Showing posts with label benjamin. Show all posts
Showing posts with label benjamin. Show all posts

Tuesday, November 27, 2007

Pulmat, vaikeudet, surut..

Eilen Nina tuli vielä meille asuttamaan vierashuonetta. Hän oli täysin murtunut, koska nyt asunnosta oli viety sähkötkin. Benjamin kirjoitti internetissä vain 5 minuuttia kotiintuloni jälkeen, että hänellä on jotain tärkeää puhuttavaa. Lopulta istuimme kolmestaan Benjaminin autossa, hämärässä, usvassa, josta näki vain metrin eteenpäin. Kello oli lähellä puoltayötä. Istuin etupenkillä ja tunsin itseni hieman vähäpätöiseksi. Olin auttanut jo niin monia ihmisiä, että energiani alkoi olla vähissä. Olen väsynyt. Nina osasi puhua Benjaminille ja Benjamin osasi puhua Ninalle. Vaikken sanonut sanaakaan tiedän että minun kuului olla siinä. Minun kuului olla sanomatta mitään ja antaa heidän puhua. He tiesivät paremmin.. nyt. Minä voin auttaa olemalla hölmö itseni, vaatimalla isoja teletappihalauksia, istumalla hiljaa autossa pidelle toisen kättä ja tarjoamalla vierashuoneen käyttöön kun ei ole omaa kotia johon mennä. Minä voin aina kuunnella.

Täällä näkee myös todella surullisia tapauksia. Ihmisillä on todella vaikeita pulmia, joita he joutuvat vaihtonsa aikana ratkaisemaan. Tällä hetkellä lähimmässä ystäväpiirissäni on kolme, joille olen ollut tukipilarina. Yhdellä on jopa niin pahoja psyykkisiä ongelmia, että ammatti-ihminen käski jo lähtemään kotiin. Toistaiseksi hän ei ole vielä lähtenyt, koska ei tiedä auttaisiko kotiinmeno sitä. Yhdellä on ollut asunnon suhteen todella huono tuuri, eikä hän ole vieläkään päässyt muuttamaan uuteen asuntoonsa, koska siellä ei ole kaasua eikä sähköä.. ei siis lämmintä vettä, hella ei toimi, ei valoa tai lämpöä. Hän on nyt kuukauden jo viettänyt toisten nurkissa niin sanotusti asunnottomana, kun italialaiset jaksavat edelleen sanoa että vielä yksi viikko, vielä yksi päivä. Yksi meni naimisiin juuri ennen vaihtoon lähtöään. Yksi ei syö masennuksensa vuoksi. Kaikki nuo kuuluvat toisaalta vaihtoon, asunnon kanssa sähläämisestä sydänsuruihin, mutta tietyissä olosuhteissa niistä tulee paljon isompia juttuja.

Sitten on myös se Erasmus-elämän maine, joka on myös - jos minulta kysytään - sen varjopuoli. Välillä on mietittävä tarkkaan kehen voi luottaa. Ihmiset ovat innokkaita juoruamaan ja kehittämään tarinoita. Monet pettävät kotona odottavia tai muualla vaikuttavia poika-/tyttöystäviään. Toiset suunnittelevat pettämistä verukkeella nimeltä Erasmus. Kaikki on anteeksiannettavaa jos se tapahtuu tämän nimen alla. Ihmiset myös varastavat ja tekevät ilkivaltaa, koska ovat täällä vain hetken aikaa. Nämä äärimmäisetkin tapaukset ovat ikävää arkipäivää. On oikeasti vaikeita pulmia ja on ihmisten tylsyydestä kehittämiä vaikeuksia.

Minulla ei tällä hetkellä ole kuin viisauden hampaan ikenen läpi pyrkimisestä aiheutunut leukaluun lamautuminen. Minkäs teet. Ehkä joskus on ihan hyvä olla vaan hiljaa hetken, vaikkei se tekisi italian harjoittelulle hyvää :)

Minulle muistutukseksi siitä miten onnellinen joku voi olla epäonnen vallitessa ympärillä:
"I like us three together. Benjamin, I and you just go so good together. I felt so bad in the lunch with these two other girls and I had force myself to eat as I lost my appotite because of this mess again. With you, it's just so easy. Even the silence is comfortable." -Nina

Saturday, November 17, 2007

The haircut,

I went to the hairdresser yesterday. Hanna knew this guy from her language course. He's originally from Poland, but studied for hairdressing thingies in London. Then he met his boyfriend, who is from Cyprus but lived in Italy. Finally moved here but is really unhappy with the country, the food, the people and so on... He is only 23 and he really has a talent. I got tips on what kind of colours to stick with, though I knew and stack with them already :) But the haircut... he made wonders if you ask me. The photograph doesn't make justice for it. It's lighter and he coloured me blonder stripes :)

I think some of my negativeness was left there too. With the hair and because Luka was so negative about the country. I was so relieved that someone shares these feelings :)




Beni had written me a message on facebook at 5:45 when I met the hairdresser at 5: "how do you look? how do you look? very good? very good? or has the haircutter comitted suicide after he finished the work on your head?" :P

Afterwards Hanna, Till and I went to Quirin's place. There we sang while Till was playing the guitar.. Britney Spears Hit Me Baby One More Time, Oasis Wonderwall, Green Day Good Riddance... :) In the end the same crew (+ Lorenzo) that came to the place continued to another place, UnWound where there was a night for emo-music. Mostly we were the only ones dancing. Lorenzo: "If we're here we might as well the center of the party." We moved to the dance floor. While goes and we dance, only we 4 and 2 other girls sometimes. Lorenzo: "I think we are the party!" Such a big place with huge dancing floor and no-one else is dancing.

They still came to mine for afterparty and we ended up eating pasta with tomato-tuna-sauce at 3am.

Thursday, November 15, 2007

Hermostunut Milla,

Oltiin eilen Fish Marketissa. Siellä oli ensimmäiset vaihtaribileet. Olin jo alunperin koko päivän menossa. Siivosin ensin kotona lattiat, kun oli mun vuoro. (Meillä on vuorot viikottain. Yksi pesee kylppärin, yksi lattiat, yksi vie roskat ja yhdellä on vapaa viikko.) Sitten lähdin koululle kauheessa kiireessä kun unohduin hakemaan netistä erilaisia gallerioita joita käydä kurkkaamassa näyttelyä varten. Saa nähdä nyt. Yksi kahvila vaikuttaa aika mukavalta, mutten tiedä vielä mitä sinne tarjoaisin. Seuraavaksi onkin projekti katsasta kaikki kuvat läpi.

Luennolle làhdin ajoissa, koska sain tekstiviestin joltain(?) ettà alkaakin jo 15:30. Luokassa kàvi ilmi, ettà tàstà làhtien alkaa aina jo tuohon aikaan ja kestàà 19:15 asti. Tààllà tai ainakin tàmà professori ei tunne sanaa tauko, joten se on joko itse otettava, koska ketààn ei kiinnosta koska tulet ja menet, kunhan et kokoajan ramppaa TAI on vain kestettàvà. Minà làhden aina ajoissa, ettà kerkeàn kuoroharjoituksiin. Tàllà kertaa katsottiin taas dokumenttielokuvia.. ja yksi filmi oli vuohien juuston tekemisestà luonnonolosuhteissa. Maisemat nàytti ihan Suomelta. Lunta pyrytti ja ne kuivatti sità juustoa kodannàkòisessà paikassa. Pààhenkilòt eivàt juuri puhuneet ja jouduin oikein pinnistàmààn kuullakseni puhuvatko suomea vaiko eivàt. Kuulosti ihan joltain murteelta, mutten voi vielàkààn mennà takuuseen oliko sità vaiko ei. Tuli kuitenkin sopivan kotoisa olo.

Kuorossa meille lykàttiin uusi biisi nenàn eteen, Kyrie Eleison: Lord Have Mercy (en oo ihan varma onko oikee kohta biisistà joka lauletaan, kun en pysty tààllà koulussa kuuntelee sità kunnolla). Olen huomannut tuntevani oloni kovin kotoisaksi tuolla kuorossa. Tykkààn siità miten hyvàltà se kuulostaa (jos nyt pari osaa otetaan pois). Hankin jonkun ottamaan videoa kun lauletaan konsertissa. Lauletaan meinaan Santa Lucian kirkossa, joka on aika iso. Lauletaan ens kuun puolessa vàlissà :)

Sitten sieltà menin Benjaminin kanssa syòmààn koulun ruokalaan joka on tààllà auki myòs iltaisin. Lounas tarjoillaan 11:45-14:30 ja illallinen 18:45 - 21:00. Oltiin molemmat vàhàn huonolla tuulella. Tai ei.. vaan mulla on ollu ongelmia kielen kanssa taas ja oon tosi vàsyny siihen.. ja on myòs vàhàn sellainen negatiivinen vaihe tààllà olemisen kanssa. Kaikki erilainen tuntuu vààràltà ja àrsyttàvàltà. Esimerkkinà ruoka on mun mielestà tààllà tosi ykstoikkosta. Pastaa, pizzaa, pastaa eri kastikkeilla, pastaa... pastaa. Toisaalta taas ruoka mità oon syòny tààllà on melkein poikkeuksetta ollu tosi hyvàà. Benjaminilla oli samanlainen meininki, mikà oli sinànsà helpottavaa koska oon tuntenu oloni niin yksinàiseksi olojeni kanssa. Kukaan ei tunnu ymmàrtàvàn sità. Hannallekin selitin, ettà mun on kirjoitettava ylòs kaikki asiat Italiasta mistà en pidà.. Hanna suhtautu tosi negatiivisesti mun negaatioihin, eikà oikein tukenut niità vaan osoitti vaan miten lapsellisia tai pikkujuttuja ne on. Toki sen tajuan ettà suurin osa tai ainakin hyvànkokoinen osa niistà on vain pikkujuttuja jotka harmittaa nyt ehkà aivan syyttà, mutta ei se tee niistà silti vàhàpàtòsià olon suhteen. Turhauttavaa mulle, vaikka sinànsà asiasta tyttò sanoikin.

Illalla sitten kàvin nopeasti kotona tekemàssà stressaavat italian làksyt. Viime kertainen italian kurssi meni huonosti ja ànkytin. Jài huono fiilis, mutta aattelin sitten panostaa làksyihin, jotta oisin ajantasalla edes. Puh. Nyt haluaisin jo ostaa sen kirjan, mutta se on aina myyty loppuun tms kun kàyn siellà kolmesti viikossa.

Sitte viipotin ensin piazzalle, jossa juotiin kuumaa sangriaa ja sitten suunnattiin loistavalle FishMarketille. Kerroin aiemmin niistà kahdesta amerikaanosta. Ne on huipumpia tyyppejà kun ajattelin aluks. Tanssii ku hullut <3 Molempina kertoina kun oon kàyny tuolla klubilla oon tullu hikisenà ja onnellisena takaisin :) Etenkin onnellisena. Illan saldona oli myòs tandem-partner eli henkilò joka haluaa oppia mun kielen, mutta tàssà tapauksessa englantia ja minà haluan oppia hànen kielen. Eli lòysin jonkun kenen kanssa opetella italiaa. Oli myòs ihana kun Mattia ja Daniele (tandem-partner) vakuutti mun yritettyà ànkyttàà italiaa hetken ja sitte turhauduttua, ettà "ei ei ei.. sà oot hyvà! nyt vaan yritàt!" ja ne oli tosi kàrsivàllisià mun puhumisen kanssa :) Me is happy!

Hanna tuli myòs yòksi, kun Anna ei ollut paikalla ja oli ihanaa huomata miten rentoa oli. Aamulla sanoinkin siità Hannalle ja hàn huomautti ettà olenkin tuntunut jokapuolella hirveàn hermostuneelta. Pitàisi vain olla vàlittàmàttà. Annalla on vain tapa riidellà todella epàreilusti. Siinà sitten kun on yksin selkà seinàà vasten, niin miettii josko jaksais tuommosta katsella lainkaan. Toiseen suuntaan kun ei kuulu làpi lainkaan.

Kaikkineen eilinen oli kuitenkin mukava. Ei niin mitààn valittamista. Tànààn illalla on ilmainen Merengue-opetuskerta!

Ja lopuksi teidàn iloksi linkki, jonka Henry làhetti piristykseksi: Russell Peters About Italy. En tiedà onko tuo teille yhtà hauskaa, koska oikeasti ihmiset kàyttàà esimerkiksi noita kàsimerkkejà niin paljon ja huvittavaa on ettà Russell on oikeasti vàhàn niinkuin asian ytimessà :P HUOM! En ole itse ehtinyt katsoa sità loppuun saakka, joten jos siellà on jotain vastuutonta niin katsotte sitten videon ihan omalla vastuulla.

Haleja!

Tuesday, November 13, 2007

Che catzo!

Yesterday I went to an internet cafe to call home via skype. Jussi played me guitar :) I wish I could've made a screenshot of it. So moving<3 We're gonna start doing that because talking on skype is cheaper even if I pay in the netcafe for using it.

I talked to mom about me not having anything to do here and she suggested me to start doing something that I can use when I come back to Finland. So.. it may be a really ambitious but I've always wanted to set up a gallery of my photos. We'll see if I ever do that but here I have so much time for it that... why not try? I can also do it another way around. Try to offer pictures of Finland (possibly) to a gallery here. That would be even more perfect.. but still very ambitious. My sense for ambitious seems to be that it's a bit impossible to do, but not quite.

Yesterday at the choir, I talked again to a finnish girl, Maria. She's from Jyväskylä and is also here doing only single courses. So both of us have a lot of time and so.. we've also been talking about arranging a finnish dinner :) It was suppose to take place this Friday but everyone has something, including me. An appointment with the hairdresser.

Hanna met a guy in her language course who is a hairdresser and also cut her hair. So she arranged an appointment for me too. I want something new.. we'll see how radically new, I doubt that not much. At least according to Hanna, he has a talent, so I'm thinking of letting him decide what makes me looks good :)

I also met a Belgium girl, Ann, in the train while coming back from Baccarata, which is a kind of a pub tour in Venezia. She's here because of her boyfriend, who is sicilian. They met while she was in exchange in Bologna :) She's here now trying to find a job, but it's more difficult that you'd think, so she also has a lot of time in her hands. Number exchange done! In Baccarata I also met some American girls, Sarah and Charlotte. I don't generally have such a good image of Americans but they ended up being nice :) Still sometimes it gets me when they talk with the like-language. "I mean like.." And even more it gets me that I start to do the same :D In any case, Baccarata was great. Judith talked more than usual. Benjamin made some confessions. I got my jacket and new tennis shoes in red wine. All together the event was really great. I got to know more people and got a lot for only 10 euros. I mean, you should've seen the canisters of red wine, white wine and spritz that was involved. And we also got pizza :P

And yes, I'm making some kind of a facegallery here of all the people, so you can keep up with them.

Yesterday I met Simona because she had something bothering her a lot. No wonder really. I hope everything goes well on that. Why I'm telling this is because I was a bit surprised on the amount of honesty and trust I got from her. We don't spend so much time together, but I know that if there's something she will listen to me and help me :) Che bella!

Many people who know a bit of finnish here know a sentence in finnish "look at the sea" which in finnish is "katso merta" which sounds like in italian "catzo merda". Catzo means penis exactly, but goes for almost all the bad words. Like in english fuck or shit. Merda is shit. So in finnish the lovely poetic sentence turns into something ugly in italian. :D

Okay, but I'll try to get myself together and write a complete argument towards the bad sides of Italy and italians soon, so I can get over it. Now I'm just kind of collecting them into me.

OH! And I found such cheap flights from Treviso to Rome in the end of November that I'm probably going there with Hanna :) YIPPEE! Only 20 euros for both way flights!

Tuesday, October 30, 2007

Gita a Cittadella, Marostica e Bassano,

291007 klo 11:31

Olen siis saanut netin vihdoin ja viimein, mutta se toimii todella valikoidusti. Tänään en saa sitä taas toimimaan.

Olin eilen kierroksella kolmessa Veneton kaupungissa Padovan lähellä. Bussiin ahtautui n. 50 vaihto-oppilasta ja 4-5 italialaista järjestäjää. Sain taas heti nimen huudossa huomiota. En kyllä oikeasti ymmärrä miksi kaikki ESN:stä tietävät minut. "MILLA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA!" nimen huudossa Pääjärjestäjä Tomaso on ollut pariin otteeseen Suomessa. Ensimmäisellä kerralla n. 20 päivää. Hän osaa kaikkia hyödyllisiä sanoja (mutta yllättävän paljon) kuten joulupukki, lentoasema, mitä kuuluu... jne.

Ensimmäinen kaupunki oli Cittadella, joka on suurinpiirtein ympyrän muotoinen kaupunki. Ei vietetty siellä kovinkaan kauan aikaa, mutta kaupunki olikin niin pieni eikä siellä ollut juurikaan nähtävää. Siellä oli kuitenkin sunnuntaimarkkinat, joten sen ristin muodostavat pääkadut olivat täynnä erilaisia kojuja makeisia ja kakkuja, leipiä, pölyimureita ja laukkuja.


Cittadellan läntinen portti (muistaakseni). Kaupunki on rakennettu niin että kaikki portit osoittaa suoraan näihin ilman suuntiin.
Cittadella's western porch (I think). The city is built so that the main porches are directed to all the main directions.


Järjestäjät. Ainakin osa.
The people who arranged the trip. At least a part of them.







Ruotsalainen Emma ja saksalainen Nina.
Swedish Emma and German Nina.




Kierrettiin kaupungin ympäröivät muurit niin pitkälle kun niitä pääsi kiertämään. Kaunis kaupunki kyllä. Upea, mutta kovin kovin pieni. Tutustuin kierroksella saksalaiseen Benjaminiin ja ruotsalaiseen Emmaan, jotka opiskelevat samassa tiedekunnassa kuin minä :) Emma on myös ensimmäinen ruotsalainen johon oon tutustunut. Järjestetään Siljen (norjalainen) ja Emman kanssa skandinaavinen illallinen yhdessä asuntolassa :) Emmalta tuli hyvä idea. Janssonin kiusausta, IKEAsta saa Pågenin kanelipullia ja vodkaa johon liuotetaan salmiakkia! Voisko joku lähettää mulle paljon paljon apteekin salmiakkia?!


Cittadellasta Marosticaan juttelin vieressäni istuvan espanjalaisen Anacrisin kanssa. Kova juttelemaan. Edellisillan juhlimiset painoi sen verran, että jutteleminen oli paikoin vaikeeta :) Marostica oli upein ehkä kaupungeista, koska se oli erilainen. Kaikki kaupungit täällä on upeita, koska ne on erilaisia Suomesta. Silti on sanottava, että alan jo tylsistyä tähän vanhaan ja historialliseen. Välillä, uskomatonta kyllä kaipaisin jotain modernimpaa ja kaikki kuvat kaupungeista alkaa jo näyttää vähän samalta. Marostica oli kuitenkin kaunis ja kiivettiinkin rakennuksen huipulle! Matkalla juttelin Benjaminin ja Emman kanssa vähän lisää. Ylhäällä jatkoin mun projektia ottaa videoita ihmisistä joihin tutustun :) (Loistava idea, Henry!)




Hassu nassu leijonalla.
Funny face.




Ekasta tytöstä en muista muuta kuin että on unkarilainen, sitten Simona ja minä.
I cannot remember anything else from the first girl than that she's hungarian, then Simona and I.



Benjamin hallitsee Marostican huippua.
Benjamin ruling the top of Marostica.



Anacris.



Bassanon keskeisin rakennus on Palladion rakennuttama silta. Sillan pielessä on kuuluisa baari, josta saa spritzejä, jotka on tehty aperolin tai camparin sijaan Grappaan, paikalliseen vodkaan. Niitä ei kutsuta Spritzeiksi vaan Mezzaksi :) Nicola ja toinen mies tarjosi mulle. Juttelin Nicolan kanssa puol tuntia italia-englantia. Hän on niin huvittava.. jokaiseen mahdolliseen väliin sanoo "dai" eli kamoon. Hän muistuttaa mua hirveästi Reijosta! Nicola on jo valmistunut juristi ymmärtääkseni, mutta hengailee huvikseen vielä ESN:n porukoissa. Juteltiin italiaksi Suomesta ja hän kyseli hirveästi saunasta. Huvittavan kielimuurin takia tuli väärinymmärrys ja hän luuli, että saunaan mennään tapaamaan ihmisiä seurustelumielessä :D No mutta kaikenkaikkiaan mukava ja hirvittävän kärsivällinen minun italianvääntämisen suhteen!



Silta.
The bridge.

Minulla on ollut missiona ostaa postikortti seinälle jokaisesta kaupungista, jossa käyn täällä. Cittadellasta löysin tähän mennessä upeimmat kortit, mutta Bassanoon menimme viimeiseksi ja siksi niin myöhään, että mikään Tabacchi ollut enää auki. Lopulta Tomason avulla löysin yhden ainoan Tabacchin, joka oli auki! Jeah ja sain haluamani. Nyt multa puuttuu ainoastaan kortti Venetsiasta, koska oltiin siellä niin myöhään.

Bassanossa myös syötiin. Saatiin juustopaloja, leipää ja kaikenlaisia lihaviipaleita. Odotin vähän lisäravintoa, mutta oli silti hyvää :) Espanjalaiset joi liikaa viiniä ja päättivät varastaa noitakoristeen baarista. Sen seurauksena ESN:n ihmiset juoksi yhden tytön perässä kaduilla juuri ennen lähtöä ja bussin tultua takaisin Padovaan, nämä kriminaalit olivat bussissa niin kauan, että luovuttivat noidan. Noita-parka.



Tajana (alunperin Kroatiasta mutta opiskelee Padovassa) ja hämähäkki jonka halusin ostaa muttei ne myynyt.
Tajana (originally from Croatia, but studies in Padova) and a spider which I wanted to buy but they didn't sell.


Mattia ja minä. Näytän lapselta. !!Marimekko-paita!!
Mattia and I. I look like a child. !!Marimekko-shirt!!


Marco humalassa.
Marco very drunk.



Lisa laulaa saksalaista nälkälaulua... me ollaan nälkäisiä nälkäisiä nälkäisiä..
Lisa singing a hunger song in german... we are hungry hungry hungry..


Tomaso lausuu enttententtenin (en auttanu tai kertonu aikaisemmin vaan tiesi ihan itse!)
Tomaso says a finnish picking poem (and he knew it before, I didn't teach him this!)


Bussissa Benjamin istui mun vieressä ja nuokuin koko matkan. Taisin nukahtaakin. Toivottavasti en narskutellut hampaita :) Padovaan päästyämme bussi ei mennytkään lupauksista huolimatta Banaleen joten päädyttiin kävelemään juna-asemalta. Matka kestää kävellen noin 20 minuuttia. Se meni puoleen väliin asti mukavasti laulaen. Oasiksen Wonderwallia ja Stand by Me'tä. Käveltiin juna-asemalta kulman ympäri sillan alta ja käännyttiin isolle tielle ja voi jumankekka. Yhtäkkiä edessä oli pelkkiä tummia ihmisiä. Aivan jumalattomasti klubin edessä PELKÄSTÄÄN tummia ihmisiä. Koskaan en ole nähnyt... tai ehkä paremminkin, kiinnittänyt huomiota, noin isoon roturyhmittymään. Meinaan että se katu oli oikeasti täynnä. Benjamin hiljensi Susun ja minut nopeesti kun hoilattiin vieläkin kovalla Stand by Me'tä :P


Benjamin, Nina, Zuzu ja minä lauletaan Wonderwall matkalla!
Benjamin, Nina, Zuzu and I singing Wonderwall on the way to Banale!



Benjamin, minä, Hanna ja Tomaso. Valkoinen on ns. hämähäkin seittiä.
Benjamin, I, Hanna and Tomaso. The white stuff is so called spiders net.


Till, Quirin.


Tillin mukaan näytän pieneltä lampaalta.
According to him I look like a little lamb.





Diego.


Luci and Rika.


Till and Judith.


Quirin and spidernet.





Banalessa oli samanlainen meininki kun ennenkin. En edelleenkään pidä siitä paikasta. Se on niin täynnä ja ihmeellisessä teollisuuspaikassa. Olin tällä kertaa vielä kävellen ja siinä osassa teollisuus hässäkkää ei ole valoja. Onneksi saksalainen Quirin oli lähdössä samaan aikaan niin sain kävelytys seuraa. Alunperin piti kävelly yhdessä vain läheiselle liikenneympyrälle asti, mutta hän käveli kotiportille asti (joka on ympyrältä 5 minuuttia). Juteltiin kaikista vastoinkäymisistä mitä on tässä lähiaikoina tapahtunut. Helpotti hiukan :) Lopuksi hän vielä sanoi: "Älä syytä itseäsi, se ei kuitenkaan ole susta kiinni." Tuli viimein semmonen olo että sain jonkinlaista huomiota yritykselleni auttaa.