(short version in english below)
// update - äiti sanoi, että allaolevassa tekstissä on paljon aukkoja, joten paikkailin niitä hieman ja yritin saada muutoksesta helpommin ymmärrettävää.
Ei postia enää osoitteeseen Via Montà! Muutin, enkä pysty postittamaan uutta osoitettani kaikille. Laitan sen sähköpostitse kaikille, joiden osoite minulla on, heti kun se on tilanteen puolesta mahdollista!
Yksityiskohtiin. Keskiviikko oli erikoinen päivä. Yhteen päivään voi mahtua niin paljon stressiä ja niin paljon ihania juttuja. Tuomo oli minun luona kylässä parin yön verran (välissä kävi Roomassa ja tuli takaisin pariksi yöksi). Tuomon viimeisenä iltana tultiin kymmenen tienoilla kotiin, hieman hiprakassa aloitettiin katsomaan elokuvaa ja tekemään nopeaa pastaruokaa. Jossain vaiheessa Anna huusi meidän huoneesta, että missä hänen vihreä vilttinsä on. Minulla kun sattuu olemaan samanlainen. Kävin selvittämässä asiaa, joka oli niin että Tuomon lainaama (neidin peitto) oli olohuoneessa selkänojalla (jossa sitä oli myös säilytetty). Hän sitten kovaan ääneen salamoi, että ei toisen peittoa saa ottaa se on intiimiasia. Kumman tästä asiasta tekee se, että minä lainasin hänelle omaa talvipeittoani, jolle olin allerginen. Hän pisti omansa vierashuoneeseen, jossa se oli vieraille käytössä. Nyt tämä peitto oli kadonnut vierashuoneesta, minä en tiedä missä minun peittoni on ja hän alkaa rääkymään peittonsa intiimiydestä. Hieman myöhemmin hän tuli vielä olohuoneeseen, jossa katsottiin Tuomon kanssa elokuvaa ja oltiin juuri syömässä. Hän kävi keittiössä: "Voitteko siivota tuolla. Sitten kun Marica ja Giada tulee kotiin, niin meidän on keskusteltava tästä asiasta, koska tää tilanne on aivan mahdoton!"
Siinä teille maistiaiset neidin logiikasta. Minä en kyllä tajua mistä tilanteesta on kyse. Illalla sitten menin tosi kakoissa fiiliksissä nukkumaan ja heräsin janoon yöllä. En nukkunutkaan sitten sen aamuneljän jälkeen. Tuomo yritti asemalle käveltäessä piristää kovasti ja saikin nauramaan pari kertaa. Sen voimalla ei kuitenkaan eletty hirvittävän pitkälle. Pyöräilin Tuomon lähdettyä Prato della Vallelle selässä reppu, joka sisälsi melkein kaiken mun tärkeimmän. Soitin Päiville, josko tehtäisiin jotain kun tiesin, että hänellä on vapaa päivä. Giulia soitti melkein heti perään ja kysyi missä meennään. Hän oli todella joustava ja ymmärtäväinen. Saisin tuoda tavarani uuteen asuntoon jo saman illan aikana. Siinä vaiheessa kiirettä ei vielä ollut, ajattelin että huomenna sitten. Giulian kanssa puhuttuani jouduin nieleskelemään kyyneleitä koko pyöräilymatkan Päiville. Portaita ylös kulkiessani äiti soitti ja jouduin pitkän hetken yrittämään rauhoittua siinä käytävässä.. liiemmin onnistumatta. Päivin ovelle vihdoin päästyäni en osannut sanoa muuta kuin "oisko sulla paperia". Päivi vaan halasi ja minä sitten itkeä täristelin toisen olkapäätä vasten.
Päivi on vietti koko päivän minun negatiivisen, pessimistisen ja surullisen puoleni kanssa. En pidä itsestäni tällaisena, joka lisää sotkuun vielä lisämausteen. Käytiin lounaan jälkeen pakkaamassa kaikki tavarat. Sain kummallisia väsymyskohtauksia aina välillä, tyttö piti mut henkisesti pystyssä kokoajan ja oli järjen äänenä koko pakkaamisessa. Pakkaamisen jälkeen istuin nettikahvilassa maanpaossa pari tuntia, jonka jälkeen Giorgio tuli juttelemaan omistajanaisen kanssa. Nainen pistikin kovat kortit pöytään, eikä päästänyt niin helpolla tilanteesta, mutta onneksi Giorgio osasi myös hommansa. Siinä on kyllä yksi taivaanlahja. Sanoinkin, että tunnen itseni niin hyödyttömäksi yksin, koska en pysty tekemään mitään kunnolla yksin. Lopuksi vuokraemäntä kysyi vielä lähdenkö siksi, että minulla ja Annalla ei mene yksiin. Sanoin Giorgiolle, että vastaa sen minkä näkee parhaaksi vastata. Hän sanoi, että olin jo aiemmin päättänyt lähteä, mutta tämä riita vauhditti lähtemistä.
Illalla kävin vielä kaupungilla ja kahdeksalta Johannes tuli autolla viemään minun kamoja Päivin kanssa. Ennen yhdeksää olin jo muuttanut. Nyt on jo helpompi olo. Asun olohuoneessa toistaiseksi. Sunnuntaina saan omat avaimet ja ehkä maanantaina pääsen jo omaan huoneeseen. Ollaan Katrin kanssa vähän tuuliajolla tällä hetkellä. Nukuttiin ensimmäinen yö olohuoneen 80cm sängyssä molemmat. Huominen yö päästään Eevan luokse punkkaamaan ja sitä seuraava yö pitäisi vielä kanssa saada jotenkin järjestettyä. Sitten maanantaina toivon, että päästäisiin jo uuteen huoneeseeni, koska minua stressaa jo muutenkin tämä alituinen paikan hankkiminen... tuntuu että olen kokoajan vaikeuttamassa ihmisten elämiä ja tiellä.
Olen sanattoman kiitollinen kaikesta avusta ja tuesta jota olen saanut osakseni täällä. Giorgio on jaksanut joka päivä rauhoitella minua ja puhua puolestani, taistella puolestani. Päivi on pitänyt melkein fyysisestikin pystyssä kokoajan ja jaksanut kuunnella ja auttaa. Giulia ja Camilla olivat molemmat todella joustavia ja ymmärtäväisiä tilanteen suhteen. Johannes jaksoi myös jutella asiasta ja auttaa muutossa auton kanssa. Marica ja Giada pitivät puoliani taistelutantereella neiti A:n kanssa. Sitten on vain muita ihmisiä, jotka ovat piristäneet pelkällä olemassaolollaan.. Tuomo, Fredi, Mauro, Marco... <3
Äiti, isi ja Jussi. Aina siellä<3 Sen tietäminen on jo tarpeeksi.
-
No mail to the old address Via Montà anymore! I moved and I cannot post my new address to everyone. I will write an e-mail to everyone that I have e-mail addresses from, as soon as the situation allows it!
I moved out yesterday due to a situation and a boost to the decision. Packed and moved out and moved in within one day. I'm happier. I'll be even more when this whole process is over with.
I'm lacking words for the gratefulness I have of all the help and support I have got. Giorgio has everyday had the energy to calm me down and talk for me, fight for me. Päivi has almost also physically kept me standing all the time and listened and helped. Giulia and Camilla were both very flexible and understanding about the situation. Johannes was always there to talk to and helping with moving. Marica and Giada. Then there is so many other people who have just made me feel better, just by being there and being interested, caring.. Tuomo, Fredi, Mauro, Marco, Simona, Hanna.. <3
Mom, dad and Jussi. Always there <3 Just knowing that is enough.
Showing posts with label language: suomi. Show all posts
Showing posts with label language: suomi. Show all posts
Thursday, March 27, 2008
Sunday, February 17, 2008
Kotoisasti,
Tänä aamuna ostin VR:n luukulla lippua kotiin. "Yksi opiskelija seuraavalla Turkuun." Ilma tuoksui keväältä hiekoitushiekkaa oli joka puolella ja näin leskenlehden kävellessäni asemalle. Katselin netistä asuntoja joihin voisin muuttaa, makasin kotona valkoisella sohvalla oranssin peiton alla parvekkeen oven ollessa auki ja äidin tehdessä ruokaa keittiössä, tv:n olevan rauhoittavasti auki taustalla. Kevät ilmaa. Kävin entisen kämppiksen luona, omassa entisessä kämpässä teellä. Kuljin Kampin ohi Mannerheimin tielle, postin ohi rautatieasemalle. Puin päälle lempihameeni. Tulin Hietsusta. Junassa kuuntelin Jussin mp3-soittimelleni laittamia biisejä ja tiesin maisemista koska jäädä pois. Sisäinen kelloni kertoi silmä sulkiessakin koska olisi aika astua ulos. Kävelin kouluun tytön ohi, jolla oli kirkkaanpunaiset korkkarit. Hän hymyili... kerran. Koulussa istuin ruokalassa. Söin ja juttelin kuin en poissa olisi ollutkaan.
Miten äiti tiesikin että näin puoliunta näistä aamulla ja soitti Korppoon kalliolta. Molempien vanhempien äänet kuulosti niin rentoutuneilta. Korppoo on sellainen. Meri on sellainen. Karu luontokin on sellainen. Se ei valehtele. Se näyttää itsensä sellaisena kuin on, joidenkin mielestä se on rumakin, mutta se on rauhoittava ja turvallinen.
Odotan kotonakäyntiä.
Miten äiti tiesikin että näin puoliunta näistä aamulla ja soitti Korppoon kalliolta. Molempien vanhempien äänet kuulosti niin rentoutuneilta. Korppoo on sellainen. Meri on sellainen. Karu luontokin on sellainen. Se ei valehtele. Se näyttää itsensä sellaisena kuin on, joidenkin mielestä se on rumakin, mutta se on rauhoittava ja turvallinen.
Odotan kotonakäyntiä.
Thursday, February 7, 2008
Koe #2
(Päivitetty 8.2.2007 klo 12:10)
Väsyttää aivan toivottamasti. Jännitin tänäpäistä koetta aivan uskomattomissa määrin. Odotin 4 tuntia vuoroani. Siinä ajassa ehtii luovuttaa, saada lisärohkeutta ja luottamusta ja luovuttaa taas monta kertaa. Pääsin kuitenkin läpi. Puolet tehty italiaksi (selitin Lumieren osuudesta asiaan) ja puolet englanniksi. Sain 24/30! Tosin semmosella pehmeellä kädellä mentiin :) Nyt oon tosi väsyny.
Ja kun on nyt tullu erinäisiä kyselyitä, niin: Ei, Carlos ei ole mun poikaystävä. Ei nykyinen, eikä tuleva :)
Taidan mennä nukkumaan!
---
Niin ja piti vielä lisätä, että Marica ja Giada tuli keskiviikkona takaisin piiiitkältä lomalta. Melkein kolme viikkoa. Oli ajanu suoraan sairaalaan, koska Marica oli luullu saaneensa sydänkohtauksen tms. Paniikkikohtaus. Giada tuli syömään kun tutkimukset kesti, menin hänen kanssaan hakemaan Maricaa. Huhhui. Niilläkin oli seuraavana päivänä koe.
Väsyttää aivan toivottamasti. Jännitin tänäpäistä koetta aivan uskomattomissa määrin. Odotin 4 tuntia vuoroani. Siinä ajassa ehtii luovuttaa, saada lisärohkeutta ja luottamusta ja luovuttaa taas monta kertaa. Pääsin kuitenkin läpi. Puolet tehty italiaksi (selitin Lumieren osuudesta asiaan) ja puolet englanniksi. Sain 24/30! Tosin semmosella pehmeellä kädellä mentiin :) Nyt oon tosi väsyny.
Ja kun on nyt tullu erinäisiä kyselyitä, niin: Ei, Carlos ei ole mun poikaystävä. Ei nykyinen, eikä tuleva :)
Taidan mennä nukkumaan!
---
Niin ja piti vielä lisätä, että Marica ja Giada tuli keskiviikkona takaisin piiiitkältä lomalta. Melkein kolme viikkoa. Oli ajanu suoraan sairaalaan, koska Marica oli luullu saaneensa sydänkohtauksen tms. Paniikkikohtaus. Giada tuli syömään kun tutkimukset kesti, menin hänen kanssaan hakemaan Maricaa. Huhhui. Niilläkin oli seuraavana päivänä koe.
Monday, February 4, 2008
Päivä Venetsiassa Carloksen ja Lilianan kanssa,
Tänään oli ihanan piristävä päivä. Kaiken tämän aivokaaoksen keskellä menin Venetsiaan tapaamaan Carlosta ja hänen kolumbialaista ystäväänsä, Lilianaa. He tulivat sinne pari tuntia myöhässä junien myöhästelyn vuoksi, mutta koska se oli tiedossa osasin hienosti ajoittaa asemalle saapumisen samaan aikaan. Ehdin juuri ottamaan cappucinon (kyllä join kahvia! kiitos vaan Dino!) baarista, kun soitti. Baarissa käveli ensin ohi ja kun sain kiinni, sain niin vilpittömän lämpöisen vastaanoton etten koskaan kyllä! Olin itsekin yhtä hymyä tuollaisen vastaanoton jälkeen. Kun käveltiin paikkaan jossa hänen ystävänsä oli soittamassa yleisöpuhelimesta äidilleen, tarjosi heti käsikynkkää ja sanoi, etten tiedäkään miten iloinen hän on nähdessään minut taas!
Tutustuin Carlokseen yli vuosi sitten LOB-risteilyllä (Helsinki-Tukholma-Helsinki), jossa hän oli vaihto-ohjelman järjestämällä matkalla. Meitä yhdisti selvästi rakkaus (vai olisiko se tässä vaiheessa sitten intohimoa) tanssimiselle. Viisi kuukautta myöhemmin tavattiin uudelleen Barcelonassa, jossa olin lomamatkalla kolmen ystävän kanssa. Hän vei minut ja Megin salsaklubille, jossa tanssimme 5 tuntia putkeen salsaa, merenguea, reggaetonia... yksi upeimmista illoista missään ja koskaan! Tapaamisten välissä oltiin jonkin verran yhteydessä mesen kautta, mutta enemmänkin mailitse vaihdettiin jotain kuulumisia, yleisesti kuitenkin todella vähän. Nyt tavattiin kolmannen kerran jos näistä matkoista voi sellaisen yhteenvedon vetää (Barcelonassa kuitenkin nähtiin monesti viikon aikana).
Hän on yksi harvoista ihmisistä, jotka saavat minut olemuksellaan niin rentoutuneeksi ja aidosti iloiseksi täysin ilman erikoisempaa syytä. Enkä voi painottaa tarpeeksi miten paljon se merkitsi tänään tämän päänsisäisen kaaoksen keskellä! Olin täysin huoleton hetken verran.
Lopuksi sain kutsun Kolumbiaan ensi vuoden Karnevaaleihin (järjestetään samaan aikaan kuin Venetsiassa, eli näillä nurkilla). Vannotti, että aloittaisin jo säästämään rahaa sitä varten, niin voisin päästäkin. Lupasin yrittää ja tosissani haluankin! Aika näyttää riittävätkö varat ja onko aika sopiva (viimeinen vuosi pitäisi kuitenkin olla koulussa). Lupasin kuitenkin yrittää! Vastavuoroisesti hän lupasi tulla Suomeen minun vieraakseni :) Viimeksi kun puhuttiin asiasta jotain kierto kautta, sanoi ettei pitänyt Helsingistä lainkaan, eikä halua sinne takaisin. Nähtäväksi jää mitkä osat näistä toteutuu, koska elämä muuttuu ja vie mennessään.
Ihailen tuollaista olemusta ja yritän imeä itseeni sitä asennetta.
On niin monia ihmisiä, joista olen kiitollinen, että tunnen heidät ja saan olla heidän ympärillään.
Ja jotka saavat tuntemaan itseni eläväksi.
Postaan kuvia päivästä, kun saan niitä Carlokselta.
Tutustuin Carlokseen yli vuosi sitten LOB-risteilyllä (Helsinki-Tukholma-Helsinki), jossa hän oli vaihto-ohjelman järjestämällä matkalla. Meitä yhdisti selvästi rakkaus (vai olisiko se tässä vaiheessa sitten intohimoa) tanssimiselle. Viisi kuukautta myöhemmin tavattiin uudelleen Barcelonassa, jossa olin lomamatkalla kolmen ystävän kanssa. Hän vei minut ja Megin salsaklubille, jossa tanssimme 5 tuntia putkeen salsaa, merenguea, reggaetonia... yksi upeimmista illoista missään ja koskaan! Tapaamisten välissä oltiin jonkin verran yhteydessä mesen kautta, mutta enemmänkin mailitse vaihdettiin jotain kuulumisia, yleisesti kuitenkin todella vähän. Nyt tavattiin kolmannen kerran jos näistä matkoista voi sellaisen yhteenvedon vetää (Barcelonassa kuitenkin nähtiin monesti viikon aikana).
Hän on yksi harvoista ihmisistä, jotka saavat minut olemuksellaan niin rentoutuneeksi ja aidosti iloiseksi täysin ilman erikoisempaa syytä. Enkä voi painottaa tarpeeksi miten paljon se merkitsi tänään tämän päänsisäisen kaaoksen keskellä! Olin täysin huoleton hetken verran.
Lopuksi sain kutsun Kolumbiaan ensi vuoden Karnevaaleihin (järjestetään samaan aikaan kuin Venetsiassa, eli näillä nurkilla). Vannotti, että aloittaisin jo säästämään rahaa sitä varten, niin voisin päästäkin. Lupasin yrittää ja tosissani haluankin! Aika näyttää riittävätkö varat ja onko aika sopiva (viimeinen vuosi pitäisi kuitenkin olla koulussa). Lupasin kuitenkin yrittää! Vastavuoroisesti hän lupasi tulla Suomeen minun vieraakseni :) Viimeksi kun puhuttiin asiasta jotain kierto kautta, sanoi ettei pitänyt Helsingistä lainkaan, eikä halua sinne takaisin. Nähtäväksi jää mitkä osat näistä toteutuu, koska elämä muuttuu ja vie mennessään.
Ihailen tuollaista olemusta ja yritän imeä itseeni sitä asennetta.
On niin monia ihmisiä, joista olen kiitollinen, että tunnen heidät ja saan olla heidän ympärillään.
Ja jotka saavat tuntemaan itseni eläväksi.
Postaan kuvia päivästä, kun saan niitä Carlokselta.
Thursday, January 31, 2008
Italian on xylitol,
Ieri uscivo con qualche ragazzi e tre erano molto ubriaci. Dopo di dicevo che sono finlandese, uno di loro mi diceva che ho denti bianchissimi... qui è perche:
Yesterday I went out with some guys and 3 of them being very drunk. One of them kept telling me that I have such white teeth after I told him I'm finnish... here's why:
Olin eilen ulkona joidenkin poikien kanssa, joista kolme oli aikamoisessa humalassa. Yksi heistä sanoi monta kertaa, että minulla on niin valkoiset hampaat, kun olin kertonut hänelle että olen suomalainen... tässä syy:
Vicino a noi c'è un bellissimo esemplare maschio dovremo addormentarlo per qualche minuto per osservarlo un po' da più vicino.. tipico dei finlandesi: denti sanissimi. Da anni in finlandia si consumano chewin-gum allo xilitolo come vivident xlit. Lo xilitolo è un ingrediente naturale che aiuta a prevenire la carie.
Close to us there is a very beautiful species of mankind, which we will "make sleep" for some minutes in order to observe more closely.. typical finnish: the healthiest teeth. From years in Finland they have consumed chewing gum with xylitol like vivident xlit. The xylitol is a natural ingredient that helps to prevent caries.
Lähellämme on loistava esimerkki ihmistyypistä, jonka nukutamme joiksikin minuuteiksi, jotta voimme tarkastella lähempää.. tyypillinen suomalainen: terveimmät hampaat. Vuosia Suomessa on käytetty ksylitoli-purukumia kuten vivident xlit. Ksylitoli on luonnollinen ainesosa, joka estää karieksen aiheutumista.
Yesterday I went out with some guys and 3 of them being very drunk. One of them kept telling me that I have such white teeth after I told him I'm finnish... here's why:
Olin eilen ulkona joidenkin poikien kanssa, joista kolme oli aikamoisessa humalassa. Yksi heistä sanoi monta kertaa, että minulla on niin valkoiset hampaat, kun olin kertonut hänelle että olen suomalainen... tässä syy:
Vicino a noi c'è un bellissimo esemplare maschio dovremo addormentarlo per qualche minuto per osservarlo un po' da più vicino.. tipico dei finlandesi: denti sanissimi. Da anni in finlandia si consumano chewin-gum allo xilitolo come vivident xlit. Lo xilitolo è un ingrediente naturale che aiuta a prevenire la carie.
Close to us there is a very beautiful species of mankind, which we will "make sleep" for some minutes in order to observe more closely.. typical finnish: the healthiest teeth. From years in Finland they have consumed chewing gum with xylitol like vivident xlit. The xylitol is a natural ingredient that helps to prevent caries.
Lähellämme on loistava esimerkki ihmistyypistä, jonka nukutamme joiksikin minuuteiksi, jotta voimme tarkastella lähempää.. tyypillinen suomalainen: terveimmät hampaat. Vuosia Suomessa on käytetty ksylitoli-purukumia kuten vivident xlit. Ksylitoli on luonnollinen ainesosa, joka estää karieksen aiheutumista.
Wednesday, January 30, 2008
Veli-kortti,
Milla: ootko siel?
Jussi: just tulin
Milla: IHANA KORTTI IHANA KORTTI IHANA KORTTI IHANA KORTTI IHANA KORTTI IHANA KORTTI IHANA KORTTI IHANA KORTTI
Milla: <<<<<<<<<<<<<<<<<<<<3333333333333333333333333333 style="font-weight: bold;">Jussi: o_o
Milla: hihihihihih
Jussi: eihä kello oo ku kaks sielä ja oot kännissä
Tuesday, January 29, 2008
Going random,
Music: Daughtry - Home
Thinking of those passions I've started to think on why didn't I ever apply to a journalist school. I love writing and photography.
Kun ajattelen listaamiani intohimoja, mietin miksen ikinä hakenut toimittajan tutkintoon. Rakastan kirjoittamista ja valokuvausta.
I've been eating rye bread from the freezer for days now and I almost forgot how good it tastes like. Dino also brought me a german version of finnish bread. Mmm!
Olen syönyt ruisleipää pakastimesta nyt monta päivää ja olen melkein unohtanut miten hyvältä se maistuukaan. Dino toi minulle myös saksalaisen version suomalaisesta leivästä. Mmm!
I'm invited for a dinner with Hanna and two italians guys I met in Banale time ago. The dinner was suppose to be on Wednesday but now Hanna and I are getting a haircut then, because the haircutter is moving to Istanbul this week. Probably the dinner will be on Friday then!
Minut ja Hanna on kutsuttu syömään kahden italialaismiehen kanssa, jotka tapasin Banalessa aikaa sitten. Kinkereiden oli tarkoitus olla keskiviikkona, mutta Hanna ja minä mennään parturoitavaksi silloin, koska hiusleikkuri muuttaa Istanbuliin tällä viikolla. Luultavasti siirtyy siis perjantaiksi!
I've painted in a diary style lately. I like it.
Olen maalannut vähän niinkuin päiväkirjatyylisesti viimeaikoina. Pidän siitä.
--
Dronero/Torino:
Kuulin seinän läpi Dinon ja Marion keskustelua ensimmäisenä yönä. Seuraavana yönä he valtasivat sänkyni, joten minun oli kuunneltava heidän pälinää koko yö.
I heard through the wall Dino and Mario talking on the first night. The next night they invaded my bed, so I had to listen to their pointless babbles all night.
Jätin Marion äidille viestin ensimmäisen yön jälkeen, koska tuntui että olisin jättänyt heidät aivan huomiotta olessani todella yliväsynyt. Pyysin viestissä käytöstäni anteeksi ja kirjoitin sen italiaksi koska en tuntenut pystyväni edes keskustelemaan italiaksi heidän kanssaan - ja hän ei ollut kotona kun lähdimme seuraavana aamuna. Myöhemmin Mario sanoi lukeneensa sen lapun: "Ma che brava!"
I left a note to Mario's mom after the first night, because I felt like I had ignored them totally while being really overly tired. So I apologized for my behaviour in a note I wrote in italian as I didn't even feel able to talk with her properly in italian - and she wasn't home when we left the next morning. Later Mario said he read the note: "Ma che brava!"
Menimme pizzalle Marion työpaikka-pizzeriaan. Hän ei pysynyt pöydässä lainkaan. Se oli viimeinen kerta kun hän näki työnkavereitaan ja he vaikuttivat isolta perheeltä, joten hän kulki kokoajan edestakaisin puhuen heille kokoajan.
We went for a pizza at Mario's working place, pizzeria. He didn't stay at the table at all. It was he's last possible moment to see the guys at work and they seemed like a really big family, so he was going around talking with the workers all the time.
Maistettiin lakritsijuomaa siellä myös. Paljon pehmeämpää ja makeampaa kuin Suomen salmiakki. Mutta hyvää!
We tasted also liquirizia drink there. It's much more soft and sweet than salmiakki in Finland. But very good!
Torinossa opin lisää kehonkieltä ja käsimerkkejä italialaisittain. Teen teille videon tässä jossain vaiheessa niistä. Hihi.
In Torino I learned some more body language and hand signs of italians. I will make a video of them for you sometime here. Hihi.
--
Giada: social life anche stasera!! Anna è già arrivata? Mi manca un pò Padova quando sono a casa! ho bisogno sempre più di indipendent life!!! (social life also tonight!! Has Anna arrived already? I miss Padova a bit when I'm at home. I need always more independent life!!!)
Milla: si, anna è arrivata ma fuori con andrea adesso. mi non manca padova mai, solo tu e marica un po perche mi piace quando siete qui :) padova è più bella. (yes, anna has arrived but is out with andrea right now. i never miss padova, only you and marica a bit because i like it when you're here :) padova is more lovely.)
Milla: anche conosco la tua feeling perche from the time i was in finland. (i also now the feeling from the time i was in finland.)
Giada: ohh crazie! si anche a me non è che manca proprio padova, è la life in the appartment that is funny! now it's our home! (ohh thank you! yes also for me it is not padova that i miss, it is the life in the appartment that is funny! now it's our home!)
Milla: you know.. actually, i haven't felt like home here before last thursday :) strange.
Giada: of course for you it can be more difficult to get used to live here...and to feel like being home! but next here I am sure that you will miss it a little bit! altough I have to admit that Padova is not so great....
Milla: I'm really sure of it now too :) And in Finland roommates don't talk even half of this much, so.. and right now, I would not want to go back at all.
Giada: so you will miss us!!!and we will miss you, because I have learned that living with foreign people is a really good experience!!!and in a mixed appartment life is less less boring!
Milla: yes because italians just study ;)
Giada: yes!!!! and if we are all italians,,,there are less things to say!
Milla: even though it was hard in the beginning (and it will be hard in the end)
So I'm going home
back to the place where I belong,
and where your love has always been enough for me.
I'm not running from,
no, I think you got me all wrong.
I don't regret this life I chose for me.
back to the place where I belong,
and where your love has always been enough for me.
I'm not running from,
no, I think you got me all wrong.
I don't regret this life I chose for me.
Thinking of those passions I've started to think on why didn't I ever apply to a journalist school. I love writing and photography.
Kun ajattelen listaamiani intohimoja, mietin miksen ikinä hakenut toimittajan tutkintoon. Rakastan kirjoittamista ja valokuvausta.
I've been eating rye bread from the freezer for days now and I almost forgot how good it tastes like. Dino also brought me a german version of finnish bread. Mmm!
Olen syönyt ruisleipää pakastimesta nyt monta päivää ja olen melkein unohtanut miten hyvältä se maistuukaan. Dino toi minulle myös saksalaisen version suomalaisesta leivästä. Mmm!
I'm invited for a dinner with Hanna and two italians guys I met in Banale time ago. The dinner was suppose to be on Wednesday but now Hanna and I are getting a haircut then, because the haircutter is moving to Istanbul this week. Probably the dinner will be on Friday then!
Minut ja Hanna on kutsuttu syömään kahden italialaismiehen kanssa, jotka tapasin Banalessa aikaa sitten. Kinkereiden oli tarkoitus olla keskiviikkona, mutta Hanna ja minä mennään parturoitavaksi silloin, koska hiusleikkuri muuttaa Istanbuliin tällä viikolla. Luultavasti siirtyy siis perjantaiksi!
I've painted in a diary style lately. I like it.
Olen maalannut vähän niinkuin päiväkirjatyylisesti viimeaikoina. Pidän siitä.
--
Dronero/Torino:
Kuulin seinän läpi Dinon ja Marion keskustelua ensimmäisenä yönä. Seuraavana yönä he valtasivat sänkyni, joten minun oli kuunneltava heidän pälinää koko yö.
I heard through the wall Dino and Mario talking on the first night. The next night they invaded my bed, so I had to listen to their pointless babbles all night.
Jätin Marion äidille viestin ensimmäisen yön jälkeen, koska tuntui että olisin jättänyt heidät aivan huomiotta olessani todella yliväsynyt. Pyysin viestissä käytöstäni anteeksi ja kirjoitin sen italiaksi koska en tuntenut pystyväni edes keskustelemaan italiaksi heidän kanssaan - ja hän ei ollut kotona kun lähdimme seuraavana aamuna. Myöhemmin Mario sanoi lukeneensa sen lapun: "Ma che brava!"
I left a note to Mario's mom after the first night, because I felt like I had ignored them totally while being really overly tired. So I apologized for my behaviour in a note I wrote in italian as I didn't even feel able to talk with her properly in italian - and she wasn't home when we left the next morning. Later Mario said he read the note: "Ma che brava!"
Menimme pizzalle Marion työpaikka-pizzeriaan. Hän ei pysynyt pöydässä lainkaan. Se oli viimeinen kerta kun hän näki työnkavereitaan ja he vaikuttivat isolta perheeltä, joten hän kulki kokoajan edestakaisin puhuen heille kokoajan.
We went for a pizza at Mario's working place, pizzeria. He didn't stay at the table at all. It was he's last possible moment to see the guys at work and they seemed like a really big family, so he was going around talking with the workers all the time.
Maistettiin lakritsijuomaa siellä myös. Paljon pehmeämpää ja makeampaa kuin Suomen salmiakki. Mutta hyvää!
We tasted also liquirizia drink there. It's much more soft and sweet than salmiakki in Finland. But very good!
Torinossa opin lisää kehonkieltä ja käsimerkkejä italialaisittain. Teen teille videon tässä jossain vaiheessa niistä. Hihi.
In Torino I learned some more body language and hand signs of italians. I will make a video of them for you sometime here. Hihi.
--
Giada: social life anche stasera!! Anna è già arrivata? Mi manca un pò Padova quando sono a casa! ho bisogno sempre più di indipendent life!!! (social life also tonight!! Has Anna arrived already? I miss Padova a bit when I'm at home. I need always more independent life!!!)
Milla: si, anna è arrivata ma fuori con andrea adesso. mi non manca padova mai, solo tu e marica un po perche mi piace quando siete qui :) padova è più bella. (yes, anna has arrived but is out with andrea right now. i never miss padova, only you and marica a bit because i like it when you're here :) padova is more lovely.)
Milla: anche conosco la tua feeling perche from the time i was in finland. (i also now the feeling from the time i was in finland.)
Giada: ohh crazie! si anche a me non è che manca proprio padova, è la life in the appartment that is funny! now it's our home! (ohh thank you! yes also for me it is not padova that i miss, it is the life in the appartment that is funny! now it's our home!)
Milla: you know.. actually, i haven't felt like home here before last thursday :) strange.
Giada: of course for you it can be more difficult to get used to live here...and to feel like being home! but next here I am sure that you will miss it a little bit! altough I have to admit that Padova is not so great....
Milla: I'm really sure of it now too :) And in Finland roommates don't talk even half of this much, so.. and right now, I would not want to go back at all.
Giada: so you will miss us!!!and we will miss you, because I have learned that living with foreign people is a really good experience!!!and in a mixed appartment life is less less boring!
Milla: yes because italians just study ;)
Giada: yes!!!! and if we are all italians,,,there are less things to say!
Milla: even though it was hard in the beginning (and it will be hard in the end)
Monday, December 10, 2007
Millan seikkailut / The adventures of Milla
I don't know exactly who are behind these whole things but it melt my heart everytime I watch the dias. Almost right after I left I got the first part of my adventures. After that I've been to
GOOM (student's getting drunk cruise to Stockholm and back)
St. Petersburg and Moscow
to Minna's birthday party
and LOB (cruise for Laurea students to get drunk)! Got lots of tags in Facebook being a lamb and here's for you girls: When I showed these to my flatmates and Nina. Nina said: "Wow, I thought my friends are cool, but yours... are really cool!"
Sunday, December 9, 2007
Saksalaiset IKEAssa, vaihtarit Torinossa.
(Beginning in finnish, below it continues in english.)
Oon nyt jo moneen otteeseen alkanut kirjottamaan saksalaisista. Mikä helevetti niitä vaivaa. Torstai-illalla istuin VIISI tuntia kohteliaisuudesta ja kuuntelin kun ne kommunikoi ainoastaan omalla kielellään. Viisi tuntia kohteliaisuudesta, koska oli Benjaminin synttärit ja piti odottaa puoleen yöhön eli siihen oikeaan päivään, jolloin hällä on synttärit. Annettiin lahja ja olisin halunnut lähteä heti, koska inhosin itseäni näyttäessäni niin kyllästyneeltä. Eikä mitään muutosta. Nina käänsi mulle välillä niiden toisten keskusteluja ja siinä vaiheessa kun (taas yksi saksalainen) Johannes liittyi joukkoon olin jo liian väsynyt yrittääkseni varastaa häntä juttukumppaniksi. Ääliöt. Ymmärrän toki, jos ihmiset haluaa välillä puhua äidinkielellään ja jos joku ei ymmärrä jotain niin selvittää, mutta että tuo on kyllä jo täyttä väliinpitämättömyyttä. Olisi jättänyt mut kutsumatta, jos halusivat pitää saksabileet. Tulee meinaan piste, jolloin ei enää jaksa yrittä saada joka ainut kerta heitä vaihtamaan kieltä, että "halojaa, täällä on ihminen joka ei ymmärrä". Mitä siinä sitte voi enää tehdä kun istua paikoillaan ja miettiä, että miksi istun tässä kohteliaisuudesta, kun nuo tuossa harjoittaa kaikkea muuta kuin kohteliaisuutta.
Tunnen niin useesti itteni todella riittämättömäks täällä. Tyhmäks ja riittämättömäks. En joko osaa sanoa oikeita sanoja jollekin, en oo tarpeeks ystävällinen ja kutsu joka kissanristijäisiin tai käy itse joka puolella kohteliaisuudesta, en osaa kieltä vieläkään niin että voisin sujuvasti luritella lauseita..
Tänään mentiin sitten taas saksalaisvoittoisella porukalla IKEAan. Pyysin jo viikko sitten Till'ltä, josko saisin kyydin IKEAan kun kuulin huhua, että sieltä saisi piparitaikinaa. Ei saanut, mutta saksalaiset saivat puhua keskenään saksaa. Jossain vaiheessa Jeni sanoi, että "sä et halua tietää mistä me puhuttiin" "ai en vai..." Mun pitää siis mennä ihan sillä armolla, että mihin keskusteluun ne suostuu ottamaan mut mukaan. Vähäinenkin saksan puhuminen alkaa jo ottaa pannuun tällä hetkellä. Sain kuitenkin ostettua kaiken mitä IKEAsta tarvitsin ja lisäksi lihapullia, soosia sille, puolukkahilloa, piparkakkuja ja viiniglögiä :) Nam! Järjestän kämppiksille noiden voimilla sellaisen skandinaavisvivahteisen aterian tulevalla viikolla :) Jotain hyvää tästäkin seuras.
The rest in english:
And another good thing; I talked to Giulia who lives in Torino and I met in Finland before leaving for Italy. She's going back home the 23rd of December. I'm going to meet Mario (another guy who was in exchange in Finland during the last spring) in Torino, so I'm going to meet Giulia as well and - next is the part which gets me ridicilously excited - Dino is also coming to Torino!! I will see two of the people who remind me of the great spring I spent. Hopefully they will make me the smiley self I'm. They are the ones who remember me as the girl who danced everywhere and smiled all the time. The one who laughed sincerely and who didn't let anyone put her down. (Why can't I do that here...? So frustrating.)
Surely mom, dad and Jussi are coming here in 12 days. I think I will be in coma for the first days, because I don't have to be so much all the time. I can just loosen up and be whatever I'm. Whether it's ugly or beautiful. I can just let the stress flow away. I just wanna be me and not care so much. Especially not care so much.
Oon nyt jo moneen otteeseen alkanut kirjottamaan saksalaisista. Mikä helevetti niitä vaivaa. Torstai-illalla istuin VIISI tuntia kohteliaisuudesta ja kuuntelin kun ne kommunikoi ainoastaan omalla kielellään. Viisi tuntia kohteliaisuudesta, koska oli Benjaminin synttärit ja piti odottaa puoleen yöhön eli siihen oikeaan päivään, jolloin hällä on synttärit. Annettiin lahja ja olisin halunnut lähteä heti, koska inhosin itseäni näyttäessäni niin kyllästyneeltä. Eikä mitään muutosta. Nina käänsi mulle välillä niiden toisten keskusteluja ja siinä vaiheessa kun (taas yksi saksalainen) Johannes liittyi joukkoon olin jo liian väsynyt yrittääkseni varastaa häntä juttukumppaniksi. Ääliöt. Ymmärrän toki, jos ihmiset haluaa välillä puhua äidinkielellään ja jos joku ei ymmärrä jotain niin selvittää, mutta että tuo on kyllä jo täyttä väliinpitämättömyyttä. Olisi jättänyt mut kutsumatta, jos halusivat pitää saksabileet. Tulee meinaan piste, jolloin ei enää jaksa yrittä saada joka ainut kerta heitä vaihtamaan kieltä, että "halojaa, täällä on ihminen joka ei ymmärrä". Mitä siinä sitte voi enää tehdä kun istua paikoillaan ja miettiä, että miksi istun tässä kohteliaisuudesta, kun nuo tuossa harjoittaa kaikkea muuta kuin kohteliaisuutta.
Tunnen niin useesti itteni todella riittämättömäks täällä. Tyhmäks ja riittämättömäks. En joko osaa sanoa oikeita sanoja jollekin, en oo tarpeeks ystävällinen ja kutsu joka kissanristijäisiin tai käy itse joka puolella kohteliaisuudesta, en osaa kieltä vieläkään niin että voisin sujuvasti luritella lauseita..
Tänään mentiin sitten taas saksalaisvoittoisella porukalla IKEAan. Pyysin jo viikko sitten Till'ltä, josko saisin kyydin IKEAan kun kuulin huhua, että sieltä saisi piparitaikinaa. Ei saanut, mutta saksalaiset saivat puhua keskenään saksaa. Jossain vaiheessa Jeni sanoi, että "sä et halua tietää mistä me puhuttiin" "ai en vai..." Mun pitää siis mennä ihan sillä armolla, että mihin keskusteluun ne suostuu ottamaan mut mukaan. Vähäinenkin saksan puhuminen alkaa jo ottaa pannuun tällä hetkellä. Sain kuitenkin ostettua kaiken mitä IKEAsta tarvitsin ja lisäksi lihapullia, soosia sille, puolukkahilloa, piparkakkuja ja viiniglögiä :) Nam! Järjestän kämppiksille noiden voimilla sellaisen skandinaavisvivahteisen aterian tulevalla viikolla :) Jotain hyvää tästäkin seuras.
The rest in english:
And another good thing; I talked to Giulia who lives in Torino and I met in Finland before leaving for Italy. She's going back home the 23rd of December. I'm going to meet Mario (another guy who was in exchange in Finland during the last spring) in Torino, so I'm going to meet Giulia as well and - next is the part which gets me ridicilously excited - Dino is also coming to Torino!! I will see two of the people who remind me of the great spring I spent. Hopefully they will make me the smiley self I'm. They are the ones who remember me as the girl who danced everywhere and smiled all the time. The one who laughed sincerely and who didn't let anyone put her down. (Why can't I do that here...? So frustrating.)
Surely mom, dad and Jussi are coming here in 12 days. I think I will be in coma for the first days, because I don't have to be so much all the time. I can just loosen up and be whatever I'm. Whether it's ugly or beautiful. I can just let the stress flow away. I just wanna be me and not care so much. Especially not care so much.
Tuesday, December 4, 2007
I lolled.
Background info: Dino is a half italian and half german boy, who was in exchange in my University in Finland.
Dino says:
so you have problems with italian guys...
Dino says:
let's solve it
Milla says:
and how? you know i've changed my look already, so it SHOULD GO BETTER! what's wrong with these guys :P
Dino says:
a lot
Milla says:
starting with?
Dino says:
so, first they have only their mom in mind
Dino says:
but you already experienced this problem
Dino says:
we can't solve that
Milla says:
yes, that's a neverending problem
Dino says:
hehe
Milla says:
next?
Dino says:
so, they have a lot of things in their mind. the first thing is usually not the girl which is standing next to them
Dino says:
that is not because they don't like them or something, it's just the way they look in to the world
Dino says:
they can look very far, but in a radius of 10m they are blind
Milla says:
haha :D that is so true!
Dino says:
luckely I don't have the first problem, but this problem is even something which impacted my life very hard because I can only see if it is too late, when I can look far back
Dino says:
Italian boys are concentrated on a few things
Dino says:
the mom (not my point), their friends, calcio*, maybe computer games, women in general (excluding the girls next to them) and the car/motorino
Dino says:
if you want to have attention just speak with them about one of this topics, excluding the mom of course (she is holy)
Dino says:
then you will have your well deserved attention
Dino says:
you see: italian guys = very easy
HAH, I say :D
* football
Talk continues:
Milla says:
what does women in general exactly mean? so far my experience on italian men is very bad. they either don't notice you at all or they think you are really easy and come way too close way too quick.
Dino says:
that's right
Dino says:
in this point a lot of italians think they are tough guys, but they are very weak...
Milla says:
so the question is... how the hell do they find the girls, because they seem to have a big problem finding the great ones :)
Dino says:
usually they don't want to have a relationship
Dino says:
first they are trying to strike very fast, if they think they can but if they see it is not possible they will be more careful
Dino says:
then they fall in love and they are changing completly and are getting very weak
Dino says:
you will notice that the girl is everytime the more powerful part in a realationship. Am I right?
Dino says:
so you have problems with italian guys...
Dino says:
let's solve it
Milla says:
and how? you know i've changed my look already, so it SHOULD GO BETTER! what's wrong with these guys :P
Dino says:
a lot
Milla says:
starting with?
Dino says:
so, first they have only their mom in mind
Dino says:
but you already experienced this problem
Dino says:
we can't solve that
Milla says:
yes, that's a neverending problem
Dino says:
hehe
Milla says:
next?
Dino says:
so, they have a lot of things in their mind. the first thing is usually not the girl which is standing next to them
Dino says:
that is not because they don't like them or something, it's just the way they look in to the world
Dino says:
they can look very far, but in a radius of 10m they are blind
Milla says:
haha :D that is so true!
Dino says:
luckely I don't have the first problem, but this problem is even something which impacted my life very hard because I can only see if it is too late, when I can look far back
Dino says:
Italian boys are concentrated on a few things
Dino says:
the mom (not my point), their friends, calcio*, maybe computer games, women in general (excluding the girls next to them) and the car/motorino
Dino says:
if you want to have attention just speak with them about one of this topics, excluding the mom of course (she is holy)
Dino says:
then you will have your well deserved attention
Dino says:
you see: italian guys = very easy
HAH, I say :D
* football
Talk continues:
Milla says:
what does women in general exactly mean? so far my experience on italian men is very bad. they either don't notice you at all or they think you are really easy and come way too close way too quick.
Dino says:
that's right
Dino says:
in this point a lot of italians think they are tough guys, but they are very weak...
Milla says:
so the question is... how the hell do they find the girls, because they seem to have a big problem finding the great ones :)
Dino says:
usually they don't want to have a relationship
Dino says:
first they are trying to strike very fast, if they think they can but if they see it is not possible they will be more careful
Dino says:
then they fall in love and they are changing completly and are getting very weak
Dino says:
you will notice that the girl is everytime the more powerful part in a realationship. Am I right?
Älyllisesti vajaa, empaattisesti täysi.
Tuntuu, että musta on tullu älyllisesti aivan vajaa täällä. En ole koskaan ollut niin kovinkaan kirjanoppinut tai perustanut niinkään lukemalla oppimisesta, vaikka sekin toki hyvää tekee aika ajoin. Tunneälykkyyttä* tunnistan itsessäni enemmän. En silti ajoittaisesta hitaudestani huolimatta tunnusta olevani tyhmä. Olen aina tiennyt suurinpiirtein kaiken mitä perustallaajan yleistietoon kuuluu. Tänään italian tunnilla puhuttiin Italian suurista menneistä vaikuttajista. Minulta kysyttiin, mitä Kolumbus löysi... vastasin Intia. Hyyyyvä Milla!
Jos nyt siis ei huomioida tuota aivopierua, niin yleisesti täällä ei harrasteta aivoja hierovaa keskustelua. Ainoat aivolliset aktiviteetit mitä suoritan on italian opiskelu (joka sekin tuntuu ottaneen taantumisvaiheen tähän väliin), autokeilailu pyörällä (motoriikka) ja muiden tunne-elämien ongelmien ratkominen. Jos ensimmäistä ei oteta niinkään huomioon, niin täällä ei esimerkiksi opiskelussa ole kauheasti muuta haastamista kuin muistaminen. Toki lukemallakin oppii teorioita ja soveltamaan niitä johonkin pisteeseen asti. Historiaa ja tekniikkaa voi opiskella kirjoista. Silti täällä jo pelkästää opetustavasta ja opiskelutavasta näkee, ettei ihmisiä totuteta samalla tavalla kuin Suomessa soveltamaan taitojaan ja tietojaan käytäntöön.
Kysyin taloustiedettä opiskelevalta serkultani onko heillä harjoittelua, kun kovastikaan ole hänen kanssaan puhunut, saati tiedä aiheesta jota hän opiskelee. Hän totesi, ettei heille kuulu edes harjoittelua opiskeluun, joka oli hänen mielestään erittäin huonoa, koska ei ole mitään käytännönkokemusta opiskelemastaan. "Sen huomas jo viime kesänä. Hyvä et osas mapittaa! :D" Täällä tunneilla tai yleisesti ihmiset ei harrasta samanlaista keskustelua, kuin mihin olen Suomessa tottunut. Välillä on myös ikävä Nilsiä, joka haastoi minua älyllisesti ehkä eniten äidin lisäksi. Yleisesti olin tottunut puhumaan kehittävästi kaikenlaisesta niin tunne-elämässä kuin ammattitaidon kehittämismielessäkin. Täällä on vaikea löytää samanmielistä keskusteluseuraa, enkä edes tiedä mistä hakisin, jos sitä nyt edes voi hakea.
On vaikea löytää oikein mitään älyllisesti haastavaa ja virkistävää. Italiaa kun pitää vieläkin opiskella että voisi keskustella jostain enemmän kehittävästi. Kulttuurien eroista olen keskustellut koko sen ajan kun olen vaihto-opiskelijoiden kanssa ollut missään tekemisissä niin Suomessa kuin Italiassa. Täällä se on tuntuu olevan vielä vaikeampaa, koska oman kulttuurin edustajia on todella vähän ja toisen kulttuurin edustaja voi joko loukkaantua tai vain olla ymmärtämättä lainkaan spontaania havaintoa Italiasta. Yritä siinä sitten sanonnan mukaisesti olla kristitty, kun ihmisillä ei tunnu olevan samanlaisia toisen saappaisiin astumistaitoa kun itsellä suurimmaksi osaksi. Kaikki asiat täytyy käsitellä omassa päässä kun ei tiedä mitä uskaltaa tuoda enää julkilausutuksi. Toisaalta se on myös opettavaista. Kantapään kautta on monesti joutunut suovimaan kaikenlaiset väärinkäsitykset läpi, jotta ymmärtää toista kulttuuria paremmin.
Tämä tuo taas minut toiseen asianhaaraan, jolla ei ehkä älylaantuman kanssa ole mitään tekemistä, mutta empatiavaraston kanssa sitäkin enemmän. Olen käyttänyt empatiataitojani viime aikoina todella paljon ja sen kautta moneen otteeseen olen havahtunut siihen miten vähän empatiaa** ihmiset yleensä jakelee. Olen saanut kiitosta myös siitä, että jaksan kuunnella ja miettiä ratkaisuja toisten ongelmiin enemmissä määrin, mutta lopulta jään aina miettimään missä on muiden empatian viilaamisvälineet? Missä on empatia kun minä sitä tarvitsisin? Kiitos on kovin heikko, jossei saa sitä samaa empaattista keskittymistä osakseen kun vastavuoroisesti sitä tarvitsisi. Aina välillä kun ei tarvitse sitä totuuksia töksäyttelevää viereensä, kun ne totuudet tietää itsekin... välillä se empaattinen tuki olisi aika mukava lisä.
*) Tunneälykkyys muodostuu ihmisen kyvyistä tunnistaa, ilmaista ja kokea tunteita. Tunneälykkyyteen kuuluu myös ihmisen kyky käsitellä ja säännöstellä näitä tunnistettuja tunteita, sekä hyödyntää näitä tunteita rakentaviin tarkoituksiin, kuten motivoimaan itseään tekemään työnsä hyvin ja olemaan luova. Lisäksi tunneälykkyys auttaa ihmissuhteiden hoidossa kun ihminen kykenee havaitsemaan toisten ihmisten tunteita ja käsittelemään niitä. (Sanna Keskioja, Tietojenkasittelytieteen laitos)
**) Empatia (kreikan ilmaisusta em pathos, tuntea sisälle) tarkoittaa kykyä asettaa itsensä toisen henkilön asemaan ja ymmärtää toisen tunteita. Empatia on sympatian tapaan myötätuntoa, mutta sympatia on "kanssa tuntemista" (kreikan ilmaisu sym pathos), kun empatia on toisen sisällistä ymmärtämistä. (Wikipedia)
Jos nyt siis ei huomioida tuota aivopierua, niin yleisesti täällä ei harrasteta aivoja hierovaa keskustelua. Ainoat aivolliset aktiviteetit mitä suoritan on italian opiskelu (joka sekin tuntuu ottaneen taantumisvaiheen tähän väliin), autokeilailu pyörällä (motoriikka) ja muiden tunne-elämien ongelmien ratkominen. Jos ensimmäistä ei oteta niinkään huomioon, niin täällä ei esimerkiksi opiskelussa ole kauheasti muuta haastamista kuin muistaminen. Toki lukemallakin oppii teorioita ja soveltamaan niitä johonkin pisteeseen asti. Historiaa ja tekniikkaa voi opiskella kirjoista. Silti täällä jo pelkästää opetustavasta ja opiskelutavasta näkee, ettei ihmisiä totuteta samalla tavalla kuin Suomessa soveltamaan taitojaan ja tietojaan käytäntöön.
Kysyin taloustiedettä opiskelevalta serkultani onko heillä harjoittelua, kun kovastikaan ole hänen kanssaan puhunut, saati tiedä aiheesta jota hän opiskelee. Hän totesi, ettei heille kuulu edes harjoittelua opiskeluun, joka oli hänen mielestään erittäin huonoa, koska ei ole mitään käytännönkokemusta opiskelemastaan. "Sen huomas jo viime kesänä. Hyvä et osas mapittaa! :D" Täällä tunneilla tai yleisesti ihmiset ei harrasta samanlaista keskustelua, kuin mihin olen Suomessa tottunut. Välillä on myös ikävä Nilsiä, joka haastoi minua älyllisesti ehkä eniten äidin lisäksi. Yleisesti olin tottunut puhumaan kehittävästi kaikenlaisesta niin tunne-elämässä kuin ammattitaidon kehittämismielessäkin. Täällä on vaikea löytää samanmielistä keskusteluseuraa, enkä edes tiedä mistä hakisin, jos sitä nyt edes voi hakea.
On vaikea löytää oikein mitään älyllisesti haastavaa ja virkistävää. Italiaa kun pitää vieläkin opiskella että voisi keskustella jostain enemmän kehittävästi. Kulttuurien eroista olen keskustellut koko sen ajan kun olen vaihto-opiskelijoiden kanssa ollut missään tekemisissä niin Suomessa kuin Italiassa. Täällä se on tuntuu olevan vielä vaikeampaa, koska oman kulttuurin edustajia on todella vähän ja toisen kulttuurin edustaja voi joko loukkaantua tai vain olla ymmärtämättä lainkaan spontaania havaintoa Italiasta. Yritä siinä sitten sanonnan mukaisesti olla kristitty, kun ihmisillä ei tunnu olevan samanlaisia toisen saappaisiin astumistaitoa kun itsellä suurimmaksi osaksi. Kaikki asiat täytyy käsitellä omassa päässä kun ei tiedä mitä uskaltaa tuoda enää julkilausutuksi. Toisaalta se on myös opettavaista. Kantapään kautta on monesti joutunut suovimaan kaikenlaiset väärinkäsitykset läpi, jotta ymmärtää toista kulttuuria paremmin.
Tämä tuo taas minut toiseen asianhaaraan, jolla ei ehkä älylaantuman kanssa ole mitään tekemistä, mutta empatiavaraston kanssa sitäkin enemmän. Olen käyttänyt empatiataitojani viime aikoina todella paljon ja sen kautta moneen otteeseen olen havahtunut siihen miten vähän empatiaa** ihmiset yleensä jakelee. Olen saanut kiitosta myös siitä, että jaksan kuunnella ja miettiä ratkaisuja toisten ongelmiin enemmissä määrin, mutta lopulta jään aina miettimään missä on muiden empatian viilaamisvälineet? Missä on empatia kun minä sitä tarvitsisin? Kiitos on kovin heikko, jossei saa sitä samaa empaattista keskittymistä osakseen kun vastavuoroisesti sitä tarvitsisi. Aina välillä kun ei tarvitse sitä totuuksia töksäyttelevää viereensä, kun ne totuudet tietää itsekin... välillä se empaattinen tuki olisi aika mukava lisä.
*) Tunneälykkyys muodostuu ihmisen kyvyistä tunnistaa, ilmaista ja kokea tunteita. Tunneälykkyyteen kuuluu myös ihmisen kyky käsitellä ja säännöstellä näitä tunnistettuja tunteita, sekä hyödyntää näitä tunteita rakentaviin tarkoituksiin, kuten motivoimaan itseään tekemään työnsä hyvin ja olemaan luova. Lisäksi tunneälykkyys auttaa ihmissuhteiden hoidossa kun ihminen kykenee havaitsemaan toisten ihmisten tunteita ja käsittelemään niitä. (Sanna Keskioja, Tietojenkasittelytieteen laitos)
**) Empatia (kreikan ilmaisusta em pathos, tuntea sisälle) tarkoittaa kykyä asettaa itsensä toisen henkilön asemaan ja ymmärtää toisen tunteita. Empatia on sympatian tapaan myötätuntoa, mutta sympatia on "kanssa tuntemista" (kreikan ilmaisu sym pathos), kun empatia on toisen sisällistä ymmärtämistä. (Wikipedia)
Tuesday, November 27, 2007
Pulmat, vaikeudet, surut..
Eilen Nina tuli vielä meille asuttamaan vierashuonetta. Hän oli täysin murtunut, koska nyt asunnosta oli viety sähkötkin. Benjamin kirjoitti internetissä vain 5 minuuttia kotiintuloni jälkeen, että hänellä on jotain tärkeää puhuttavaa. Lopulta istuimme kolmestaan Benjaminin autossa, hämärässä, usvassa, josta näki vain metrin eteenpäin. Kello oli lähellä puoltayötä. Istuin etupenkillä ja tunsin itseni hieman vähäpätöiseksi. Olin auttanut jo niin monia ihmisiä, että energiani alkoi olla vähissä. Olen väsynyt. Nina osasi puhua Benjaminille ja Benjamin osasi puhua Ninalle. Vaikken sanonut sanaakaan tiedän että minun kuului olla siinä. Minun kuului olla sanomatta mitään ja antaa heidän puhua. He tiesivät paremmin.. nyt. Minä voin auttaa olemalla hölmö itseni, vaatimalla isoja teletappihalauksia, istumalla hiljaa autossa pidelle toisen kättä ja tarjoamalla vierashuoneen käyttöön kun ei ole omaa kotia johon mennä. Minä voin aina kuunnella.
Täällä näkee myös todella surullisia tapauksia. Ihmisillä on todella vaikeita pulmia, joita he joutuvat vaihtonsa aikana ratkaisemaan. Tällä hetkellä lähimmässä ystäväpiirissäni on kolme, joille olen ollut tukipilarina. Yhdellä on jopa niin pahoja psyykkisiä ongelmia, että ammatti-ihminen käski jo lähtemään kotiin. Toistaiseksi hän ei ole vielä lähtenyt, koska ei tiedä auttaisiko kotiinmeno sitä. Yhdellä on ollut asunnon suhteen todella huono tuuri, eikä hän ole vieläkään päässyt muuttamaan uuteen asuntoonsa, koska siellä ei ole kaasua eikä sähköä.. ei siis lämmintä vettä, hella ei toimi, ei valoa tai lämpöä. Hän on nyt kuukauden jo viettänyt toisten nurkissa niin sanotusti asunnottomana, kun italialaiset jaksavat edelleen sanoa että vielä yksi viikko, vielä yksi päivä. Yksi meni naimisiin juuri ennen vaihtoon lähtöään. Yksi ei syö masennuksensa vuoksi. Kaikki nuo kuuluvat toisaalta vaihtoon, asunnon kanssa sähläämisestä sydänsuruihin, mutta tietyissä olosuhteissa niistä tulee paljon isompia juttuja.
Sitten on myös se Erasmus-elämän maine, joka on myös - jos minulta kysytään - sen varjopuoli. Välillä on mietittävä tarkkaan kehen voi luottaa. Ihmiset ovat innokkaita juoruamaan ja kehittämään tarinoita. Monet pettävät kotona odottavia tai muualla vaikuttavia poika-/tyttöystäviään. Toiset suunnittelevat pettämistä verukkeella nimeltä Erasmus. Kaikki on anteeksiannettavaa jos se tapahtuu tämän nimen alla. Ihmiset myös varastavat ja tekevät ilkivaltaa, koska ovat täällä vain hetken aikaa. Nämä äärimmäisetkin tapaukset ovat ikävää arkipäivää. On oikeasti vaikeita pulmia ja on ihmisten tylsyydestä kehittämiä vaikeuksia.
Minulla ei tällä hetkellä ole kuin viisauden hampaan ikenen läpi pyrkimisestä aiheutunut leukaluun lamautuminen. Minkäs teet. Ehkä joskus on ihan hyvä olla vaan hiljaa hetken, vaikkei se tekisi italian harjoittelulle hyvää :)
Minulle muistutukseksi siitä miten onnellinen joku voi olla epäonnen vallitessa ympärillä:
"I like us three together. Benjamin, I and you just go so good together. I felt so bad in the lunch with these two other girls and I had force myself to eat as I lost my appotite because of this mess again. With you, it's just so easy. Even the silence is comfortable." -Nina
Täällä näkee myös todella surullisia tapauksia. Ihmisillä on todella vaikeita pulmia, joita he joutuvat vaihtonsa aikana ratkaisemaan. Tällä hetkellä lähimmässä ystäväpiirissäni on kolme, joille olen ollut tukipilarina. Yhdellä on jopa niin pahoja psyykkisiä ongelmia, että ammatti-ihminen käski jo lähtemään kotiin. Toistaiseksi hän ei ole vielä lähtenyt, koska ei tiedä auttaisiko kotiinmeno sitä. Yhdellä on ollut asunnon suhteen todella huono tuuri, eikä hän ole vieläkään päässyt muuttamaan uuteen asuntoonsa, koska siellä ei ole kaasua eikä sähköä.. ei siis lämmintä vettä, hella ei toimi, ei valoa tai lämpöä. Hän on nyt kuukauden jo viettänyt toisten nurkissa niin sanotusti asunnottomana, kun italialaiset jaksavat edelleen sanoa että vielä yksi viikko, vielä yksi päivä. Yksi meni naimisiin juuri ennen vaihtoon lähtöään. Yksi ei syö masennuksensa vuoksi. Kaikki nuo kuuluvat toisaalta vaihtoon, asunnon kanssa sähläämisestä sydänsuruihin, mutta tietyissä olosuhteissa niistä tulee paljon isompia juttuja.
Sitten on myös se Erasmus-elämän maine, joka on myös - jos minulta kysytään - sen varjopuoli. Välillä on mietittävä tarkkaan kehen voi luottaa. Ihmiset ovat innokkaita juoruamaan ja kehittämään tarinoita. Monet pettävät kotona odottavia tai muualla vaikuttavia poika-/tyttöystäviään. Toiset suunnittelevat pettämistä verukkeella nimeltä Erasmus. Kaikki on anteeksiannettavaa jos se tapahtuu tämän nimen alla. Ihmiset myös varastavat ja tekevät ilkivaltaa, koska ovat täällä vain hetken aikaa. Nämä äärimmäisetkin tapaukset ovat ikävää arkipäivää. On oikeasti vaikeita pulmia ja on ihmisten tylsyydestä kehittämiä vaikeuksia.
Minulla ei tällä hetkellä ole kuin viisauden hampaan ikenen läpi pyrkimisestä aiheutunut leukaluun lamautuminen. Minkäs teet. Ehkä joskus on ihan hyvä olla vaan hiljaa hetken, vaikkei se tekisi italian harjoittelulle hyvää :)
Minulle muistutukseksi siitä miten onnellinen joku voi olla epäonnen vallitessa ympärillä:
"I like us three together. Benjamin, I and you just go so good together. I felt so bad in the lunch with these two other girls and I had force myself to eat as I lost my appotite because of this mess again. With you, it's just so easy. Even the silence is comfortable." -Nina
Monday, November 26, 2007
Abano Terme,
Käytiin Ninan kanssa Abano Termessä viikonloppuna rentoutumassa. Molemmilla on ollut aikamoisen rankkaa täällä. Ninalla nyt erityisesti. Hän on täällä vain helmikuun tai maaliskuun loppuun ja lokakuun loppuun asti haki toista paikkaa asua, koska edellinen oli todella kallis (yli 600e kuukaudelta). Paikasta jonka hän löysi nyt aivan keskustassa. Hänelle luvattiin että silloin remontin keskellä oleva asunto on valmiina marraskuun alussa (1. päivä). Nyt on 26. päivä ja asunnossa ei ole vieläkään lämmintä vettä, lämmitystä tai kaasua. Minkäs teet. Nina vietti eripaikoissa koko kuun kiertäen tavaroidensa kanssa. Hän asui viime keskiviikosta lähtien meidän vierashuoneessa. Tänään hän nukkuu saamansa erillisen patterin kanssa ensimmäisen yön uudessa huoneessaan, ilman mahdollisuutta ruuanlaittoon tai suihkuun.
Tänään puhuttiinkin mielenkiintoisista asuntojärjestelmistä Italiassa ja nimeomaan opiskelijoille. Nina sanoi lukeneensa paljon artikkeleita siitä miten opiskelijoita on huijattu, koska täällä vuokraan ei kuulu kaasu, vesi yms. Minunkin vuokranmaksu menetelmäni on jokseenkin epäilyttävä. Puolen vuoden summissa, joista alunperin minun olisi periaatteessa pitänyt maksaa kaikki samalla kertaa. Toinen puoli vaan shekkinä, jolloin myös se raha olisi ollut käytössä. Melkein 4000 euroa samalla kertaa olisi pitänyt maksaa. No nyt maksoin puolen vuoden summan ennen tänne tuloani ja se kestää nyt maaliskuuhun asti. Toinen erä pitäisi maksaa tammikuun alussa, eli 3 kuukautta ennen edellisen erän loppumista.
Nautin viikonlopusta ja Ninan täällä viettämästä ajasta kuitenkin paljon. Kuten olen aiemminkin maininnut, minulla on ongelmia yhden kämppikseni kanssa. Nimeomaisesti sen jonka kanssa jaan huoneen. Hyvänä esimerkkinä hänen vaikeasta luonteestaan on se, että hän oli keskiviikko ja torstain välisen yön poikaystävänsä luona, jolloin Nina oli ensimmäisen yön täällä. Torstaina, kun hänelle selvisi tämä, hän oli tuhannen tulimaista tulistunut, koska kukaan ei ollut kertonut hänelle, että täällä oli ollut joku yötä, kun hän oli poissa. Semmosta meillä. Onneksi kuitenkin rauhoittui nopeasti, mikä sinänsä oli myös vähän pelottavaa, koska hän käänsi kelkkansa aivan yhtäkkiä, aivan tuulesta. Yhtäkkiä tarjosi Ninalle apua kaikkeen, kysyi onko hänellä kaikkea... yleensäkin hänen tuuliviirimäinen käytöksensä ei anna mulle kovinkaan paljon varaa rentoutua.
Rentoutumiseen siis haettiin Ninan kanssa apua termestä. Termet toimivat niin sanottu kuumien lähteiden ympärillä. Nämä kuumat lähteet ovat lähteitä, jotka tulevat geotermisestä pohjavedestä maan kuoresta. Kuumia lähteitä on ympärimaailmaa joka osassa, jopa merien syvyyksissä. Ninan tandem-partnertyttö, Giulia, kertoi hänelle termestä, jossa käy Abanossa. Columbus Piscinaan pääsee paikallinen opiskelija 8eurolla sisään. Abano Terme on sen lisäksi hyvin lähellä, joten bussimatka maksaa vain 1,9 euroa per suunta!
Paikkojen hakeminen vei jonkin aikaa ja ennen sisäänmaksua käytiinkin katsomassa ikkunan takaa paikansisältöä. Nina oli jutellut edellisenä iltana hollantilaisen pojan kanssa, joka sanoi pettyneensä kyseiseen paikkaan. Ei se niin glamourilta näyttänytkään, mutta päätettiin väsyneinä mennä silti sisään. Ei huono päätös.
Heti ensimmäiseen altaaseen astuttuamme vesi oli ihanan lämmintä. Vietettiin lämpimimmässä altaassa nimeltä idromassaggio (vesihieronta) 4 tuntia maaten ja tuollaisten suihkujen alla, jotka hieroo kivasti. Illalla käytiin vuokraamassa 3 elokuvaa, joista katsottiin 2, tehtiin ruokaa ja mentiin nukkumaan täysin uupuneina jo kymmeneltä. Mikäs siinä. Seuraavana päivänä oli meinaan todella uudistunut olo sen lisäksi että iho tuntui todella pehmeältä ja sisältä huokui lämpöä :) Ei tarvinnut pukea niin paljon päälle!
Tämä käynti ei jää kyllä yhteen!
Tänään puhuttiinkin mielenkiintoisista asuntojärjestelmistä Italiassa ja nimeomaan opiskelijoille. Nina sanoi lukeneensa paljon artikkeleita siitä miten opiskelijoita on huijattu, koska täällä vuokraan ei kuulu kaasu, vesi yms. Minunkin vuokranmaksu menetelmäni on jokseenkin epäilyttävä. Puolen vuoden summissa, joista alunperin minun olisi periaatteessa pitänyt maksaa kaikki samalla kertaa. Toinen puoli vaan shekkinä, jolloin myös se raha olisi ollut käytössä. Melkein 4000 euroa samalla kertaa olisi pitänyt maksaa. No nyt maksoin puolen vuoden summan ennen tänne tuloani ja se kestää nyt maaliskuuhun asti. Toinen erä pitäisi maksaa tammikuun alussa, eli 3 kuukautta ennen edellisen erän loppumista.
Nautin viikonlopusta ja Ninan täällä viettämästä ajasta kuitenkin paljon. Kuten olen aiemminkin maininnut, minulla on ongelmia yhden kämppikseni kanssa. Nimeomaisesti sen jonka kanssa jaan huoneen. Hyvänä esimerkkinä hänen vaikeasta luonteestaan on se, että hän oli keskiviikko ja torstain välisen yön poikaystävänsä luona, jolloin Nina oli ensimmäisen yön täällä. Torstaina, kun hänelle selvisi tämä, hän oli tuhannen tulimaista tulistunut, koska kukaan ei ollut kertonut hänelle, että täällä oli ollut joku yötä, kun hän oli poissa. Semmosta meillä. Onneksi kuitenkin rauhoittui nopeasti, mikä sinänsä oli myös vähän pelottavaa, koska hän käänsi kelkkansa aivan yhtäkkiä, aivan tuulesta. Yhtäkkiä tarjosi Ninalle apua kaikkeen, kysyi onko hänellä kaikkea... yleensäkin hänen tuuliviirimäinen käytöksensä ei anna mulle kovinkaan paljon varaa rentoutua.
Rentoutumiseen siis haettiin Ninan kanssa apua termestä. Termet toimivat niin sanottu kuumien lähteiden ympärillä. Nämä kuumat lähteet ovat lähteitä, jotka tulevat geotermisestä pohjavedestä maan kuoresta. Kuumia lähteitä on ympärimaailmaa joka osassa, jopa merien syvyyksissä. Ninan tandem-partnertyttö, Giulia, kertoi hänelle termestä, jossa käy Abanossa. Columbus Piscinaan pääsee paikallinen opiskelija 8eurolla sisään. Abano Terme on sen lisäksi hyvin lähellä, joten bussimatka maksaa vain 1,9 euroa per suunta!
Paikkojen hakeminen vei jonkin aikaa ja ennen sisäänmaksua käytiinkin katsomassa ikkunan takaa paikansisältöä. Nina oli jutellut edellisenä iltana hollantilaisen pojan kanssa, joka sanoi pettyneensä kyseiseen paikkaan. Ei se niin glamourilta näyttänytkään, mutta päätettiin väsyneinä mennä silti sisään. Ei huono päätös.
Heti ensimmäiseen altaaseen astuttuamme vesi oli ihanan lämmintä. Vietettiin lämpimimmässä altaassa nimeltä idromassaggio (vesihieronta) 4 tuntia maaten ja tuollaisten suihkujen alla, jotka hieroo kivasti. Illalla käytiin vuokraamassa 3 elokuvaa, joista katsottiin 2, tehtiin ruokaa ja mentiin nukkumaan täysin uupuneina jo kymmeneltä. Mikäs siinä. Seuraavana päivänä oli meinaan todella uudistunut olo sen lisäksi että iho tuntui todella pehmeältä ja sisältä huokui lämpöä :) Ei tarvinnut pukea niin paljon päälle!
Tämä käynti ei jää kyllä yhteen!
Thursday, November 15, 2007
Hermostunut Milla,
Oltiin eilen Fish Marketissa. Siellä oli ensimmäiset vaihtaribileet. Olin jo alunperin koko päivän menossa. Siivosin ensin kotona lattiat, kun oli mun vuoro. (Meillä on vuorot viikottain. Yksi pesee kylppärin, yksi lattiat, yksi vie roskat ja yhdellä on vapaa viikko.) Sitten lähdin koululle kauheessa kiireessä kun unohduin hakemaan netistä erilaisia gallerioita joita käydä kurkkaamassa näyttelyä varten. Saa nähdä nyt. Yksi kahvila vaikuttaa aika mukavalta, mutten tiedä vielä mitä sinne tarjoaisin. Seuraavaksi onkin projekti katsasta kaikki kuvat läpi.
Luennolle làhdin ajoissa, koska sain tekstiviestin joltain(?) ettà alkaakin jo 15:30. Luokassa kàvi ilmi, ettà tàstà làhtien alkaa aina jo tuohon aikaan ja kestàà 19:15 asti. Tààllà tai ainakin tàmà professori ei tunne sanaa tauko, joten se on joko itse otettava, koska ketààn ei kiinnosta koska tulet ja menet, kunhan et kokoajan ramppaa TAI on vain kestettàvà. Minà làhden aina ajoissa, ettà kerkeàn kuoroharjoituksiin. Tàllà kertaa katsottiin taas dokumenttielokuvia.. ja yksi filmi oli vuohien juuston tekemisestà luonnonolosuhteissa. Maisemat nàytti ihan Suomelta. Lunta pyrytti ja ne kuivatti sità juustoa kodannàkòisessà paikassa. Pààhenkilòt eivàt juuri puhuneet ja jouduin oikein pinnistàmààn kuullakseni puhuvatko suomea vaiko eivàt. Kuulosti ihan joltain murteelta, mutten voi vielàkààn mennà takuuseen oliko sità vaiko ei. Tuli kuitenkin sopivan kotoisa olo.
Kuorossa meille lykàttiin uusi biisi nenàn eteen, Kyrie Eleison: Lord Have Mercy (en oo ihan varma onko oikee kohta biisistà joka lauletaan, kun en pysty tààllà koulussa kuuntelee sità kunnolla). Olen huomannut tuntevani oloni kovin kotoisaksi tuolla kuorossa. Tykkààn siità miten hyvàltà se kuulostaa (jos nyt pari osaa otetaan pois). Hankin jonkun ottamaan videoa kun lauletaan konsertissa. Lauletaan meinaan Santa Lucian kirkossa, joka on aika iso. Lauletaan ens kuun puolessa vàlissà :)
Sitten sieltà menin Benjaminin kanssa syòmààn koulun ruokalaan joka on tààllà auki myòs iltaisin. Lounas tarjoillaan 11:45-14:30 ja illallinen 18:45 - 21:00. Oltiin molemmat vàhàn huonolla tuulella. Tai ei.. vaan mulla on ollu ongelmia kielen kanssa taas ja oon tosi vàsyny siihen.. ja on myòs vàhàn sellainen negatiivinen vaihe tààllà olemisen kanssa. Kaikki erilainen tuntuu vààràltà ja àrsyttàvàltà. Esimerkkinà ruoka on mun mielestà tààllà tosi ykstoikkosta. Pastaa, pizzaa, pastaa eri kastikkeilla, pastaa... pastaa. Toisaalta taas ruoka mità oon syòny tààllà on melkein poikkeuksetta ollu tosi hyvàà. Benjaminilla oli samanlainen meininki, mikà oli sinànsà helpottavaa koska oon tuntenu oloni niin yksinàiseksi olojeni kanssa. Kukaan ei tunnu ymmàrtàvàn sità. Hannallekin selitin, ettà mun on kirjoitettava ylòs kaikki asiat Italiasta mistà en pidà.. Hanna suhtautu tosi negatiivisesti mun negaatioihin, eikà oikein tukenut niità vaan osoitti vaan miten lapsellisia tai pikkujuttuja ne on. Toki sen tajuan ettà suurin osa tai ainakin hyvànkokoinen osa niistà on vain pikkujuttuja jotka harmittaa nyt ehkà aivan syyttà, mutta ei se tee niistà silti vàhàpàtòsià olon suhteen. Turhauttavaa mulle, vaikka sinànsà asiasta tyttò sanoikin.
Illalla sitten kàvin nopeasti kotona tekemàssà stressaavat italian làksyt. Viime kertainen italian kurssi meni huonosti ja ànkytin. Jài huono fiilis, mutta aattelin sitten panostaa làksyihin, jotta oisin ajantasalla edes. Puh. Nyt haluaisin jo ostaa sen kirjan, mutta se on aina myyty loppuun tms kun kàyn siellà kolmesti viikossa.
Sitte viipotin ensin piazzalle, jossa juotiin kuumaa sangriaa ja sitten suunnattiin loistavalle FishMarketille. Kerroin aiemmin niistà kahdesta amerikaanosta. Ne on huipumpia tyyppejà kun ajattelin aluks. Tanssii ku hullut <3 Molempina kertoina kun oon kàyny tuolla klubilla oon tullu hikisenà ja onnellisena takaisin :) Etenkin onnellisena. Illan saldona oli myòs tandem-partner eli henkilò joka haluaa oppia mun kielen, mutta tàssà tapauksessa englantia ja minà haluan oppia hànen kielen. Eli lòysin jonkun kenen kanssa opetella italiaa. Oli myòs ihana kun Mattia ja Daniele (tandem-partner) vakuutti mun yritettyà ànkyttàà italiaa hetken ja sitte turhauduttua, ettà "ei ei ei.. sà oot hyvà! nyt vaan yritàt!" ja ne oli tosi kàrsivàllisià mun puhumisen kanssa :) Me is happy!
Hanna tuli myòs yòksi, kun Anna ei ollut paikalla ja oli ihanaa huomata miten rentoa oli. Aamulla sanoinkin siità Hannalle ja hàn huomautti ettà olenkin tuntunut jokapuolella hirveàn hermostuneelta. Pitàisi vain olla vàlittàmàttà. Annalla on vain tapa riidellà todella epàreilusti. Siinà sitten kun on yksin selkà seinàà vasten, niin miettii josko jaksais tuommosta katsella lainkaan. Toiseen suuntaan kun ei kuulu làpi lainkaan.
Kaikkineen eilinen oli kuitenkin mukava. Ei niin mitààn valittamista. Tànààn illalla on ilmainen Merengue-opetuskerta!
Ja lopuksi teidàn iloksi linkki, jonka Henry làhetti piristykseksi: Russell Peters About Italy. En tiedà onko tuo teille yhtà hauskaa, koska oikeasti ihmiset kàyttàà esimerkiksi noita kàsimerkkejà niin paljon ja huvittavaa on ettà Russell on oikeasti vàhàn niinkuin asian ytimessà :P HUOM! En ole itse ehtinyt katsoa sità loppuun saakka, joten jos siellà on jotain vastuutonta niin katsotte sitten videon ihan omalla vastuulla.
Haleja!
Luennolle làhdin ajoissa, koska sain tekstiviestin joltain(?) ettà alkaakin jo 15:30. Luokassa kàvi ilmi, ettà tàstà làhtien alkaa aina jo tuohon aikaan ja kestàà 19:15 asti. Tààllà tai ainakin tàmà professori ei tunne sanaa tauko, joten se on joko itse otettava, koska ketààn ei kiinnosta koska tulet ja menet, kunhan et kokoajan ramppaa TAI on vain kestettàvà. Minà làhden aina ajoissa, ettà kerkeàn kuoroharjoituksiin. Tàllà kertaa katsottiin taas dokumenttielokuvia.. ja yksi filmi oli vuohien juuston tekemisestà luonnonolosuhteissa. Maisemat nàytti ihan Suomelta. Lunta pyrytti ja ne kuivatti sità juustoa kodannàkòisessà paikassa. Pààhenkilòt eivàt juuri puhuneet ja jouduin oikein pinnistàmààn kuullakseni puhuvatko suomea vaiko eivàt. Kuulosti ihan joltain murteelta, mutten voi vielàkààn mennà takuuseen oliko sità vaiko ei. Tuli kuitenkin sopivan kotoisa olo.
Kuorossa meille lykàttiin uusi biisi nenàn eteen, Kyrie Eleison: Lord Have Mercy (en oo ihan varma onko oikee kohta biisistà joka lauletaan, kun en pysty tààllà koulussa kuuntelee sità kunnolla). Olen huomannut tuntevani oloni kovin kotoisaksi tuolla kuorossa. Tykkààn siità miten hyvàltà se kuulostaa (jos nyt pari osaa otetaan pois). Hankin jonkun ottamaan videoa kun lauletaan konsertissa. Lauletaan meinaan Santa Lucian kirkossa, joka on aika iso. Lauletaan ens kuun puolessa vàlissà :)
Sitten sieltà menin Benjaminin kanssa syòmààn koulun ruokalaan joka on tààllà auki myòs iltaisin. Lounas tarjoillaan 11:45-14:30 ja illallinen 18:45 - 21:00. Oltiin molemmat vàhàn huonolla tuulella. Tai ei.. vaan mulla on ollu ongelmia kielen kanssa taas ja oon tosi vàsyny siihen.. ja on myòs vàhàn sellainen negatiivinen vaihe tààllà olemisen kanssa. Kaikki erilainen tuntuu vààràltà ja àrsyttàvàltà. Esimerkkinà ruoka on mun mielestà tààllà tosi ykstoikkosta. Pastaa, pizzaa, pastaa eri kastikkeilla, pastaa... pastaa. Toisaalta taas ruoka mità oon syòny tààllà on melkein poikkeuksetta ollu tosi hyvàà. Benjaminilla oli samanlainen meininki, mikà oli sinànsà helpottavaa koska oon tuntenu oloni niin yksinàiseksi olojeni kanssa. Kukaan ei tunnu ymmàrtàvàn sità. Hannallekin selitin, ettà mun on kirjoitettava ylòs kaikki asiat Italiasta mistà en pidà.. Hanna suhtautu tosi negatiivisesti mun negaatioihin, eikà oikein tukenut niità vaan osoitti vaan miten lapsellisia tai pikkujuttuja ne on. Toki sen tajuan ettà suurin osa tai ainakin hyvànkokoinen osa niistà on vain pikkujuttuja jotka harmittaa nyt ehkà aivan syyttà, mutta ei se tee niistà silti vàhàpàtòsià olon suhteen. Turhauttavaa mulle, vaikka sinànsà asiasta tyttò sanoikin.
Illalla sitten kàvin nopeasti kotona tekemàssà stressaavat italian làksyt. Viime kertainen italian kurssi meni huonosti ja ànkytin. Jài huono fiilis, mutta aattelin sitten panostaa làksyihin, jotta oisin ajantasalla edes. Puh. Nyt haluaisin jo ostaa sen kirjan, mutta se on aina myyty loppuun tms kun kàyn siellà kolmesti viikossa.
Sitte viipotin ensin piazzalle, jossa juotiin kuumaa sangriaa ja sitten suunnattiin loistavalle FishMarketille. Kerroin aiemmin niistà kahdesta amerikaanosta. Ne on huipumpia tyyppejà kun ajattelin aluks. Tanssii ku hullut <3 Molempina kertoina kun oon kàyny tuolla klubilla oon tullu hikisenà ja onnellisena takaisin :) Etenkin onnellisena. Illan saldona oli myòs tandem-partner eli henkilò joka haluaa oppia mun kielen, mutta tàssà tapauksessa englantia ja minà haluan oppia hànen kielen. Eli lòysin jonkun kenen kanssa opetella italiaa. Oli myòs ihana kun Mattia ja Daniele (tandem-partner) vakuutti mun yritettyà ànkyttàà italiaa hetken ja sitte turhauduttua, ettà "ei ei ei.. sà oot hyvà! nyt vaan yritàt!" ja ne oli tosi kàrsivàllisià mun puhumisen kanssa :) Me is happy!
Hanna tuli myòs yòksi, kun Anna ei ollut paikalla ja oli ihanaa huomata miten rentoa oli. Aamulla sanoinkin siità Hannalle ja hàn huomautti ettà olenkin tuntunut jokapuolella hirveàn hermostuneelta. Pitàisi vain olla vàlittàmàttà. Annalla on vain tapa riidellà todella epàreilusti. Siinà sitten kun on yksin selkà seinàà vasten, niin miettii josko jaksais tuommosta katsella lainkaan. Toiseen suuntaan kun ei kuulu làpi lainkaan.
Kaikkineen eilinen oli kuitenkin mukava. Ei niin mitààn valittamista. Tànààn illalla on ilmainen Merengue-opetuskerta!
Ja lopuksi teidàn iloksi linkki, jonka Henry làhetti piristykseksi: Russell Peters About Italy. En tiedà onko tuo teille yhtà hauskaa, koska oikeasti ihmiset kàyttàà esimerkiksi noita kàsimerkkejà niin paljon ja huvittavaa on ettà Russell on oikeasti vàhàn niinkuin asian ytimessà :P HUOM! En ole itse ehtinyt katsoa sità loppuun saakka, joten jos siellà on jotain vastuutonta niin katsotte sitten videon ihan omalla vastuulla.
Haleja!
Friday, October 26, 2007
Talossa tapahtuu,
261007 klo 13:17
Tapahtumia talolla. Oon vähän väsynyt olemaan kokoajan ihmisten armoilla. Annan kanssa on ollut jonkinlaista kitkaa, koska... no hän ei ole hirveän joustava. Sinänsä kaikki mitä hän (tai muut tytöt) pyytää on aiheellista, mutta usein se ketä kompromisoi tekemisistään olen minä. Ero on siinä, että minä olen huomattavasti spontaanimpi ja menevämpi/vauhdikkaampi kuin muut tytöt. Teen paljon enemmän erilaisia juttuja ja päätän tekemisistäni vauhdissa. He harkitsevat pitkään pelkästään vaateostoksille lähtöä ja päättävät lähteä aina hirveän myöhään.
Minun spontaanisuus on omasta mielestäni mukava piirre tai toisin sanoen tulen hyvin toimeen oman spontaanisuuteni kanssa. Toki siinä on huonojakin puoli. Unohtelen paljon ja yleistä pientä sekasortoa saattaa olla ympäristössä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä ettenkö olisi siisti ja yritän toki olla huomioonottava ja ehkä tämän selityksen saatossa tulee esiin että juuri se huomioonottavuus tuo nämä ongelmat esiin. Tarkoitukseni ei ole olla väliinpitämätön tai ajattelematon. Olen silti luonteeltani enemmän sellainen 'vähän sinne päin' -tyyppi. Koska yritän ottaa kuitenkin kaikki huomioon, kompromisoin usein juuri sitä spontaanisuudesta johtuvaa unohtelua ja sotkuisuutta. Piilottelen ja poden huonoa omatuntoa ominaisuuksistani.
Tässä tilanteessa mua ahdistaa esimerkiksi Annan yletön järjestelmällisyys. Tähän on lisättävä taustatiedoksi, että hän on ainoa lapsi, jotta koko tämä selitys olisi jokseenkin järkeenkäypä. Minä en esimerkiksi ymmärrä seuraavia tapahtumia:
Minulla oli kuusi-pack vesipulloja pöydällä. Se on minun ruokakaapin alla ja Annan ruokahyllykön päällä. Siinä on mikroaaltouuni, joka on Annan ja vie suurimman tilan. Sen päässä on minun folio-, kelmu- ja leivinpaperirullat. Mikro vie eniten tilaa ja siihen viereen jää pieni tila. Laskin siis pulloni siihen, kun ne eivät mahtuneet minun kaappiini enää. Hän aloitti kevyen vihjailevasti: "Mutta eikö tuo mahtunut sun kaappiin?" "Ei." "Voitko ottaa sen tosta pöydältä pois, kun se on ainoa mihin voidaan laskea jos tarvitaan tilaa." Minä en ymmärrä. Jos tarvitaan tilaa. Hyvänä esimerkkinä voin verrata tätä minun ja Jussin keinoon jakaa asioita ja alueita. Jos tilanne olisi ollut sama uskon että Jussia ei olisi voinut vähempää kiinnostaa minun vesipullot ja jos tarvitsisi tilaa olisi siirtänyt sen omatoimisesti pois huomauttamatta sen enempää. Anna oli hetken päästä siirtänyt ne lattialle ja siinä pöydällä ei ole edelleenkään mitään.
Tuo tapa huomautella kaikista minun virheistä on raskasta. Hän huomauttaa kun unohdan valot päälle (joka on muuten harventunut huomattavasti nyt), huomauttaa kun lasken tavaroitani väärille tasoille. Josta toisena esimerkkinä voin kertoa, että kylpyhuoneessa on pienihyllykkö lattialla minulle ja hänelle. Minun on alintaso ja tason päälle ei saa kuulemma laskea mitään koska pistetään siihen vaatteet kun mennään suihkuun. Mun on vaikea tajuta tuota. Nyt se useimmiten tarvittava taso on suurimman osan käyttämättä, koska minä diplomaattisena toki suostuin ihmeelliseen käytäntöön. Se yletön järjestelmällisyys ahdistaa mua jo.
Toinen pointti tässä on se, että tämän talon on oltava mulle koti. Heille se on väliaikainen asuinpaikka (vaikka viettävätkin suurimman osan ajastaan), niin tämä ei ole heille koti. Minulle sen on oltava käytännönkin pakosta. Heillä on täällä ystävät ja perheet, joiden varaan he voivat pudottautua. Minulla ei ole sitä. Minulla ei ole täällä edes ystäviä joihin luotan niin että voin heille uskoutua aivan päätä pahkaa. Ei ole sinänsä ketään kenen varaan voin pudottautua. Joten tämä talo on minun turvapaikkani. Täällä minun on saatava olla oma itseni ja minun paketissa tulee mukana se spontaanisuus, jonka mukana tulee myös unohteleminen. Se järjestelmällisyyden ja ainaisten pyytämisten vuoksi en pysty rentoutumaan täällä. Olen alituisesti varpaillani ja vahtaan omia virheitäni, joita teen joka tapauksessa... jo pelkästään inhimillisyyteni vuoksi.
Puhuin jo Maricalle ja Giadalle melkein testimielessäkin, kun tässä on aina se pieni kulttuurimuuri välissä. Seuraavaksi pitäisi vielä puhua asiasta itse päähenkilölle ja päästä minun itseni kanssa jonkinlaiseen kompromissiin ja rohkaistumiseen, että saan sanottua enkä vain antaisi itseni kompromisoida.
Tapahtumia talolla. Oon vähän väsynyt olemaan kokoajan ihmisten armoilla. Annan kanssa on ollut jonkinlaista kitkaa, koska... no hän ei ole hirveän joustava. Sinänsä kaikki mitä hän (tai muut tytöt) pyytää on aiheellista, mutta usein se ketä kompromisoi tekemisistään olen minä. Ero on siinä, että minä olen huomattavasti spontaanimpi ja menevämpi/vauhdikkaampi kuin muut tytöt. Teen paljon enemmän erilaisia juttuja ja päätän tekemisistäni vauhdissa. He harkitsevat pitkään pelkästään vaateostoksille lähtöä ja päättävät lähteä aina hirveän myöhään.
Minun spontaanisuus on omasta mielestäni mukava piirre tai toisin sanoen tulen hyvin toimeen oman spontaanisuuteni kanssa. Toki siinä on huonojakin puoli. Unohtelen paljon ja yleistä pientä sekasortoa saattaa olla ympäristössä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä ettenkö olisi siisti ja yritän toki olla huomioonottava ja ehkä tämän selityksen saatossa tulee esiin että juuri se huomioonottavuus tuo nämä ongelmat esiin. Tarkoitukseni ei ole olla väliinpitämätön tai ajattelematon. Olen silti luonteeltani enemmän sellainen 'vähän sinne päin' -tyyppi. Koska yritän ottaa kuitenkin kaikki huomioon, kompromisoin usein juuri sitä spontaanisuudesta johtuvaa unohtelua ja sotkuisuutta. Piilottelen ja poden huonoa omatuntoa ominaisuuksistani.
Tässä tilanteessa mua ahdistaa esimerkiksi Annan yletön järjestelmällisyys. Tähän on lisättävä taustatiedoksi, että hän on ainoa lapsi, jotta koko tämä selitys olisi jokseenkin järkeenkäypä. Minä en esimerkiksi ymmärrä seuraavia tapahtumia:
Minulla oli kuusi-pack vesipulloja pöydällä. Se on minun ruokakaapin alla ja Annan ruokahyllykön päällä. Siinä on mikroaaltouuni, joka on Annan ja vie suurimman tilan. Sen päässä on minun folio-, kelmu- ja leivinpaperirullat. Mikro vie eniten tilaa ja siihen viereen jää pieni tila. Laskin siis pulloni siihen, kun ne eivät mahtuneet minun kaappiini enää. Hän aloitti kevyen vihjailevasti: "Mutta eikö tuo mahtunut sun kaappiin?" "Ei." "Voitko ottaa sen tosta pöydältä pois, kun se on ainoa mihin voidaan laskea jos tarvitaan tilaa." Minä en ymmärrä. Jos tarvitaan tilaa. Hyvänä esimerkkinä voin verrata tätä minun ja Jussin keinoon jakaa asioita ja alueita. Jos tilanne olisi ollut sama uskon että Jussia ei olisi voinut vähempää kiinnostaa minun vesipullot ja jos tarvitsisi tilaa olisi siirtänyt sen omatoimisesti pois huomauttamatta sen enempää. Anna oli hetken päästä siirtänyt ne lattialle ja siinä pöydällä ei ole edelleenkään mitään.
Tuo tapa huomautella kaikista minun virheistä on raskasta. Hän huomauttaa kun unohdan valot päälle (joka on muuten harventunut huomattavasti nyt), huomauttaa kun lasken tavaroitani väärille tasoille. Josta toisena esimerkkinä voin kertoa, että kylpyhuoneessa on pienihyllykkö lattialla minulle ja hänelle. Minun on alintaso ja tason päälle ei saa kuulemma laskea mitään koska pistetään siihen vaatteet kun mennään suihkuun. Mun on vaikea tajuta tuota. Nyt se useimmiten tarvittava taso on suurimman osan käyttämättä, koska minä diplomaattisena toki suostuin ihmeelliseen käytäntöön. Se yletön järjestelmällisyys ahdistaa mua jo.
Toinen pointti tässä on se, että tämän talon on oltava mulle koti. Heille se on väliaikainen asuinpaikka (vaikka viettävätkin suurimman osan ajastaan), niin tämä ei ole heille koti. Minulle sen on oltava käytännönkin pakosta. Heillä on täällä ystävät ja perheet, joiden varaan he voivat pudottautua. Minulla ei ole sitä. Minulla ei ole täällä edes ystäviä joihin luotan niin että voin heille uskoutua aivan päätä pahkaa. Ei ole sinänsä ketään kenen varaan voin pudottautua. Joten tämä talo on minun turvapaikkani. Täällä minun on saatava olla oma itseni ja minun paketissa tulee mukana se spontaanisuus, jonka mukana tulee myös unohteleminen. Se järjestelmällisyyden ja ainaisten pyytämisten vuoksi en pysty rentoutumaan täällä. Olen alituisesti varpaillani ja vahtaan omia virheitäni, joita teen joka tapauksessa... jo pelkästään inhimillisyyteni vuoksi.
Puhuin jo Maricalle ja Giadalle melkein testimielessäkin, kun tässä on aina se pieni kulttuurimuuri välissä. Seuraavaksi pitäisi vielä puhua asiasta itse päähenkilölle ja päästä minun itseni kanssa jonkinlaiseen kompromissiin ja rohkaistumiseen, että saan sanottua enkä vain antaisi itseni kompromisoida.
Suhdekuviot,
251007 klo 0:14
On täällä tapahtunut jo mielenkiintoisia suhdekuvioita.
En ole kuullut Shanesta nyt kahteen viikkoon. En viitsi lähettää kysely viestejä, kun viime kerralla yhdessä jotain tekemiseen tuli hiukan tiuskaiseva vastaus. On totta, että mulla on aikaa koska ei ole tunteja hirveästi. Shanen pitää kirjoittaa eräänlainen päättötyö lukuvuoden aikana. Viimeiset viestit meni siis jotenkin näin:
"Kunhan kysyin. Kerro kun sulla on taas aikaa :)"
"Ilman muuta teen niin."
Eikä ole mitään kuulunut. Mielenkiintoista. En ole ihan varma onko multa jäänyt jotain välistä, mutta näillä mennään.
Huomenna Silje tulee syömään ystävänsä kanssa. Tehdään lättyjä ja sitten mennään Serata Cuba Libreen. Latinomusiikkia ja halpoja drinkkejä. Välillä on vähän yksinäistä kun en tunnu löytävän kämppisten lisäksi ihmisiä, joista saisin irti muutakin kuin pintahilsettä. Oon puhunut Simonan kanssa, mutta hänen kanssaan ei ole sellainen turvallinen olo, että hänen luokseen voi aina palata. Hanna taas on niin ujo, että vaatii enemmän aikaa. Shanen kanssa synkkasi heti, mutta nyt näin. Kaipaan sitä, että oikeasti synkkaa, mutta se tarvitsee aikaa. Yleensä.
Toisaalta on aivan ihana, kun kuukauden poissaolon jälkeen puhelimeen pärähtää Sirulta viestin kello 3 (Suomessa 4) aamulla: "Zetorissa dirlandaa ja letkajenkka." Viimeksi sitä letkaa vedin minä ja Siru :) Tai kun postiluukusta löytyy odottamaton kirje tai kortti. Tai kun mailiboxiin tulee ihana yllätys:
Mutta kaipaan teitä paikan päälle ja lukiessani ja miettiessäni mennyttä vuotta taas kerran, täytyi minun taas kerran huoata ääneen, että olen ollut onnellinen. Todella onnellinen! Siksi on myös onnea kaivata tietä onnenmuruja.
On täällä tapahtunut jo mielenkiintoisia suhdekuvioita.
En ole kuullut Shanesta nyt kahteen viikkoon. En viitsi lähettää kysely viestejä, kun viime kerralla yhdessä jotain tekemiseen tuli hiukan tiuskaiseva vastaus. On totta, että mulla on aikaa koska ei ole tunteja hirveästi. Shanen pitää kirjoittaa eräänlainen päättötyö lukuvuoden aikana. Viimeiset viestit meni siis jotenkin näin:
"Kunhan kysyin. Kerro kun sulla on taas aikaa :)"
"Ilman muuta teen niin."
Eikä ole mitään kuulunut. Mielenkiintoista. En ole ihan varma onko multa jäänyt jotain välistä, mutta näillä mennään.
Huomenna Silje tulee syömään ystävänsä kanssa. Tehdään lättyjä ja sitten mennään Serata Cuba Libreen. Latinomusiikkia ja halpoja drinkkejä. Välillä on vähän yksinäistä kun en tunnu löytävän kämppisten lisäksi ihmisiä, joista saisin irti muutakin kuin pintahilsettä. Oon puhunut Simonan kanssa, mutta hänen kanssaan ei ole sellainen turvallinen olo, että hänen luokseen voi aina palata. Hanna taas on niin ujo, että vaatii enemmän aikaa. Shanen kanssa synkkasi heti, mutta nyt näin. Kaipaan sitä, että oikeasti synkkaa, mutta se tarvitsee aikaa. Yleensä.
Toisaalta on aivan ihana, kun kuukauden poissaolon jälkeen puhelimeen pärähtää Sirulta viestin kello 3 (Suomessa 4) aamulla: "Zetorissa dirlandaa ja letkajenkka." Viimeksi sitä letkaa vedin minä ja Siru :) Tai kun postiluukusta löytyy odottamaton kirje tai kortti. Tai kun mailiboxiin tulee ihana yllätys:
Mutta kaipaan teitä paikan päälle ja lukiessani ja miettiessäni mennyttä vuotta taas kerran, täytyi minun taas kerran huoata ääneen, että olen ollut onnellinen. Todella onnellinen! Siksi on myös onnea kaivata tietä onnenmuruja.
Wednesday, October 24, 2007
Monte Grappa,
221007 klo 10:58
(english below)
Sekalaisia faktoja:
ESN Padova järjestämä vaellus Monte Grappalle.
Monte Grappa on Veneton alueen korkein huippu.
Grappan alue on kuuluisa vodkan tapaisesta viinasta, jota päästiin maistamaan vuoren huipulla. Paremmanmakuista kuin normaali vodka.
Vaellus ylös kesti ~3½h ja alas ~2½h.
Mukana oli n. 25 ihmistä. Paljon saksalaisia, ei yhtään ranskalaista tai espanjalaista.
Minä olin jo alunperin hieman kipeä > fiksu päätös lähteä.
Matkalla sain luennon mekaniikka insinööreistä, puhuin lähes rakentavasti saksalaisten jäykkyydestä ja ihmisistä, jotka on muuttanut jotenkin minua. Otin kuvia ja kaipasin Suomen syyslehtikasoja, joissa voi kahlata.
Simona: I'm crazy! (Viitaten erääseen edellä mainitsemattomaan asiaan)
Milla: I'm stupid! (viitaten päätökseen lähteä mukaan puolikuntoisena)
Simona: We make a good team!
Mukava matka, vaikka voisin kyllä tehdä reklamaation vaarallisuudesta lopussa. Käveltiin n. puoli tuntia pilkkopimeässä takaisin tultaessa.
---
Random facts:
ESN Padova's arranged trekking trip to Monte Grappa.
Monte Grappa is the highest point of Veneto region.
Grappa area is famous for vodka type of booze, which we got to taste in the top of the mountain. Tastes better than vodka.
The trekking took ~3½h climbing up and ~2½h down.
There was about 25 people in the group. A lot of germans, no french or spanish.
I was sick to begin with > such a smart decision to go with them anyway.
On the way I got a lecture of mechanical engineering, talked almost seriously about german stiffness and about people who've changed me. I took pictures and missed Finland for it's colourful leaves in which you can paddle.
Simona: I'm crazy! (Referring to a point not-mentioned here before)
Milla: I'm stupid! (Referring to a decision to come half-sick)
Simona: We make a good team!
Nice trip, but I could make a reclamationg about the danger in the end. We walked about a half an hour in total darkness when going back to the cars.
(english below)
Sekalaisia faktoja:
ESN Padova järjestämä vaellus Monte Grappalle.
Monte Grappa on Veneton alueen korkein huippu.
Grappan alue on kuuluisa vodkan tapaisesta viinasta, jota päästiin maistamaan vuoren huipulla. Paremmanmakuista kuin normaali vodka.
Vaellus ylös kesti ~3½h ja alas ~2½h.
Mukana oli n. 25 ihmistä. Paljon saksalaisia, ei yhtään ranskalaista tai espanjalaista.
Minä olin jo alunperin hieman kipeä > fiksu päätös lähteä.
Hanna 10%:n ylämäessä.
Hanna in an uphill road of 10%.
Hanna in an uphill road of 10%.
Parkkikselta josta lähdettiin ei pystynyt näkemään Monte Grappan korkeinta huippua. Ei tiedetty sitä.
You cannot see the highest point of Monte Grappa from the parking lot we left. And we didn't know that.
You cannot see the highest point of Monte Grappa from the parking lot we left. And we didn't know that.
Matkalla sain luennon mekaniikka insinööreistä, puhuin lähes rakentavasti saksalaisten jäykkyydestä ja ihmisistä, jotka on muuttanut jotenkin minua. Otin kuvia ja kaipasin Suomen syyslehtikasoja, joissa voi kahlata.
Till from Germany.
Holly ja Simona kiipeämässä ylös toista tuntia.
Holly and Simona climbing up for the second hour.
Holly and Simona climbing up for the second hour.
Lähempänä huippua.
Near to the top.
Near to the top.
Monte Grappan huipulla yli 1700 metrin korkeudessa.
At the top of Monte Grappa over 1700 m high.
At the top of Monte Grappa over 1700 m high.
Valerion kengistä lähti pohjat :D
Valerio's shoes gave up :D
Valerio's shoes gave up :D
Simona: I'm crazy! (Viitaten erääseen edellä mainitsemattomaan asiaan)
Milla: I'm stupid! (viitaten päätökseen lähteä mukaan puolikuntoisena)
Simona: We make a good team!
Mukava matka, vaikka voisin kyllä tehdä reklamaation vaarallisuudesta lopussa. Käveltiin n. puoli tuntia pilkkopimeässä takaisin tultaessa.
---
Random facts:
ESN Padova's arranged trekking trip to Monte Grappa.
Monte Grappa is the highest point of Veneto region.
Grappa area is famous for vodka type of booze, which we got to taste in the top of the mountain. Tastes better than vodka.
The trekking took ~3½h climbing up and ~2½h down.
There was about 25 people in the group. A lot of germans, no french or spanish.
I was sick to begin with > such a smart decision to go with them anyway.
On the way I got a lecture of mechanical engineering, talked almost seriously about german stiffness and about people who've changed me. I took pictures and missed Finland for it's colourful leaves in which you can paddle.
Simona: I'm crazy! (Referring to a point not-mentioned here before)
Milla: I'm stupid! (Referring to a decision to come half-sick)
Simona: We make a good team!
Nice trip, but I could make a reclamationg about the danger in the end. We walked about a half an hour in total darkness when going back to the cars.
Friday, October 19, 2007
Stoccolma,
O'Chang Beat sings Stoccolma. The song has great lyrics. I'll post them to you here later! (2 two bouncy men do not belong to the band :D)
// 241007 The lyrics (only in italian and finnish - sorry):
Stoccolma - Tukholma
Sto ccolma sto ccolma sto ccolma
si potrebbe andare a Stoccolma
tutti insieme ma andiamo a Stoccolma
tutti insieme ma con calma
sulla nave che porta a Stoccolma
donne bionde con fiori e ghirlande
tanti dischi tante bande
dai andiamo a Stoccolma dove se mangi stai colma
dove potrai dire con calma io sto colma a Stoccolma
sulle strade che vanno a Stoccolma
non c'è buche ne fango ne melma
sulle strade di Stoccolma
noi viviamo in un mondo di melma
dove ogni mattina è una salma
quindi andiamo a Stoccolma
dai andiamo a Stoccolma dove se mangi stai colma
dove potrai dire con calma io sto colma a Stoccolma
dai andiamo a Stoccolma dove se mangi stai colma
dove potrai dire con calma io sto colma a Stoccolma
Olen täynnä olen täynnä olen täynnä
voimme mennä Tukholmaan
kaikki yhdessä mutta menemme Tukholmaan
kaikki yhdessä mutta rauhallisesti
laivalla, joka vie meidät Tukholmaan
vaaleat naiset kukkineen ja seppeleineen
monta cd:tä, monta bändiä
mennään Tukholmaan, jossa syödessä tulee täyteen
jossa voin sanoa rauhallisesti, että olen täynnä Tukholmassa
tiellä, joka vie Tukholmaan
siinä ei ole kuoppia, ei kuraa, ei mutaa
tiellä Tukholmaan
asumme mutamaailmassa
josta löytyy ruumis jokapäivä
joten mennään Tukholmaan
mennään Tukholmaan, jossa syödessä tulee täyteen
jossa voin sanoa rauhallisesti, että olen täynnä Tukholmassa
mennään Tukholmaan, jossa syödessä tulee täyteen
jossa voin sanoa rauhallisesti, että olen täynnä Tukholmassa
Thursday, October 11, 2007
Spritziamo,
061007 klo 19:58
(english below)
Okei, eilinen ilta meni aika mainiosti. Spritzit on kyllä petollisia. Toisessa paikassa ne on kuin vettä ja toisessa todella vahvoja. Viimeinen sitten sattui olemaan todella vahva. Pyöräileminen kotiin oli ihan mielenkiintoista, mutta onnistui kuitenkin suuremmitta mutkitta.
Näin Shanen Piazza delle Erben suihkulähteellä. Istuttiin yhden baarin edustalla jokin aika jutellen kaikenlaisesta. Vaihdettiin paikkaa ja siirryttiin Piazza dei Signorille. Oltiin saatu tilattua toiset drinkit, kun huomasin Simonan istuvan viereisessä pöydässä. Seurue kasvoi kahdella sveitsiläisellä, hollantilaisella, englantilaisella ja romanialaisella. Myöhemmin seuraan liittyi vielä yksi englantilainen ja kasa italialaisia. Joka kerta kun juttelen niille Manchesterilaisille tytöille, mulle tulee olo, että ne on joko hirvittävän pinnallisesti kiinnostuneita tai ei ollenkaan.
Ilta jatkui vielä jonkun baarin pihalle Shanen ja parin italialaisen kanssa. Anthony on Napolista ja Marco Veronasta, molemmat lupasivat olla mulle turistioppaita :) Puhuin pitkään Anthonyn (en oo varma sekotanko Anthonyn ja Marcon nimet) Napolista ja yleensä etelä-Italian ihan toisenlaisesta kulttuurista. He itse kutsuvat tätä Pohjois-Afrikaksi :D Marco on todella asiallinen ja mukava. Hirvittävän kohtelias, eikä mun mielestä vaikuta edes temperamentiltaan italialaiselta.
Pienestä baarista myytiin joillekin pullottain juomisia. Baarimikon (mikä on naispuolinen baarimikko? Baarimaija?) tullessa ovesta heidän suljettuaan - hän veti viimeiset tipat pullosta ja hoiperteli tiehensä. Kovin uskottavaa :D Kaikki baarit menevät täällä puoliltaöin kiinni ja toinen pointti, joka on hyvä tietää tänne tullessa, baarien vessat on aivan kuvottavia. Monissa paikoissa on lattiassa reikä ja vessaa käyttävät molemmat naiset ja miehet. Kummillakin tuntuu menevän ohi pöntöstä ja vessasta löytyykin usein yllätyksiä.
Ollakseen aika suuri kaupunki (210 000 asukasta), Padova on pelottavan hiljainen viikonloppuisin aina perjantaipäivästä lähtien. Kaikki opiskelijat menevät viikonloppuisin kotiin. Viikoilla kaupunki on tupaten täynnä nuoria ihmisiä. Jossain vaiheessa mietinkin missä kaikki vanhukset piileksii. Viikonloppupäivät on turisteille ja shoppailijoilla, jolloin näkyy myös vanhuksia. Tai ehkä he erottuvat joukosta nyt paremmin. Viikonloppuillat on paikallisille juopoille. Eilen illalla näin ihan suomalaiseen malliin juopuneita keski-ikäisiä torin kulmalla... tai siis keskellä toria.
Ostin eilen päivällä puisen ohuen sormuksen. Pidän sitä nyt vasemman käden keskisormessa. Se on ensimmäinen sormus pitkään aikaan, jota tuntuu mukavalta pitää sormessa. Yleensä en tykkää sormuksista, koska ne häiritsee mua usein. Nyt mulla on käsissä kaksi sormusta ja huomasin, että molemmat niistä merkitsee paljon. Oikeassa nimettömässä mulla on Iskalta (eno) saamani sormus kun pääsin ripiltä. Laitoin sen sinä päivänä sormeeni, enkä ole ottanut muulloin kuin taikinaa vaivatessa pois. Tunnen itseni alastomaksi ilman sitä. Puinen ohut sormus taas on tai voi olla joko sormus, jonka ostin asuessani Padovassa tai Padovan sormus. Aika näyttää.
Tänään selvisin ekaa kertaa elämässäni edellisestä illasta pidempään kuin ensimmäiset puolituntia. Katselin leffan ja makoilin. Söin pizzan.. mmm.. Ristorante pizzat on lähimpänä pakastepizzoista oikeaa italialaista pizzaa! HY-VÄÄ! Pyöräilin nettikahvilan kautta keskustaan, josta lähti ESN:n toimiston edestä Padovan kierros. Fiksut italialaiset olivat kysyneet italiaksi, että ketkä haluaa englanninkielisen kierroksen ja ketkä italialaisen. Toki ajauduin italiankieliselle kierrokselle. Satoi ja oli muutenkin hiukan masentavaa. Tutustuin englantilaiseen Phillippaan ja todella eläväiseen portugalilaiseen tyttöön, Luci. Löysin myös ensimmäisen toisen suomalaisen! En kyllä ehtinyt kauheasti hänen kanssaan jutella. Ihan mukavan tuntuinen helsinkiläinen tyttö. Juuri sellainen kuin Helsingin yliopistosta tulevan tytön olevan ;) Tai minusta ainakin. Ei siihen sen suurempaa tarkennusta.
Kierroksen lopulla menossa St. Anthonyn kirkkoon.
At the end of the tour going to St. Anthony's church.
Kierroksen lopulla tutustuin kolmeen saksalaiseen tyttöön, joista yhden kanssa juttelin pitkään. Hanna opiskelee kasvatustieteitä (education) ja hänestä tulee saksankielen opettaja. Aivan ihana tyttö :) Vaihdettiin puhelinnumeroita ja nähdään illalla Sangria bileissä Prato della Vallella. Iskä sano joskus, että äitillä on tavoitteena tutustua yhteen ihmiseen per tilaisuus. En tiedä miten pitkälle ja missä tapauksissa tuo toteutuu, mutta aina kun onnistun tuossa itse muistelen sitä. Niin tänäänkin :)
---
Okay, yesterday evening went pretty funny. The Spritz are really deceitful. In some places they are like water and others very strong. The last one of course happened to be a very strong one. Biking home was very interesting, but went quite fine without bigger trouble.
I saw Shane at Piazza delle Erbe's fountain. We sat outside one of its bars chatting about a lot of things. We changed the place and went to Piazza dei Signori. We had just ordered the second drink when I realized Simona in the table next to us. So us growed with two swiss', a dutch, english(wo)men and a romanian. Later one more english(wo)man and a bunch of italians. Everytime I talk to the girls from Manchester, I get the feeling that they are very superficially interested or not interested at all.
The night continued to a yard of another bar with Shane and few italians. Anthony is from Naples and Marco from Verona. Both of them promised to be my touristguides :) I talked a long time with Anthony (I'm not sure if I'm mixing Anthony and Marco) about Naples and generally southern Italy and its totally different kind of culture. They call it the North Africa themselves :D Marco is very collected and nice. Very polite and doesn't really seem like an italian based on his temperament.
In the small bar they selled even bottles of drinks to some. When the bartenderess came out of the door after closing - she drank the last of a bottle and walked almost straight away :D All the bars close at midnight and another point which you should be aware of when you come here is that the toilets of the bars are disgusting. In many places its just a whole in the floor and the toilet is for both men and women. Both seem to miss the seat and usually you can find nice surprises from the toilets.
To be quite a big city (210 000 inhabitants), Padova is even creepily quite in the weekend from Friday noon on. All the students go home for the weekends. In the weeks the city is full of young people. Sometimes I even wondered where all the old people are. The weekend days are for tourists and shoppers, then you can also see old people. Or maybe they just pop out of the crowd better. The weekend nights are for local drunks. Yesterday evening I saw the first finnish kind of middle-aged drunks in the corner of the piazza... well in the middle of it.
Yesterday I bought a thin wooden ring. Now I wear it on my left middle finger. It's the first ring in a long while that I feel comfortable wearing. Usually I don't like rings, they bother me. Now I have two rings in my hands and I noticed that both of them mean a lot. On my right ring finger I have a ring I got from Iska (uncle) when I was confirmated. I put it to my finger on that day and have taken it off only when I've made dough. I feel naked without it. The wooden ring is or can be a ring that I bought when I lived in Padova or the ring of Padova. Time will tell.
Today I recovered for the first time in my life from the last night - more than the first half an hour. I watched a movie and laid in my bed. I ate a pizza.. mm.. Ristorante-pizzas are the closest to the real italian pizza (which you can get from the freezer of the supermarket)! GO-OD! I biked to the center via internetcafé, where in front of the ESN office started a tour of Padova. Smart italians had asked in italian who want an english tour and who italian. Of course I ended up drifting to the italian tour. It was raining and was a bit depressive anyway. I got to know an english girl, Phillippa and a very lively portuguese girl, Luci. I finally found another finnish person! I didn't get to know her very well but she seems like a nice girl from Helsinki. Just the kind that you can expect to come from the Uni of Helsinki ;) At least on my opinion. No more details there.
In the end of the tour I got to know three german girls. One of them I ended up talking a lot to. Hanna studies education and she's suppose to gratuate as a teacher for german. Such a lovely girl :) We exchanged phonenumbers and are gonna see in the evening at the Sangria party at Prato della Valle. Dad said once that mom has a goal to get to know at least one person per event. I don't know how much of that is true and in which cases it comes true, but I always remind myself of that when I can do it myself. Like today :)
(english below)
Okei, eilinen ilta meni aika mainiosti. Spritzit on kyllä petollisia. Toisessa paikassa ne on kuin vettä ja toisessa todella vahvoja. Viimeinen sitten sattui olemaan todella vahva. Pyöräileminen kotiin oli ihan mielenkiintoista, mutta onnistui kuitenkin suuremmitta mutkitta.
Piazza delle Erbe:
Näin Shanen Piazza delle Erben suihkulähteellä. Istuttiin yhden baarin edustalla jokin aika jutellen kaikenlaisesta. Vaihdettiin paikkaa ja siirryttiin Piazza dei Signorille. Oltiin saatu tilattua toiset drinkit, kun huomasin Simonan istuvan viereisessä pöydässä. Seurue kasvoi kahdella sveitsiläisellä, hollantilaisella, englantilaisella ja romanialaisella. Myöhemmin seuraan liittyi vielä yksi englantilainen ja kasa italialaisia. Joka kerta kun juttelen niille Manchesterilaisille tytöille, mulle tulee olo, että ne on joko hirvittävän pinnallisesti kiinnostuneita tai ei ollenkaan.
Ilta jatkui vielä jonkun baarin pihalle Shanen ja parin italialaisen kanssa. Anthony on Napolista ja Marco Veronasta, molemmat lupasivat olla mulle turistioppaita :) Puhuin pitkään Anthonyn (en oo varma sekotanko Anthonyn ja Marcon nimet) Napolista ja yleensä etelä-Italian ihan toisenlaisesta kulttuurista. He itse kutsuvat tätä Pohjois-Afrikaksi :D Marco on todella asiallinen ja mukava. Hirvittävän kohtelias, eikä mun mielestä vaikuta edes temperamentiltaan italialaiselta.
Pienestä baarista myytiin joillekin pullottain juomisia. Baarimikon (mikä on naispuolinen baarimikko? Baarimaija?) tullessa ovesta heidän suljettuaan - hän veti viimeiset tipat pullosta ja hoiperteli tiehensä. Kovin uskottavaa :D Kaikki baarit menevät täällä puoliltaöin kiinni ja toinen pointti, joka on hyvä tietää tänne tullessa, baarien vessat on aivan kuvottavia. Monissa paikoissa on lattiassa reikä ja vessaa käyttävät molemmat naiset ja miehet. Kummillakin tuntuu menevän ohi pöntöstä ja vessasta löytyykin usein yllätyksiä.
Ollakseen aika suuri kaupunki (210 000 asukasta), Padova on pelottavan hiljainen viikonloppuisin aina perjantaipäivästä lähtien. Kaikki opiskelijat menevät viikonloppuisin kotiin. Viikoilla kaupunki on tupaten täynnä nuoria ihmisiä. Jossain vaiheessa mietinkin missä kaikki vanhukset piileksii. Viikonloppupäivät on turisteille ja shoppailijoilla, jolloin näkyy myös vanhuksia. Tai ehkä he erottuvat joukosta nyt paremmin. Viikonloppuillat on paikallisille juopoille. Eilen illalla näin ihan suomalaiseen malliin juopuneita keski-ikäisiä torin kulmalla... tai siis keskellä toria.
Ostin eilen päivällä puisen ohuen sormuksen. Pidän sitä nyt vasemman käden keskisormessa. Se on ensimmäinen sormus pitkään aikaan, jota tuntuu mukavalta pitää sormessa. Yleensä en tykkää sormuksista, koska ne häiritsee mua usein. Nyt mulla on käsissä kaksi sormusta ja huomasin, että molemmat niistä merkitsee paljon. Oikeassa nimettömässä mulla on Iskalta (eno) saamani sormus kun pääsin ripiltä. Laitoin sen sinä päivänä sormeeni, enkä ole ottanut muulloin kuin taikinaa vaivatessa pois. Tunnen itseni alastomaksi ilman sitä. Puinen ohut sormus taas on tai voi olla joko sormus, jonka ostin asuessani Padovassa tai Padovan sormus. Aika näyttää.
Tänään selvisin ekaa kertaa elämässäni edellisestä illasta pidempään kuin ensimmäiset puolituntia. Katselin leffan ja makoilin. Söin pizzan.. mmm.. Ristorante pizzat on lähimpänä pakastepizzoista oikeaa italialaista pizzaa! HY-VÄÄ! Pyöräilin nettikahvilan kautta keskustaan, josta lähti ESN:n toimiston edestä Padovan kierros. Fiksut italialaiset olivat kysyneet italiaksi, että ketkä haluaa englanninkielisen kierroksen ja ketkä italialaisen. Toki ajauduin italiankieliselle kierrokselle. Satoi ja oli muutenkin hiukan masentavaa. Tutustuin englantilaiseen Phillippaan ja todella eläväiseen portugalilaiseen tyttöön, Luci. Löysin myös ensimmäisen toisen suomalaisen! En kyllä ehtinyt kauheasti hänen kanssaan jutella. Ihan mukavan tuntuinen helsinkiläinen tyttö. Juuri sellainen kuin Helsingin yliopistosta tulevan tytön olevan ;) Tai minusta ainakin. Ei siihen sen suurempaa tarkennusta.
Kierroksen lopulla menossa St. Anthonyn kirkkoon.
At the end of the tour going to St. Anthony's church.
---
Okay, yesterday evening went pretty funny. The Spritz are really deceitful. In some places they are like water and others very strong. The last one of course happened to be a very strong one. Biking home was very interesting, but went quite fine without bigger trouble.
I saw Shane at Piazza delle Erbe's fountain. We sat outside one of its bars chatting about a lot of things. We changed the place and went to Piazza dei Signori. We had just ordered the second drink when I realized Simona in the table next to us. So us growed with two swiss', a dutch, english(wo)men and a romanian. Later one more english(wo)man and a bunch of italians. Everytime I talk to the girls from Manchester, I get the feeling that they are very superficially interested or not interested at all.
The night continued to a yard of another bar with Shane and few italians. Anthony is from Naples and Marco from Verona. Both of them promised to be my touristguides :) I talked a long time with Anthony (I'm not sure if I'm mixing Anthony and Marco) about Naples and generally southern Italy and its totally different kind of culture. They call it the North Africa themselves :D Marco is very collected and nice. Very polite and doesn't really seem like an italian based on his temperament.
In the small bar they selled even bottles of drinks to some. When the bartenderess came out of the door after closing - she drank the last of a bottle and walked almost straight away :D All the bars close at midnight and another point which you should be aware of when you come here is that the toilets of the bars are disgusting. In many places its just a whole in the floor and the toilet is for both men and women. Both seem to miss the seat and usually you can find nice surprises from the toilets.
To be quite a big city (210 000 inhabitants), Padova is even creepily quite in the weekend from Friday noon on. All the students go home for the weekends. In the weeks the city is full of young people. Sometimes I even wondered where all the old people are. The weekend days are for tourists and shoppers, then you can also see old people. Or maybe they just pop out of the crowd better. The weekend nights are for local drunks. Yesterday evening I saw the first finnish kind of middle-aged drunks in the corner of the piazza... well in the middle of it.
Yesterday I bought a thin wooden ring. Now I wear it on my left middle finger. It's the first ring in a long while that I feel comfortable wearing. Usually I don't like rings, they bother me. Now I have two rings in my hands and I noticed that both of them mean a lot. On my right ring finger I have a ring I got from Iska (uncle) when I was confirmated. I put it to my finger on that day and have taken it off only when I've made dough. I feel naked without it. The wooden ring is or can be a ring that I bought when I lived in Padova or the ring of Padova. Time will tell.
Today I recovered for the first time in my life from the last night - more than the first half an hour. I watched a movie and laid in my bed. I ate a pizza.. mm.. Ristorante-pizzas are the closest to the real italian pizza (which you can get from the freezer of the supermarket)! GO-OD! I biked to the center via internetcafé, where in front of the ESN office started a tour of Padova. Smart italians had asked in italian who want an english tour and who italian. Of course I ended up drifting to the italian tour. It was raining and was a bit depressive anyway. I got to know an english girl, Phillippa and a very lively portuguese girl, Luci. I finally found another finnish person! I didn't get to know her very well but she seems like a nice girl from Helsinki. Just the kind that you can expect to come from the Uni of Helsinki ;) At least on my opinion. No more details there.
In the end of the tour I got to know three german girls. One of them I ended up talking a lot to. Hanna studies education and she's suppose to gratuate as a teacher for german. Such a lovely girl :) We exchanged phonenumbers and are gonna see in the evening at the Sangria party at Prato della Valle. Dad said once that mom has a goal to get to know at least one person per event. I don't know how much of that is true and in which cases it comes true, but I always remind myself of that when I can do it myself. Like today :)
Friday, October 5, 2007
Girls night out,
051007 klo 12:06
Music: The Feeling - Sewn
(in english below)
Eilen Marica, Giada ja Anna olivat mua vastassa, kun tulin yliopistolta. Oli mukava huomata kuuluvansa johonkin joukkoon :) Ettekä varmasti voi kuvitella miten paljon ääntä noista tytöistä voi lähteä. Italialaisen ääniasteikon mukaan se voi olla normaalia, mutta suomalaisella asteikolla oltiin kyllä aika äänekkäitä. Yhdestä spritzistä tuli kaksi ja kolme. Alunperin kun sen piti olla yksi ennen päivällistä. Alkoholi kuitenkin kiihottaa ruokahalua, se näköjään kiihottaa myös juomahalua. Kolme eri paikkaa, kaksi piazza delle Erbellä ja yksi tuomiokirkon piazzalla.
Juomien mukana tulee aina sipsejä. Kauheassa nälässä napsittiin kaikki aluksi saamamme sipsit heti alkuun. Järjestyksessä toisessa paikassa tytöt yllytti mut (ulkomaalaisena, tuntemattomana) pyytämään lisää sipsejä. Raukat nälissään, niin pyysin. Käytin ulkomaalaisen charmiani ja toki sipsejä tuli paljon lisää.
Vinkkaus tarjoilijalle.
Sì?
Do you speak english?
Yes!
(tytöt parahtaa, kun mun piti pyytää italiaksi)
We would like more chips!
Okay!
Wait, wait, wait.. I want to try that in italian. Posso avere ancora patatine?
Brava! Perfect!
Ja hän toi. Jaksan vieläkin ihmetellä sitä miten ihmiset on niin vallattoman mukavia ja aurinkoisia. Tarjoilijat ei näytä läpeensä kyllästyneiltä ja jaksaa vieläkin hymyillä asiakkaille.
Giada.
Marica.
Minä kuin enkeli ;)
Me like an angel ;)
All my flatmates. Anna, Marica and Giada.
Mulla ja Giadalla on samanlaiset etuhampaat!
See! Giada and I have the same kind of front teeth!
Tykkäsin koko illasta paljon. Nauroin pitkästä aikaa paljon :) Viikko ilman suurempia naurunremahduksia on aika paljon kuitenkin.
Ennen kotiin menoa syötiin italialaista pikaruokaa eli pizza slicet, jotka oli kuitenkin 1/4 iiisosta pizzasta. Maksoi vain kaksi euroa. Täällä ei muutenkaan tunneta sanaa pikaruoka ja koko isossa kaupungissa on vain kaksi McDonaldsia. Pikaruoka on ihan oikeeta kunnollista hyvää ruokaa! Pyöräiltiin kotiin hirveällä mekkalalla. 10 minuutin matka lyheni ja minä pikkupyöräni pienen rataksen kanssa jäin ihan jälkeen. Kannoin vielä korissa jumalattoman painavaa kirjaa, jonka Marica oli ostanut koulua varten.
Kotiin päästyä kolme täysin päissään olevaa tyttöä päätti vielä pistää iltateet pystyyn pikkuisten suklaatäytteisten briochien ja suklaakeksien kanssa. Maattiin sitten sohvilla ja juteltiin kaikenlaisesta.
Tuntuu, että italia on joku pitkien suhteiden maa. Kaikki tytöt ovat pitkäaikaisessa suhteessa. Anna on ollut kolme vuotta Francescon kanssa, Marica on ollut poikaystävänsä kanssa 4 vuotta ja Giada 6 vuotta. Laskekaapa kuinka nuoresta lähtien, kun kerron, että Marica ja Giada ovat molemmat 20-vuotiaita. Anna on 23. Huh! Ihan kunnioitettavaa kyllä ja kaikki vaikuttavat oikeasti vakiintuneilta. Ei mitään sellaista väkisin hengailua, vaan ihan oikeasti yhdessä... loppullisesti yhdessä-tyylillä.
Music: Sia - Sunday
Marica ja Giada lähti n. puoli tuntia sitten ja vaikka olenkin kaivannut jo hiukan hiljaista hetkeä, niin kyllä tähän todelliseen yhdessä oloon tottuu myös. Oon varma, että sitä mun tulee vielä pois lähtiessä ikävä. Täällä kun tottuu, että aina on joku kelle voi tarvittaessa höpötellä ja vähän muutenkin, Suomessa istuin usein omassa huoneessa kotona ollessa ja tein yksinäni juttuja.
Eilen illalla Shane lähetti viestiä, josko menisin spritzille hänen kanssaan, mutta en huomannut viestiä tarpeeksi ajoissa. Sovittiin siis menevämme tänään! Lauantaina menen Prato della Vallen markkinoille, Padovan kierrokselle ja Sangria bileisiin. Ihanaa kun on tekemistä. Sunnuntaina taidan pestä pyykkiä uudella pyykinpesukoneella, jonka kaksi reippaantuntuista miestä toi tänään tuonne vierashuoneeseen :) Franca halusi tosin viedä pöydän pois, joten nyt se huone on jotenkin vajaa. Siellä on vain sänky ja pesukone.
Lähden puoli neljäksi keskustaan ostamaan vaatteita :) Jiihaa!
---
Yesterday Marica, Giada and Anna met me outside the university building when my lessons ended. It was nice to realize that I belong to a group :) And you cannot imagine how much noise a these girls can make. In the italian noise scale it is probably normal, but on the finnish one it was definitely loud. One spritz became two and three. Originally we were suppose to go for one before dinner. After all alcohol whets the appotite and I see that also the appotite for drinking. Three places, two in the piazza delle Erbe and one at the piazza of the church.
With the drinks there's always chips. Being terribly hungry we ate everything at the moment when we got them. In the second place the girls made me (a foreigner and unknown) to ask for more chips. Poor things so hungry, of course I asked for more. I used my foreigners charm and of course got more chips.. a lot of more.
Wave at the waiter.
Sì?
Do you speak english?
Yes!
(the girls were dissapointed because I started in english)
We would like more chips!
Okay!
Wait, wait, wait.. I want to try that in italian. Posso avere ancora patatine?
Brava! Perfect!
And he brought more. I still keep wondering how people are here so infinitively nice and sunny. The waiters don't seem totally bored and they still keep smiling for costumers.
I liked the evening a lot. I laughed a lot after a long while :) A week without loud laughing is a lot, after all.
Before going home we went to eat italian fast food... pizza slices, which were 1/4 of an enourmous pizza and only costed 2 euros. Here they don't seem to know the word fast food and in the whole big city there is only 2 McDonalds'. The fastfood is actually proper and good food! We biked home speaking and laughing very loudly. 10 minutes journey became shorter and my little bike with a little wheel was the last one to arrive (with me of course). I carried a really heavy book of Marica's.
After getting in from the door, the three totally drunk girls decided to make tea with minibrioches filled with chocolate and chocolate cookies. We laid in the sofas and talked about everything.
Feels like Italy is a land of long relationships. All the girls are in a long relationship. Anna has been three years together with Francesco, Marica has been with her boyfriend for 4 years and Giada 6 with hers. Count how young they were in the beginning, if I tell you that both Marica and Giada are 20. Anna is 23. Phew! Honorable yes and everyone seem really settled with that one person. Nothing like I have to hang out with this guy because everyone else has someone, but really being together... forever together-kind.
Music: Sia - Sunday
Marica and Giada left about a half an hour ago and even though I've missed for a silent moment already, I'm getting used to being together a lot with people. I'm sure I will miss it when I leave. Here you get used to having someone around all the time for chatting, in Finland I was mainly home in my own room and did things alone.
Yesterday evening Shane sent me a message asking me for a drink with him, but I didn't notice his message early enough. We decided to go today! On Saturday I'm going to the market of Prato della Valle, tour of Padova and Sangria party. Lovely to have something to do. On Sunday I need to wash clothes with the brand new washing machine, which too very perky men brought to the guestroom :) Franca wanted to take the table from there again and now the room feels a bit empty. There's only a bed and a washing machine.
Half four I'm going to the centre to buy clothes :) Yihaa!
Music: The Feeling - Sewn
(in english below)
Eilen Marica, Giada ja Anna olivat mua vastassa, kun tulin yliopistolta. Oli mukava huomata kuuluvansa johonkin joukkoon :) Ettekä varmasti voi kuvitella miten paljon ääntä noista tytöistä voi lähteä. Italialaisen ääniasteikon mukaan se voi olla normaalia, mutta suomalaisella asteikolla oltiin kyllä aika äänekkäitä. Yhdestä spritzistä tuli kaksi ja kolme. Alunperin kun sen piti olla yksi ennen päivällistä. Alkoholi kuitenkin kiihottaa ruokahalua, se näköjään kiihottaa myös juomahalua. Kolme eri paikkaa, kaksi piazza delle Erbellä ja yksi tuomiokirkon piazzalla.
Juomien mukana tulee aina sipsejä. Kauheassa nälässä napsittiin kaikki aluksi saamamme sipsit heti alkuun. Järjestyksessä toisessa paikassa tytöt yllytti mut (ulkomaalaisena, tuntemattomana) pyytämään lisää sipsejä. Raukat nälissään, niin pyysin. Käytin ulkomaalaisen charmiani ja toki sipsejä tuli paljon lisää.
Vinkkaus tarjoilijalle.
Sì?
Do you speak english?
Yes!
(tytöt parahtaa, kun mun piti pyytää italiaksi)
We would like more chips!
Okay!
Wait, wait, wait.. I want to try that in italian. Posso avere ancora patatine?
Brava! Perfect!
Ja hän toi. Jaksan vieläkin ihmetellä sitä miten ihmiset on niin vallattoman mukavia ja aurinkoisia. Tarjoilijat ei näytä läpeensä kyllästyneiltä ja jaksaa vieläkin hymyillä asiakkaille.
Giada.
Marica.
Minä kuin enkeli ;)Me like an angel ;)
All my flatmates. Anna, Marica and Giada.
Mulla ja Giadalla on samanlaiset etuhampaat!See! Giada and I have the same kind of front teeth!
Tykkäsin koko illasta paljon. Nauroin pitkästä aikaa paljon :) Viikko ilman suurempia naurunremahduksia on aika paljon kuitenkin.
Ennen kotiin menoa syötiin italialaista pikaruokaa eli pizza slicet, jotka oli kuitenkin 1/4 iiisosta pizzasta. Maksoi vain kaksi euroa. Täällä ei muutenkaan tunneta sanaa pikaruoka ja koko isossa kaupungissa on vain kaksi McDonaldsia. Pikaruoka on ihan oikeeta kunnollista hyvää ruokaa! Pyöräiltiin kotiin hirveällä mekkalalla. 10 minuutin matka lyheni ja minä pikkupyöräni pienen rataksen kanssa jäin ihan jälkeen. Kannoin vielä korissa jumalattoman painavaa kirjaa, jonka Marica oli ostanut koulua varten.
Kotiin päästyä kolme täysin päissään olevaa tyttöä päätti vielä pistää iltateet pystyyn pikkuisten suklaatäytteisten briochien ja suklaakeksien kanssa. Maattiin sitten sohvilla ja juteltiin kaikenlaisesta.
Tuntuu, että italia on joku pitkien suhteiden maa. Kaikki tytöt ovat pitkäaikaisessa suhteessa. Anna on ollut kolme vuotta Francescon kanssa, Marica on ollut poikaystävänsä kanssa 4 vuotta ja Giada 6 vuotta. Laskekaapa kuinka nuoresta lähtien, kun kerron, että Marica ja Giada ovat molemmat 20-vuotiaita. Anna on 23. Huh! Ihan kunnioitettavaa kyllä ja kaikki vaikuttavat oikeasti vakiintuneilta. Ei mitään sellaista väkisin hengailua, vaan ihan oikeasti yhdessä... loppullisesti yhdessä-tyylillä.
Music: Sia - Sunday
Marica ja Giada lähti n. puoli tuntia sitten ja vaikka olenkin kaivannut jo hiukan hiljaista hetkeä, niin kyllä tähän todelliseen yhdessä oloon tottuu myös. Oon varma, että sitä mun tulee vielä pois lähtiessä ikävä. Täällä kun tottuu, että aina on joku kelle voi tarvittaessa höpötellä ja vähän muutenkin, Suomessa istuin usein omassa huoneessa kotona ollessa ja tein yksinäni juttuja.
Eilen illalla Shane lähetti viestiä, josko menisin spritzille hänen kanssaan, mutta en huomannut viestiä tarpeeksi ajoissa. Sovittiin siis menevämme tänään! Lauantaina menen Prato della Vallen markkinoille, Padovan kierrokselle ja Sangria bileisiin. Ihanaa kun on tekemistä. Sunnuntaina taidan pestä pyykkiä uudella pyykinpesukoneella, jonka kaksi reippaantuntuista miestä toi tänään tuonne vierashuoneeseen :) Franca halusi tosin viedä pöydän pois, joten nyt se huone on jotenkin vajaa. Siellä on vain sänky ja pesukone.
Lähden puoli neljäksi keskustaan ostamaan vaatteita :) Jiihaa!
---
Yesterday Marica, Giada and Anna met me outside the university building when my lessons ended. It was nice to realize that I belong to a group :) And you cannot imagine how much noise a these girls can make. In the italian noise scale it is probably normal, but on the finnish one it was definitely loud. One spritz became two and three. Originally we were suppose to go for one before dinner. After all alcohol whets the appotite and I see that also the appotite for drinking. Three places, two in the piazza delle Erbe and one at the piazza of the church.
With the drinks there's always chips. Being terribly hungry we ate everything at the moment when we got them. In the second place the girls made me (a foreigner and unknown) to ask for more chips. Poor things so hungry, of course I asked for more. I used my foreigners charm and of course got more chips.. a lot of more.
Wave at the waiter.
Sì?
Do you speak english?
Yes!
(the girls were dissapointed because I started in english)
We would like more chips!
Okay!
Wait, wait, wait.. I want to try that in italian. Posso avere ancora patatine?
Brava! Perfect!
And he brought more. I still keep wondering how people are here so infinitively nice and sunny. The waiters don't seem totally bored and they still keep smiling for costumers.
I liked the evening a lot. I laughed a lot after a long while :) A week without loud laughing is a lot, after all.
Before going home we went to eat italian fast food... pizza slices, which were 1/4 of an enourmous pizza and only costed 2 euros. Here they don't seem to know the word fast food and in the whole big city there is only 2 McDonalds'. The fastfood is actually proper and good food! We biked home speaking and laughing very loudly. 10 minutes journey became shorter and my little bike with a little wheel was the last one to arrive (with me of course). I carried a really heavy book of Marica's.
After getting in from the door, the three totally drunk girls decided to make tea with minibrioches filled with chocolate and chocolate cookies. We laid in the sofas and talked about everything.
Feels like Italy is a land of long relationships. All the girls are in a long relationship. Anna has been three years together with Francesco, Marica has been with her boyfriend for 4 years and Giada 6 with hers. Count how young they were in the beginning, if I tell you that both Marica and Giada are 20. Anna is 23. Phew! Honorable yes and everyone seem really settled with that one person. Nothing like I have to hang out with this guy because everyone else has someone, but really being together... forever together-kind.
Music: Sia - Sunday
Marica and Giada left about a half an hour ago and even though I've missed for a silent moment already, I'm getting used to being together a lot with people. I'm sure I will miss it when I leave. Here you get used to having someone around all the time for chatting, in Finland I was mainly home in my own room and did things alone.
Yesterday evening Shane sent me a message asking me for a drink with him, but I didn't notice his message early enough. We decided to go today! On Saturday I'm going to the market of Prato della Valle, tour of Padova and Sangria party. Lovely to have something to do. On Sunday I need to wash clothes with the brand new washing machine, which too very perky men brought to the guestroom :) Franca wanted to take the table from there again and now the room feels a bit empty. There's only a bed and a washing machine.
Half four I'm going to the centre to buy clothes :) Yihaa!
Subscribe to:
Posts (Atom)
