Friday, October 26, 2007

Suhdekuviot,

251007 klo 0:14

On täällä tapahtunut jo mielenkiintoisia suhdekuvioita.

En ole kuullut Shanesta nyt kahteen viikkoon. En viitsi lähettää kysely viestejä, kun viime kerralla yhdessä jotain tekemiseen tuli hiukan tiuskaiseva vastaus. On totta, että mulla on aikaa koska ei ole tunteja hirveästi. Shanen pitää kirjoittaa eräänlainen päättötyö lukuvuoden aikana. Viimeiset viestit meni siis jotenkin näin:

"Kunhan kysyin. Kerro kun sulla on taas aikaa :)"
"Ilman muuta teen niin."

Eikä ole mitään kuulunut. Mielenkiintoista. En ole ihan varma onko multa jäänyt jotain välistä, mutta näillä mennään.

Huomenna Silje tulee syömään ystävänsä kanssa. Tehdään lättyjä ja sitten mennään Serata Cuba Libreen. Latinomusiikkia ja halpoja drinkkejä. Välillä on vähän yksinäistä kun en tunnu löytävän kämppisten lisäksi ihmisiä, joista saisin irti muutakin kuin pintahilsettä. Oon puhunut Simonan kanssa, mutta hänen kanssaan ei ole sellainen turvallinen olo, että hänen luokseen voi aina palata. Hanna taas on niin ujo, että vaatii enemmän aikaa. Shanen kanssa synkkasi heti, mutta nyt näin. Kaipaan sitä, että oikeasti synkkaa, mutta se tarvitsee aikaa. Yleensä.

Toisaalta on aivan ihana, kun kuukauden poissaolon jälkeen puhelimeen pärähtää Sirulta viestin kello 3 (Suomessa 4) aamulla: "Zetorissa dirlandaa ja letkajenkka." Viimeksi sitä letkaa vedin minä ja Siru :) Tai kun postiluukusta löytyy odottamaton kirje tai kortti. Tai kun mailiboxiin tulee ihana yllätys:

Mutta kaipaan teitä paikan päälle ja lukiessani ja miettiessäni mennyttä vuotta taas kerran, täytyi minun taas kerran huoata ääneen, että olen ollut onnellinen. Todella onnellinen! Siksi on myös onnea kaivata tietä onnenmuruja.

4 comments:

Anonymous said...

Ihmissuhteet ovat vaikeita. Ystävyyssuhteet vielä vaikeampia. Niiden rakentamiseen menee aikaa, mutta ne voi myös menettää. Jos muistelet taaksepäin niin ei Vantaallakaan ystävyyssuhteet rakentuneet hetkessä. Siellä sentään oli pääasiassa saman kulttuurin edustajia :P

Muut vaihtarit saattavat samalla tavalla käydä läpi omaa koti-ikävä, kieliongelma, kulttuurishokki, ... kamppailuaan kuin sinäkin. Kukin ilmaisee sen omalla tavallaan. Kaikki eivät ole tottuneet puhumaan siitä ääneen. Totta puhuakseni et sinäkään edusta perussuomalaista blogisi kanssa. Et edusta edes sukusi perustyyppiä. Kulissin ylhäälläpito on monelle tapa selviytyä tilanteesta. Toisten ihmisten päästäminen liian lähelle omaan elämään tekee haavoittuvaksi. Moni uskoo yhä edelleen, että kun on avoin niin kertoo kaiken.

Kämpälläsi voisit ehkä harjoittaa myös "miehistä kuuloa". Toisaalta voit suhtautua kommentteihin myös vähemmän vakavasti. Jussi totesi eilen möksälle ajaessaan, että mä olen aika hyvä autokoulunope, kun kommentoin nopeusrajoituksista yms. Viesti meni perille. Lopetin kommentoinnin :P

Milla said...

Mietin justiinsa tänään, että mä en varmasti osaisi olla olematta jokseenkin suhteellisen avoin. Ohan tuo totta, että blogin teksteillä en ehkä edusta ihan perustyyppiä. Avoin voi kuitenkin olla muille ilman ihan julkista kuulutusta.. vaikken nyt tätä sellaiseksi miellä. Julkinen päiväkirja, jota tuskin löytää tai kovinkaan monta kiinnostaa tarpeeksi, että lukisi päivittäin miten mun sielunelämä voi.

Mä yritän kokoajan. Yritän selviytyä jokaisesta tilanteesta mikä tulee vastaan.

Anonymous said...

Milla, älä aliarvioi uteliausuuden voimaa ;)

Milla said...

Mmh... hyvä pointti :)