300907
(english below)
Mä olen niin väsynyt. Oltiin eilen siellä O'Chang Beatin konsertissa. Kaikki oli hienoa. Tykkäsin Vestonesta muutenkin. Maisemat oli upeat. Ihmiset oli todella mukavia. Kaikki oli loistavasti. Silti viikonloppu oli lauantaista lähtien todella vaikea.
Ennen konserttia kaipasin kotia ja kavereita, jotka tanssii pöydillä ja pilkkuun asti. Kaipasin klubeja ja naurettavaan känniin juomista. Kaipasin kaljan juomista. Kaipasin hassuja tempauksia ja nauramista. Kaipasin kaikkia, jotka ei ollu mun kanssa silloin. Kaipasin suomalaisten klubien musiikkia. Kaipasin. Kaipasin ihan naurettavia asioita. Ensimmäistä kertaa jouduin tosissani nieleskelemään, etten olisi siinä antanut patojen aueta. Varmasti Anna huomasi silmien kostumisen. Hänen käydessään vessassa, seisoin pöytäjalkapallon vieressä ja pyöritellessäni pelaajia tunsin jokaisessa lihaksessa halun itkeä. Olin vain niin surullinen, etten olisi jaksanut käyttää energiaa hymynaaman ylläpitämiseen. Mutten minä siinä voinut.. italialaiset tuntuvat vielä ottavan itkemisen todella traagisesti vastaan. Silloin on tapahtunut jotain oikeasti pahaa. En voi myöntää sitä miten pahalta tuntui. Nytkin istun oman pöydän vieressä ja nieleskelen parhaani mukaan ja toivon ettei kukaan tule huoneeseen.
Tiedän, että Anna yrittää saada mut tuntemaan oloni tervetulleeksi ja tiedän, ettei hänkään jaksa yrittää kokoajan. Ei kuulukaan. Yhtä hyvin kuin väsyn minä, väsyy hänkin.
Niin pahalta kuin tuntuu nytkin, niin tiedän, että tämä menee ohi.
Konsertin jälkeen mentiin pubiin Idro järven lähelle, jonne ajoi 5 minuuttia. Pubissa soi vihdoin kivaa tanssittavaa musiikkia. Aina kun tuli englanninkielinen kappale, kukaan ei laulanut. Kukaan ei tanssinut, ei edes tanssahdellut. Kaikki istuivat pöydässä ja joivat kaljaa. Minä otin viskin, josta siitäkin sain kommenttia, että aika aggressiivista. Kaikki tuntui väärältä.
Suurimmaksi osaksi tämä johtuu (ihan) varmasti siitä, etten osaa kieltä, enkä pysty kommunikoimaan kenenkään kanssa kunnolla. Kulttuurimuurikin tulee vastaan joskus. Ymmärrän puheesta suurimman osan, mutta se jo yksinään vie hirveästi energiaa. Kokoajan en jaksakaan ymmärtää. Puhuminen ja lauseiden muodostaminen on helvettiä... ja välillä tuntuu, etten saa edes hirveästi rohkaistusta siihen. En tiedä kuuluuko mun edes saada, vaikka sitä nyt kaipaisinkin kipeästi. Lauseenmuodostaminen vie minuutin ja tuntuu, ettei kenelläkään ole aikaa odotella niin kauan. Pitää miettiä ensin italiankieliset vastineet sanoille, joita haluan käyttää ja mahdollisesti hakea osa sanakirjasta, sitten miettiä niiden vääntäminen oikeaan muotoon. Imperfekti, futuuri vai konditionaali... feminiini vai maskuliini...
Äiti sanoi, että minun pitää vain antaa itselleni aikaa.. olen kuitenkin ollut täällä vasta viikon. Kaipaan kaikkia ja olen niin vihainen itselleni kun en pysty puhumaan kenellekään. Tunnen itseni niin tyhmäksi, kun en pysty. En silti halua lähteä täältä. Viihdyn täällä, enkä aio antaa periksi. Niinkuin Andi sanoi juuri katsotussa Paholainen pukeutuu Pradaan:
No, I don't wanna quit, that's not fair. But you know, I'm just saying that... I would just like a little credit for the fact that I'm killing myself trying.
Kyllä, tämä on varmasti kulttuurishokki. Tuntuu sinänsä ihmeelliseltä, että sitä honeymoon-vaihetta ei kerennyt oikein ollakaan kunnolla - tai se kesti alle viikon. Eilen istuin Annan sängyllä ja kirjoitin ylös kaikkea päässä liikuvaa puoli neljä aamulla. Huomasin kyynelten valuvan vasta kun ensimmäinen kopsahti paperille. Olen niin tyhmä ja yksinäinen. Enkä tunnu saavan tilaa sille yksinäisyydelle ja kaiken selvittämiselle, kun kokoajan tapahtuu jotain uutta. En saa edes levättyä kunnolla, kun yölläkin käsittelen kaikkea uutta... kuin pikkulapsi.
Olen niin väsynyt yrittämään kokoajan.
---
I'm so tired. Yesterday we were at the concert of O'Chang Beat. Everything was fine. I liked Vestone alltogether anyway. The view was wonderful. The people were really nice. Everything was great. Still the weekend was hard from Sat on.
Before the concert I missed home and my friends, who dance on the tables until dawn. I missed clubs and drinking myself ridiculously drunk. I miss drinking beer. I miss funny happenings and laughing. I miss everyone who wasn't with me right then. I missed the music in finnish clubs. I missed. I missed totally ridicilous things. For the first time I actually had to hold the tears. I'm sure Anna noticed my eyes getting wet anyway. When she went to the bathroom, I stood beside a table football game and felt in every muscle the want to cry. I was just so sad that I didn't feel the energy for keeping a happy face on. But I couldn't there... italians seem to take crying very seriously. Something really bad has happened then. I couldn't admit how bad I felt. Right now I'm sitting in front of my table and trying my best to hold the tears and wishing noone will enter the room.
I know Anna tries her best to make me feel welcome and I know she doesn't have the energy to try all the time. She shouldn't have to. She gets tired as well as I do.
As bad as I feel now, I know this is over at some point.
After the concert we went to a pub near the Idro lake, where we drove for about 5 minutes. In the pub there was dancable music. Everytime there was an english song, noone sang. Noone danced, not even a little. Everyone sat around tables and drank beer. I took a whiskey and got a comment about it being aggressive. Everything felt wrong.
Mostly I'm sure this is about not knowing the language and not being able to communicate with anyone properly. The cultural barrier comes in also sometimes. I understand most of what they are speaking but only that takes a lot of energy. All the time I don't have the energy to try to understand. Speaking and trying to form sentences is hellish.. and sometimes I feel like I don't get the couragement for it. I don't know if I should get it even though I desperately would want it. Forming a sentence takes about a minute and I feel like noone has the time to wait so long. I need to think about the italian words for what I want to use and possibly search for them in the dictionary. Then I need to put them to the right form. Imperfect, future or contional... feminine or masculine...
Mom said that I should just give time to myself.. I've been here for only a week now. I miss everyone and I'm so angry at myself for not being able to speak. I feel just so stupid. I still don't want to leave. I enjoy it here and wouldn't give up. Like Andi said in the recently watched The Devil wears Prada:
No, I don't wanna quit, that's not fair. But you know, I'm just saying that... I would just like a little credit for the fact that I'm killing myself trying.
Yes, it's a culture shock. Which is a bit strange too, because the honeymoon-stage never really got in properly - or it only took about a week. Yesterday I was sitting on Anna's bed and writing everything down at 4am. I noticed the tears not until they dropped on the paper. I'm so stupid and lonely. I don't even feel like I'm getting the space for lonely and to figure everything out for myself, there's something happening all the time. I don't even get a proper rest, because I'm dealing with everything while I'm sleeping too... like a baby.
I'm just so tired to try all the time.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
4 comments:
Kirjoittamasi perusteella tekisin sellaisen diagnoosin että olet törmännyt kulttuurieroihin ja pieneen koti-ikävään.
Tiedän että yleistän mutta ... Suomalaiset yrittävät sopeutua kulttuureihin, joissa toimivat. Yrittävät elää samalla tavalla kuin paikalliset. Yrittävät sulautua joukkoon. Kulttuurien kohtaamisessa on kuitenkin kyse siitä, että molemmat oppivat ymmärtämään toistaan. Olisiko paikallaan jutella Annan kanssa mistä kiikastaa, jotta hän voi ymmärtää sinua. Kunnon itkukin välillä tekee terää ainakin siinä v.... :P On hienoa, että uskallat purkaa tuntojasi rehellisesti etkä yritä pystyttää julkisivua. Olen ylpeä sinusta ja tiedän että suomalainen sisu nostaa taas päätään ja selätät italian kielen :)
Ciao Milla!
I saw that you a are a bit sad during these days, don't you worry, everything will become better in few weeks. You have only to wait and try to become a part of "Italy"...you are learnig very fast!
Thank you for understanding that I'm trying to help you, but some times, like you can see, I'm very tired and I can't help you...sorry!
Kisses!
Anna
PS: when Pawj/Alberto told you that a girl who drinks whisky is agressive it was a compliment! There are no girls in Italy that have the courage to drink whisky, it's to strong for us and we are not used!
..and the boys like the strong girls!
:-) I see that, what you found in italy was not exacely the same thing you aspected. :-)
So my question is: What did you figured out about italian culture? :-)I believe that the culture in a valley close the idro lake, can be closest to yours than what you might find in the south of italy. :-)
Yup... but there, in the south, males wouldn't have left you alone to think... and that, i believe could be better:-)
You have all my comprehension for the moments you are living in my country. But, be happy, Padova can be worst!! :-)
How do you feel today? Something better? :-)
àiti,
pus<3 juttelinkin annan kanssa ja yritin parhaani mukaan selittàà mistà on kyse, mutta voi olla ettà kulttuuriero tulee myòs tàssà vastaan. tai ehkà ennemminkin se, ettà hànen on myòs omalla tavallaan vaikea samaistua tàhàn tilanteeseen, koska ei ole ollut samanlaisessa. niin ainakin luulisin. aion silti selàttàà kaiken vastaantulevan.. tai jos en pysty, niin hyvàksyà sen etten pysty. oot mun mielessà kokoajan.
Anna, I never expected you to help even this much that you have right now. I didnt expect you to invite me to your home right in the very beginning. You are much more than I even dared to wish for and you must know that Im really grateful for everything youve done for me! Sometimes it seems that we need a little break of each other, we talked about this too, and I think this weekend (and yesterday night) was a healthy break of all the duty. <3 What comes to strong girls, I think I wouldve taken it as a compliment if I wasnt so upset to begin with but thank you for making it clearer for me.
Ollallero, no, I think you got it wrong. Italy and even this cultureshock was expected. There has been only little things to wonder about. I knew the culture would be different and I didnt come here to search for similarities.. in fact, quite the opposite. It was only a very bad moment and huge homesickness :) Thank you for writing to me. Its encouraging to realize that theres even unknown people who care about my writings and experience in Italy.
Post a Comment