Nel temporale senza scarpe bellissime,

It is thundering so bad that the car alarms went off in the near-by parking lot. Now our lights went out, so if this text ends somewhat quickly, it's because the dead american-indians (who's cemetery Prato della Valle used to be according to Lorenzo) came after me :)

Do you remember the girl I met in the train while going to Trieste in November to meet Walter? She was studying in Milano but had been studying in Padova as well and she said that she comes here every now and then. I met her about few weeks ago in a club! It was so strange. She went into a complete shock and was just laughing there. Apparently she had also been talking about me just at the same moment. And who says there's no magic :) Or faith or.. whatever you want to call it.

My new roommates are great. Alessandra is home mostly and studying for some exams. She's studying something with politics and is from Bergamo. Really calm and nice. Giulia and Camilla are home only for the nights.. otherwise they stay outside or at study rooms or class. They are best friends and from Verona. Francesco is never here. I don't even know much to tell about him, because according to Alessandra she's also seen him maybe twice within a month. What I know is that he studies engineering.

(1) Giulia and Camilla (they had some kind of fight of wills going on there) (2) My table under the bed while the lights were out. (3) The other end of the room.

Today Alessandra made a promise that she'll just talk italian to me. I've started to get a bit nervious about my italian. I talk so little and I've been here already 6 months now... people keep on mobbing me about it. While I was walking through the city with Katri, I realized that I've always been really slow with languages. I mean, I can have a conversation in italian already, but I always am missing many words and I'm shy to have conversations between more than just one other person. When I was starting to learn english, it took me years to get to the point of writing this good english and speak as fluently as I do now. I started to write a blog also then and then slowly it got better. I took breaks and it took years. Then I started tutoring exchange students, that's when it all got off. Now I can say I can speak it well and I know good english (at least I did before coming here to mess up my whole language system). Anyhow, I decided this changing apartment is also a changing point with the language. More confidence, more practice.

I enjoy living here and I like my room a lot. It's a single room with a loft bed (parvisänky?) and I sleep so well in it. The room is a bit dark, but it doesn't matter. I have my own biig table, lots of storage space, bookshelf space in the living room. We share so much from sugar to spice, from washing powders to soil cleanser. Francesco came to fix the lights.. they just didn't go on after this proper thunderstorm. He's never here and now after 20 mins of going, he came back and first thing in the between the door: "Non ho dimenticato niente!" I didn't forget anything! Then I made baked potatoes for myself and left the room to pick up the phone, going back Giulia had her moment: "mmmm buoni ma poco piccanti" (mmm good but a bit spicy) with a focused look on her face :P

The only thing left worrying me about my ex-house is money. There is a big gas bill coming and I don't know how to pay that if I cannot get the money from the landlord. And it also looks like this change for a better mental health is costing me quite a lot, but we will still see what happens here.

I feel alive and dandy. Even though there's some problems always on the back of my mind haunting me, they don't get to me so much like before. I actually like walking the streets of Padova and I enjoy every ray of sun. I even feel like standing up for lessons in the morning, even though noone cares if I'm there. On Tuesday at the time of the lunch, I realized I smiled without any certain reason just because I could.. and it felt great. I have some kind of a peace of mind stage for a while. Hello, where have you been?

I have been partying with friends who stay and friends who leave in a short period of time.

I've got visits. Tuomo was visiting me for few nights. We went to Venice where the poor fake product sellers were escaping the police (1) and we went to Prato's market (2) and ate chinese (3).

Katri came for a visit and we went sunbathing as the sun was heating with over 20 degrees. Giorgio watching my strange drawings (1), Nicola reading the songs in a cd (2), Katri being cute (3). Otherwise Katri's visit was quite a casino with this moving stuff and all the arrangements. First 3 nights we were couch hopping.

And one lovely day 3 finnish girls and a crazy brit walked through the whole city just to go to Lidl.

Moving out, moving in,

(short version in english below)

// update - äiti sanoi, että allaolevassa tekstissä on paljon aukkoja, joten paikkailin niitä hieman ja yritin saada muutoksesta helpommin ymmärrettävää.

Ei postia enää osoitteeseen Via Montà! Muutin, enkä pysty postittamaan uutta osoitettani kaikille. Laitan sen sähköpostitse kaikille, joiden osoite minulla on, heti kun se on tilanteen puolesta mahdollista!

Yksityiskohtiin. Keskiviikko oli erikoinen päivä. Yhteen päivään voi mahtua niin paljon stressiä ja niin paljon ihania juttuja. Tuomo oli minun luona kylässä parin yön verran (välissä kävi Roomassa ja tuli takaisin pariksi yöksi). Tuomon viimeisenä iltana tultiin kymmenen tienoilla kotiin, hieman hiprakassa aloitettiin katsomaan elokuvaa ja tekemään nopeaa pastaruokaa. Jossain vaiheessa Anna huusi meidän huoneesta, että missä hänen vihreä vilttinsä on. Minulla kun sattuu olemaan samanlainen. Kävin selvittämässä asiaa, joka oli niin että Tuomon lainaama (neidin peitto) oli olohuoneessa selkänojalla (jossa sitä oli myös säilytetty). Hän sitten kovaan ääneen salamoi, että ei toisen peittoa saa ottaa se on intiimiasia. Kumman tästä asiasta tekee se, että minä lainasin hänelle omaa talvipeittoani, jolle olin allerginen. Hän pisti omansa vierashuoneeseen, jossa se oli vieraille käytössä. Nyt tämä peitto oli kadonnut vierashuoneesta, minä en tiedä missä minun peittoni on ja hän alkaa rääkymään peittonsa intiimiydestä. Hieman myöhemmin hän tuli vielä olohuoneeseen, jossa katsottiin Tuomon kanssa elokuvaa ja oltiin juuri syömässä. Hän kävi keittiössä: "Voitteko siivota tuolla. Sitten kun Marica ja Giada tulee kotiin, niin meidän on keskusteltava tästä asiasta, koska tää tilanne on aivan mahdoton!"

Siinä teille maistiaiset neidin logiikasta. Minä en kyllä tajua mistä tilanteesta on kyse. Illalla sitten menin tosi kakoissa fiiliksissä nukkumaan ja heräsin janoon yöllä. En nukkunutkaan sitten sen aamuneljän jälkeen. Tuomo yritti asemalle käveltäessä piristää kovasti ja saikin nauramaan pari kertaa. Sen voimalla ei kuitenkaan eletty hirvittävän pitkälle. Pyöräilin Tuomon lähdettyä Prato della Vallelle selässä reppu, joka sisälsi melkein kaiken mun tärkeimmän. Soitin Päiville, josko tehtäisiin jotain kun tiesin, että hänellä on vapaa päivä. Giulia soitti melkein heti perään ja kysyi missä meennään. Hän oli todella joustava ja ymmärtäväinen. Saisin tuoda tavarani uuteen asuntoon jo saman illan aikana. Siinä vaiheessa kiirettä ei vielä ollut, ajattelin että huomenna sitten. Giulian kanssa puhuttuani jouduin nieleskelemään kyyneleitä koko pyöräilymatkan Päiville. Portaita ylös kulkiessani äiti soitti ja jouduin pitkän hetken yrittämään rauhoittua siinä käytävässä.. liiemmin onnistumatta. Päivin ovelle vihdoin päästyäni en osannut sanoa muuta kuin "oisko sulla paperia". Päivi vaan halasi ja minä sitten itkeä täristelin toisen olkapäätä vasten.

Päivi on vietti koko päivän minun negatiivisen, pessimistisen ja surullisen puoleni kanssa. En pidä itsestäni tällaisena, joka lisää sotkuun vielä lisämausteen. Käytiin lounaan jälkeen pakkaamassa kaikki tavarat. Sain kummallisia väsymyskohtauksia aina välillä, tyttö piti mut henkisesti pystyssä kokoajan ja oli järjen äänenä koko pakkaamisessa. Pakkaamisen jälkeen istuin nettikahvilassa maanpaossa pari tuntia, jonka jälkeen Giorgio tuli juttelemaan omistajanaisen kanssa. Nainen pistikin kovat kortit pöytään, eikä päästänyt niin helpolla tilanteesta, mutta onneksi Giorgio osasi myös hommansa. Siinä on kyllä yksi taivaanlahja. Sanoinkin, että tunnen itseni niin hyödyttömäksi yksin, koska en pysty tekemään mitään kunnolla yksin. Lopuksi vuokraemäntä kysyi vielä lähdenkö siksi, että minulla ja Annalla ei mene yksiin. Sanoin Giorgiolle, että vastaa sen minkä näkee parhaaksi vastata. Hän sanoi, että olin jo aiemmin päättänyt lähteä, mutta tämä riita vauhditti lähtemistä.

Illalla kävin vielä kaupungilla ja kahdeksalta Johannes tuli autolla viemään minun kamoja Päivin kanssa. Ennen yhdeksää olin jo muuttanut. Nyt on jo helpompi olo. Asun olohuoneessa toistaiseksi. Sunnuntaina saan omat avaimet ja ehkä maanantaina pääsen jo omaan huoneeseen. Ollaan Katrin kanssa vähän tuuliajolla tällä hetkellä. Nukuttiin ensimmäinen yö olohuoneen 80cm sängyssä molemmat. Huominen yö päästään Eevan luokse punkkaamaan ja sitä seuraava yö pitäisi vielä kanssa saada jotenkin järjestettyä. Sitten maanantaina toivon, että päästäisiin jo uuteen huoneeseeni, koska minua stressaa jo muutenkin tämä alituinen paikan hankkiminen... tuntuu että olen kokoajan vaikeuttamassa ihmisten elämiä ja tiellä.

Olen sanattoman kiitollinen kaikesta avusta ja tuesta jota olen saanut osakseni täällä. Giorgio on jaksanut joka päivä rauhoitella minua ja puhua puolestani, taistella puolestani. Päivi on pitänyt melkein fyysisestikin pystyssä kokoajan ja jaksanut kuunnella ja auttaa. Giulia ja Camilla olivat molemmat todella joustavia ja ymmärtäväisiä tilanteen suhteen. Johannes jaksoi myös jutella asiasta ja auttaa muutossa auton kanssa. Marica ja Giada pitivät puoliani taistelutantereella neiti A:n kanssa. Sitten on vain muita ihmisiä, jotka ovat piristäneet pelkällä olemassaolollaan.. Tuomo, Fredi, Mauro, Marco... <3

Äiti, isi ja Jussi. Aina siellä<3 Sen tietäminen on jo tarpeeksi.

-

No mail to the old address Via Montà anymore! I moved and I cannot post my new address to everyone. I will write an e-mail to everyone that I have e-mail addresses from, as soon as the situation allows it!

I moved out yesterday due to a situation and a boost to the decision. Packed and moved out and moved in within one day. I'm happier. I'll be even more when this whole process is over with.

I'm lacking words for the gratefulness I have of all the help and support I have got. Giorgio has everyday had the energy to calm me down and talk for me, fight for me. Päivi has almost also physically kept me standing all the time and listened and helped. Giulia and Camilla were both very flexible and understanding about the situation. Johannes was always there to talk to and helping with moving. Marica and Giada. Then there is so many other people who have just made me feel better, just by being there and being interested, caring.. Tuomo, Fredi, Mauro, Marco, Simona, Hanna.. <3

Mom, dad and Jussi. Always there <3 Just knowing that is enough.

Muuttolintu,

(english below)

Onpa hassua. Tiedän, että tää muutto on mulle hyvästä. Kaikki kenelle oon siitä maininnu on sanonu et mene nyt ihmeessä, koska 1) tarjous on loistava ja 2) sun olo Padovassa muuttuis paljon paremmaks varmasti. Etenkin Hanna, jonka kanssa nyt eniten aikaani oon viettäny on sanonu monesti uskovansa tän olevan todella hyvä juttu mulle. Uskon itsekin niin.

Olinkin tapaamispaikalle pyöräillessäni todella hermostunut. Hyvä etten auton alle jäänyt kun vain roboottimaisesti pyöräilin eteenpäin. Olin hermostunut, koska kerroin juuri Annalle ja hän suhtautuu minuun nyt kylmästi. Olin hermostunut, koska Giorgio maalaili piruja seinille sopimuksen kanssa - JA MITÄ TÄSTÄKIN OPIMME - Lapset älkää ikinä IKINÄ tehkö tuollaista sopimusta itaaliassa.. vuokranmaksupuoli oli aivan epäreilu ja melkein laiton. Kuitenkin kun Giorgio soitti Francalle, koko juttu tais mennä tosi hyvin. Nyt mun tarvii soittaa Francalle huomenna ja sopia aika tapaamiselle keskiviikkona. Sitten pitäisi selittää samat luritukset eli haluan muuttaa sinne koska oon tavannu kavereita ja muuttaa asua niiden kanssa kun oon täällä kuitenkin vaan vuoden.

Nyt pistin nettiin jo ilmoituksia ja Francesco teki mulle sellaisen ilmoituksen jonka käyn tulostamassa huomenna ja vien ympäri mantuja. Lähetin jo mailia jos mihin paikkaan, josko uudet vaihtarit vaikka innostuis meitsin paikasta. Nyt toivon vaan että kämppikset ois yhteystyöhaluisia, koska oon Saksassa torstaista lähtien 10 päivää ja sit ois jo niinkun muuttaminen tosi hollilla. Yleensä ongelma on toisinpäin. Paikkaa ei löydy ja edellinenkin menee alta.

Ihmiset on niin ihanan avuliaita. Giorgio ja Fredi molemmat auttanut ja vienyt melkeen kädestä pitäen ja kertonut miten mikäkin pitää tehdä. Giorgiokin kuittas isot kiitokset sillä että juujuu kyl hän tietää et autat sitte häntä jos hän yrittää joskus ettiä töitä Suomessa (on siis ollu Suomessa vaihdossa).

Nyt on kuitenkin haikea olo lähteä. Mulla tulee tyttöjä ikävä vielä ja mietin että tuossa tulevassa kodissa ei kyllä ole sitä sellasta samanlaista ruokailuhenkeä, kun eivät oo kotona samallalailla, mut ei se mitään. Voin tulla tänne viel näidenkin kanssa illastamaan :) On tässä viel mutkia, mut kyl se tästä. Nokka vaan eteenpäin ja puskemalla sit jossei muuten.

---

So I don't miss any spot of advertisement:

I'm an Erasmus student here in Padova and I'm searching for someone to take my place in the house I live in now. I'm moving myself to a singola in a house with friends.

The place I offer is a bed in a very big doppia with an italian girl. She studies art history and is 23 years old. There is other two girls in another doppia, they are both 20 and study farmacia. The house is very clean and nice! One shared bathroom and also a guestroom, which is very convinient for Erasmus people. There is internet, washing machine and a place for a car. It is in the area Montá which is 2km from the station and about the same to the center.

This place is free from March (however we arrange it) until September or more if needed. I'm going for a vacation on 6th of March until 17th, but there are other girls to show around in the house.

Email me soon if you're interested: haleine00@hotmail.com

Nyt vaihtuu kyllä,

Tässä on meneillään aikamoisen mielenkiintoisia kuvioita lisää meneillään. Oon hirveen väsyny kokoajan, koska tää kaikki sotku saa pään särkemään ja vaan sängyn pohjalle, muttei näihin uni auta... ei ainakaan kokonaan.

Olen päättänyt vaihtaa asuntoa. En erityisemmin hakenut toista asuntoa, mutta sellaista minulle tarjottiin hiukan yli viikko sitten tandem-partnerini valmistujaisbileissä. Oma huone, jossa vuokra 190e+laskut. Kävin katsomassa asuntoa viime viikon lopulla ja viikonlopun harkitsin kaikenlaisia ratkaisuja. Ongelmaksi tuli netti, koska se on väylä kotiin ja sitä heillä ei ollut. Löysin kuitenkin luontevan ratkaisun kännykän kautta. (Toivottavasti myös toimii.) Päädyin siis eilen illalla siihen että muutan. Marica ja Giada olivat tosi surullisia kun kerroin päätöksestä, vaikka prosessista kerroin jo aiemminkin. Annalle kerroin tänään ja hän meni aika hiljaiseksi ja kysyi vain monesti olenko aivan varma. Nyt illalla Giorgio auttaa mua soittamaan Francalle (asunnonvuokraaja), mietin ekan pitkään että soittaisin itse, mutta eihän siitä mitään tulis muuta kun sekasotkua. Saattaisin sanoa italiallani tyhmyyksiä ja saada aikaan vaan turhia väärinkäsityksiä. Giorgio siis soittaa. Kultanen poika on muutenkin auttanut tässä päättämisessä ja sopimuksen tutkimisessa. Pelottaa kyllä hiukan. Toivottavasti Franca on ymmärtäväinen.

Saksaan lähden torstaina :) Odotan sinänsä innolla, mutta kyllä tän asunnonkin kannalta tulee matka kyllä tosi huonoon loveen. Monista syistä kuitenkin. Sit melkeen heti perään lähden Roomaan Tuomon ja Päivin kanssa. Voi saapas.

Lauantaina olin muuten illallisella jossa oli spaghettia, ragua ja salaattia espanjalaisittain. Namnam! Ei siinä muuta. Istuin tänään joen varrella odottaen tuntien alkamista. Täällä on semmonen KESÄ! Voi olla ilman pitkähihastakin ajoittain. Ihanan lämmintä. Ulkona nukkumiskeli ihan neljään asti.

Che vacanza,

Tämä loma on ollut todella terveellinen monilta osin. Olen saanut paljon enemmän perspektiiviä esimerkiksi Padovassa olemiseen ja ihmisten käsittelyyn. Tuntuu jotenkin, että sellainen asioiden yhdistely ja summauskyky on vajaa täällä. Tapahtuu niin paljon uutta ja samassa kun siihen sopeutuu, siihen pitäisi myös opetella myös suhtautumaan jotenkin.

Moneen asiaan tarvitsin jonkun joka tuntee minut hyvin ja tietää oman suhtautumisista ja asenteista erilaisiin asioihin. Siihen miten suhtautua tässä talossa olemiseen, miten suhtautua kaikkeen ympärillä olevaan. Sitä aina jankuttaa itselleen, että ei pidä välittää niin paljon siitä mitä muut ajattelee ja tekee, mutta kyllä se vain on niin kuin valmennuskeskuksen esittelijä sanoi Raision lukiossa puhuessaan: "Ei se ole aivan merkityksetöntä mihin kaverit menee." Sovellan tätä tilanteeseen niin, että kaikkenlaisiin elämäntilanteisiin ja tapahtumiin tarvitsen tukea. Se tuki ei voi olla täydellistä, jos tukijat eivät tiedä mitä tukevat. Nytpä tietävät :)

Lauran viimeisenä iltana tehtiin kämppiksille ruokaa (kermaista kalakeittoa mmmm) ja juteltiin kaikenlaisesta. Lopulta keskustelu päättyi taas kerran siihen mistä olen heille yrittänyt monesti puhua, mutta kun tällä kertaa sain taustatukea, pääsimme jonkinlaiseen lopputulokseen. Laurasta ja minusta Padovassa ihmiset käyttäytyvät toisiaan kohtaan todella kylmästi ja nirppanokkamaisesti. Voin esittää kaksi esimerkkiä: 1) Kävimme iskän synttäripäivällisellä paikallisessa tratoriassa (perinteinen ravintola), nauroimme ääneen ja juttelimme paljon, jossain vaiheessa huomasin miten naapuripöydän vanha mies valitti tarjoilijalle (kai) meistä ja lähtiessä saimme todella ylimielisiä katseita. 2) Lauran (jolla on siis lyhyt tukka) kanssa ympäri Padovaa käveltäessä saimme paljon arvioivia katseita. Tarkastelu suoritetaan päästä varpaisiin. Jos on erikoisia vaatteita päällä, lyhyet hiukset naisella tai muuten poikkeaa harmaan-liilan-tummanvihreän-mustan-valkoisen-kansasta jotenkin, saa aina kyseenalaista huomiota. Tähän vastakkaiseksi... kun kävelimme Bergamossa (171km Padovasta, kuten Turku-Helsinki), ihmiset moikkailivat kadulla vaikka eivät edes tunteneet ja varmasti näkivät että olimme turisteja. Perheen kanssa ajelimme pienemmissäkin kaupungeissa, mutta heti kun Veneton alueesta pääsimme kauemmassa suhtautuminen toisiin ihmisiin oli aivan erilainen. Kämppikset eivät tätä aiemmin ymmärtäneet, mutta nyt tulimme tulokseen, jossa näkyy kasvuympäristöjemme erilaisuus. He tulevat kaikki pienistä vuoristokylistä (Marican kylässä 1850 ihmistä, Annan 4230, Giadan kylää en tarkkaan tiedä). Siellä kaikki tuntevat toisensa. Padova taas, jossa on 210 300 ihmistä, on heille suuri kaupunki, jossa heidän mielestään ihmiset eivät välitä toisistaan. Lauran puolesta en voi puhua, mutta minä taas olen tottunut siihen, että voin olla sellainen kuin olin vaikka totta puhuen tuntui se 24 000:n Raisiokin joskus siinä 175 400:n Turun vieressä ahtaalta*. Heille Milano on liian kiireinen fashionistien kaupunki, missä se minulle on ihana kehto, jossa saan edes hetken olla oma itseni pukeutuen juuri miten haluan ja olla se mikä olen, kulkien kansan keskuudessa herättämättä kokoajan kyseenalaista huomiota.

Kun perhe lähti takaisin pimeään Suomeen ehdimme Lauran kanssa paljon. Jäimme Milanoon vielä pariksi päiväksi extempore-päätöksellä. Sopivasti ylittämään Uuden Vuoden raja. Kävimme Veronassa, Bolognassa ja Venetsiassa. Löydettiin aivan ihana alituisesti pullalta tuoksuva hotelli Bolognasta, jossa nukuin parhaat torkut ja huonoimmat yöunet. Shoppailtiin. Puhuttiin paljon keskenämme ja toisille. Tavattiin paljon ihmisiä ja saatiin uusia kavereita. Ajettiin helvetimoisessa sumussa kahdesti Trevisoon ja takaisin Fiat 500'lla. Kaiken päätteeksi neiti A veti Lauran viimeisenä iltana niin jumalattomat perseet olalle, etten ole koskaan nähnyt häntä niin.. noh, kännissä.

Miten voikin mennä näin kauan, että tajuaa minkälaisen ihmisen kanssa oikeasti asuu ja sekin jonkun muun tarvitsi tulla minulle kertomaan. Ainakin osaan pistää asiat taas suuruusjärjestykseen ja tuntui myös hyvältä saada tunnusta kestävyyskyvystä tuollaisen ihmisen kanssa asumisesta. En tiedä oikein kävikö minulla vain huono tuuri vai oikeastaan hyvä tuuri, koska kyllä tämäkin taas kasvattaa.

Venetsiassa kävellessäni tajusin, että italialaiset eivät osaa nauraa itselleen niin kuin suomalaiset vai pitäisikö tarkentaa, että ne suomalaiset joiden kanssa eniten vietän aikaani. Onhan noita huonoja päiviä kaikilla, mutta jos oikein yleistetään niin italialaiset ottavat itsensä paljon vakavammin kuin suomalaiset yleensä. Sen näkee niin pukeutumisessa, käyttäytymisessä kuin missä tahansa julkisella tiskillä asioitaessakin.

Vaikka keskiviikkona lähdin Fish Marketista aikaisemmin, koska en tuntenut oloani taas kotoisaksi "yksin" tässä joukossa, voin kuitenkin sanoa, että viihdyn tässä talossa paremmin kuin aiemmin. Marica ja Giada pitää minua kyllä ajoittain todella kunnioitettavasti pystyssä :)

Nyt yritän omaksua 44 sivun päivävauhdilla dokumenttileffan historiaa ennen kuin lähden Torino-Pisa-Firenze(-Bologna)-Padova-kiertueelle. Sain eilen reilikorttini siihen äidiltä ja ikkunatiivisteitä :D Niin ja vielä mainitsemisen arvoinen asia tähän täysin jäsennystä vailla olevaan tekstiin voin kertoa, että kävin eilen Marican kanssa juoksemassa lenkin. Olin onnellinen, että se lähti kerrankin yksinään ja sain erotettua hetkeksi noi kaksoset.

*) Uskomatonta muuten miten Turku on pienempi, vaikka se tuntuu PALJON isommalta kuin Padova.

Tiredness and new people,

27.9.2007 klo 18:08
in english

Koko päivä on ollut todella kylmä. Yöllä heräilin koirauneen asti ukkoseen pariin kertaa. Taisi olla ihan meidän yläpuolella, koska jyrähteli monesti.

Päivä meni tosi nopeasti. Heti aamusta tuli boilerin korjaaja ja joku YTV:n tyyppinen tyyppi kävi hakemassa vanhat pyörät kellarista ja jonkun vanhan telkkarin. Illalla tuli vielä Telecomin tyyppi pistämään meille puhelinlinjan toimimaan... joka ei kuitenkaan toimi. Jepjep.

Tapasin mun toiset kämppikset myös. Giada ja Marica asuvat käytävän toisella puolella olevassa huoneessa. He tulivat ensin kaksin ja lisääntyivät myöhemmin perheenjäsenistä kuuteen ihmiseen - yhteisvoimin maalasivat olohuoneen ja oman huoneensa. Omaan huoneeseen tuli kaksi oranssia seinää ja kaksi valkoista :) Tosi aurinkoinen. Myös molemmat tytöt on aurinkoisia. Marica on todella mukava ja puhuu suhteellisen hyvää englantia, tai ainakin sen kuvan sain nyt näin äkkiseltään. Giada vaikuttaa vähän ujommalta ja siksi hiukan passiivisemmalta. He tulivat aamulla juttelemaan meidän huoneen ovensuuhun hetkeksi :) Kyselivät kaikenlaista.

Kun lauma tuli sisään, Anna ja minä oltiin lähdössä kaupunkiin. Pyöräiltiin Tito Liviolle, jossa Annan piti käydä toimistossa ja minun ESN:llä ilmoittautumassa jäseneksi (kaikesta täälläkin pitää maksaa). Kävelin vähän matkaa pyörän lukittuani etsimässä Galleria di Tito Liviota (eli Tito Livion käytävää) ja sieltä löyty ovisummeri ESN:lle. Ylöspäästyäni jouduin odottamaan hetken, kun eloisa poika selitti hirvittävällä vauhdissa kahdelle tytölle italiaksi... jotain. Odottelin aulassa ja sinne tuli myös toinen poika odottelemaan. Sisään pyydettäessä, ESN:n tyyppi alkoi puhua mulle italiaa: "In english, please.. still."

Kirjoitin taas kerran nimeni ja tietoni yhteen lappuun ja maksoin 8 euroa, että sain ESN:n jäsenkortin. Sillä saa alennuksia jostain baareista ja klubeista yms - ja mukana tuli myös jonkinlainen matkavakuutus. Sain myös lokakuun ohjelman:

Lähtiessä Daniele antoi numeronsa, kun kysyin viikonlopun bileistä. Olin lukenut jostain, että lauantaina olisi tervetulobileet, mutta ne on vasta enskuun puolessa välissä. Hassua.. Niin, antoi numeronsa, että voin ilmoittaa, jos saan tietää lisää bileistä. Simonan kanssa pari viestiä vaihdettuani - ei sellaisia kai olekaan. Lähtiessä olin ylpeä kun kävin loppukeskustelun italiaksi.

Grazie mille! - Kiitos paljon!
Prego! Buona giornata! - Ole hyvä! Hyvää päivänjatkoa!
Anche a te! - Sulle myös!
Grazie. - Kiitos.

Myöhemmin menin tietokonehuoneeseen, jossa sain päivitettyä kaikki siihen asti kirjoittamani. Mara oli lähettänyt sähköpostikiitoksen lahjasta, jonka annoin. Oli laittanut sen verhoihinsa killumaan :) Jäin yksin vielä päivittelemään ja lukemaan sähköposteja, kun Anna lähti hoitamaan muita asioita. Olin ensimmäistä kertaa yksin niin, että piti oikeasti toimittaa asioita. Sinänsä myös helpottavaa.

Kävin kaupassa ja onnistui kassalla ilman suurempaa panikointia ja englantiin turvautumista vastata kysymyksiin muovikassista ja plussakortista. Helppoja kyllä-ei-kysymyksiä.. hmpf. Kaupanjonossa Anna soitti ja kysyi missä olen - lähtisinkö syömään Marican, Giadan ja hänen kanssa jonnekin. Toki! Sanoin, että olen kotona 15-20 minuutissa. Toki alkoi satamaan, kun pääsin ulos ja ukkonenkin jyrisi justiinsa Montàn suunnalla. Pyöräilin käytäviä pitkin kotiin. Täällä siis talojen etualalla on ensin käytävä ja sitten vasta ovet taloihin. Niissä voi pyöräillä kun sataa. Selvisin kämpälle loistavasti yksin! Brava Milla!

Purin ostokset kämpällä ja lähdettiin syömään. Tytöt puhu aika paljon italiaa keskenään, mutta oli muiden italialaisten tapaan hirveän kiinnostuneita ulkomaalaisesta. Lupasin kokata heille jotain suomalaista, mutta varoitin myös, etteivät he välttämättä pidä siitä. Ruoka on kuitenkin aika erilaista. Toinen ongelma on se, että en keksi mitään oikeasti suomalaista, johon saisin täältä tarpeet. Suomikaupasta (netistä) tarvikkeiden ostaminen on jumalattoman kallista ja niin on muutenkin lähettäminen. Apua?

Tilasin baarissa risoton. Mentiin lounaan jälkimaininkeihin, niin oltiin onnekkaita, että saatiin edes ruokaa. Ruoka oli kyllä kummallista. Risotto oli harmaata mössöä, joka maistu vaan voimakkaasti parmesaanilta. Näytti harmaalta kaurapuurolta. Yh. Ei niin pahaa etteikö sitä ois kovaan nälkään voinu syyä. Oli mukava syödä yhdessä, vaikka olin todella väsynyt. Kotona linnoittauduin tietokoneen eteen ja kirjoitin kirjeitä. On turhauttavaa, kun ei pysty kommunikoimaan kenenkään kanssa kunnolla reaaliajassa.. kotoota siis. Kaikki kommunikointi maksaa niin paljon. Latasin prepaidia tiistaina 14 euroa ja nyt siitä on jäljellä enää 4.




Väsyttää ja ahdistaa italian osaamattomuus. Niin kuin äiti lähetti viestissä, pitäisi vain rohkeasti alkaa puhumaan. Viikonloppuna päätin opetella verbien taivutuksia, että voisin helpommin alkaa muodostaa lauseita. Illalla mietin, josko menisin Annan kanssa Vestoneen vaiko en, mutta koska hänen äiti henkilökohtaisesti soitti vaan sanoakseen, että mun tarvii tulla, kun hän tekee kunnon kanaa ja uunijäätelöä (kai?). Olin tosi väsynyt, mutta koska ei ollut edes vaihtaribileitä, niin ajattelin, että yhtä hyvin voin lähteä. Seuraavaan kuukauteen ei olisi kuitenkaan aikaa sellaiseen.

Telkkarissa soi Frou Frou monessa mainoksessa. Tarvitsen lisää lämpimiä vaatteita.

---

The whole day has been very cold. At night I woke up few times to semi-sleep because of the thunder. I think it was right above us, because it was thumping many times.

The days go by so fast. Right in the morning the boiler fixer came and someone for something like YTV to take old bikes from the cellar and I think an old tv. In the evening also a guy from Telecom came to put the phoneline to work... but it doesn't work anyway. Yepyep.

I met my other flatmates too. Giada and Marica live across the hall in a similar kind of room. They came first just two of them and the group grew later on of six family members. All together they painted the living room and their room. Their own room got 2 orange walls and 2 white :) Very sunny. Both of the girls are sunny too. Marica is very nice and speaks fairly good english, though I got this image only based on a quick meeting. Giada seems more shy and because of that more passive. They came this morning to chat in our rooms door for a while :) Asked a bunch of things.

When the cast came in, Anna and I were leaving to the city. We biked to Tito Livio, where Anna had to go to a office and me to sign up for ESN. I walked some time after locking my bike to find Galleria di Tito Livio (the corridor of Tito Livio) and there I found a buzzer for ESN. After finding my way up I had to wait for a while, when a very lively boy was explaining something to two italian girls with terribly fast italian. I waited in the corridor where also another boy came to wait. When they asked me inside, the ESN guy started to speak italian: "In english, please.. still."

I wrote my name and other personal info to yet another piece of paper and paid 8 euros to get a membercard of ESN. I can get some discounts with that from bars and clubs - and with it there was also some kind of travelling insurance. I also got the event list for October.

When I was leaving, Daniele gave me his number, because I asked about the party in the weekend. I had read somewhere that there was going to be on Saturday, but it's not until the half of next month. Funny.. Yes, and he gave me the number so I can tell where the party is if there is one. After few SMS's with Simona - I guess there isn't one. In the end I was proud to be quick enough to answer in italian:

Grazie mille! - Thanks alot!
Prego! Buona giornata! - You're welcome! Have a nice day!
Anche a te! - Back at you!
Grazie. - Thank you.

Later I went to the computer room to update I had written so far. Mara had also sent me an e-mail thank you for the gift I gave her. She had put it hanging on her curtains :) I staid alone to update and read my e-mails when Anna left to take care of some other things. For the first time I was actually alone and I had to take care of something too. In a way it's also relieving.

I went to the supermarket and managed without too much panicing and falling back on english to answer few questions about a bonuscard and plasticbags. Easy yes-no-questions.. hmpf. In the line, Anna called me asking where I am and would I go for a late lunch with Marica, Giada and her. Of course! I said I'll be home in 15-20 minutes. Of course it started to rain when I went out and it was thundering too in the direction of Montà. I biked along these corridors. There is a corridor in front of the houses everywhere. You get to bike along them when it rains. I managed to go to the house on my own! Brava Milla!

I unpacked and we left to eat. The girls were speaking quite a lot of italian, but were also - like all the italians seem to be - very interested in the foreigner. I promised to cook them something finnish, but I also warned them that they might not like it. The food is so different after all. Another problem is that I cannot figure out anything finnish that I could cook here, because I can't find the ingredients in the market. In the Suomi-shop (online) buying the stuff is very expensive as is sending it from Finland too. Help?

In the bar, I ordered a risotto. We went after the actual lunchtime, so we were lucky to even get food. Food itself was strange. Risotto was grey mush, which tasted strongly like parmesan. It looked like grey oat porridge. Yh. But not so bad that it couldn't hunt down hunger. It was nice to eat together, though I was very tired. At home I basicly lived by the computer and wrote letters. It is frustrating not to have a chance to communicate with anyone properly in real time... from home I mean. All the communication costs so much. My prepaid card for 14 euros from Tuesdays is now left with 4 anymore.

I'm tired and anxious because I can't speak italian. Like mom said in a message, I should just start talking. In the weekend, I decided to learn the conjungation of verbs, so I could more easily start forming sentences. In the evening I was thinking if to go to Vestone with Anna or not, but because her mom personally called just to ask me to go there, because she's making proper chicken and a cake, I decided to go. I was very tired, but because there was no welcoming party for erasmus, I thought I could very well go. For the next month there won't be a weekend anyway when I could go.

On the tv, they play Frou Frou in a commercial. I need more warm clothes.

Cleaning day,

26.9.2007 klo 23:54
music: Travis - Last Train
(in english - coming soon)

Täällä on tuollaiset puiset ikkunakaihtimet ikkunoissa, joten huoneisiin ei tule yhtään valoa, jos niin tahtoo. Olen nukkunut monena päivänä hirveän pitkään, koska en ole tottunut pitämään edes verhoja. Olen aina aiemmin asunut kerrostalossa, joka on ollut sellaiseen suuntaan, ettei kukaan ole voinut nähdä sisään ja myös sen verran korkealla. Tänään nukuin puoli kahteentoista. Siihen mennessä Anna oli pessyt olohuoneen ikkunan ja ottanut siitä likaiset verhot pois. Parhaillaan hän pesi kylpyhuonetta raaputinlastalla. Jepjep. Vaikutti tosi kireeltä koko päivän... ja väsyneeltä.

Minun aamiaisen ja Annan lounaan jälkeen (söi hassuja paneerattuja mozzarellatomaatti-juttuja, jotka oli paremman makuisia kun miltä kuulostaa), siivottiin vierashuone. Kiinnitin sinne Suomen lipun ja kartan, joka ulottuu Turun alueesta Helsinkiin - ja pari korttia. Huone näyttää nyt paljon kotoisammalta ja koko talokin alkaa tuntua enemmän kotoisalta. Vaihdoin omien huonekalujeni järjestystä ja nyt ne sopii paremmin. Sängyn yläpuolelle kiinnitän taulun (jonka kehykset sain Annalta), jossa on kuvia kavereista ja maisemista.


Käytiin nopeasti keskustassa, koska Annan piti käydä kopioimassa. Kävin sillä aikaa 99sentin kaupassa ostamassa lankaa. Meille tuli hiukan kiire, koska kello olikin jo seitsemän ja vielä piti käydä ostamassa adapterit minulle. Löydettiin isopäisille johdoille adaptori (adattatore tedesco - saksalainen adapteri) ja pienille jatkojohto. Nyt ei ole enää ongelmaa. Hassua on, että italialaisetkin joutuvat ostamaan adaptereita ja niitä on todella monta erilaatua. Kolmepäisiä, kaksipäisiä, isoja, pieniä... niitäkin on saanut metsästää kissojen ja koirien kanssa. Ollaan käyty katsomassa parissa supermarketissa, isosta Expert-kaupastakaan ei löytynyt molempia vaan toinen piti hakea pienemmästä. Kun pyöräiltiin takaisin Montàlle satoi. Kastumisprosentti oli perusteellinen - ja voi luoja miten kylmä. Ihan kuin olisin tuonut suomalaisen syksyn tänne pienellä viiveellä. Sateessa on kuitenkin se hyvä puoli, että henki kulkee taas. Päivällä kun pesin ikkunoita, aurinko vielä porotti. Via Montà on todella kaunis ja pitkä katu päivisin, kun liikkeet on auki ja olen saanut sen käsityksen, että koko alue on todella rauhallinen ja turvallinen moneen muuhun alueeseen verrattuna.

Ensimmàinen on mun pyòrà. Huomatkaa ketjut!

The first one is mine. Note the chains!

10 minuuttia aikaa saada itteni valmiiksi ennen kuin....

10 minutes time to get myself ready, before...

Francesco (Anna kutsuu häntä sukunimen taloa Galloksi, joka tarkoittaa kukkoa) ja Emanuele, Manu, tulivat syömään. Anna teki ruokaa, joka tuli yllättävän nopeasti. Ekana alkupalaksi syötiin tortilla sipsejä, jotain ei-miltään-maistuvia-sipsejä, vihreitä oliiveja ja jotain anjoviksen kokoista kalaa chilissä patongin kanssa. Pääruuaksi oli carbonaraa, joka on Rooman läheltä tyypillistä pastaa. Siinä on parmesania, spaghettia, valkosipulia ja pancetta-lihaa. Se liha on ihan kunnon rasvaista lihaa sormenpään kokoisina paloina. Yllätyin, että oikeasti tykkäsin siitä. Parmesaanikaan ei etonut, kun ruoka ei haissut siltä :) Pelattiin ruuan jälkeen lautakimbleä, jota italialaiset kutsuu "don't get angry" nimellä :D Häviäjät joutuis tiskaamaan. Toki tytöt joutu tiskaamaan ihan reilusti hävittyä ensiin. Arvostan kyllä italialaisten yritelijäisyyttä. Vaikka niitä ujostuttaa välillä puhua englantia, niin ne yrittää. Joka toinen sana voi olla italiaa tai enempikin, mutta ne yrittää. Manukin halusi itse yrittää selittää pelin säännöt :)

Vain italialaisnainen tekee ruokaa korkkarit jalassa :D
Only an italian woman makes food with highheels on :D

Carbonara.

Anna - Francesco (Gallo) - Emanuele

Pancetta ja valkosipuli (Anna ottaa itse valkosipulit pois, mutta tekee niihin viiltoja, ettà maku tulee paremmin).

Pancetta and garlic (Anna takes the garlic out in the end, but makes cuts in it so the taste comes out more easily).

Minun ruisleivàt kuivumassa.
My ryebread drying.

Illalla ei lähdetty mihinkään, vaikka tarkoitus oli. Keskiviikko on kuulemma täällä se suurin bilepäivä, mutta ulkona satoi ja ukkosti, niin ei lähdetty jokirantaan. Lähetin Simonalle viestiä ja hänkin oli väsynyt, joten nähdään huomenna. Nyt istun huoneessa väsyneenä ja kylmissäni. Täällä on ihan pirun kylmä koko ajan. Huoneet on isoja, kivestä ja ikkunoista vetää. Joka ilta ennen nukkumaanmenoa olen umpijäässä. Olen ollut tänään hiukan kyllästynyt italiaan. En ole pystynyt puhumaan pitkään kenenkään suomalaisen (tai kunnon englantia osaavan) kanssa, joten olen kaikkien kielien kanssa vähän tukossa. En saa ilmaistua itseäni kellekään oikein kunnolla ja puhelimoitseminenkin maksaa niin paljon. Kaikki kielet on muutenkin mennyt ihan sekaisin ja välillä en muista sanoja suomeksi, vaikka se olisi niinkin helppo kuin silitysrauta. Vaate > rauta silit... silitin > silitysrauta! Hyvähyvä. En ole edes ehtinyt opiskella italiaa yhtään tässä lomassa. Kaikki verbin taivutukset tarvitsisi opetella ensin vedenpitävästi, että voin edes yrittää sanoa sanottavaani ja sitten pitäisi alkaa kartuttaa sanavarastoa.

Olen tehnyt pyöräillessä hassuja havaintoja italialaisista tavoista ja maisemista. Siinä ehtii miettimään jonkin verran vaikka liikenteen seassa yrittääkin löytää tiensä oikeaan. Aikamoista kikkailua se kyllä voi olla. Olen tuntenut itseni jotenkin paikkaan kuulumattomaksi. Ei ole mukavia ja päällä hyvältä tuntuvia vaatteita tai kenkiä. Olen jäässä kokoajan tai keskipäivällä sulan. En pysty ilmaisemaan itseäni näiden kielellä ja tunnun olevan riippuvainen Annasta, koska en saisi muuten haluamiani tavaroita. Eteenpäin on kuitenkin se, että kävelin tänään ensikertaa Padovassa yksin. Tuntui hassun vapaalta! Kun tori on auki taas huomenna tai tiistaina, niin menen katsomaan vaatetarjontaa. Sieltä saa kuulemma halvalla ja Anna on ostanut sieltä ihania koruja. En tiedä mahtuuko ne mulle - täällä ei ole oikein medium-tyttöjä, on vain todella laihoja (niinkun Anna) tai vähän lihavahkoja. Tai ehkä on mediumeja, mutta laihoja tyttöjä on niin paljon, että kaikki muut näyttää isoilta niiden keskellä.

Day 1,

24.9.2007 klo 21:36
in english

Tàmà bussikuski oli periksiantamaton. Anna joutui kààntàmààn kokoajan, koska sillà oli kokoajan jotain sanottavaa mulle. Yritti vàrvàtà mua mm. verenluovuttajaksi, koska en ole yhtà pienikokoinen (oletti, ettà olen yli 60kg) kuin suurin osa italiattarista.

This busdriver was talking and talking and talking. Anna had to translate all the time, because he had something to say to me all the time. He even tried to get me to give blood, because Im not as small as most of the women in Italy (he assumed Im over 60kg).

Eilen päivällä lentokenttäelämästä päästyäni, näin Annan. Kaunis hoikka tyttö vilkutti heti kun pääsin ovesta :) Odotettiin vähän vaja tunti bussia, joka luojan kiitos meni suoraan Padovaan, vaikka matka kestikin sitten sen n. tunnin. Bussipysäkiltä päästiin talon omistajan, Francan, kyydillä talolle (5min). Franca ei puhu englantia, joten heti alkuun kun jutteli mulle italiaa ja toki olin kaiken odotuksen, jännityksen ja matkustamisen jälkeen väsynyt, en tajunnut helpompiakaan lauseita. Anna englannisti mulle, että hän sanoi minun olevan todella rohkea, kun tulin maahan aivan yksin, osaamatta kieltä hirveän hyvin. Mukava leidi :)

Talolle päästyämme. Franca sanoi, että tulee huomenna (tänään) ja antaa mulle mahdollisuuden levähtää. Levittäydyin siis ympäriinsä ja vein tavaroja paikoilleen. Uskomatonta miten paljon 33 kilosta voi vielä puuttua. Kävin kaiken purkamisen jälkeen kylvyssä. KYLVYSSÄ!!! Illalla käytiin vähän keskustassa pyörähtämässä ja juomassa yhdet Spritzit (todella kuuluisa Padovalainen juoma). Siinä on valkoviini, vettä ja aperolia. Olin tosi hiljainen ja kaipasin kotiin. Olin kai jotenkin tajunnut etten oikeasti näe niitä ihmisiä pitkään aikaan. Olin väsynyt ja ikävissäni. En tuntenut kuuluvani paikkaan, koska saan ulkomaalaisen ulkonäköni ja hiukan erilaisen pukeutumistyylini takia paljon katseita.


Tänään koko päivä on mennyt kuljeksiessa. Aamulla käveltiin Via Montàlta keskustaan. Kartalla matka näyttää pitkältä, mutta ei lopulta ole varmasti montaa kilometriä. Käytiin huomaamassa Yves Rocherin oven takana, että se aukeaa maanantaisin vasta kolmelta, jonka jälkeen mentiin Annan mukaan todella kalliiseen kahvilaan aamupalalle. Italiassa aamupala ei ole hirveästi kulutettu käytäntö. He ottavat matkalta cappucinon mukaan. Hiukan pelotti mennä kahvilaan, koska silmien edessä leijui vain isot euron merkit hinnoista, mutta lopulta kun join teen ja söin marmelaadi-briochen (voisarvi), maksoin vain 4,5 euroa. Suomessa maksaisin saman verran missä vaan. Anna sanoi, että täällä briochen on yleensä alle euron ja tee euron. Hintoja ihmettelin myös kaupassa. Omenat oli 0,99e/kilo, tomaatit n. euron kilo jne jne. Ostin extra virgin oliiviöljyä, suolaa, pastaa, tomaatteja, omenoita, leipää ja teetä. Leipä ei kyllä ole kovinkaan hyvää täällä. Kuvitelkaa vaaleasta mössöleivästä se pahin mahdollinen muoto. Mössöä suussa, joka on hiukan sitkeää, mutta tosi pehmeää - eikä maistu yhtikäs miltään.


Myöhemmin kotona Anna antoi mulle brietä ja hilloa. Niin hyvää! Muutenkin ruoka on täällä todella hyvää! Kun tulin Anna laittoi insalata capresea (tomaatti, mozzarella, basilika). Basilikakin maistuu oikeasti joltain! Tomaatit on paljon mehukkaampia ja makuisampia kuin Suomessa, mozzarellasta puhumattakaan. Aivan ihanaa. Illalla Anna teki pizzaa, home made pizza alla italiana. Aivan fantastista. En ymmärrä miten sai pohjasta niin rapean, mutta pehmoisen. HY-VÄÄ!

Piazza della Frutta vai piazza dei frutti, eivàt osaa itsekkààn pààttàà.
Piazza della Frutta or piazza dei frutti, they cannot decide.

Ennen kuin käveltiin bussiasemalle aamiaisen jälkeen, ostin (italiaksi) itselleni Padovan kartan ja haettiin mulle italialainen prepaid-puhelin. Operaattorin nimi on Wind. Se kauppa oli todella merkillinen. Joka puolella oli Nokiaa ja Siemenssiä ja muistaakseni jompikumpi oli kaupan "sponsori", mutta silti matossa ja seinissä oli hirveästi Ferrarin logoja. Miehet kaupassa puhu lähinnä Annalle, eikä edes katsonut muhun päin, vaikka yritin kovasti olla mukava toimenpiteessä. Odottelun jälkeen käveltiin bussipysäkille, jossa ostin ihan itse italiaksi 12-kerran bussilippupaketin ja pyysin aikataulukirjan.

IKEAssa vietettiin tunti jos toinenkin. Jos Suomen IKEA on iso, niin tuo oli aivan jumalaton. Käytin siellä tosi paljon rahaa, josta suurin osa meni siihen, että mun piti ostaa peitto. Ei sitä vielä tarvitse, koska tänään oli esimerkiksi 29 astetta kun käveltiin takaisin bussipysäkille, mutta talvea varten. Vielä pitäisi osallistua vaikka minkä ostamiseen taloa varten ja ostaa yhdelle kaapille "verho", koska täällä ei ole varsinaista vaatekaappia mulle, joten vaatteet on kirjahyllyssä, jonka eteen tulee jonkinlainen kangas. Ostin pyykkikorin, pöydälle pienen astian tavaroille, pyyhkeen, osani huoneeseen tulevaan peiliin, kynttilöitä, lakanat, maton yms... vielä pitäisi löytää jostain jotkut sisätossut, koska täällä on marmorilattia ja se on TODELLA kylmä, vaikka ulkona olisi 29 astetta lämmintä.

Käytiin Via Montàlla (kämppä, Anna puhuu aina kadunnimellä tästä paikasta) syömässä ja lähdettiin viemään pyörää korjattavaksi keskustaan. Edelliset asukit, 4 poikaa, oli jättänyt meille vanhoja pyöriä. Minä sain yhden niistä Annan mukaan lainaksi siihen asti, että löydän oman. Siihen piti kuitenkin vaihtaa jarrut, takavalo ja satula. Pistää eteen kori ja ostaa kaksi jumalattoman kokoista ketjua -- KOSKA Padovassa kaikki käyttävät pyörää. Täällä on suhteessa kaupungin kokoon aika vähän autoja. Koska pyöriä käytetään paljon, niille tehdään myös paljon ilkivaltaa ja niitä varastetaan paljon. Kaikilla roikkuu mukana isot ketjut vanhoissakin pyörissä ja niiden suojelemiseen käytetään yhtä paljon rahaa kuin pyöriin itseensä. Yhteensä potiksi kasvoi koko hoidolle 48 euroa. Huh. Maksua kuitenkin helpotti se, että korjaajat oli varsin lupsakoita kavereita. Todella kiinnostuneita ulkomaalaisesta ja hirveän ystävällisiä. Vanhempi korjaajamies puhui Veneton murretta, josta en tajunnut sanaakaan, mutta nuorempi puhui tosi ymmärrettävää italiaa. Sain tingittyäkin italiaksi hinnasta, ekana yhden lukon hinnasta pois 4 euroa ja sitten vielä kokonaishintaan suomalaisalennuksen! Sain yhteensä varmasti yli 10 euroa alennusta :D Jokatapauksessa aion vielä tehdä pojille selväks, etten luovu tosta pyörästä. Ei ne sitä tarvitse näköjään, kun on voinut jättää mulle ja se on vielä naistenpyörä. Machoilla ei ole semmoselle käyttöä :)

Kun ajettiin takaisin Via Montàlle huomasin minkälaista taitoa tarvitsee pyörällä ajamiseen. Autot ajaa tosi lähellä ja aivan hulluina. Ei ne kauheasti varo pyöriä ja pyörätkin menee autojen seassa aina liikenneympyröitä myöden.

Nyt katotaan telkkarista Miss Italia kilpailua. Eros Ramazzotti laulaa Un Attimo di Pace a capellana :) Huomenna menen viemään paperit yliopistolle, tapaamaan Maran, allekirjoitan vuokrasopimuksen Francan kanssa ja illalla Annan poikaystävä, Francesco ja serkku, Emanuele, tulee käymään. Keskiviikkona illastetaan nelistään ja mennään keskustan aukiolle facciamo spritz (do spritz).

---
(All the pictures in the finnish entry.)

Yesterday noon after getting over with the airportlife, I met Anna. Beautiful, thin girl waved at me right when I got out of the door :) We waited for the bus around an hour, which - thank god - went straight to Padova, even though the trip took also about an hour. At the bus station in Padova, the landlord, Franca, gave us a ride to the house (5min). Franca doesn't speak english, so she babbled italian to me and because of all the waiting, excitement and travelling I was very tired, so I didn't understand even the easiest sentences. Anna translated for me that she said I'm very brave to come here alone and not knowing the language very well. Nice lady :)


We got to the house and Franca said she'd come by tomorrow (today) and gave me a chance to rest. I unpacked my stuff. Unbelievable how much can be missing from that 33 kilos. I went to the bath afterwards. BATH!!!! In the evening we went to the centre just to drink one Spritz (very famous padovian drink). It includes white wine, water and aperol. I was very quiet and I was missing home. I guess I realized at that point that I won't see those people in a long long while. I was tired and feeling a bit bad. I didn't feel like belonging to the place because of my foreigner outlook and a bit different clothes.

Today the whole day we've ran around the city. First we walked to the centre from Via Montà. On the map it seems like a long journey, but it isn't many kilometres. Went outside Yves Rocher to see that it opens on Monday's at 3pm. So we went to - according to Anna - a very expensive restaurant/coffeeshop for breakfast. In Italy, breakfast is not very common. They take their cappucino with them. I was a bit scared to go in, big euro signs flying in front of my eyes, but in the end the tea and marmelade-brioche costed only 4,5 euros. In Finland, almost in any place it is that much. Anna told me that here brioche is usually under an euro and tea about an euro. I was amazed by the price in the supermarket too. Apples were 0,99e/kilo, tomates ~an euro/kilo etc etc. I bought extra virgin oliveoil, salt (sale), pasta, tomatoes, apples, bread and tea. The bread is not so good here. Imagine the worst kind of white glop bread. It's a glop in your mouth which is a bit tough, but still soft - and it doesn't taste like anything.

Later at home, Anna gave me brie and jam. So good! Also the food is really good here! When I came Anna fixed me a insalata caprese (tomatoe, mozzarella, basilica). Basilica tastes so much better! Tomatoes are more juicy and tasty than in Finland and don't get me even started with mozzarella. Wonderful. In the evening, Anna made pizza, home made pizza alla italiana. Gooood! I cannot understand how she can make it so crispy, but soft. GO-OOD!

Before we walked to the busstation after breakfast, I bought (in italian) the map of Padova and we got me an italian prepaid card too. The operator is called Wind. The shop was bizarre. Everywhere Nokia, Siemens and if I remember correctly, either Nokia or Siemens is the "sponsor" of the shop, but still there was logos of Ferrari in the carpet and on the wallpaper. The men talked mainly to Anna and even though I tried to be very much into the situation, they ignored me. After waiting for some time, we walked to the busstation and I bought, 12pack of bustickets and asked for a schedule book all by myself IN italian.

In IKEA we spent an hour or two. If the finnish IKEA is huge, this is totally enourmous. I spent a lot of money there, but most of it went to a blanket, which I have to buy for myself. I don't need it yet, because for example today it was +29 degrees when we were walking back to the busstation - so it's for the winter. I should still by together with the other girls something for the house and buy a fabric for one closet. I don't have an actual wardrobe here so all my clothes are in a bookshelf and I need a fabric in front of it. I bought a laundry basket, candles, sheets, a carpet etc... I should still find shoes to wear inside, because there's a marmorfloor here and it is VERY cold, even though it would be +29 outside.

We stopped by at Via Montà (the house, Anna talkes about it with the streetname) to eat and then we left to take the bikes to the centre for fixing. The four boys previously living in the house left us some old bikes. I got one of them - according to Anna - for a loan only until I find my own. I still had to repair the breaks, back light and saddle. It also needed a basket and two enormous chains -- BECAUSE in Padova everyone uses a bike. There's very few cars in the city comparing to its size. Because bikes are used a lot there's also a lot of vandalism and stealing. Everyone has big chains also in very old bikes and for protection they use a lot of money, sometimes more than to the bike itself. Alltogether, repairing mine and the chains costed 48 euros. Phew. The payment wasn't as hard, because the repairmen were very nice and funny, very kind. The older man talked the dialect of Veneto - I didn't understand a word, but the younger one spoke more understandable italian. I haggled in italian a discount for being finnish! I got over 10 euros of discount :D In any case I'm making sure that the boys won't take my bike anymore. Obviously they don't need it and it's a woman's bike anyway. Macho's won't use it :)

When we biked back to Via Montà, I noticed how much talent you need for it. The cars come very close and drive like mad. They are not really watching for bikes and bikes go with cars even in traffic circles.

Now we are watching Miss Italia competetion. Eros Ramazzotti sings Un Attimo di Pace in a capella :) Tomorrow we are taking the papers to the university, meeting Mara, signing the contract with Franca and in the evening Anna's boyfriend, Francesco and cousin, Emanuele, stop by. On Wednesday we are having dinner together and go to the piazzas facciamo spritz (do spritz).

Email from Anna,

Lyhyesti suomeksi

Here's parts of it:

Moi Milla!!
Yes, I've taught her finnish already.

I have to tell you one marvellous new: Franca (the landlord) will buy the washing machine ---
WOHOO!

So, we’ll have to buy only the hooven and the microwave, we’ll spend only 25 euro per girl.
We’ll go to the appliance shop and we’ll buy these two things together(you, me, Marica and Giada).
YEAAHH! 25 euros instead of over 50 is just awesome!

Probably I have found out a bicycle for you: the boys who left the house have left in the garage some bicycles, we have to check if there is a bicycle that is usable. They told me that we can hold the bicycles that we need!!
OI!!! Again another minus cost!

The payment will be…a dinner for them in our house!!! There is always a price to pay!! ;-P They are 3 nice boys, we’ll have a funny dinner!
Getting even better! I'm so happy about this, I get to meet people straight away!

I’ll go to Venezia and I’ll meet you there, so I’ll help you with the bags and we’ll go to Padova together!
Can you find anymore helpful and sweeter girl? I bet not. I'm so lucky!

I’m going to move to Padova on the day after tomorrow, I’ll carry all my stuff to the house and I’ll order and clean the flat for your arriving!
SEE!

I have to underline you that there isn’t yet the internet connection in the house(I’ll phone to Telecom Italia at the end of the week for asking the connection), so we’ll communicate only with the mobile when I’ll be at Padova.
Just for you to know, but I'll try to find an internet cafe to keep you informed :) Or that I can be informed what happens there!

Love to hear you soon!
Love to meet you soon!

Anna
Milla

---

Lyhyesti suomeksi:

Vuokranantaja on ostanut meille pyykinpesukoneen, ilman että meidän tarvitsee edes osallistua kustannuksiin. Meidän täytyy kämppisten kanssa ostaa vaan imuri ja mikroaaltouuni (= n. 25e per nassu). Anna löysi mulle myös pyörän, koska ne pojat jotka asu tuossa talossa aiemmin oli jättäny pyöriä kellariin ja ne sano, et voijaan ottaa ne mitä tarvitaan. Maksuna toimii... tyntydyy... päivällinen pojille meillä! Niin kivaa, pääsee heti tutustumaan ihmisiin! Anna tulee myös Venetsiaan vastaan mua ja auttaa laukkujen kanssa <3

4 päivää!!

Flatmates and courses,

Suomeksi

Anna has arranged us roommates! Giada and Marica from Trento. They study pharmacy or something alike. They are friends and are gonna share the room across the hall! I sent them an e-mail this morning introducing myself and now I'm waiting for their reply.

Anna's dad is a carpenter, so he's gonna make us another board to the kitchen, because there is space and it's too small to fit any ready furniture wisely in there. So her dad is making the board and she's painting it green, because the sofa and such in the living room are green. And there's bright red furniture in the kitchen and the eating side of the living room. She had a funny point in her email: "oh my God..this area of the house will seems an enornous Italian flag!!"

I said to her that I'll have to arrange an enormous finnish flag to compensate the italianity around the house. I think I'm gonna place it to the guestroom. Make it my finnish room with everything finnish. Pictures and such! :) I'm excited.

On Tuesday I got the last papers I need for signing up for the courses. Today Mara sent me an email telling what courses that I'm interested of are available and when and how many credits they are. I also have to take an italian course (60e) but that won't be taken out of that 30 credits I'm paying for. So at the moment my options are these:

Sociologia dei processi culturali - II Semester (6 credits)
Cinematografia documentaria - I Semester (6 credits)
Teorie e tecniche del linguaggio cinematografico - II Semester (6 credits)
Teorie e tecniche del linguaggio radiotelevisivo - I Semester (6 credits)
Storia dell'arte moderna - I Semester (6 credits)
Teoria e tecniche delle comunicazione di massa - II Semester (6 credits)
Storia e critica del cinema - I Semester (you can choose 6 or 9 credits)
Semiologia del cinema e degli audiovisivi - II Semester (6 credits)
Storia e tecnica della fotografia - I Semester (6 credits)
Filmologia - II Semester (6 credits)

I don't know what to choose! I'm gonna take 2 courses for this autumn semester and 3 for spring (because it's longer). There was also aesthetics in my list, but after I've had this aesthetics of media lecture series, I think I'll leave it out.

---

Anna on järjestänyt meille kämppikset! Giada ja Marica on kotoisin Trentosta ja opiskelee farmasiaa tai jotain semmosta. Ovat kavereita keskenään ja tulevat sitten jakamaan huoneen meitä vastapäätä. Lähetin tänään aamulla mailia kertoen itsestäni ja nyt odottelen vain vastausta.

Annan isä on puuseppä, joten hän tekee meille keittiöön pöydän. Siellä on sellainen pieni tila, johon ei mikään valmiskaluste oikein mene mutta se tila jää käyttämättä muuten. Joten Annan isä tekee pöydän ja Anna maalaa sen vihreäksi, koska olohuoneen sohva on vihreä. Keittiössä ja olohuoneen ruokapöytäalueella on myös kirkasta punaista, joten hän huomasi, että: "Voi ei.. tämä talon osa on kuin suuri Italian lippu!!"

Sanoin hänelle järjestäväni ison suomen lipun kompensoimaan kaikkea italialaisuutta ympäri taloa. Taidan valloittaa vierashuoneen ja tehdä siitä suomihenkisen :)

Tiistaina sain viimeisenkin tarvittavan paperin sisäänkirjautumista varten. Tänään Mara lähetti sähköpostilla tiedot kursseista joista olen kiinnostunut. Onko ne saatavilla ja koska ja kuinka monta opintopistettä niistä saa. Otan myös/joudun ottamaan italian kurssin (60e) mutta se ei verota noista maksamistani 30 opintopisteestä. Joten tällä hetkellä nämä ovat vaihtoehtoni:

Sociologia dei processi culturali - II Semester (6 credits)
Cinematografia documentaria - I Semester (6 credits)
Teorie e tecniche del linguaggio cinematografico - II Semester (6 credits)
Teorie e tecniche del linguaggio radiotelevisivo - I Semester (6 credits)
Storia dell'arte moderna - I Semester (6 credits)
Teoria e tecniche delle comunicazione di massa - II Semester (6 credits)
Storia e critica del cinema - I Semester (you can choose 6 or 9 credits)
Semiologia del cinema e degli audiovisivi - II Semester (6 credits)
Storia e tecnica della fotografia - I Semester (6 credits)
Filmologia - II Semester (6 credits)

En tiedä mitä valitsisin! Aion ottaa 2 kurssia syksylle ja 3 keväälle, koska kevät on pidempi. Listassa oli myös estetiikan kurssi, mutta tämän median estetiikan kurssin jälkeen taidan jättää sen pois.

Appartemento con Anna,

It is very hard to divide the time left as equally and satisfyingly between everyone. These new exchange students are totally distroying my system of time dividing.

All together, I'm very excited to go to Italy. Everything is starting to be ready for going. Appartment is ready for me and waiting. The whole finding it was a process in itself. There was many complications and such during the search but in the end, all thanks going to Anna, I found a great place 3-4 minutes bike ride away from the center of Padova. Or at least based on what I know now, it seems like a great place. The only thing I don't understand in it is that why would someone want a mottled floor anywhere. I mean seriously mottled. All around the house there is a floor made of stone I think. It looks like black-white-dark green marble but isn't. And making it even more mottled is that the stones is in pieces, so that the already mottled material looks even more mottled when it is in little pieces around the house. Mottled or not - I'm happy with the result I got.

In the building, I'm living with Anna in one double room. In the other double room, there is going to be living two other unknown girls. At the moment, two italian girls are interested, who have been to exchange somewhere. There is also a little kitchen. It is surprisingly small to be in an italian house. The first one I saw pictures had a huge kitchen. Bigger than the bedrooms together. But I think there is all the space we need for cooking and baking. Outside the kitchen, there is a living room with sofa and tv-corner, dining-table and some cupboard room. In the end of the hallway, which starts from the door, is the bathroom. If I saw right and understood what I saw, there is two toiletseats in the bathroom... that's interesting I think. Or maybe it was a sink? But it was in the same level and looking the same as the toilet. On the sides, from the bathroom doorway, there is entrances to both of the double rooms. There's desks, chairs and shelves for everyone.

All together the house looked a bit dirty in the pictures, but there is or was living 4 boys, so that might explain something. I think we can do a lot to make the appartment look good with the help of a near-by IKEA!

The nicest part is that there is a nice guestroom for visitors. Unfortunately with only one bed, but there is lots of room for more than one person. That means that you can come visit me!

The house is a villa so there is a garden in front of it. The most interesting part of the arrangement is this. The owner, Franca's, mother lives in the same building. So as we entry the house from the side, she entries it in the front. So she lives in the same building but the appartments are clearly seperated. The garden is basicly on her side of the house, but I'm still hoping we can use it too! There is also a place for bicycles and a car.

ground plan of the house (made by Anna)

Now it's time for a thank you and an introduction. Anna, who made all this possible, is 23 years old and studies art history in the Uni of Padova. She's originally from Brescia, which is quite near to lake Garda. I got to know her when I found her ad for an Erasmus student to share a room with her in another appartment. After I replied her many things have happened.

The owner of the place where I applied first had some problems of getting me a lease contract, so as Anna got another interested SMS from a Norwegian girl, Silje, she started to look for other options. First option was a place near the river, but as she went to see her, the place was very small and some stairs where even a bit dangerous. The location would've been ideal, but the condition wasn't. So the owner, Franca, had another house for her to see. The villa in via Montà which we decided to take :)

And now, in the weekend, when I pay for a deposit, the place is reserved for me. Anna and I will share a room facing the garden<3

As scared as I'm for sharing a room with an italian girl, I'm also very excited to see how it works. So far, I haven't had a flatmate who has really been on the same level as I'm. Now I'm going to share a room, not just the appartment, with someone. Finns have the tend to need space around themselves, so I'm also worried for that. But that's a challenge too.

Another problem at first was that Franca wanted the rents paid every 6 months. As the rent is now 180 euros, the 6 month price is 1080 euros. That is not a problem as that is how it goes still, but the way she wanted it to paid was. She wanted a check for the first 6 months as I arrived and check for the last 6 months dated for 1st of January 2008. In Finland, checks are used very very very seldom, if ever. I've only got checks for a present in my graduation party. So the problem would've been that the checks need to be paid in advance and here there is no dating system as to not getting the checks dated for an exact date. When you get them, they can be cashed straight away. The problem was solved as Franca agreed to get the payment straight to her account. This way I don't have to pay the whole years rent at once. And yes, I'm there only 10 months and I can only get appartments for 12 months. It's funny. Italians *sneers*

So now there is only signing up for the courses, moving out from Vantaa and packing left to do. I still need a suitcase and some boxes for packing my things but everything else is about ready. Yeah, I have some school things still undone. 3 exams and 3+1 essays to write and one excercise to do. Most of the exams are very hard to do but.. let's see. I'll manage everything. I also got 3 more shifts to do at work. (Someone had just quit there last week and they were calling me 2 times a day asking if I could go that evening!)

Kämppä,

Olen löytänyt mukavan kämpän, jossa asuisi minun lisäkseni 3 italialaista tyttöä: Anna, Chiara ja Valeria. Valerian isä omistaa kämpän. Talosta vapautui yksi sänkypaikka, koska Alessandra lähtee vuodeksi Saksaan opiskelemaan. Italiassa on tapana, ettei opiskelupaikkakunnilla vietetä sen enempää aikaa kun on tarvis. Jokainen noista tytöistä siis matkustaa kotiin viikonlopuiksi. Joka viikonlopuksi. Koska opiskelupaikkakunnan kämppä ei ole pääkoti, niin pienempikin tila riittää. Siksi monesti makuuhuoneet jaetaan. Näin ei samanlaista yksityisyyskuplaa pääse tulemaan, mikä taas suomalaisilla on kovin yleistä. Minäkin jaan huoneen Annan kanssa.

Anna (23) asuu Bresciassa, joka on Lombardyn alueella. Brescia sijaitsee noin 150 kilometrin päässä Padovasta (suurinpiirtein siis sama kuin Helsinki-Turku). Hän ja Valeria (21) opiskelevat Padovan yliopistossa taidehistoriaa. Chiara (21) opiskelee filosofiaa. Molemmat, Valeria ja Chiara, ovat Bellunosta, joka on Padovan tavoin Veneton alueella. Välimatkat voivat silti näiden alueiden sisällä olla pitkät ja Bellunostakin on yli 100 kilometria Padovaan. Annan mukaan Valeria ja Chiara ovat vähän ujompia kuin hän itse, mutta ajan kanssa he avautuvat vähän enemmän. (Kuulostaa ihan suomalaiselta.)

Kuitenkin... sopimusneuvottelut on vielä käynnissä. Italiassa ei myöskään ole sellaista käytäntöä kuin Suomessa, että ihan normaali alivuokralaisuussopimus olisi vain asunnon omistajan ja alivuokralaisen välinen juttu. Nimet vaan paperin alle. Italiassa sopimuksen tekee lakitoimisto ja siitä pitää maksaa vielä 50 euroa poliisille, jotta se on täysin laillisesti voimassa. Ihan mielenkiintoinen härdelli tulossa. Valeria meni tällä viikolla ottamaan selvää kaikista lain mutkista. Vielä en ole kuullut hänestä mitään.

Padovassa kaikki käyttävät pyörää. Myös asunnolta yliopistolle on 15minuutin pyöräilymatka. Anna kertoi minulle, että useimmat opiskelijat ostavat pyöränsä poliisin huutokaupasta. Hän oli ostanut omansa 48 eurolla, mutta halvemmallakin kuulemma lähtee. Asunnolta menee myös bussilinja (10) rautatieasemalle 10 minuutin välein. Matka kestää myös sen 10-15 minuuttia.

Lähetin tuossa viikko sitten papereita Suomen Italian suurlähetystöön, mutta he eivät ole käsitykseni mukaan vielä saaneet papereitani. Olen lähettänyt kahdesti kysymyksen, koska postin mukana lähti kuitenkin arvokkaita papereita. Apostillellinen yo-todistuksen kopio ja suht'kalliit italian käännökset todistuksesta ja apostillesta sekä läsnäolotodistus ammattikorkeasta. Lisäksi juuri se henkilö joka minulle tarvittavan paperini kirjoittaa lähti lähetystöstä lomalle eilen tai tänään. Sain aamulla sieltä luultavasti italialaiselta harjoittelijalta mielenkiintoisen viestin, joka ilmoitti että Satu lähti lomalle ja "minä en apuu sinua". Eikä muuta.

Nyt sitten vain odotellessa. Piinavan odotuksen kanssa on välillä niin raivostuttavaa elää. Asunto ja tuo suurlähetystön kirjoittama paperi ovat kuitenkin tärkeimmät osat, jotta saan kaiken järjestettyä.