Going random,

Music: Daughtry - Home

So I'm going home
back to the place where I belong,
and where your love has always been enough for me.
I'm not running from,
no, I think you got me all wrong.
I don't regret this life I chose for me.

Thinking of those passions I've started to think on why didn't I ever apply to a journalist school. I love writing and photography.
Kun ajattelen listaamiani intohimoja, mietin miksen ikinä hakenut toimittajan tutkintoon. Rakastan kirjoittamista ja valokuvausta.

I've been eating rye bread from the freezer for days now and I almost forgot how good it tastes like. Dino also brought me a german version of finnish bread. Mmm!
Olen syönyt ruisleipää pakastimesta nyt monta päivää ja olen melkein unohtanut miten hyvältä se maistuukaan. Dino toi minulle myös saksalaisen version suomalaisesta leivästä. Mmm!

I'm invited for a dinner with Hanna and two italians guys I met in Banale time ago. The dinner was suppose to be on Wednesday but now Hanna and I are getting a haircut then, because the haircutter is moving to Istanbul this week. Probably the dinner will be on Friday then!
Minut ja Hanna on kutsuttu syömään kahden italialaismiehen kanssa, jotka tapasin Banalessa aikaa sitten. Kinkereiden oli tarkoitus olla keskiviikkona, mutta Hanna ja minä mennään parturoitavaksi silloin, koska hiusleikkuri muuttaa Istanbuliin tällä viikolla. Luultavasti siirtyy siis perjantaiksi!

I've painted in a diary style lately. I like it.
Olen maalannut vähän niinkuin päiväkirjatyylisesti viimeaikoina. Pidän siitä.

--
Dronero/Torino:

Kuulin seinän läpi Dinon ja Marion keskustelua ensimmäisenä yönä. Seuraavana yönä he valtasivat sänkyni, joten minun oli kuunneltava heidän pälinää koko yö.
I heard through the wall Dino and Mario talking on the first night. The next night they invaded my bed, so I had to listen to their pointless babbles all night.

Jätin Marion äidille viestin ensimmäisen yön jälkeen, koska tuntui että olisin jättänyt heidät aivan huomiotta olessani todella yliväsynyt. Pyysin viestissä käytöstäni anteeksi ja kirjoitin sen italiaksi koska en tuntenut pystyväni edes keskustelemaan italiaksi heidän kanssaan - ja hän ei ollut kotona kun lähdimme seuraavana aamuna. Myöhemmin Mario sanoi lukeneensa sen lapun: "Ma che brava!"
I left a note to Mario's mom after the first night, because I felt like I had ignored them totally while being really overly tired. So I apologized for my behaviour in a note I wrote in italian as I didn't even feel able to talk with her properly in italian - and she wasn't home when we left the next morning. Later Mario said he read the note: "Ma che brava!"

Menimme pizzalle Marion työpaikka-pizzeriaan. Hän ei pysynyt pöydässä lainkaan. Se oli viimeinen kerta kun hän näki työnkavereitaan ja he vaikuttivat isolta perheeltä, joten hän kulki kokoajan edestakaisin puhuen heille kokoajan.
We went for a pizza at Mario's working place, pizzeria. He didn't stay at the table at all. It was he's last possible moment to see the guys at work and they seemed like a really big family, so he was going around talking with the workers all the time.

Maistettiin lakritsijuomaa siellä myös. Paljon pehmeämpää ja makeampaa kuin Suomen salmiakki. Mutta hyvää!
We tasted also liquirizia drink there. It's much more soft and sweet than salmiakki in Finland. But very good!

Torinossa opin lisää kehonkieltä ja käsimerkkejä italialaisittain. Teen teille videon tässä jossain vaiheessa niistä. Hihi.
In Torino I learned some more body language and hand signs of italians. I will make a video of them for you sometime here. Hihi.

--

Giada: social life anche stasera!! Anna è già arrivata? Mi manca un pò Padova quando sono a casa! ho bisogno sempre più di indipendent life!!! (social life also tonight!! Has Anna arrived already? I miss Padova a bit when I'm at home. I need always more independent life!!!)
Milla: si, anna è arrivata ma fuori con andrea adesso. mi non manca padova mai, solo tu e marica un po perche mi piace quando siete qui :) padova è più bella. (yes, anna has arrived but is out with andrea right now. i never miss padova, only you and marica a bit because i like it when you're here :) padova is more lovely.)
Milla: anche conosco la tua feeling perche from the time i was in finland. (i also now the feeling from the time i was in finland.)
Giada: ohh crazie! si anche a me non è che manca proprio padova, è la life in the appartment that is funny! now it's our home! (ohh thank you! yes also for me it is not padova that i miss, it is the life in the appartment that is funny! now it's our home!)
Milla: you know.. actually, i haven't felt like home here before last thursday :) strange.
Giada: of course for you it can be more difficult to get used to live here...and to feel like being home! but next here I am sure that you will miss it a little bit! altough I have to admit that Padova is not so great....
Milla: I'm really sure of it now too :) And in Finland roommates don't talk even half of this much, so.. and right now, I would not want to go back at all.
Giada: so you will miss us!!!and we will miss you, because I have learned that living with foreign people is a really good experience!!!and in a mixed appartment life is less less boring!
Milla: yes because italians just study ;)
Giada: yes!!!! and if we are all italians,,,there are less things to say!
Milla: even though it was hard in the beginning (and it will be hard in the end)

Tiredness and new people,

27.9.2007 klo 18:08
in english

Koko päivä on ollut todella kylmä. Yöllä heräilin koirauneen asti ukkoseen pariin kertaa. Taisi olla ihan meidän yläpuolella, koska jyrähteli monesti.

Päivä meni tosi nopeasti. Heti aamusta tuli boilerin korjaaja ja joku YTV:n tyyppinen tyyppi kävi hakemassa vanhat pyörät kellarista ja jonkun vanhan telkkarin. Illalla tuli vielä Telecomin tyyppi pistämään meille puhelinlinjan toimimaan... joka ei kuitenkaan toimi. Jepjep.

Tapasin mun toiset kämppikset myös. Giada ja Marica asuvat käytävän toisella puolella olevassa huoneessa. He tulivat ensin kaksin ja lisääntyivät myöhemmin perheenjäsenistä kuuteen ihmiseen - yhteisvoimin maalasivat olohuoneen ja oman huoneensa. Omaan huoneeseen tuli kaksi oranssia seinää ja kaksi valkoista :) Tosi aurinkoinen. Myös molemmat tytöt on aurinkoisia. Marica on todella mukava ja puhuu suhteellisen hyvää englantia, tai ainakin sen kuvan sain nyt näin äkkiseltään. Giada vaikuttaa vähän ujommalta ja siksi hiukan passiivisemmalta. He tulivat aamulla juttelemaan meidän huoneen ovensuuhun hetkeksi :) Kyselivät kaikenlaista.

Kun lauma tuli sisään, Anna ja minä oltiin lähdössä kaupunkiin. Pyöräiltiin Tito Liviolle, jossa Annan piti käydä toimistossa ja minun ESN:llä ilmoittautumassa jäseneksi (kaikesta täälläkin pitää maksaa). Kävelin vähän matkaa pyörän lukittuani etsimässä Galleria di Tito Liviota (eli Tito Livion käytävää) ja sieltä löyty ovisummeri ESN:lle. Ylöspäästyäni jouduin odottamaan hetken, kun eloisa poika selitti hirvittävällä vauhdissa kahdelle tytölle italiaksi... jotain. Odottelin aulassa ja sinne tuli myös toinen poika odottelemaan. Sisään pyydettäessä, ESN:n tyyppi alkoi puhua mulle italiaa: "In english, please.. still."

Kirjoitin taas kerran nimeni ja tietoni yhteen lappuun ja maksoin 8 euroa, että sain ESN:n jäsenkortin. Sillä saa alennuksia jostain baareista ja klubeista yms - ja mukana tuli myös jonkinlainen matkavakuutus. Sain myös lokakuun ohjelman:

Lähtiessä Daniele antoi numeronsa, kun kysyin viikonlopun bileistä. Olin lukenut jostain, että lauantaina olisi tervetulobileet, mutta ne on vasta enskuun puolessa välissä. Hassua.. Niin, antoi numeronsa, että voin ilmoittaa, jos saan tietää lisää bileistä. Simonan kanssa pari viestiä vaihdettuani - ei sellaisia kai olekaan. Lähtiessä olin ylpeä kun kävin loppukeskustelun italiaksi.

Grazie mille! - Kiitos paljon!
Prego! Buona giornata! - Ole hyvä! Hyvää päivänjatkoa!
Anche a te! - Sulle myös!
Grazie. - Kiitos.

Myöhemmin menin tietokonehuoneeseen, jossa sain päivitettyä kaikki siihen asti kirjoittamani. Mara oli lähettänyt sähköpostikiitoksen lahjasta, jonka annoin. Oli laittanut sen verhoihinsa killumaan :) Jäin yksin vielä päivittelemään ja lukemaan sähköposteja, kun Anna lähti hoitamaan muita asioita. Olin ensimmäistä kertaa yksin niin, että piti oikeasti toimittaa asioita. Sinänsä myös helpottavaa.

Kävin kaupassa ja onnistui kassalla ilman suurempaa panikointia ja englantiin turvautumista vastata kysymyksiin muovikassista ja plussakortista. Helppoja kyllä-ei-kysymyksiä.. hmpf. Kaupanjonossa Anna soitti ja kysyi missä olen - lähtisinkö syömään Marican, Giadan ja hänen kanssa jonnekin. Toki! Sanoin, että olen kotona 15-20 minuutissa. Toki alkoi satamaan, kun pääsin ulos ja ukkonenkin jyrisi justiinsa Montàn suunnalla. Pyöräilin käytäviä pitkin kotiin. Täällä siis talojen etualalla on ensin käytävä ja sitten vasta ovet taloihin. Niissä voi pyöräillä kun sataa. Selvisin kämpälle loistavasti yksin! Brava Milla!

Purin ostokset kämpällä ja lähdettiin syömään. Tytöt puhu aika paljon italiaa keskenään, mutta oli muiden italialaisten tapaan hirveän kiinnostuneita ulkomaalaisesta. Lupasin kokata heille jotain suomalaista, mutta varoitin myös, etteivät he välttämättä pidä siitä. Ruoka on kuitenkin aika erilaista. Toinen ongelma on se, että en keksi mitään oikeasti suomalaista, johon saisin täältä tarpeet. Suomikaupasta (netistä) tarvikkeiden ostaminen on jumalattoman kallista ja niin on muutenkin lähettäminen. Apua?

Tilasin baarissa risoton. Mentiin lounaan jälkimaininkeihin, niin oltiin onnekkaita, että saatiin edes ruokaa. Ruoka oli kyllä kummallista. Risotto oli harmaata mössöä, joka maistu vaan voimakkaasti parmesaanilta. Näytti harmaalta kaurapuurolta. Yh. Ei niin pahaa etteikö sitä ois kovaan nälkään voinu syyä. Oli mukava syödä yhdessä, vaikka olin todella väsynyt. Kotona linnoittauduin tietokoneen eteen ja kirjoitin kirjeitä. On turhauttavaa, kun ei pysty kommunikoimaan kenenkään kanssa kunnolla reaaliajassa.. kotoota siis. Kaikki kommunikointi maksaa niin paljon. Latasin prepaidia tiistaina 14 euroa ja nyt siitä on jäljellä enää 4.




Väsyttää ja ahdistaa italian osaamattomuus. Niin kuin äiti lähetti viestissä, pitäisi vain rohkeasti alkaa puhumaan. Viikonloppuna päätin opetella verbien taivutuksia, että voisin helpommin alkaa muodostaa lauseita. Illalla mietin, josko menisin Annan kanssa Vestoneen vaiko en, mutta koska hänen äiti henkilökohtaisesti soitti vaan sanoakseen, että mun tarvii tulla, kun hän tekee kunnon kanaa ja uunijäätelöä (kai?). Olin tosi väsynyt, mutta koska ei ollut edes vaihtaribileitä, niin ajattelin, että yhtä hyvin voin lähteä. Seuraavaan kuukauteen ei olisi kuitenkaan aikaa sellaiseen.

Telkkarissa soi Frou Frou monessa mainoksessa. Tarvitsen lisää lämpimiä vaatteita.

---

The whole day has been very cold. At night I woke up few times to semi-sleep because of the thunder. I think it was right above us, because it was thumping many times.

The days go by so fast. Right in the morning the boiler fixer came and someone for something like YTV to take old bikes from the cellar and I think an old tv. In the evening also a guy from Telecom came to put the phoneline to work... but it doesn't work anyway. Yepyep.

I met my other flatmates too. Giada and Marica live across the hall in a similar kind of room. They came first just two of them and the group grew later on of six family members. All together they painted the living room and their room. Their own room got 2 orange walls and 2 white :) Very sunny. Both of the girls are sunny too. Marica is very nice and speaks fairly good english, though I got this image only based on a quick meeting. Giada seems more shy and because of that more passive. They came this morning to chat in our rooms door for a while :) Asked a bunch of things.

When the cast came in, Anna and I were leaving to the city. We biked to Tito Livio, where Anna had to go to a office and me to sign up for ESN. I walked some time after locking my bike to find Galleria di Tito Livio (the corridor of Tito Livio) and there I found a buzzer for ESN. After finding my way up I had to wait for a while, when a very lively boy was explaining something to two italian girls with terribly fast italian. I waited in the corridor where also another boy came to wait. When they asked me inside, the ESN guy started to speak italian: "In english, please.. still."

I wrote my name and other personal info to yet another piece of paper and paid 8 euros to get a membercard of ESN. I can get some discounts with that from bars and clubs - and with it there was also some kind of travelling insurance. I also got the event list for October.

When I was leaving, Daniele gave me his number, because I asked about the party in the weekend. I had read somewhere that there was going to be on Saturday, but it's not until the half of next month. Funny.. Yes, and he gave me the number so I can tell where the party is if there is one. After few SMS's with Simona - I guess there isn't one. In the end I was proud to be quick enough to answer in italian:

Grazie mille! - Thanks alot!
Prego! Buona giornata! - You're welcome! Have a nice day!
Anche a te! - Back at you!
Grazie. - Thank you.

Later I went to the computer room to update I had written so far. Mara had also sent me an e-mail thank you for the gift I gave her. She had put it hanging on her curtains :) I staid alone to update and read my e-mails when Anna left to take care of some other things. For the first time I was actually alone and I had to take care of something too. In a way it's also relieving.

I went to the supermarket and managed without too much panicing and falling back on english to answer few questions about a bonuscard and plasticbags. Easy yes-no-questions.. hmpf. In the line, Anna called me asking where I am and would I go for a late lunch with Marica, Giada and her. Of course! I said I'll be home in 15-20 minutes. Of course it started to rain when I went out and it was thundering too in the direction of Montà. I biked along these corridors. There is a corridor in front of the houses everywhere. You get to bike along them when it rains. I managed to go to the house on my own! Brava Milla!

I unpacked and we left to eat. The girls were speaking quite a lot of italian, but were also - like all the italians seem to be - very interested in the foreigner. I promised to cook them something finnish, but I also warned them that they might not like it. The food is so different after all. Another problem is that I cannot figure out anything finnish that I could cook here, because I can't find the ingredients in the market. In the Suomi-shop (online) buying the stuff is very expensive as is sending it from Finland too. Help?

In the bar, I ordered a risotto. We went after the actual lunchtime, so we were lucky to even get food. Food itself was strange. Risotto was grey mush, which tasted strongly like parmesan. It looked like grey oat porridge. Yh. But not so bad that it couldn't hunt down hunger. It was nice to eat together, though I was very tired. At home I basicly lived by the computer and wrote letters. It is frustrating not to have a chance to communicate with anyone properly in real time... from home I mean. All the communication costs so much. My prepaid card for 14 euros from Tuesdays is now left with 4 anymore.

I'm tired and anxious because I can't speak italian. Like mom said in a message, I should just start talking. In the weekend, I decided to learn the conjungation of verbs, so I could more easily start forming sentences. In the evening I was thinking if to go to Vestone with Anna or not, but because her mom personally called just to ask me to go there, because she's making proper chicken and a cake, I decided to go. I was very tired, but because there was no welcoming party for erasmus, I thought I could very well go. For the next month there won't be a weekend anyway when I could go.

On the tv, they play Frou Frou in a commercial. I need more warm clothes.

Cleaning day,

26.9.2007 klo 23:54
music: Travis - Last Train
(in english - coming soon)

Täällä on tuollaiset puiset ikkunakaihtimet ikkunoissa, joten huoneisiin ei tule yhtään valoa, jos niin tahtoo. Olen nukkunut monena päivänä hirveän pitkään, koska en ole tottunut pitämään edes verhoja. Olen aina aiemmin asunut kerrostalossa, joka on ollut sellaiseen suuntaan, ettei kukaan ole voinut nähdä sisään ja myös sen verran korkealla. Tänään nukuin puoli kahteentoista. Siihen mennessä Anna oli pessyt olohuoneen ikkunan ja ottanut siitä likaiset verhot pois. Parhaillaan hän pesi kylpyhuonetta raaputinlastalla. Jepjep. Vaikutti tosi kireeltä koko päivän... ja väsyneeltä.

Minun aamiaisen ja Annan lounaan jälkeen (söi hassuja paneerattuja mozzarellatomaatti-juttuja, jotka oli paremman makuisia kun miltä kuulostaa), siivottiin vierashuone. Kiinnitin sinne Suomen lipun ja kartan, joka ulottuu Turun alueesta Helsinkiin - ja pari korttia. Huone näyttää nyt paljon kotoisammalta ja koko talokin alkaa tuntua enemmän kotoisalta. Vaihdoin omien huonekalujeni järjestystä ja nyt ne sopii paremmin. Sängyn yläpuolelle kiinnitän taulun (jonka kehykset sain Annalta), jossa on kuvia kavereista ja maisemista.


Käytiin nopeasti keskustassa, koska Annan piti käydä kopioimassa. Kävin sillä aikaa 99sentin kaupassa ostamassa lankaa. Meille tuli hiukan kiire, koska kello olikin jo seitsemän ja vielä piti käydä ostamassa adapterit minulle. Löydettiin isopäisille johdoille adaptori (adattatore tedesco - saksalainen adapteri) ja pienille jatkojohto. Nyt ei ole enää ongelmaa. Hassua on, että italialaisetkin joutuvat ostamaan adaptereita ja niitä on todella monta erilaatua. Kolmepäisiä, kaksipäisiä, isoja, pieniä... niitäkin on saanut metsästää kissojen ja koirien kanssa. Ollaan käyty katsomassa parissa supermarketissa, isosta Expert-kaupastakaan ei löytynyt molempia vaan toinen piti hakea pienemmästä. Kun pyöräiltiin takaisin Montàlle satoi. Kastumisprosentti oli perusteellinen - ja voi luoja miten kylmä. Ihan kuin olisin tuonut suomalaisen syksyn tänne pienellä viiveellä. Sateessa on kuitenkin se hyvä puoli, että henki kulkee taas. Päivällä kun pesin ikkunoita, aurinko vielä porotti. Via Montà on todella kaunis ja pitkä katu päivisin, kun liikkeet on auki ja olen saanut sen käsityksen, että koko alue on todella rauhallinen ja turvallinen moneen muuhun alueeseen verrattuna.

Ensimmàinen on mun pyòrà. Huomatkaa ketjut!

The first one is mine. Note the chains!

10 minuuttia aikaa saada itteni valmiiksi ennen kuin....

10 minutes time to get myself ready, before...

Francesco (Anna kutsuu häntä sukunimen taloa Galloksi, joka tarkoittaa kukkoa) ja Emanuele, Manu, tulivat syömään. Anna teki ruokaa, joka tuli yllättävän nopeasti. Ekana alkupalaksi syötiin tortilla sipsejä, jotain ei-miltään-maistuvia-sipsejä, vihreitä oliiveja ja jotain anjoviksen kokoista kalaa chilissä patongin kanssa. Pääruuaksi oli carbonaraa, joka on Rooman läheltä tyypillistä pastaa. Siinä on parmesania, spaghettia, valkosipulia ja pancetta-lihaa. Se liha on ihan kunnon rasvaista lihaa sormenpään kokoisina paloina. Yllätyin, että oikeasti tykkäsin siitä. Parmesaanikaan ei etonut, kun ruoka ei haissut siltä :) Pelattiin ruuan jälkeen lautakimbleä, jota italialaiset kutsuu "don't get angry" nimellä :D Häviäjät joutuis tiskaamaan. Toki tytöt joutu tiskaamaan ihan reilusti hävittyä ensiin. Arvostan kyllä italialaisten yritelijäisyyttä. Vaikka niitä ujostuttaa välillä puhua englantia, niin ne yrittää. Joka toinen sana voi olla italiaa tai enempikin, mutta ne yrittää. Manukin halusi itse yrittää selittää pelin säännöt :)

Vain italialaisnainen tekee ruokaa korkkarit jalassa :D
Only an italian woman makes food with highheels on :D

Carbonara.

Anna - Francesco (Gallo) - Emanuele

Pancetta ja valkosipuli (Anna ottaa itse valkosipulit pois, mutta tekee niihin viiltoja, ettà maku tulee paremmin).

Pancetta and garlic (Anna takes the garlic out in the end, but makes cuts in it so the taste comes out more easily).

Minun ruisleivàt kuivumassa.
My ryebread drying.

Illalla ei lähdetty mihinkään, vaikka tarkoitus oli. Keskiviikko on kuulemma täällä se suurin bilepäivä, mutta ulkona satoi ja ukkosti, niin ei lähdetty jokirantaan. Lähetin Simonalle viestiä ja hänkin oli väsynyt, joten nähdään huomenna. Nyt istun huoneessa väsyneenä ja kylmissäni. Täällä on ihan pirun kylmä koko ajan. Huoneet on isoja, kivestä ja ikkunoista vetää. Joka ilta ennen nukkumaanmenoa olen umpijäässä. Olen ollut tänään hiukan kyllästynyt italiaan. En ole pystynyt puhumaan pitkään kenenkään suomalaisen (tai kunnon englantia osaavan) kanssa, joten olen kaikkien kielien kanssa vähän tukossa. En saa ilmaistua itseäni kellekään oikein kunnolla ja puhelimoitseminenkin maksaa niin paljon. Kaikki kielet on muutenkin mennyt ihan sekaisin ja välillä en muista sanoja suomeksi, vaikka se olisi niinkin helppo kuin silitysrauta. Vaate > rauta silit... silitin > silitysrauta! Hyvähyvä. En ole edes ehtinyt opiskella italiaa yhtään tässä lomassa. Kaikki verbin taivutukset tarvitsisi opetella ensin vedenpitävästi, että voin edes yrittää sanoa sanottavaani ja sitten pitäisi alkaa kartuttaa sanavarastoa.

Olen tehnyt pyöräillessä hassuja havaintoja italialaisista tavoista ja maisemista. Siinä ehtii miettimään jonkin verran vaikka liikenteen seassa yrittääkin löytää tiensä oikeaan. Aikamoista kikkailua se kyllä voi olla. Olen tuntenut itseni jotenkin paikkaan kuulumattomaksi. Ei ole mukavia ja päällä hyvältä tuntuvia vaatteita tai kenkiä. Olen jäässä kokoajan tai keskipäivällä sulan. En pysty ilmaisemaan itseäni näiden kielellä ja tunnun olevan riippuvainen Annasta, koska en saisi muuten haluamiani tavaroita. Eteenpäin on kuitenkin se, että kävelin tänään ensikertaa Padovassa yksin. Tuntui hassun vapaalta! Kun tori on auki taas huomenna tai tiistaina, niin menen katsomaan vaatetarjontaa. Sieltä saa kuulemma halvalla ja Anna on ostanut sieltä ihania koruja. En tiedä mahtuuko ne mulle - täällä ei ole oikein medium-tyttöjä, on vain todella laihoja (niinkun Anna) tai vähän lihavahkoja. Tai ehkä on mediumeja, mutta laihoja tyttöjä on niin paljon, että kaikki muut näyttää isoilta niiden keskellä.

Day 1,

24.9.2007 klo 21:36
in english

Tàmà bussikuski oli periksiantamaton. Anna joutui kààntàmààn kokoajan, koska sillà oli kokoajan jotain sanottavaa mulle. Yritti vàrvàtà mua mm. verenluovuttajaksi, koska en ole yhtà pienikokoinen (oletti, ettà olen yli 60kg) kuin suurin osa italiattarista.

This busdriver was talking and talking and talking. Anna had to translate all the time, because he had something to say to me all the time. He even tried to get me to give blood, because Im not as small as most of the women in Italy (he assumed Im over 60kg).

Eilen päivällä lentokenttäelämästä päästyäni, näin Annan. Kaunis hoikka tyttö vilkutti heti kun pääsin ovesta :) Odotettiin vähän vaja tunti bussia, joka luojan kiitos meni suoraan Padovaan, vaikka matka kestikin sitten sen n. tunnin. Bussipysäkiltä päästiin talon omistajan, Francan, kyydillä talolle (5min). Franca ei puhu englantia, joten heti alkuun kun jutteli mulle italiaa ja toki olin kaiken odotuksen, jännityksen ja matkustamisen jälkeen väsynyt, en tajunnut helpompiakaan lauseita. Anna englannisti mulle, että hän sanoi minun olevan todella rohkea, kun tulin maahan aivan yksin, osaamatta kieltä hirveän hyvin. Mukava leidi :)

Talolle päästyämme. Franca sanoi, että tulee huomenna (tänään) ja antaa mulle mahdollisuuden levähtää. Levittäydyin siis ympäriinsä ja vein tavaroja paikoilleen. Uskomatonta miten paljon 33 kilosta voi vielä puuttua. Kävin kaiken purkamisen jälkeen kylvyssä. KYLVYSSÄ!!! Illalla käytiin vähän keskustassa pyörähtämässä ja juomassa yhdet Spritzit (todella kuuluisa Padovalainen juoma). Siinä on valkoviini, vettä ja aperolia. Olin tosi hiljainen ja kaipasin kotiin. Olin kai jotenkin tajunnut etten oikeasti näe niitä ihmisiä pitkään aikaan. Olin väsynyt ja ikävissäni. En tuntenut kuuluvani paikkaan, koska saan ulkomaalaisen ulkonäköni ja hiukan erilaisen pukeutumistyylini takia paljon katseita.


Tänään koko päivä on mennyt kuljeksiessa. Aamulla käveltiin Via Montàlta keskustaan. Kartalla matka näyttää pitkältä, mutta ei lopulta ole varmasti montaa kilometriä. Käytiin huomaamassa Yves Rocherin oven takana, että se aukeaa maanantaisin vasta kolmelta, jonka jälkeen mentiin Annan mukaan todella kalliiseen kahvilaan aamupalalle. Italiassa aamupala ei ole hirveästi kulutettu käytäntö. He ottavat matkalta cappucinon mukaan. Hiukan pelotti mennä kahvilaan, koska silmien edessä leijui vain isot euron merkit hinnoista, mutta lopulta kun join teen ja söin marmelaadi-briochen (voisarvi), maksoin vain 4,5 euroa. Suomessa maksaisin saman verran missä vaan. Anna sanoi, että täällä briochen on yleensä alle euron ja tee euron. Hintoja ihmettelin myös kaupassa. Omenat oli 0,99e/kilo, tomaatit n. euron kilo jne jne. Ostin extra virgin oliiviöljyä, suolaa, pastaa, tomaatteja, omenoita, leipää ja teetä. Leipä ei kyllä ole kovinkaan hyvää täällä. Kuvitelkaa vaaleasta mössöleivästä se pahin mahdollinen muoto. Mössöä suussa, joka on hiukan sitkeää, mutta tosi pehmeää - eikä maistu yhtikäs miltään.


Myöhemmin kotona Anna antoi mulle brietä ja hilloa. Niin hyvää! Muutenkin ruoka on täällä todella hyvää! Kun tulin Anna laittoi insalata capresea (tomaatti, mozzarella, basilika). Basilikakin maistuu oikeasti joltain! Tomaatit on paljon mehukkaampia ja makuisampia kuin Suomessa, mozzarellasta puhumattakaan. Aivan ihanaa. Illalla Anna teki pizzaa, home made pizza alla italiana. Aivan fantastista. En ymmärrä miten sai pohjasta niin rapean, mutta pehmoisen. HY-VÄÄ!

Piazza della Frutta vai piazza dei frutti, eivàt osaa itsekkààn pààttàà.
Piazza della Frutta or piazza dei frutti, they cannot decide.

Ennen kuin käveltiin bussiasemalle aamiaisen jälkeen, ostin (italiaksi) itselleni Padovan kartan ja haettiin mulle italialainen prepaid-puhelin. Operaattorin nimi on Wind. Se kauppa oli todella merkillinen. Joka puolella oli Nokiaa ja Siemenssiä ja muistaakseni jompikumpi oli kaupan "sponsori", mutta silti matossa ja seinissä oli hirveästi Ferrarin logoja. Miehet kaupassa puhu lähinnä Annalle, eikä edes katsonut muhun päin, vaikka yritin kovasti olla mukava toimenpiteessä. Odottelun jälkeen käveltiin bussipysäkille, jossa ostin ihan itse italiaksi 12-kerran bussilippupaketin ja pyysin aikataulukirjan.

IKEAssa vietettiin tunti jos toinenkin. Jos Suomen IKEA on iso, niin tuo oli aivan jumalaton. Käytin siellä tosi paljon rahaa, josta suurin osa meni siihen, että mun piti ostaa peitto. Ei sitä vielä tarvitse, koska tänään oli esimerkiksi 29 astetta kun käveltiin takaisin bussipysäkille, mutta talvea varten. Vielä pitäisi osallistua vaikka minkä ostamiseen taloa varten ja ostaa yhdelle kaapille "verho", koska täällä ei ole varsinaista vaatekaappia mulle, joten vaatteet on kirjahyllyssä, jonka eteen tulee jonkinlainen kangas. Ostin pyykkikorin, pöydälle pienen astian tavaroille, pyyhkeen, osani huoneeseen tulevaan peiliin, kynttilöitä, lakanat, maton yms... vielä pitäisi löytää jostain jotkut sisätossut, koska täällä on marmorilattia ja se on TODELLA kylmä, vaikka ulkona olisi 29 astetta lämmintä.

Käytiin Via Montàlla (kämppä, Anna puhuu aina kadunnimellä tästä paikasta) syömässä ja lähdettiin viemään pyörää korjattavaksi keskustaan. Edelliset asukit, 4 poikaa, oli jättänyt meille vanhoja pyöriä. Minä sain yhden niistä Annan mukaan lainaksi siihen asti, että löydän oman. Siihen piti kuitenkin vaihtaa jarrut, takavalo ja satula. Pistää eteen kori ja ostaa kaksi jumalattoman kokoista ketjua -- KOSKA Padovassa kaikki käyttävät pyörää. Täällä on suhteessa kaupungin kokoon aika vähän autoja. Koska pyöriä käytetään paljon, niille tehdään myös paljon ilkivaltaa ja niitä varastetaan paljon. Kaikilla roikkuu mukana isot ketjut vanhoissakin pyörissä ja niiden suojelemiseen käytetään yhtä paljon rahaa kuin pyöriin itseensä. Yhteensä potiksi kasvoi koko hoidolle 48 euroa. Huh. Maksua kuitenkin helpotti se, että korjaajat oli varsin lupsakoita kavereita. Todella kiinnostuneita ulkomaalaisesta ja hirveän ystävällisiä. Vanhempi korjaajamies puhui Veneton murretta, josta en tajunnut sanaakaan, mutta nuorempi puhui tosi ymmärrettävää italiaa. Sain tingittyäkin italiaksi hinnasta, ekana yhden lukon hinnasta pois 4 euroa ja sitten vielä kokonaishintaan suomalaisalennuksen! Sain yhteensä varmasti yli 10 euroa alennusta :D Jokatapauksessa aion vielä tehdä pojille selväks, etten luovu tosta pyörästä. Ei ne sitä tarvitse näköjään, kun on voinut jättää mulle ja se on vielä naistenpyörä. Machoilla ei ole semmoselle käyttöä :)

Kun ajettiin takaisin Via Montàlle huomasin minkälaista taitoa tarvitsee pyörällä ajamiseen. Autot ajaa tosi lähellä ja aivan hulluina. Ei ne kauheasti varo pyöriä ja pyörätkin menee autojen seassa aina liikenneympyröitä myöden.

Nyt katotaan telkkarista Miss Italia kilpailua. Eros Ramazzotti laulaa Un Attimo di Pace a capellana :) Huomenna menen viemään paperit yliopistolle, tapaamaan Maran, allekirjoitan vuokrasopimuksen Francan kanssa ja illalla Annan poikaystävä, Francesco ja serkku, Emanuele, tulee käymään. Keskiviikkona illastetaan nelistään ja mennään keskustan aukiolle facciamo spritz (do spritz).

---
(All the pictures in the finnish entry.)

Yesterday noon after getting over with the airportlife, I met Anna. Beautiful, thin girl waved at me right when I got out of the door :) We waited for the bus around an hour, which - thank god - went straight to Padova, even though the trip took also about an hour. At the bus station in Padova, the landlord, Franca, gave us a ride to the house (5min). Franca doesn't speak english, so she babbled italian to me and because of all the waiting, excitement and travelling I was very tired, so I didn't understand even the easiest sentences. Anna translated for me that she said I'm very brave to come here alone and not knowing the language very well. Nice lady :)


We got to the house and Franca said she'd come by tomorrow (today) and gave me a chance to rest. I unpacked my stuff. Unbelievable how much can be missing from that 33 kilos. I went to the bath afterwards. BATH!!!! In the evening we went to the centre just to drink one Spritz (very famous padovian drink). It includes white wine, water and aperol. I was very quiet and I was missing home. I guess I realized at that point that I won't see those people in a long long while. I was tired and feeling a bit bad. I didn't feel like belonging to the place because of my foreigner outlook and a bit different clothes.

Today the whole day we've ran around the city. First we walked to the centre from Via Montà. On the map it seems like a long journey, but it isn't many kilometres. Went outside Yves Rocher to see that it opens on Monday's at 3pm. So we went to - according to Anna - a very expensive restaurant/coffeeshop for breakfast. In Italy, breakfast is not very common. They take their cappucino with them. I was a bit scared to go in, big euro signs flying in front of my eyes, but in the end the tea and marmelade-brioche costed only 4,5 euros. In Finland, almost in any place it is that much. Anna told me that here brioche is usually under an euro and tea about an euro. I was amazed by the price in the supermarket too. Apples were 0,99e/kilo, tomates ~an euro/kilo etc etc. I bought extra virgin oliveoil, salt (sale), pasta, tomatoes, apples, bread and tea. The bread is not so good here. Imagine the worst kind of white glop bread. It's a glop in your mouth which is a bit tough, but still soft - and it doesn't taste like anything.

Later at home, Anna gave me brie and jam. So good! Also the food is really good here! When I came Anna fixed me a insalata caprese (tomatoe, mozzarella, basilica). Basilica tastes so much better! Tomatoes are more juicy and tasty than in Finland and don't get me even started with mozzarella. Wonderful. In the evening, Anna made pizza, home made pizza alla italiana. Gooood! I cannot understand how she can make it so crispy, but soft. GO-OOD!

Before we walked to the busstation after breakfast, I bought (in italian) the map of Padova and we got me an italian prepaid card too. The operator is called Wind. The shop was bizarre. Everywhere Nokia, Siemens and if I remember correctly, either Nokia or Siemens is the "sponsor" of the shop, but still there was logos of Ferrari in the carpet and on the wallpaper. The men talked mainly to Anna and even though I tried to be very much into the situation, they ignored me. After waiting for some time, we walked to the busstation and I bought, 12pack of bustickets and asked for a schedule book all by myself IN italian.

In IKEA we spent an hour or two. If the finnish IKEA is huge, this is totally enourmous. I spent a lot of money there, but most of it went to a blanket, which I have to buy for myself. I don't need it yet, because for example today it was +29 degrees when we were walking back to the busstation - so it's for the winter. I should still by together with the other girls something for the house and buy a fabric for one closet. I don't have an actual wardrobe here so all my clothes are in a bookshelf and I need a fabric in front of it. I bought a laundry basket, candles, sheets, a carpet etc... I should still find shoes to wear inside, because there's a marmorfloor here and it is VERY cold, even though it would be +29 outside.

We stopped by at Via Montà (the house, Anna talkes about it with the streetname) to eat and then we left to take the bikes to the centre for fixing. The four boys previously living in the house left us some old bikes. I got one of them - according to Anna - for a loan only until I find my own. I still had to repair the breaks, back light and saddle. It also needed a basket and two enormous chains -- BECAUSE in Padova everyone uses a bike. There's very few cars in the city comparing to its size. Because bikes are used a lot there's also a lot of vandalism and stealing. Everyone has big chains also in very old bikes and for protection they use a lot of money, sometimes more than to the bike itself. Alltogether, repairing mine and the chains costed 48 euros. Phew. The payment wasn't as hard, because the repairmen were very nice and funny, very kind. The older man talked the dialect of Veneto - I didn't understand a word, but the younger one spoke more understandable italian. I haggled in italian a discount for being finnish! I got over 10 euros of discount :D In any case I'm making sure that the boys won't take my bike anymore. Obviously they don't need it and it's a woman's bike anyway. Macho's won't use it :)

When we biked back to Via Montà, I noticed how much talent you need for it. The cars come very close and drive like mad. They are not really watching for bikes and bikes go with cars even in traffic circles.

Now we are watching Miss Italia competetion. Eros Ramazzotti sings Un Attimo di Pace in a capella :) Tomorrow we are taking the papers to the university, meeting Mara, signing the contract with Franca and in the evening Anna's boyfriend, Francesco and cousin, Emanuele, stop by. On Wednesday we are having dinner together and go to the piazzas facciamo spritz (do spritz).