpaisiin. Jos on erikoisia vaatteita päällä, lyhyet hiukset naisella tai muuten poikkeaa harmaan-liilan-tummanvihreän-mustan-valkoisen-kansasta jotenkin, saa aina kyseenalaista huomiota. Tähän vastakkaiseksi... kun kävelimme Bergamossa (171km Padovasta, kuten Turku-Helsinki), ihmiset moikkailivat kadulla vaikka eivät edes tunteneet ja varmasti näkivät että olimme turisteja. Perheen kanssa ajelimme pienemmissäkin kaupungeissa, mutta heti kun Veneton alueesta pääsimme kauemmassa suhtautuminen toisiin ihmisiin oli aivan erilainen. Kämppikset eivät tätä aiemmin ymmärtäneet, mutta nyt tulimme tulokseen, jossa näkyy kasvuympäristöjemme erilaisuus. He tulevat kaikki pienistä vuoristokylistä (Marican kylässä 1850 ihmistä, Annan 4230, Giadan kylää en tarkkaan tiedä). Siellä kaikki tuntevat toisensa. Padova taas, jossa on 210 300 ihmistä, on heille suuri kaupunki, jossa heidän mielestään ihmiset eivät välitä toisistaan. Lauran puolesta en voi puhua, mutta minä taas olen tottunut siihen, että voin olla sellainen kuin olin vaikka totta puhuen tuntui se 24 000:n Raisiokin joskus siinä 175 400:n Turun vieressä ahtaalta*. Heille Milano on liian kiireinen fashionistien kaupunki, missä se minulle on ihana kehto, jossa saan edes hetken olla oma itseni pukeutuen juuri miten haluan ja olla se mikä olen, kulkien kansan keskuudessa herättämättä kokoajan kyseenalaista huomiota.

Kun perhe lähti takaisin pimeään Suomeen ehdimme Lauran kanssa paljon. Jäimme Milanoon vielä pariksi päiväksi extempore-päätöksellä. Sopivasti ylittämään Uuden Vuoden raja. Kävimme Veronassa, Bolognassa ja Venetsiassa. Löydettiin aivan ihana alituisesti pullalta tuoksuva hotelli Bolognasta, jossa nukuin parhaat torkut ja huonoimmat yöunet. Shoppailtiin. Puhuttiin paljon keskenämme ja toisille. Tavattiin paljon ihmisiä ja saatiin uusia kavereita. Ajettiin helvetimoisessa sumussa kahdesti Trevisoon ja takaisin Fiat 500'lla. Kaiken päätteeksi neiti A veti Lauran viimeisenä iltana niin jumalattomat perseet olalle, etten ole koskaan nähnyt häntä niin.. noh, kännissä.

Miten voikin mennä näin kauan, että tajuaa minkälaisen ihmisen kanssa oikeasti asuu ja sekin jonkun muun tarvitsi tulla minulle kertomaan. Ainakin osaan pistää asiat taas suuruusjärjestykseen ja tuntui myös hyvältä saada tunnusta kestävyyskyvystä tuollaisen ihmisen kanssa asumisesta. En tiedä oikein kävikö minulla vain huono tuuri vai oikeastaan hyvä tuuri, koska kyllä tämäkin taas kasvattaa.

Venetsiassa kävellessäni tajusin, että italialaiset eivät osaa nauraa itselleen niin kuin suomalaiset vai pitäisikö tarkentaa, että ne suomalaiset joiden kanssa eniten vietän aikaani. Onhan noita huonoja päiviä kaikilla, mutta jos oikein yleistetään niin italialaiset ottavat itsensä paljon vakavammin kuin suomalaiset yleensä. Sen näkee niin pukeutumisessa, käyttäytymisessä kuin missä tahansa julkisella tiskillä asioitaessakin.

Vaikka keskiviikkona lähdin Fish Marketista aikaisemmin, koska en tuntenut oloani taas kotoisaksi "yksin" tässä joukossa, voin kuitenkin sanoa, että viihdyn tässä talossa paremmin kuin aiemmin. Marica ja Giada pitää minua kyllä ajoittain todella kunnioitettavasti pystyssä :)

Nyt yritän omaksua 44 sivun päivävauhdilla dokumenttileffan historiaa ennen kuin lähden Torino-Pisa-Firenze(-Bologna)-Padova-kiertueelle. Sain eilen reilikorttini siihen äidiltä ja ikkunatiivisteitä :D Niin ja vielä mainitsemisen arvoinen asia tähän täysin jäsennystä vailla olevaan tekstiin voin kertoa, että kävin eilen Marican kanssa juoksemassa lenkin. Olin onnellinen, että se lähti kerrankin yksinään ja sain erotettua hetkeksi noi kaksoset.

*) Uskomatonta muuten miten Turku on pienempi, vaikka se tuntuu PALJON isommalta kuin Padova.

She left,

First I thought that I just got myself back, but in the end... even Fish Market, just ended up being the same old shit after the one and only dance partner left.

So Laura left today.

I'm so tired too. So much travelling within 3 weeks. Parties, new people, shopping till dropping, food, movies, staying up late... hmm and probably the only thing that separates this from before (which sounds exactly the same) is the company. I actually got to be me for that time. I could be cranky when I'm cranky, look horrible, be happy, be dancing strangely, talk in public things I would never talk in public among people who understand the language. And today, the last day of her stay, I could say at the airport, without wearing any make-up, wearing a hat because of my bad hair day, every possible pattern and color mixed up, with my baggiest jeans, that I felt confident. It was a high peak for me :)

Ne kävi täällä <3

Iskä, äiti ja Jussi oli täällä. Autoiltiin ympäriinsä vaikka missä. Käytiin kattelemassa hiukan harmaita maisemia Eugenian kukkuloilla, jossa oli paljon viinitarhoja ja illalla sitte juotiin näiden kukkuloiden viintäkin melkein epähuomiossa. Käytiin Trevisossa päivän verran. Vietettiin jotain päiviä vaan Padovan ankeudessa.

Huomasin kaks juttua erityisesti.

Juttu 1. Niin kun Laura sanoi tänään kun käveltiin Padovan asemalta talolle päin: "Kyllä huomaa, ettet sä tykkää olla täällä. Heti menit hiljasemmaksi." Huomasin sen itekin, kun istuin junassa. Oltiin 5 päivää reissussa, ensin Comojärvellä ja sitten Milanossa, kun sitten on palattava taas tänne... huomaan miten paljon jännitän tässä talossa olemista ja miten paljon lopulta oikeasti inhoan sitä. Niin monet vaihtarit ja jopa paikalliset opiskelijat ovat sanoneet, etteivät pidä Padovasta. Milanossa tavattiin Venetsiassa asuva, Trentossa opiskeleva Marco, jolle selitin opiskeluistani: "No olet sä paikan valinnut. Padova ei kyllä tosiaan ole paras paikka." Olen aika varma, että Italia näyttäisi paljon aurinkoisemmalta, jos paikka olisi toinen. Mitä siis tehdä loppuaika... matkustaa mahdollisimman paljon. Nautin Milanostakin alkushokin jälkeen paljon, koska sain pukeutua justiinsa miten tykkäsin ja riehua miten sitten riehunkaan... tai no tästä enemmän myöhemmin.

"Tuntuu ihan niin kuin se kaupunki ois lannistanu sut ihan täysin. Sun on ollu pakko mennä siihen muottiin minkä ne on antanu." (Laura)
"Ikinä en oo huomannu, että italialaiset tai ulkomailla reissatessa yleensä ois niin nenänvartta pitkin katottu." (Äiti, puhuttaessa miten vieruspöydän vanha rouva katsoi meitä kun lähdettiin ravintolasta)

Juttu 2. Iskä ja Jussi on molemmat muuttunu.. tai ehkä mä olen muuttunut tai ehkei kumpaakaan, mutta mä en ole vaan aikasemmin tajunnut tätä. Ne on molemmat todella diplomaattisia. Huomasin pari kertaa miten molemmat pehmensä jonkun alkaneen riidanpoikasen todella lempeästi. Eihän tuo varmasti aina noin ole ja aina on toisilla huonompia päiviä eripäivinä ja samoina päivinä, mutta nyt näin. Iskäkin oli paljon paljon lämpösempi kun aiemmin. Jollain tapaa tunnen vielä suurempaa yhteenkuuluvuutta koko perheen kanssa kuin aiemmin.. jos se on mahdollista. Pidän siitä ja olen ylpeä siitä yhteishengestä mikä meidän perheessä piilee. Ajatteli kuka mitä tahansa, niin minä olen aivan tavattoman onnellinen että minulla on teidät. Monet puhuu, että vanhemmille ei voi puhua jos jonkinlaisista jutuista. Musta tuntuu, että tiedätte niin vähällä kertomisella mitä tarkoitan, milloin tarvitsen tilaa ja milloin pitää hiukan auttaa, että selitys tulee.

Parempaa perhettä ei minulle ole!