Lessons started,

041007 klo 11:56
(english below - I don't have time to put the links, the computer is so slow.)

Salakuva Cinematografian tunnilta.
Secret picture from the Cinematografia lesson.

Eilen tunnilla kirjoitettua: "Mielenkiintoista istua taas uudella tunnilla ja toivoa, että professori on sen verran mukava ja saan tehdä kokeen kirjoitettuna.

Edessä istuu poika, jolla on punainen paita, jossa lukee: I don't only wait for you, I just want you! Takana lukee: I wait for you, hurry up!!! Sinänsä huvittavaa, että niin harva puhuu oikeasti englantia, telkkarissa ei ole yhtään (ja alleviivaan yhtään) englantia, mutta silti ihmiset kantaa päällään lauseita englantia. Joskus mietin, että olisi kiva mennä ihan kiusallaan kyselemään joltain onnettomalta englanniksi juttuja kun paita osoittaa, että osaisi sitä. Tokihan tuota tapahtuu Suomessa ihan yhtä hyvin :) Huomaa vaan juttuja kun itse on se ketä on uudessa paikassa, eikä ymmärrä oikein mitään."

Nautin kirjoittaa suomeksi tunnilla, koska kukaan ei pysty lukemaan minun salaisuuksia paperilta. Voin kirjoittaa mitä vaan piilottelematta sitä turhaan. Olen myös huomannut, että se kiinnittää ihmisten huomion. Varsinkin, kun olen käyttänyt ä- ja ö-kirjaimia. Toinen hassu juttu on, että todella moni (ainakin viisi ihmistä nyt) ovat kysyneet multa onko englanti Suomen toinen kieli. Yritä siinä sitten selittää, että Suomella ja englannilla on todella vähän tekemistä ja oikeasti viralliset kielet on suomi ja ruotsi, sekä lapissa puhutaan myös saamea, jota vain sikäläiset osaa :)

Cinematografian professori oli vielä mukavampi kuin valokuvauksen. Saan tehdä kokeen kirjoitettuna ja olisi antanut tehdä englanniksikin, mutta sanoin, että tahtoisin yrittää edes italiaksi, jos vain olen niin valmis silloin! "Toivon, että tilanne on se. Ok, teet vaan parhaasi ja otat iisisti." Aivan ihana mies ja vissiin aika hassu, kun monesti koko luentosali remahti nauramaan. Vieressä istunut tyttö oli myös todella mukava. Kyselin taas tapani mukaan mitä tapahtuu ja mistä on kyse. Hän, Elisa, pyyteli kovasti anteeksi englantiaan, vaikka puhui huomattavasti parempaa kuin todella moni muu.

Tunneilla mukana pysyminen on vieläkin todella vaikeaa. En jaksa koko kolmea tuntia pinnistää ja yrittää ymmärtää edes sanan sieltä toisen täältä. Ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen tarvitsen puolen tunnin tauon. Monesti olen ollut niin väsynyt, että silmät on lurpsahdellut ja olen haukotellut pitkiä tovia monesti peräkkäin. Ihan kuin happi loppuisi kun pinnistää niin kovasti.

Tunnilla näin myös ensimmäisen tytön, jolla on oikeasti lyhyt tukka. En tajunnut sitä, että kaikilla on pitkät tai ihan viimeistään puolipitkät hiukset täällä. Tytöt on oikeasti tyttöjä ja tytöillä "kuuluu" olla pitkät hiukset.

Mulla on uusi rakkaus: brie-juusto ja viikunahillo. NAM!

Eilisen aamupäivän ja illan vietin Marican ja Giadan kanssa (kämppikset). Oli todella hauskaa! Illalla kuunneltiin suomalaista musiikkia ja kirjoiteltiin muistettavia sanoja post-it-lapuille, jotka kiinnitettiin ruokakaappeihin. Nuo on erityisesti innostunu lauseista: "Hyvää yötä!" ja "Olen väsynyt!" Sovittiin menevämme Spritzeille tänään illalla. Tulevat mua vastaan yliopistolle seitsemäksi, kun luento loppuu ja mennään juomaan "yhdet" :)

Post-its Marican ja Giadan kaapissa.
The post-it's on the closet of Marica and Giada.

Post-its Marican ja Giadan kaapissa.The post-it's on the closet of Marica and Giada.
Keskustelussa kävi ilmi myös, että he käyvät klubeilla täällä Padovassa. Olen saanut todella sekavaa infoa klubeista ja vaipunut jo osittain epätoivoon, kun luulin 1) niiden olevan todella kaukana keskustasta tai 2) niitä olevan ollenkaan. Tykkään tanssimisesta tosi paljon ja jos en sitä olisi saanut tehdä täällä, olisin varmasti lihottanut itseni briellä ja hillolla. Klubeilla tanssiminen on ollut mun liikuntaa tähän asti!

Illalla Anna kysyi onko minulla jotain ongelmaa hänen kanssaa. Ei mitään! Mietin edellisiltana, että ollaan taitu olla yliannostus yhdessä heti alkuun ja molemmat on todella väsyneitä selittämiseen ja järjestelyyn. Onneksi molemmilla alkoi tunnit ja nyt elämä alkaa tasaantua.
Tänään aamulla kävin Norinan ja hänen poikansa eli Francan veljen kanssa poliisilaitoksella ja sain oman fiscale koodin eli verokoodin. Muuten ei olisi saanut vuokrasopimusta tehtyä :) On se kyllä kumma. Kaikkia erilaisia numeroita pitää olla tunnistamiseksi. Ihmeteltiin tätä Simonankin kanssa.

PS. Ensi maanantaina Anna maalaa meidän huoneen (toivottavasti mun ei tarvitse osallistua kustannuksiin, tuntuu jo nyt hiukan turhalta maksella jutuista, joita käytän vain sen yhden vuoden, enkä taatusti enempää) ja sen jälkeen otan teille kuvia tästä komeudesta, niin näette missä asustan ja kenen kanssa.
PSS. Olen huomannut, että käytän kirjoituksissani paljon äärimmäisiä ilmauksia, kuten todella, aivan ihana ja muita alleviivaavia ilmauksia. Täällä todella moni asia tuntuu todella äärimmäisiltä. Ei nyt voi sanoa, etteikö keskitietä olisi, mutta monissa asioissa näkee äärimmäisen laidan ja toistaiseksi se laita on ollut hyvä!
PSSS. Hauska verbi: ballare (tanssia, lausutaa aika kovana b:n, melkein kuin pallaare) - taipuu: (minä) ballo, (sinä) balli, (hän) balla, (me) balliamo, (te) ballate, (he) ballono. Poika voi siis tulla diskoteekissä kysymään balliamo (palliaaamo?) :>

---

Written in class yesterday: "It's interesting to sit in a new lesson again and wish the professor to be nice enough and give me a chance to make the exam in writing.

In front of me sits a boy who has a red shirt, which says: I don't only wait for you, I just want you! Behind it says: I wait for you, hurry up!!! It's kind of funny that so few actually knows english, on tv there's absolutely nothing (and I underline the words absolutely nothing) in english, but still people carry sentences in english on them. Sometimes I wonder that it would be so great to go just to tease people like that and start asking questions in english - because after all the shirt points out that they know english. Of course that happens in Finland too :) I just notice things like that now that I'm the one in a new place and who doesn't understand much."

I enjoy writing in finnish in the lessons, because no-one can read my secrets. I can write without unnecessary hiding. I've also noticed that it pays people's attention. Especially after I've used letters like ä and ö. Another funny thing is that many people (at least five now) have asked if english is Finland's second language. Try to explain there that no, the actual official languages are finnish and swedish and saami is also spoken in small groups situatiated mainly in Lapland :)
The professor of cinematografia is even nicer that the one in photography. I get to do the exam in writing and he would've given me the chance to make it in english too, but I told him I wanna try in italian first if I'm just ready enough for it! "I wish that's the case. Ok, just do your best and take it easy." Totally wonderful man and I guess he's funny too because the class brusts into laugh every now and then. Next to me sits a girl who is really nice. I asked her what's happening and what's going on. She, Elisa, apologized a lot for her english but spoke a lot better english than many others.

In the lessons it's still hard to understand anything. I don't have the energy to try all three hours and try to understand even a word here and there. The first ten minutes I can then I need a 30 minute break. Many times I've been so tired that my eyes start to close without my will and I keep yawning long times many times in a row. Just like the oxygen would run out because of trying so hard.

In the class I also saw the first girl with actual short hair. I didn't realize it before, but every girl has long or at least medium-length here. The girls are girly and they "have to" have long hair.

I have a new love-affair: brie-cheese and fig-jam. YAM!

Yesterday morning and evening I spent with Marica and Giada (my flatmates). I had a lot of fun! In the evening we listened to finnish music and wrote words on post-it's for me (and them) to remember. We placed them on our foodcloset's doors. They have a special interest in the sentences: "Hyvää yötä!" (Good night in finnish) and "Olen väsynyt!" (I'm tired!) We agreed to go for Spritzs this evening. They are coming to the university to pick me up at seven when my lessons end and we go for "a" drink :)

In the discussion I also got to know that they go to clubs here in Padova. I've got so much different kind of info of the clubs and partly have lost my hope already, because I thought 1) they are really far from the centre or 2) they don't even exist. I love dancing so much and if I couldn't do that I would get fat with brie and jam. So far dancing in clubs has been my work-out!
In the evening Anna asked me if I have any problem with her. Absolutely nothing! I wondered yesterday evening that I think we've got an overdose of each other right in the very beginning and we're both tired of explaining and organizing everything. Thank god the lessons started for both of us and life is getting to normal.

This morning I went to the police station with Norina and her son, Franca's brother and got my own fiscale code (kind of a tax code). Otherwise the renting agreement couldn't have been completed with the police :) So strange. They have so many numbers and codes here for recognizition. We wondered this with Simona too.

PS. Next Monday Anna is painting our room (I'm hoping I don't have to share the cost so much, because it already feels a bit pointless to pay for so much, which I'm only using a year. Not more.) and when it's all finished I will take pictures of the room so you can see where I actually live and with who.
PSS. I've noticed that I use a lot of extreme words in my entries.. like very or totally or other underlining words. Here many things feel so extreme. Of course, I cannot say that there isn't a middle way but I see the extreme in many things and so far it's mainly been the good extmere!