Matkan jälkeistä alakuloisuutta ja onnellisuutta,

Istun tietokoneen edessä. Pöytä oli poissaollessani siirretty sivuttain ikkunan eteen, vaatekaappi oven taakse. Olin vihainen kun minulta ei kysytty. Koskaan touhtumustani julkilausumatta, uskallan sanoa nyt, että pidän tästä. Tietokone pyörittää samaan aikaan Freedom Writers-elokuvaa, jossa opettaja opettaa luokalle äidinkielen kautta elämää ja tapaa käsitellä vaikeita asioita. Kirjoittakaa oma tarinanne. Minun on vedettävä huoneen ovi kiinni kun monen ristitulen kautta neljän kuukauden kyyneleet puhdistavat poskia. Onnelliset tuskan vihvahtavat kyyneleet ovat raskaita itkettäviä. Huone vaihtuu suihkuun, jossa voi edes hetken olla yksin, kun pisarat ropisevat suuremmalla paineella iholle kuin aiemmissa kodeissa.

Olen tehnyt niin paljon. Ja tänään kevät yllätti minut. Tänään olin onnellinen. Istuin bussissa ja nukahdin aamutuimaan olkapäätä vasten. Kävelin bussiasemalta yksin kotiin ja kuuntelin melkein pölyistä mp3-soittimeni nuotteja. Tanssin kuin kesällä tanssin juna-asemalla yksin salsaa kuin olisin ollut yksin asemalaiturilla. Hymyilin nyrpeimmillekin naamoille ja deororanttipurkeille, jotka vahingossa kaadoin kaupassa. Hymyilin kaikelle joka sai minut aiemmin lannistumaan. Hymyilin kun Mario kertoi vuolaasti tuntojaan Singaporesta. Sain Lauralta ennen matkaa seinäkalenterin, joka oli tarkoitettu yhdessä kehittämäksemme onnellisuuskalenteriksi. Jokaisen päivän kohdalle kirjoitan jotain josta olin sinä päivänä onnellinen. Viime viikolle ei ole tarpeeksi tilaa tai ehkä en osaa valita mistä olin onnellisin.


Kun puhun ihmisille kuten Dino, he saavat minut tuntemaan itseni eläväksi. Kukaan ei aja ajatuksiani alas olemassa liian kriittinen. Italiaksi puhuminenkaan ei tunnu niin vaikealta. On helpompi puhua jonkun kanssa, joka nauraa kanssani virheille eikä minulle. Huomasin, etten viihdy kärsimättömien ihmisten kanssa kauaa. Monet varmasti kohottavat tai kohottaisivat kulmiaan, tätä lukiessaan ja katsoessaan ympärilleen kaveripiirissäni. Uskokaa pois, jokaisessa heissä asuu kärsivällisyyttä, luultavasti enemmän kuin kuvittelettekaan. Se tulee näkyviin asioissa, joita ei aina näe.

What is a Passion? It can be an object, person or something fictional like memories, fables, plans or an activity. These things become a passion if one likes it very much even so much that he can do it all day long. He probably will loose the sense of time and won't regret spending hours, days or even more time following his passion. You still don't have to do it all the time and spend all your time in it. Another sign for a passion is that he may develop feelings for it.

A passion can be for a part of a person. Abstract or concrete. Passion is something particular. Passion is a carrot, something that makes life worth living.

There is not necessarily difference between passion and love. But generally passion is more selfish. In passion one will try to avoid dealing with bad sides. In love it doesn't matter if there is bad sides. Which one, passion or love, comes first depends on the person. Love can be stronger where passion can be pushed back. Passion is a need and you can put them in order saying which of them is most needed. Both passion and love can have an end, because of an impact.

Tämä on minun ja Dinon yhdessä kehittämä määritelmä intohimolle. Inspiroiduin ottamaan asiasta selvää kun näin Bedford Diariesin jakson The Passion of the Beaver (nähtävissä youtubessa). Intohimo on niin erilaista jokaiselle. Dinolle intohimon kohteita olivat suurpiirteisesti: autot, hyvä viini ja hyvä ruoka, naiset, jalkapallon seuraaminen kun kyse on tärkeistä italian peleistä, urheilu (jonka jälkeen on aivan voipunut), matkustaminen, elokuvat, Italiassa oleminen. Minä en ole vielä ihan selvillä omistani, koska olen vielä selvittämässä mitkä oikeasti lasken tähän kategoriaan. Alustavassa listassa on kuitenkin tällä hetkellä uudessa paikassa oleminen ja eläminen, tutkiminen (research) tai enemminkin siitä johtuva ymmärtäminen on se mistä muodostuu intohimo, onnellisena oleminen, valokuvaus, vaatteet (niiden ompeleminen, yhdisteleminen, löytäminen..), kirjoittaminen, uusien ihmisten tapaaminen, tanssiminen ja värit. Kyllä näitä pitää vielä enemmän tutkiskella, mutta alku on kuitenkin jo.


Jos tutuista ei voi hetkessä tulla kavereita ja kavereista ystäviä, niin yhtä hyvin asuinpaikasta ei voi tulla kotia hetkessä. Tänään itkin ehkä senkin takia, että vaikka olin unohtanut aamulla antaa Annalle hänen pyöränsä avaimet, hän ei suutahtanut mulle illalla. Hän oli leppoisa ja... miten onkin vaikeeta sanoa tätä, mutta tänään tämä talon puitteet eivät tuntuneet täysin homehtuneilta. Kaikki tuntui hyvältä ja miten vaikealta se tuntuikin kohdata.

Luin joulukortteja uudelleen läpi ja haluan sanoa, että kaikki rohkaisut ovat olleet tarpeen ja ne ovat auttaneet. Being defeated is only a temporary condition; giving up is what makes it permanent. Ja minähän en periksi anna :)

Kaikkein puhdistavinta on kuitenkin huomata uudelleen tätä kirjoitusta läpilukiessani, että kirjoitan täyttä totta. Yksikään sana ei ole keksitty tai harkitsematon. Vaan täysin totta. On aina pelottavaa näyttää heikot hetket ja kohdat, mutta joka kerta se herättää oravanpyörän lailla uutta ja lisääntynyttä rohkeutta.