Kirjoitin Ninasta ja hänen pulmistaan aiemmin, jotka menivät niinkin pitkälle, että hän sai täällä - Italiassa - masennuslääkkeitä. (Yksi kirjoituksista.) Ennen joulua hän meni huomattavasti parempaan suuntaan ja vietimmekin paljon aikaa yhdessä. Hänestä tuli yksi tärkeimmistä tukipylväistäni. Hän sanoi ennen joulua menevänsä kotiin ja katsovansa miten asiat menevät.. ennen sitä hän ei enää tuntenut haluavansa olevan Padovassa.
Sain äsken viestin häneltä, joka menee suomennettuna jokseenkin näin: "Moi Milla, mitä kuuluu? Olen Padovassa isäni kanssa. Mutta vain yhden päivän ajan hakemassa tavarani. Oletko Padovassa tänään? Ehkä voidaan vielä nähdä!?"
Niin paljon kuin haluankin, että Nina parantuisi ja saisi takaisin aidon hymyn kasvoilleen, tuntuu surulliselta antaa hänen mennä. Aika meni liian nopeasti ja sitä tuntui olevan liian vähän. Parempi näin, ei minkään tarvitse tähän kuitenkaan loppua :)
<3!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment