Music: The Feeling - Sewn
(in english below)
Eilen Marica, Giada ja Anna olivat mua vastassa, kun tulin yliopistolta. Oli mukava huomata kuuluvansa johonkin joukkoon :) Ettekä varmasti voi kuvitella miten paljon ääntä noista tytöistä voi lähteä. Italialaisen ääniasteikon mukaan se voi olla normaalia, mutta suomalaisella asteikolla oltiin kyllä aika äänekkäitä. Yhdestä spritzistä tuli kaksi ja kolme. Alunperin kun sen piti olla yksi ennen päivällistä. Alkoholi kuitenkin kiihottaa ruokahalua, se näköjään kiihottaa myös juomahalua. Kolme eri paikkaa, kaksi piazza delle Erbellä ja yksi tuomiokirkon piazzalla.
Juomien mukana tulee aina sipsejä. Kauheassa nälässä napsittiin kaikki aluksi saamamme sipsit heti alkuun. Järjestyksessä toisessa paikassa tytöt yllytti mut (ulkomaalaisena, tuntemattomana) pyytämään lisää sipsejä. Raukat nälissään, niin pyysin. Käytin ulkomaalaisen charmiani ja toki sipsejä tuli paljon lisää.
Vinkkaus tarjoilijalle.
Sì?
Do you speak english?
Yes!
(tytöt parahtaa, kun mun piti pyytää italiaksi)
We would like more chips!
Okay!
Wait, wait, wait.. I want to try that in italian. Posso avere ancora patatine?
Brava! Perfect!
Ja hän toi. Jaksan vieläkin ihmetellä sitä miten ihmiset on niin vallattoman mukavia ja aurinkoisia. Tarjoilijat ei näytä läpeensä kyllästyneiltä ja jaksaa vieläkin hymyillä asiakkaille.
Giada.
Marica.
Minä kuin enkeli ;)Me like an angel ;)
All my flatmates. Anna, Marica and Giada.
Mulla ja Giadalla on samanlaiset etuhampaat!See! Giada and I have the same kind of front teeth!
Tykkäsin koko illasta paljon. Nauroin pitkästä aikaa paljon :) Viikko ilman suurempia naurunremahduksia on aika paljon kuitenkin.
Ennen kotiin menoa syötiin italialaista pikaruokaa eli pizza slicet, jotka oli kuitenkin 1/4 iiisosta pizzasta. Maksoi vain kaksi euroa. Täällä ei muutenkaan tunneta sanaa pikaruoka ja koko isossa kaupungissa on vain kaksi McDonaldsia. Pikaruoka on ihan oikeeta kunnollista hyvää ruokaa! Pyöräiltiin kotiin hirveällä mekkalalla. 10 minuutin matka lyheni ja minä pikkupyöräni pienen rataksen kanssa jäin ihan jälkeen. Kannoin vielä korissa jumalattoman painavaa kirjaa, jonka Marica oli ostanut koulua varten.
Kotiin päästyä kolme täysin päissään olevaa tyttöä päätti vielä pistää iltateet pystyyn pikkuisten suklaatäytteisten briochien ja suklaakeksien kanssa. Maattiin sitten sohvilla ja juteltiin kaikenlaisesta.
Tuntuu, että italia on joku pitkien suhteiden maa. Kaikki tytöt ovat pitkäaikaisessa suhteessa. Anna on ollut kolme vuotta Francescon kanssa, Marica on ollut poikaystävänsä kanssa 4 vuotta ja Giada 6 vuotta. Laskekaapa kuinka nuoresta lähtien, kun kerron, että Marica ja Giada ovat molemmat 20-vuotiaita. Anna on 23. Huh! Ihan kunnioitettavaa kyllä ja kaikki vaikuttavat oikeasti vakiintuneilta. Ei mitään sellaista väkisin hengailua, vaan ihan oikeasti yhdessä... loppullisesti yhdessä-tyylillä.
Music: Sia - Sunday
Marica ja Giada lähti n. puoli tuntia sitten ja vaikka olenkin kaivannut jo hiukan hiljaista hetkeä, niin kyllä tähän todelliseen yhdessä oloon tottuu myös. Oon varma, että sitä mun tulee vielä pois lähtiessä ikävä. Täällä kun tottuu, että aina on joku kelle voi tarvittaessa höpötellä ja vähän muutenkin, Suomessa istuin usein omassa huoneessa kotona ollessa ja tein yksinäni juttuja.
Eilen illalla Shane lähetti viestiä, josko menisin spritzille hänen kanssaan, mutta en huomannut viestiä tarpeeksi ajoissa. Sovittiin siis menevämme tänään! Lauantaina menen Prato della Vallen markkinoille, Padovan kierrokselle ja Sangria bileisiin. Ihanaa kun on tekemistä. Sunnuntaina taidan pestä pyykkiä uudella pyykinpesukoneella, jonka kaksi reippaantuntuista miestä toi tänään tuonne vierashuoneeseen :) Franca halusi tosin viedä pöydän pois, joten nyt se huone on jotenkin vajaa. Siellä on vain sänky ja pesukone.
Lähden puoli neljäksi keskustaan ostamaan vaatteita :) Jiihaa!
---
Yesterday Marica, Giada and Anna met me outside the university building when my lessons ended. It was nice to realize that I belong to a group :) And you cannot imagine how much noise a these girls can make. In the italian noise scale it is probably normal, but on the finnish one it was definitely loud. One spritz became two and three. Originally we were suppose to go for one before dinner. After all alcohol whets the appotite and I see that also the appotite for drinking. Three places, two in the piazza delle Erbe and one at the piazza of the church.
With the drinks there's always chips. Being terribly hungry we ate everything at the moment when we got them. In the second place the girls made me (a foreigner and unknown) to ask for more chips. Poor things so hungry, of course I asked for more. I used my foreigners charm and of course got more chips.. a lot of more.
Wave at the waiter.
Sì?
Do you speak english?
Yes!
(the girls were dissapointed because I started in english)
We would like more chips!
Okay!
Wait, wait, wait.. I want to try that in italian. Posso avere ancora patatine?
Brava! Perfect!
And he brought more. I still keep wondering how people are here so infinitively nice and sunny. The waiters don't seem totally bored and they still keep smiling for costumers.
I liked the evening a lot. I laughed a lot after a long while :) A week without loud laughing is a lot, after all.
Before going home we went to eat italian fast food... pizza slices, which were 1/4 of an enourmous pizza and only costed 2 euros. Here they don't seem to know the word fast food and in the whole big city there is only 2 McDonalds'. The fastfood is actually proper and good food! We biked home speaking and laughing very loudly. 10 minutes journey became shorter and my little bike with a little wheel was the last one to arrive (with me of course). I carried a really heavy book of Marica's.
After getting in from the door, the three totally drunk girls decided to make tea with minibrioches filled with chocolate and chocolate cookies. We laid in the sofas and talked about everything.
Feels like Italy is a land of long relationships. All the girls are in a long relationship. Anna has been three years together with Francesco, Marica has been with her boyfriend for 4 years and Giada 6 with hers. Count how young they were in the beginning, if I tell you that both Marica and Giada are 20. Anna is 23. Phew! Honorable yes and everyone seem really settled with that one person. Nothing like I have to hang out with this guy because everyone else has someone, but really being together... forever together-kind.
Music: Sia - Sunday
Marica and Giada left about a half an hour ago and even though I've missed for a silent moment already, I'm getting used to being together a lot with people. I'm sure I will miss it when I leave. Here you get used to having someone around all the time for chatting, in Finland I was mainly home in my own room and did things alone.
Yesterday evening Shane sent me a message asking me for a drink with him, but I didn't notice his message early enough. We decided to go today! On Saturday I'm going to the market of Prato della Valle, tour of Padova and Sangria party. Lovely to have something to do. On Sunday I need to wash clothes with the brand new washing machine, which too very perky men brought to the guestroom :) Franca wanted to take the table from there again and now the room feels a bit empty. There's only a bed and a washing machine.
Half four I'm going to the centre to buy clothes :) Yihaa!
No comments:
Post a Comment