Kotoisasti,

Tänä aamuna ostin VR:n luukulla lippua kotiin. "Yksi opiskelija seuraavalla Turkuun." Ilma tuoksui keväältä hiekoitushiekkaa oli joka puolella ja näin leskenlehden kävellessäni asemalle. Katselin netistä asuntoja joihin voisin muuttaa, makasin kotona valkoisella sohvalla oranssin peiton alla parvekkeen oven ollessa auki ja äidin tehdessä ruokaa keittiössä, tv:n olevan rauhoittavasti auki taustalla. Kevät ilmaa. Kävin entisen kämppiksen luona, omassa entisessä kämpässä teellä. Kuljin Kampin ohi Mannerheimin tielle, postin ohi rautatieasemalle. Puin päälle lempihameeni. Tulin Hietsusta. Junassa kuuntelin Jussin mp3-soittimelleni laittamia biisejä ja tiesin maisemista koska jäädä pois. Sisäinen kelloni kertoi silmä sulkiessakin koska olisi aika astua ulos. Kävelin kouluun tytön ohi, jolla oli kirkkaanpunaiset korkkarit. Hän hymyili... kerran. Koulussa istuin ruokalassa. Söin ja juttelin kuin en poissa olisi ollutkaan.

Miten äiti tiesikin että näin puoliunta näistä aamulla ja soitti Korppoon kalliolta. Molempien vanhempien äänet kuulosti niin rentoutuneilta. Korppoo on sellainen. Meri on sellainen. Karu luontokin on sellainen. Se ei valehtele. Se näyttää itsensä sellaisena kuin on, joidenkin mielestä se on rumakin, mutta se on rauhoittava ja turvallinen.

Odotan kotonakäyntiä.