Moi äiti, iskä, Jussi, mummi, pappa, mamma, Iska ja muut,

Aloitin tämän päiväkirjan kirjoittamisen monesta syystä. Alunperin idea lähti siitä, että olisin tarjonnut jollekin suomalaiselle lehdelle tai sanomalehdelle juttuja vaihtoelämästä. Toinen on sama kuin monella muulla vaihtoon lähtevällä ystävälläni. Soittaminen on kallista ja kaikki eivät käytä skypeä. Tämä on kiva tapa pitää kaikki ajantasalla siitä mitä tapahtuu. Toki haluan myös muistaa osakseni mitä kaikkea on tapahtunut ja täällähän ne pysyy tallessa (koputtaa puuta). Kirjoittelen pääasiassa varmasti englanniksi, mutta pyrin kirjoittamaan ainakin kerran viikossa tai kahdessa myös suomeksi. Kommentit ovat aina tervetulleita piristämään päiviäni :)

Jos kaikki nyt sitten menee suunnitelmien mukaan niin lähden Helsinki-Vantaan lentokentältä Scandinavian Airlinesilla (SAS) 23. syyskuuta 9:25 ja lennän ensin Kööpenhaminaan, josta sitten Venetsiaan. Perillä pitäisi olla lentolipun mukaan 13:30 (Italian aikaa).

Italiaan menen siis opiskelemaan Padovan yliopistoon (Università degli Studi di Padova) visuaalisen ja esittävän taiteen tiedekunnassa. Minä en ole Erasmus-vaihtari, koska minun ja Padovan koulut eivät kerenneet enää tehdä sopimusta. Sen takia opiskelen ns. yksittäisiä kursseja (vähän niinkuin avoimessa yliopistossa). Padova on siellä samalla suunnalla, jossa käytiin perheen kanssa vuonna 2002. 40 kilometriä Venetsiasta, josta pääsee Padovaan noin puolessa tunnissa (ja vielä halavalla!)

Kaikkein hermostunein olen siitä, että minun pitäisi opiskella italiaksi. Onhan minulla ollut 6 kurssia italiaa lukiossa, mutten minä silloin siitä niin välittänyt. Halusin toki oppia kielen, mutta olin aika laiska tunneilla ja tekemään kotitehtävät. Aloitin uudestaan Laureaan päästyäni ja kävin italian peruskurssilla. Ongelma noilla kursseilla onkin, että he opettavat kieliopin ja sanastoa, jotka ovat kyllä tärkeitä, mutta unohtavat usein puhumisosan. Puhumisen aloittaminen ja yleensä tekstin tuottaminen on vaikeinta uudessa kielessä, mutta ehdottomasti paras tapa oppia. Sen olen oppinut myös tässä vaihto-opiskelijoiden kanssa häärätessäni. Kahden vuoden aikana englannin kieleni on parantunut huomattavasti maiden kulttuuritietämyksen ohessa. Kävin keväällä italian jatkokurssin Helsingin avoimessa yliopistossa.

Kaikki opettajani ovat sanoneet, että osaan kieltä tarpeeksi aloittaakseni ja vaikken ensimmäisillä tunneilla ymmärtäisi kuin sanan sieltä, toisen täältä, niin nopeasti kieli lähtee rullaamaan. Saa nähdä miten oikeassa ovat.

Kielen oppimisen ohella, on kiva mennä toiseen kulttuuriin ja päästä siihen sisälle. Vähän niinkun yksi ystäväni sanoi: "Menen sinne ottamaan selvää, josko se olisi sopivampi paikka minun elää... tai kuinka paljon ikävöin kotiin."